Ilmeisesti työurien pidentämisvaatimukset kumpuavat lähinnä päätöksentekijöiden omista tarpeista. Ainakaan työelämä ei näy pitempää työuraa tarvitsevan, koska työttömiä on yltä hyppien ja viimeksi johtaja Vartiainenkin leimasi lähes rikokseen yllyttämispuheessaan (ikärasismi), että ikääntyneille pitää maksaa muita vähemmän, kun he ovat niin huonoja (virallisesti työantajalle epäkiinnostavia).
Työurien pidentämisvaatimuksen kylkiäisenä tulee sitten myös eläkkeellesiirtymisen ikärajan nostaminen, koska patenttilääke työurien pidentämiselle on nimenomaan eläköitymisiän nostaminen.
Se miten työurien pidentäminen koituisi päätöksentekijöiden omaksi eduksi käy tulevaisuuden tuotto-odotusten kautta. Kuvitellaan kenties, että pitempi työura luo kansantalouteen lisää jaettavaa, työtulojen, verojen ja karttuvien eläkkeiden myötä. Nämä auvoiset näkymät taloudesta saisivat toteutuessaan luottoluokittajat pitämään Suomen luottokelpoisuuden ennallaan mikä merkitsisi puolestaan sitä, että korkotaso valtakunnassamme säilyisi nykyisellä, käsittämättömän alhaisella tasolla.
Ja kun tiedetään, että päättäjillämme on mittavat velat, niin eipä oikeastaan ole ihme, että huuto työurien pidentämisestä vain kiihtyy ja kovenee. Tokipa tähän kuoroon yhtyvät sitten kaikki muutkin, kapitalistit, jotka ovat tehneet velkaa uusia sijoituksiaan varten, jotta he pääsisivät nauttimaan velan vipuvaikutuksesta maksimaalisesti.
Valitettavasti nämä odotukset ovat käytännössä vain odotuksia, sillä kapitalisti itse on suurin este näille omille rikastumiskuvitelmilleen, koska työurien pidentäminen edellyttää sen, että kapitalisti luo sitä työtä, että ylipäätään jotakin uraa olisi mahdollista pidentää. Jo nyt työttömiä on käytännössä satoja tuhansia ja lisää syntyy jahka Juhana Vartiaisen epäkiinnostavuuspuheet materialisoituvat täyteen kukoistukseensa ja ikärasismi ryöstäytyy vielä nykyistäkin kammottavampiin mittoihin.
Sitä paitsi työurien pidentämisestä ei ole teoriassakaan minkään valtakunnan hyötyä, jos palkkoja vielä alennetaan. Ainoa konkreettinen lopputulos kaikesta kohkaamisesta huolimatta on yleinen kurjistuminen.
Siksi täytyy suorastaan ihmetellä, miksi kapitalistikin suorastaan naama punaisena hihkuu työurien pidentämisestä, mutta tekee kumminkin kaikkensa jo mahdollisten etujenkin eliminoimiseksi. Syy ei voi olla muu kuin totaalinen typeryys.
Selitys tosin saattaa olla päätöksentekijän nuoleskeleminen. Jos työurien pidentäminen nähdään nimenomaan poliittisena projektina päätöksentekijän omien lyhyen tähtäyksen etujen saavuttamiseksi, niin kapitalisti saattaa ahnaassa mielessään kuvitella, että antamalla tuki tässä työura-asiassa hallitukselle, niin hallitus sitten kuuntelee herkemmällä korvalla ministerin pakeille saapuvaa mustasalkkuista miestä, joka saa sitten muhkean vastalahjan isännälleen vietäväksi.
Niin että eiköhän se ole sitten tässä? Tämä työurien pidentämisasia.
Työurien pidentämisvaatimuksen kylkiäisenä tulee sitten myös eläkkeellesiirtymisen ikärajan nostaminen, koska patenttilääke työurien pidentämiselle on nimenomaan eläköitymisiän nostaminen.
Se miten työurien pidentäminen koituisi päätöksentekijöiden omaksi eduksi käy tulevaisuuden tuotto-odotusten kautta. Kuvitellaan kenties, että pitempi työura luo kansantalouteen lisää jaettavaa, työtulojen, verojen ja karttuvien eläkkeiden myötä. Nämä auvoiset näkymät taloudesta saisivat toteutuessaan luottoluokittajat pitämään Suomen luottokelpoisuuden ennallaan mikä merkitsisi puolestaan sitä, että korkotaso valtakunnassamme säilyisi nykyisellä, käsittämättömän alhaisella tasolla.
Ja kun tiedetään, että päättäjillämme on mittavat velat, niin eipä oikeastaan ole ihme, että huuto työurien pidentämisestä vain kiihtyy ja kovenee. Tokipa tähän kuoroon yhtyvät sitten kaikki muutkin, kapitalistit, jotka ovat tehneet velkaa uusia sijoituksiaan varten, jotta he pääsisivät nauttimaan velan vipuvaikutuksesta maksimaalisesti.
Valitettavasti nämä odotukset ovat käytännössä vain odotuksia, sillä kapitalisti itse on suurin este näille omille rikastumiskuvitelmilleen, koska työurien pidentäminen edellyttää sen, että kapitalisti luo sitä työtä, että ylipäätään jotakin uraa olisi mahdollista pidentää. Jo nyt työttömiä on käytännössä satoja tuhansia ja lisää syntyy jahka Juhana Vartiaisen epäkiinnostavuuspuheet materialisoituvat täyteen kukoistukseensa ja ikärasismi ryöstäytyy vielä nykyistäkin kammottavampiin mittoihin.
Sitä paitsi työurien pidentämisestä ei ole teoriassakaan minkään valtakunnan hyötyä, jos palkkoja vielä alennetaan. Ainoa konkreettinen lopputulos kaikesta kohkaamisesta huolimatta on yleinen kurjistuminen.
Siksi täytyy suorastaan ihmetellä, miksi kapitalistikin suorastaan naama punaisena hihkuu työurien pidentämisestä, mutta tekee kumminkin kaikkensa jo mahdollisten etujenkin eliminoimiseksi. Syy ei voi olla muu kuin totaalinen typeryys.
Selitys tosin saattaa olla päätöksentekijän nuoleskeleminen. Jos työurien pidentäminen nähdään nimenomaan poliittisena projektina päätöksentekijän omien lyhyen tähtäyksen etujen saavuttamiseksi, niin kapitalisti saattaa ahnaassa mielessään kuvitella, että antamalla tuki tässä työura-asiassa hallitukselle, niin hallitus sitten kuuntelee herkemmällä korvalla ministerin pakeille saapuvaa mustasalkkuista miestä, joka saa sitten muhkean vastalahjan isännälleen vietäväksi.
Niin että eiköhän se ole sitten tässä? Tämä työurien pidentämisasia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Saattas sitä' tasrvetta olla.
Tytöeläkemaksut on nousseet elä'keiän korotamiskeskustelun aikana 20,4:stä-23,6%:ttiin, Seuraavasta korotuksesta on jo päätetty. Vaikka tuo korotus ei näy suoraan palkansaajan laskennallisena menona sen maksaa kuiten loppupeleissä työntekijä.
Kaksi vuotta lisää työaikaan ja joka tilissä 3,2% lisää palkaa. Viimeinen palkankorotus on mennyt eläkemaksun korotukseen. Käy se kyllä noinkin, mutta mieluummin pitäisin sen palkankorotuksen itse, enkä "sijoittaisi" sitä pakkosijoituksena eläkekassaan.
Tuo kertoo jotakin asiasta.
Eläkejärjestelmä pysyy varmasti pystyssä ilman työurien pidentämistäkin. Sen takaa elinaikakertoimet, jotka pienentävät eläkettä aina sen mukaan miten vanhaksi väki valtakunnassa äityy elämään.
Sen sijaan työurien pidentämisellä yritetään rikastua aitoon porvarilliseen tapaan. Suurin ongelma tässä on juuri porvari itse, joka ei ole kyennyt luomaan työtä näihinkään saakka, joten miten ihmeessä tämä porvari kykenee luomaan työtä tästä eteenkään päin.
Eri maissa toteutetut eläköitymisiän pakkonostot eivät ole kuitenkaan nostaneet todellista eläköitymisikää, joten jo tämäkin ampuu porvarin utopiaa pahan kerran omaan kinttuun.
Tähän on lisättävä, että...
..myöskin työnantajien maksamat eläkemaksut ovat nouseet ja nousevat jatkossa yhä enemmän, jos mitään ei tehdä. Se näivettää Suomen teollisuuden kilpailukykyä ulkomaan viennissä.Pääsääntöhän on että, työssä käyvä väestö maksaa ja kustantaa edeltäjiensä eläkkeet. Rahastothan kuihtuvat olemattomiin hyvinkin pian, jos niitä kartuteta kaikenaikaa.
3-4 vuoden nosto eläkkeiden alarajaan toisi huikeat säästöt työntekijöiden ja työnantajien käyttämiin rahavirtoihin. Siitä seuraisi, että työntekijöiden ostovoima, nykyisen jatkuvan näivettymisen sijasta kohentuisi ja näkyisi kulutuksen lisääntymisenä.Samoin parantuisivat teollisuuden mahdollisuudet investoita ja luoda uusia työpaikkoja Suomeen. Vain työtä tekemällä Suomen velkakierre saadaan katkaistua.
Nyt näihin toimenpiteisiin tarvittava pääoma maksetaan eläkkeinä vielä työkykyisille ihmisille ja makeaa elämäähän se heille tietää.
Samaa mieltä voi olla siitä, että vain työtä tekemällä maan talous kaikin puolin voi kukoistaa. Tässä on vain yksi ratkaisematon ongelma eli se, mistä sitä työtä saadaan. Työuran pidennyshän ei luo mitään uutta työtä. Se tarkoittaa vain sitä, että työssä jo oleva jatkaa työntekoaan esim. 2 vuotta ja joku nuorempi työtön odottaa vastaavasti samat 2 vuotta työtä pitempään. Onko siinä mitään järkeä?
Ei, ei siinä ole mitään järkeä. Ja vielä vähemmän, jos koulutuksestakin ryhdytään nyrhimään työurien pidentämisen sokaisemana. Koulutusta pitäisi sen sijaan muuttaa enemmän uutta luovempaan suuntaan nykyisen pänttäämisen sijasta.
Taloudelliset ongelmat näyttävät olevan etupäässä pään sisäisiä. Nythän on meneillään monella taholla erilaisia rakennemuutoksia, joten uutta pitäisi keksiä ja paljon. Valitettavasti koulutuskaan ei auta akuutteihin ongelmiin.
Yksi strategia on tietysti se, että tutkitaan mitä kilpailijamme tekevät ja tehdään täsmälleen päinvastoin. Yleensähän yritykset kilpailevat markkinoilla kuin lauma sopuleita, joten toimiva strategia voi löytyä juuri siitä, että toimitaan toisella tavalla.
Kannattaa tutustua myös strategiaa käsitteleviin teoksiin sen selvittämiseksi mistä on kysymys.
Rahaa työeläkekassaan kertyy samaan tahtiin riippumatta siitä, tehdäänkö pidätys työnantaja- ja työntekijämaksuina 64-vuotiaan tai tämän tilalle remmiin astuneen 40-vuotiaan palkasta. Kassavarojen sisäänvirtaukseen eläkeiän korotuksella ei siis ole vaikutusta, jos lähtökohtana on, että eläkkeelle lähteneen tilalle palkataan uusi työntekijä joko suoraan tai välillisesti työttömistä.
Kassan ulosvirtaukseen vaikutusta toki on, koska työttömien korvauksia ei makseta eläkekassasta, mutta sehän ei ollut sinunkaan pointtisi, vaan tuon kassan kartuttaminen. Työttömät saavat kuitenkin korvauksia yhteiskunnan kassasta, meidän verovaroistamme. Työttömyyskorvauksien hoitaminenkin heijastuu meidän pidätysprosenttiimme.
Eläkeiän korottaminen pahentaisi maamme työttömyyslukuja pahemman kerran, koska avoimia työpaikkoja syntyisi nykyistäkin harvemmin. Yli 63-vuotiaat olisivat tulppana nuorempien työllistymiselle.
Mitä ostovoimaan tulee, ota huomioon, että nämä nuoremmat eivät työttöminä pysty kuluttamaan senkään vertaa, mitä eläkeläinen eläkkeellään kuluttaa. Halua ja tarvetta heillä kuluttamiseen kyllä olisi enemmän kuin yli 63-vuotiailla, etenkin nuorilla perheillä. Yli 63-vuotiaillahan on jo useimmat kulutustavarat ja asunnot valmiina.
ELÄKELÄISTEN ORJANA
SIIS mielestäsi hyvä nykyinen meno jatkukoon, jossa yhä pinemmäksi hupeneva työikäisväestö maksaa ja alentaa elintasoaan, lisääntyvien eläkemaksujen näivettämänä (eläkeläisten orjina). Makeaelämä eläkeläisille turvattakoon mitään siitä tinkimättä, taikka sitä muuttamatta Ja eletään me suomalaiset ja varsinkin eläkeläiset , kuin Huittisten hullut miehet-syödään enempi kuin tienataa. Eikä välitetä hevon paskaa SAILAKSEN ei muiden talousasiantuntujoiden varoitteluista mitään.
Ottaahan Urpilainen lisää syömävelkaa 9 miljardia vuodessa.
Kuka Porvari niillä lakisääteisillä eläkemaksuilla rikastuu????
Ne on hyvin sääneltyjä rahoja. Ne on siellä, enimmäkseen työväenliikkeen toimihenkilöiden hallinoimissa vakuutusyhtiöissä.
Ihmettelen tuota Sinun Porvarit rikastuu höpinääsi:D
Mitenkä nykyinen meno sitten siitä mihinkään katoaisi, vaikka tehtäisiin liuta lakeja, joilla työura pitenisi hamaan maailman tappiin? Vaikutuksethan tulevat joskus, jos ylipäätään ovat tullakseen sellaisina kuin porsaanpunaiset kapitalistisporvarilliset päännousemat ovat.
Ainoa tähän hetkeen vaikuttava seikka saattaisi olla se, että luottoluokittajat ehkä pudottaisivat Suomen luottoluokitusta, ellei Suomi tässä työurien pidentämistapauksessa tekisi niin kuin muutkin. Luokituksen putoaminen nostaisi sitten korkoja ja se taas kirpaisisi nimenomaan suuria lainoja ottaneita kansanedustajia ja ministereitä. Samoin tietysti lainoja sijoitustoimintaansa nostaneita porvareita ylipäätään.
Onhan pääministeri toki kiristänyt ruuvia sikäli, että on luvannut verta hikeä ja höyheniä ellei työurien pidentämiseen suostuta. Toisin sanoen pienempiä säästöjä. Mutta ei tämä perimmäistä tilannetta miksikään muuta.
Kokemukset muista maista osoittavat, että eläköitymisiän pakkotoiminen nostaminen on vain lisännyt oheiskukuluja, kuten työttömyyteen ja sairastamiseen yms. liittyviä menoja. Myöskään todelliseen työstä poistumisikään lakisääteisillä toimilla ei ole ollut kaavailtuja vaikutuksia.
Mitenkäkö porvari rikastuu? Jos eläköitymisikää pidennetään, niin kertyneitä eläkevaroja ei tarvitse maksaa pois, vaan ne on käytettävissä edelleen sijoittamiseen ja jos onnea pukkaa, niin rahakasat vain komistuvat.
Ja jos eläköitymisikää saadaan nostetuksi, niin luottoluokittaja kenties jättää Suomen l uottoluokituksen ennalleen ja matalat korot säilyvät tästä eteenkin päin ja porvari voi nauttia edelleenkin matalan koron suomista mahdollisuuksista. Samoin tietysti ministeri, jonka asuntolainan korot pysyvät ennätysmatalalla.
Porvari tietysti myös kuvittelee, etteivät työeläkemaksut nouse, kun tehdään silmänkääntötemppu ja näin firman kassan kuvitellaan pullistuvan entisestään kun vielä matalasuhdanteen varjolla laitetaan tuplamäärä väkeä kilometritehtaalle jne.
Porvari on etevä keksimään näitä porsaanpunaisia näennäiskeinoja, jotka tosin viimekädessä koituvat porvarin omaksi tappioksi, mutta kumminkin.
Tässä näilä vouhottajilla on kyllä huoli kilpailukyvystä, mutta päivä päivältä alan olla vakuuttuneempi siitä, että se huoli koskee palkkojen kehitystä. Alhaisemman pallkatason turvaamiseksi tarvitaan siis tuon logiikan mukaan myös eläkeiän pidentämistä. Se tarkoittaa silloin työttömyyden kasvua, jos uusia työpaikkoja ei synny. Ja kun työttömyys on suurta, palkkavaatimukset tuppaavat olemaan pieniä, koska työantaja kertoo kilometritehtaan olevan silloin vaihtoehtona.
Työnantajapuolen otteet ovat nyt selvästi koventuneet. Irtisanomiset ovat paljon herkemmässä kuin jokunen vuosi sitten finanssikriisin aikoihin, vaikka se oli muutoin pahempaa aikaa kuin nyt. Paljon asiasta kertoo sekin, että EK irtisanoi liian lepsuja johtajiaan eli Kekkosen pojanpojan Timon ja Ahtelan, kun nämä olivat neuvotelleet työntekijöille "liian hyviä" sopimuksia. Nyt ei ole päivää, etteikö joku EK:n ukko olisi julkisuudessa maalailemassa kauhukuvia tulevaisuudesta.
EK ei mielellään puhu kilpailukykyyn vaikuttavista muista tekijöistä, jotka voivat olla paljon pahemmanlaatuisia ongelmia kuin työntekijöiden palkat. Hyvä esimerkki on suurtyöllistäjä Nokia. Sen ongelmat ovat johtuneet johdon töppäilyistä. Ei ole osattu varautua kilpailijoiden rynnistykseen ajoissa tutkimuksen ja tuotekehityksen voimin. Mikään palkanalennus ei olisi pelastanut Nokiaa tältä kehitykseltä. EK eikä Juhana vartiainen ei ole kuitenkaan vaatinut, että Nokian johtajien palkkoihin pitää tehdä reilu alennus, kun tuottavuus on tippunut katastrofaalisesti.
Pahoin pelkään, että tämä kohkaaminen on masinoitu samoin kuin osa irtisanomisista. Näin on saatu eräänlainen hysteria kapitalistisen median suosiollisella myötävaikutuksella. Huoli taloudesta ja kilpailukyvystä on pompannut ilmoille lähes tyhjästä ilman mitään näkyviä merkkejä minkään kilpailukyvyn tai muunkaan rapautumisesta. Ainakin moni firma nykynäkymiin nähden näyttää liioitelleen ongelmiaan.
Ainoa, joka ei näytä hötkyilevän on valtiovarainministeri. Toivottavasti ei ryhdykään hötkyilemään. Mikään ei ole ollut sen tympäisevämpää kuin aikaisemmat alan ministerit ryhtyessään tuomiopäivän profeetoiksi.
EK:n kannattaisi pysähtyä pohtimaan professori Pertti Haaparannan ajatuksia siitä, miksi kauppa ei toivotulla tavalla käy.
Hänen mukaansa kysymys ei ole Suomen muita huonommasta kilpailukyvystä. Aika vain on sellainen, ettei minkään maan vienti nyt vedä.
Haaparannan mielestä Suomen huonon tuottavuuskehityksen syynä on kyvyttömyys keksiä uusia menestystuotteita taantuvan metsä- ja kännykkäteollisuuden tilalle. Ongelmat liittyvät strategiseen osaamiseen, innovaatioihin ja teknologiseen kehitykseen.
http://www.hs.fi/talous/Uutisanalyysi Suomi on hyvä eikä liian kalliskaan maa/a1355207737151
Omasta mielestäni tuo ongelma alkaa kyllä olla kansainvälinenkin. Asian voisi yksinkertaistaa niinkin, että lähes kaikki tarpeellinen ja ihmisiä kiinnostava on teknologian alalla suunnilleen keksitty. Kulutustavaroita ei ole enää aikoihin syntynyt siihen tahtiin kuin 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin länsimaisiin kotitalouksiin hankittiin autot, pakastimet, pesukoneet, pölynimurit, kahvinkeittimet, televisiot, radiokasettisoittimet, hifi-laitteistot ym. innovaatiot ehkä vain kymmenen vuoden sisällä.
Jo seuraavalla vuosikymmenellä vastaavat innovaatiot vähenivät. Uusista tulee mieleen lähinnä mikroaaltouuni ja cd-soitin samalla kun mustavalkotelevisio päivitettiin väritelevisioon. 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa kauppa piristyi, kun ihmiset hankkivat matkapuhelimia, tietokoneita ja erilaista digitaalista krääsää, josta suuri osa ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys joka taloudessa. 2010-luku onkin menty käytännössä enää laitepäivitysten parissa. Mitään sellaista, joka helpottaa päivittäistä elämää konkreettisesti, ei ole enää keksitty.
Keksittäämpä mitä uusia tuotanto aloja tahansa, niin kohta hajanainen, keskenään kilpaileva AY-väki ulosmittaa ja kuin terminaattori syö omasta leipäpuustaan juuri sen oksan poikki jolla vientimahdollisuuksien varassa itse istuu.
Esim Saksassa ja Ruotsissa AY-liikeen johto näkee muutakin, kuin oman henkilökohtaisen napansa.
Työpaikkojen turvaaminen kovassa kansainvälisessä kilpailussa on numero yksi.
Vaikea sanoa, onko keksitty, kun tulevan ennustaminen on melkoisen vaikeaa.
Laitepäivityksetkin poikivat kyllä paljon uutta ostettavaa. Esim. autoihin on tullut erilaista ohjaustangon pyörittämisen helpottamisesta ajotietokoneisiin. Näistä voi löytyä aina syitä ostaa uusi vanhan tilalle. Tietokonemaailmassa nuorille suunnatut pelit vaativat aina vain järeämpiä laitteita. Monien kestokulutushyödykkeiden käyttöikää on tarkoituksella lyhenetty, jotta uusia menisi kaupaksi.
Täysin uudet, kuluttajille suunnatut innovaatiot ovat varmaan olleet vähissä. Eri tehtäviin tarkoitetut robotit voisivat olla mahdollinen tulevaisuuden innovaatio. Näin koteihin voitaisiin hankkia oma kokki, siivooja, lastenhoitaja, koirankusettaja, yksinäsille jopa elämänkumppani jne. Niissä voisi yhdistyä pitkälle kehittynyt tekoäly ja inhimillinen tunnetiloja matkiva elementti.
Saattaa olla lyhyemmällä tähtäimellä tarvitsemme innovaatioita niinkin tavalliseen asiaan kuin ruoka- ja vesihuoltoon. Jos ruuasta alkaa tulla pulaa, popsimme ehkä arkipäivisin pari ravintopilleriä, jotka sisältävät kaiken tarvittavan ja syömme sitten viikonloppuisin vähän vanahanaikaisemmin, jos on varaa.
Yksi merkittävä tekijä on varmasti myös äärimmäisen huono ja sekava lainsäädäntö, joka yksityiskohtaisuudessaan tekee kaiken järkevän toiminnan suorastaan mahdottomaksi.
Viimeisin, suorastaan niin sanotun p-lainkin moninkerroin ylittävä, laki on jo täysin viatonta kansalaistakin piinaava energiatodistuslaki. Voi pyhä ankerias sentään! Eikö täällä enää muuta keksitä? Menkää jo lakimaakarit itseenne, tehkää itsenne vaikka tarpeettomiksi. Menkää NETTIIN ja istukaa siellä, mutta älkää enää säätäkö yhtään lakia! Ja vihreät, peskää vaikka itsenne, jos ette muuta keksi!
Kun oleminen kansalaisenakin ahdistaa, niin ei ihme, ettei talouskaan toimi. Kaikesta muusta puhumattakaan.
ELÄKEUUDISTUSTA, EI TÄMÄN HALLITUKSEN AIKAN SANOI URPILAINEN