Elämä. Mitä tämä on? ei sitä voi nimetä. Kaikki keksii sille oman merkityksen.
Entä ne jotka eivät? Ne jotka eivät ole masentuneita, alakuloisia tai muutenkaan surullisia, mutta eivät yksinkertaisesti enää näe missään mitään? Minulla on unelmia. unelmia jotka tahtoisin toteuttaa mutten nää valoa missään. Elän aika pitkälti unelmissa, todellisuus on riipivän yksitoikkoista pakkopullaa. Joskus on hyvä fiilis, tuntuu siltä että hei, mähän tykkään elämästä!
No se fiilis on lyhytkestoinen. se yleensä loppuu kun rutiinit alkaa tai päihteen vaikutus loppuu.
herään aamuisin aina töihin. teen rutiinit ja suoritan kaiken kaavan mukaan.
Välillä pitää irrotella? minä käytän päihteitä. En osaa nauttia elämästä. En osaa olla sosiaalinen enää. en jaksa enää jutella samaa paskaa ihmisten kanssa, katsoa niitä turhautuneita ilmeitä jotka väkisin yrittävät pusertaa puhetta ulos.
Mitä ikinä haluat, mistä tahansa haaveilet, on sinun ensin noudatettava rutiinia. Jos et noudata rutiinia, sinut leimataan, etkä muiden rutiinisuorittajien joukossa ole enää yhtään mitään. Muiden elämässä pyörii ne tavanomaiset asiat. Ne, jotka kaikki imee tissimaidossa, ne kaikki tärkeimmät asiat elämässä.
Raha, Läheiset, ja niin, se rutiini.
Ehkä olen vain syrjäytynyt. Ehkä en jaksa enää esittää että olen mukana kaikessa.
En vain yksinkertaisesti mahdu niihin minulle etukäteen piirrettyjen ääriviivojen sisälle.
Elämä ei ole paskaa, se kuulostaisi liian...teiniltä?
Rutiini on tärkeää vain siksi, että kaikki muutkin tekevät sitä. jos et noudata sitä, joudut selviytymään rikollisin keinoin. Koska joudut hankaluuksiin, katoavat ihmiset ympäriltäsi. Lopulta olet yksin. Kaikillahan on omat ongelmat, parempi olla sekaantumatta muihin.
Ja mehän noudatamme rutiinia. Koska todellisuus on se, että mitä tahansa kukaan sanoo, on maapallon ainoa tärkeä asia elämän kannalta syömisen ja nukkumisen lisäksi ovat muut ihmiset.
Elämästä voi nauttia kunnolla vain mikäli nauttii muiden kanssa.
Ainoa tie siihen täällä kylmässä kotimaassamme on rutiini, rutiini, rutiini, rutiini, RUTIINI!
Mitä käy kun et enää pysy perässä?
Entä ne jotka eivät? Ne jotka eivät ole masentuneita, alakuloisia tai muutenkaan surullisia, mutta eivät yksinkertaisesti enää näe missään mitään? Minulla on unelmia. unelmia jotka tahtoisin toteuttaa mutten nää valoa missään. Elän aika pitkälti unelmissa, todellisuus on riipivän yksitoikkoista pakkopullaa. Joskus on hyvä fiilis, tuntuu siltä että hei, mähän tykkään elämästä!
No se fiilis on lyhytkestoinen. se yleensä loppuu kun rutiinit alkaa tai päihteen vaikutus loppuu.
herään aamuisin aina töihin. teen rutiinit ja suoritan kaiken kaavan mukaan.
Välillä pitää irrotella? minä käytän päihteitä. En osaa nauttia elämästä. En osaa olla sosiaalinen enää. en jaksa enää jutella samaa paskaa ihmisten kanssa, katsoa niitä turhautuneita ilmeitä jotka väkisin yrittävät pusertaa puhetta ulos.
Mitä ikinä haluat, mistä tahansa haaveilet, on sinun ensin noudatettava rutiinia. Jos et noudata rutiinia, sinut leimataan, etkä muiden rutiinisuorittajien joukossa ole enää yhtään mitään. Muiden elämässä pyörii ne tavanomaiset asiat. Ne, jotka kaikki imee tissimaidossa, ne kaikki tärkeimmät asiat elämässä.
Raha, Läheiset, ja niin, se rutiini.
Ehkä olen vain syrjäytynyt. Ehkä en jaksa enää esittää että olen mukana kaikessa.
En vain yksinkertaisesti mahdu niihin minulle etukäteen piirrettyjen ääriviivojen sisälle.
Elämä ei ole paskaa, se kuulostaisi liian...teiniltä?
Rutiini on tärkeää vain siksi, että kaikki muutkin tekevät sitä. jos et noudata sitä, joudut selviytymään rikollisin keinoin. Koska joudut hankaluuksiin, katoavat ihmiset ympäriltäsi. Lopulta olet yksin. Kaikillahan on omat ongelmat, parempi olla sekaantumatta muihin.
Ja mehän noudatamme rutiinia. Koska todellisuus on se, että mitä tahansa kukaan sanoo, on maapallon ainoa tärkeä asia elämän kannalta syömisen ja nukkumisen lisäksi ovat muut ihmiset.
Elämästä voi nauttia kunnolla vain mikäli nauttii muiden kanssa.
Ainoa tie siihen täällä kylmässä kotimaassamme on rutiini, rutiini, rutiini, rutiini, RUTIINI!
Mitä käy kun et enää pysy perässä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moro tosta naapurista kirjottelen "Mun tarina" kohdasta."Rutiini on tärkeää vain siksi, että kaikki muutkin tekevät sitä. jos et noudata sitä, joudut selviytymään rikollisin keinoin" ketä niin sanoo sinä vai joku muu?Ja mitä on "Rutiini" eikö rutiinissa ole mitään hienoa eikö siinä voisi olla mietippäs tätä.Puuseppä käy töissä ja painuu salille ja kotona "harrastaa" puutöitä monille ihmisille tarina ei aukea mitä tarkoitan jotkut puusepät voivat tuntea kauhua kun tyyppi "harrastaa" töitään joita hän tekee päivät pitkät mutta ystävämme puuseppä vain nauttii tekemisestään asenne kysymys."On sinun ensin noudatettava rutiinia. Jos et noudata rutiinia, sinut leimataan, etkä muiden rutiinisuorittajien joukossa ole enää yhtään mitään" sinä teet töitä itsesi eteen et muiden,muut tekevät töitä itsensä eteen ei sinun joten miksi sinua kiinnostaa muiden mielipiteet "minä käytän päihteitä" entäpä jos joku kritisoi sinun päihteiden käyttöä lopetatko?Jollet se jo todistaa ettet välitä muiden mielipiteistä sinä olet sinä ja he ovat he ja lopuksi henkevää faktaa jolla lailla itse ajattelen:"Maailmassa on 7 miljardia ihmistä en voi olla heille kaikille mieliksi itsessäkin on tekemistä" eikö?
Hyvä vastaus.
Vaan empä ole seppä, enkä maalarikaan sen enempää
elämä yksin on vain vaikeaa. En pysy näiden uurtajien perässä. En halua tehdä kaikkea samalla lailla kuin muut, tahdon olla samanlainen senverran että pystyn nauttimaan olostani näiden ihmisten seurassa. Näin ei kumminkaan ole koskaan käynyt, johtuu todennäköisesti luonteestani jolle en voi tehdä mitään, yritetty on.
Niimpä lopetin sen rutiini työskentelyn ja tilalle tuli toisenlainen elämä.
Ei sen parempi sekään, tunnen tosin vain kuuluvani enemmän joukkoon. ongelmana on että tämän elämäntyylin edustajat eivät käytännössä ole koskaan sellaisia ihmisiä jotka kannattaisi päästää liian lähelle, jos ymmärrät.
Tähän astisen elämäni aikana tulleet kokemukset ovat iskostaneet alitajuntaan etten voi luottaa kehenkään.
Niin sitten jää jäljelle se yksin oleminen. Se on kaikista pahin. Se tuhoaa kaiken mitä jää jäljelle.
Molemmat ylemmistä vaihtoehdoista nostaa turhautuneisuuden turhan suureksi. Ne ei onnistu.
Minulla on vain yksi unelma ja sen toteuttamiseksi on pakko tehdä jompakumpaa.
Se nyt vain on osoittautunut olemaan tuhatkertainen taakka minulle siinä missä normaali hemmo suorittaa sen Rutiinilla.
Pahinta,helvettiä kummatkin sanoja jotka eivät mitenkään kuvasta todellista yksinäisyyttä se on paljon pahempaa.Yksinäisyydessä on se hyvä puoli että on aikaa ja mahdollisuus ajatella luoda persoonaa olla oma itsensä ja ainoa asia joka sen estää olet sinä itse.Mitä kavereihin tulee työkaverien kanssa ei tarvitse hillua vapaa-ajalla (enhän mäkään lähde ulkomaile tapaamaan muita suomalaisia niitä näkee täällä aivan tarpeeksi) ja nämä toiset kaverit luulen tietäväni nuo tyypit fakta on se että ne ottavat aina enemmän kuin antavat eivätkä kunnioita sinua itseäsi ikinä jos olet tarpeeksi syvällä tiedät tämän todeksi.Käyt töissä? kokeile jotakin harrastusta lähde rohkeasti mukaan.Mitä sä pelkäät? että saat ystäviä olet tutustumisen arvoinen ihminen jos joku ei halua olla frendi syytäkööt itseään.Et halua tehdä kaikkea samallalailla koska olet luova persoona toteuta sitä puolta rohkeasti.Et voi luottaa kehenkään koska olet pettynyt niin monta kertaa.Ketkä ovat nämä ihmiset jotka sinut pettivät (hyviä/pahoja ihmisiä) ja missä tilanteessa he ovat sinut pettäneet.Kaikein tärkeintä on kuitenkin se ettet petä itseäsi kuten hillua heidän kanssaan yhä edelleen.Ja olet kuitenkin luottanut minuun jonkin vertta vaikka minä en hyödy tästä mitään silti minä yritän auttaa eikö se ole jo merkki jostakin?