I Love Food

Hei!

Luin joitain näitä juttuja, ja löysinkin samoja piirteitä kuin omassa "ongelmassani". Aloitin silti uuden ketjun, joten älkää lynkatko :)

Eli mun ongelma on se, etten tosiaankaan muista, koska mulla on viimeksi ollut nälkä, tai edes näläntunnetta. Ja tällä en tarkoita sitä, että ruoka ei maistu, vaan täysin päin vastoin. Nälkä ei ehdi tulla kun koko ajan syön, tai sitten syön niin suuria annoksia, että nälkä pysyy loitolla pitkään.

Aamulla kun herään, teen ison kasan leipiä, oli mulla sitten nälkä tai ei. Päivällä syön ihan älyttömästi ruokaa, en vaan osaa lopettaa. Ja illalla sitten teen taas jättikasan leipiä ja syön ne. Vatsassa on koko ajan täysi tunne, mutta syön siitä huolimatta. En syö siis nälkääni ikinä, vaan syön koska se on "tapa" ja koska rakastan ruokaa. Ja taidan myös ahmia ruoat liian nopeasti, koska olen aina ensimmäinen päivällisellä kuka on saanut syötyä, vaikka annokseni olisi kolminkertainen muihin verrattuna.

Tämä kaikki alkoi, kun muutin puolitoista vuotta sitten omaan asuntoon, pois vanhempien luota. Tosin huomasin kotonakin asuessa sen, että olisin halunnut syödä enemmän kuin oli "tarjolla". Yksin muutettuani kaikki riistäytyi käsistä, ostin kasoittain erilaisia ruokia, kokeilin kaikkea uutta, söin söin ja söin..

Omituista kai on, että en syö mitään makeaa, eli karkit, jäätelöt sun muut saa jäädä kaupan hyllylle, niihin ei ole himoa. Mutta sipsit sen sijaan ovat yksi himoni kohde, mutta osaan pitää itseni kurissa niiden suhteen, niitä syön korkeintaan kerran kahdessa kuukaudessa.

En sitten tiedä.. Olisiko tämä jonkin sortin ahmimishäiriö..? Pitää vielä mainita, että kun olen muualla kuin kotona, en pysty syömään kuin todella vähän. Juhlissa tai kylässä olen usein kokonaan syömättä, ei vaan tee mieli ollenkaan. Sekä jos joku on luonani yökylässä, teen hänelle ruokaa ja keitän kahvia, mutta itse en syö, juon vain kupillisen kahvia, vaikka hän viipyisi vuorokaudenkin. Ja silloin en edes tunne nälkää, syöminen tuntuu silloin ihan mahdottomalta ajatukselta. Mutta kun pääsen yksin kotiin alkaa hillitön syöminen.

Kukaan läheisistäni tai tutuistani ei varmaan osaa kuvitellakaan mua ahmimassa. Lisäksi minusta ei ihme kyllä näy, että suorastaan palvon ruokaa. Olen tosin lihonut viisi kiloa muutettuani omaan asuntoon, mutta se ei kovin helposti näy. Jos tämä tätä tahtia jatkuu, niin varmasti lihon vielä monen monta kiloa. Kun vain saisi ajatukset pois ruoasta..