Soli semmonen liikutus, että se Augustus komensi, että kaikilta häätyy koota vero. Ei sollu sitä ennen määränyt, mutta nykkö Kyrenius oli Syyrian maaherrana, niin sillä laila tehtiin.
Ja niin net kaikki menit sinne aivan sitä vasten, että net lyötäs verole, jokhainen omhaan kaupunkhiinsa. Sinne se lähti Joosefiki sieltä Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylöskäsin Juuteehaan, Taavitin kaupunkhiin, oikeatamyöten sinne Betlehemhiin.
Kun soli sitä Taavitin sakkia ja sukua, ja meinasi, että että lyötäs seki verole, ja matkassa oli Maria, joka oli piehnihin päin. Ja niinhän siinä sitte kävi, että Maria alko synnyttämhään juuri varsin. Se synnytti pojan, ensimäisen kläppinsä, kääri kapahloon ja pisti pojan seihmeen, ko ei sielä ollut oikein mithään paikkaa, mihin lyä maata.
No sielä kartalolla, vähän niinkö pellola, oli samhaan aikhaan paimenia kattomassa lamphaittensa perhään Ja yhtäkkiä niitten eessä seiso Herran enkeli, ja Herran kirkhaus loisti siinä niitten ympärillä ja nethän pölkäsit ko hullut.
Mutta enkeli sano niile, että älkää pöläkkö, kattokaapa, ko mulla on teile taitamaton ilo luvassa, ja son tarkotettu aivan kaikile.
Tänhään on syntyny Vapahtaja, Kristus Herra, Taavitin kaupungissa. Ja tet käsittättä sen siitä, ko löyvätten poikavauvan makkaamassa seihmessä kapaloissansa. Ja sitte siinä enkelin kans oli rohki paljon taihvaallista sotaväkeä ja net ylistit Jumalaa ja sanoit: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisitten kesken, joita kohtaan hällä on hyä tahto. ”
Ja ko enkelit olit menheet, paimenten tyköä taihvaasseen, nämä raatasit toisilensa. ”Menhään nyt Betlehemhiin kattomhaan sitä hoitoa, minkä se Herra meile ilmotti.”
Ja niin net menit hopusti ja löysit Marian Joosefin ja vauvan, joka makasi seihmessä, ja ko net sen oli nähny, net sanoivatten, mitä olit kuulheet pojasta. Ja kaikki, jotka sen kuulit, ihmettelit ja mainoit, mitä net paimenet oikein porisiva. Maria pisti visusti taltheen kaikki sanat ja hunteerasi niitä syämessänsä.
Ja paimenet palas takas kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä kaikesta, mitä nolit kuulheet ja nähneet, juuri sen mukhaan, ko niile oli selitetty.
Luuk 2: 1-20.
Ja niin net kaikki menit sinne aivan sitä vasten, että net lyötäs verole, jokhainen omhaan kaupunkhiinsa. Sinne se lähti Joosefiki sieltä Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylöskäsin Juuteehaan, Taavitin kaupunkhiin, oikeatamyöten sinne Betlehemhiin.
Kun soli sitä Taavitin sakkia ja sukua, ja meinasi, että että lyötäs seki verole, ja matkassa oli Maria, joka oli piehnihin päin. Ja niinhän siinä sitte kävi, että Maria alko synnyttämhään juuri varsin. Se synnytti pojan, ensimäisen kläppinsä, kääri kapahloon ja pisti pojan seihmeen, ko ei sielä ollut oikein mithään paikkaa, mihin lyä maata.
No sielä kartalolla, vähän niinkö pellola, oli samhaan aikhaan paimenia kattomassa lamphaittensa perhään Ja yhtäkkiä niitten eessä seiso Herran enkeli, ja Herran kirkhaus loisti siinä niitten ympärillä ja nethän pölkäsit ko hullut.
Mutta enkeli sano niile, että älkää pöläkkö, kattokaapa, ko mulla on teile taitamaton ilo luvassa, ja son tarkotettu aivan kaikile.
Tänhään on syntyny Vapahtaja, Kristus Herra, Taavitin kaupungissa. Ja tet käsittättä sen siitä, ko löyvätten poikavauvan makkaamassa seihmessä kapaloissansa. Ja sitte siinä enkelin kans oli rohki paljon taihvaallista sotaväkeä ja net ylistit Jumalaa ja sanoit: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisitten kesken, joita kohtaan hällä on hyä tahto. ”
Ja ko enkelit olit menheet, paimenten tyköä taihvaasseen, nämä raatasit toisilensa. ”Menhään nyt Betlehemhiin kattomhaan sitä hoitoa, minkä se Herra meile ilmotti.”
Ja niin net menit hopusti ja löysit Marian Joosefin ja vauvan, joka makasi seihmessä, ja ko net sen oli nähny, net sanoivatten, mitä olit kuulheet pojasta. Ja kaikki, jotka sen kuulit, ihmettelit ja mainoit, mitä net paimenet oikein porisiva. Maria pisti visusti taltheen kaikki sanat ja hunteerasi niitä syämessänsä.
Ja paimenet palas takas kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä kaikesta, mitä nolit kuulheet ja nähneet, juuri sen mukhaan, ko niile oli selitetty.
Luuk 2: 1-20.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan mukava kevennys:
### "Kun soli sitä Taavitin sakkia ja sukua, ja meinasi, että että lyötäs seki verole, ja matkassa oli Maria, joka oli piehnihin päin. Ja niinhän siinä sitte kävi, että Maria alko synnyttämhään juuri varsin. Se synnytti pojan, ensimäisen kläppinsä, kääri kapahloon ja pisti pojan seihmeen, ko ei sielä ollut oikein mithään paikkaa, "mihin lyä maata."###
Häätyy sanoa, että soli hienosti tulukattua mejänkieltä, ja monia mukavia sanakääntheitä, vaikka ise en kunnolla sitä taiakkaan.