Ketkä nyt uskaltaa ihan rehellisesti sanoa, että ns. nuorisokulttuuri ei oikein kiinnosta? Tarkoitan sillä tätä ryyppäämis-bailaamismeininkiä. Voin sanoa että ei ei ei kiitos.
Voin samalla myös sanoa, että mahikset löytää joku joka ei tuollaista "kulttuuria" harrasta, on pienempi kuin jos olisin tuohon muottiin puserrettu. Vaikea nyt sanoa onko miehissä vai naisissa enemmän ei-nuorisokultturelleja. Toivottavasti heitä kuitenkin on. Johan tässä on 22 vuotta kituutettu pissisten sun muiden keskellä.
Voin samalla myös sanoa, että mahikset löytää joku joka ei tuollaista "kulttuuria" harrasta, on pienempi kuin jos olisin tuohon muottiin puserrettu. Vaikea nyt sanoa onko miehissä vai naisissa enemmän ei-nuorisokultturelleja. Toivottavasti heitä kuitenkin on. Johan tässä on 22 vuotta kituutettu pissisten sun muiden keskellä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei ole ikinä kiinnostanut hirveästi mutta minulla ei ole ikinä ollut suurta kaveripiiriä joten tämä vaikuttaa asioihin. Jos olet yksinäinen, et varmasti saa tuosta mitään irti mutta oikeiden ihmisten kanssa mikä tahansa on siedettävää tai jopa hauskaa.
ton voin vahvistaa. ennen ryyppäilin joka viikonloppu ja odotin viikonloppuja. silloin alko puhelin soimaan niin vimmatusti ja moneen eri paikkaan olis pitäny olla menossa. nyt kun on töiden perässä muutettu niin yksin saa olla kaikki viikonloput rauhassa ja eipä soi puhelinkaan :(. en tiedä miten ihmisiä pitäis lähestyä et niistä sais kavereita. ennen se tapahtu niinku luonnostaan mut sillon olinkin niin nuori. ei vanhemmiten oikeen enää tutustu kehenkään, mitä nyt työkamuihin pinnallisesti.
Joissain ihmisissä on tietynlaista vetovoimaa, että tuosta ihmisestä haluan tietää lisää jne. harvoin tosin sellaista porukkaa tulee vastaan, mikä on sääli.. :( yleensä jollain tavalla poikkeavat ovat niitä mielenkiintoisempia, mutta koska melkein kukaan ei uskalla olla poikkeava niin...
En ole koskaan pitänyt nuorisokulttuurista, sillä en ole tainnut oikeastaan koskaan olla varsinainen nuori. Siksi yritänkin nyt elää kadonnutta nuoruutta vähän myöhässä, ja oivallinen väline siihen on puhdas teinityttöystävä.
Olin noin 15-16 vuotiaaseen saakka melko lapsenomainen ja tavallaan aikuistuin aika äkkiä. Siis jos sitä voi aikuistumiseksi kutsua, sillä asun edelleen parikymppisenä kotona. Mutta kiinnostuksenkohteeni vaihtuivat melkein yhtäkkiä legoista ja peleistä opiskeluun, työasioihin ja myöhemmin yrittämiseen. Luultavasti siksi olenkin ikineitsyt, että en tuossa kriittisessä 13-16 vuoden iässä ollut kuten muut.
Miksi et periaatteen mies voisi alkaa seurustella jonkun ikäisesi tai itseäsi vanhemman naisen kanssa? Luuletko muka tosissasi että jotkut teinitytöt olisivat kiinnostuneita sinun ikäisistä aikuisista miehistä?
En koske käytettyihin huoriin, ja muutenkaan nämä minun ikäiset tai vanhemmat naiset eivät viihdy seurassani. Kuten toisessa viestiketjussa kerroin, tapaamani itseni ikäiset naiset eivät koskaan halua nähdä minua toista kertaa, mutta olen päässyt muutaman kerran usean viikon pituiseen suhteeseen teininaisten kanssa.
Ahaa. Olen naispuolinen, mutta en alkaisi teinipoikien kanssa seurustelemaan koskaan.
Mä dokaan, pössyttelen ja nussuttelen joka päivä!
22-vuotiaana taisin bilettää kaikkein eniten mutta silloin oli vähän eri meininki ja olin ihmisenä aika erilainen. Sen jälkeen kuin liityin facebookkiin reilu puolitoista vuotta sitten niin kaikki isommat, sosiaaliset tai muuten vain merkittävät tapahtumat on sikäli alkaneet vituttamaan että niitä pitää aina mainostaa kasvokirjassa ellei valmiiksi ole mitään muuta kerskumisen aihetta tiedossa. Osilla ihmisistä tämä tuntuu tapahtuvan lähes vaistomaisesti.
Onhan meitä, kukaan ei vaan tiedä olemassaolostamme, koska käymme niin vähän ulkona.
Tämä on valitettavasti totta.
En ole koskaan viihtynyt bileissä, ja tuli kantapään kautta testattua, että ryyppääminenkin on perseestä.
Nuoriso ja nuorisokulttuuri ovat asioita, joista yritän pysyä mahdollisimman kaukana.