Äiini kuoli 22.12.12 yllättäen sairaalassa, jonne olin saanut hänet
toimitettua virtsaputkentulehduksen takia, joka oireili parissa päivässä
pahemmaksi antibiooteista huolimatta, lisäksi äidillle tuli sydänkohtaus
samaan aikaan. Tarkoitus oli saada ajoissa hoitoon ja jouluksi kotiin
Joulun viettoo, mutta toisin kävi.
Vietän joulua nyt yksin ja sukulaiset ovat etäiset ja sisarukset enemmän naljailevia, koska heillä on ollut vastustusta minua kohtaan, koska ostin talon äidin takia ja hoidin äitiä hänen omasta tahdostaan kotonani omaishoitajana muutamanvuoden.
Omaishoitajana sain monilta ystäviltä kehuja, miten hoidin äitiä, mutta sisarukset olivat valmiita lannistamaan minut kaikintavoin, eli koskaan en ole saanut sisaruksiltani mitään kiitoksen sanaa, jota olisin joskus toivonut "kiitos, kun jaksoit hoitaa äitiä"
Omaishoitajana sain siis pelkkää vihjailevaa nalvailua kuullakseni. Joulu oli aika, jolloin kaikki sisarukset halusivat yhtäaikaa ottaa pariksitunniksi äidin kotiin ja sanoinkin, että eikö muita päiviä kalenterissa ole? Olin näinä harvoina kertoina onnellinen, kun sain vapaata ja äidille tuli hyvä mieli, kun pääsi muiden lasten kanssa olemaan. (harvoin) Äiti kieltäyty intervallihoidosta, joka omaishoitajalel suunnattu vapaiden saamiseksi. Sanoin äidilleni ettei tarvitse mennä, jos ei halua
eli kyllä hoidan häntä ja työnä tätä ei pitänyt ajatella se olisi ollut liikaa raskasta vaan oikeutena hoitaa tai saada hoitaa omaa vanhempaa. Rahalla ei ollut niin
hallitseva, kuten monilla vaan olisi hienoa ollut sisarusten kanssa yhdessä hoitaa
äitiä, joka jäi pelkäksihaaveeksi.
Sain siskoltani vielä kappelissä naljauksia äidin viereltä mm
"olisi pitänyt käydä useammin, mutta tilanne oli mikä oli"
Tarkoitaa siis kun äiti asui luonani ja se muka esti häntä käymästä ja viemästä vaikka kotiinsa kylään jne. Kaksi veljeä eivät olleet juuri ollenkaan yhteydessä. Postikorttikin lähetettiin kotiin vaikka asui 2km päässä.
En ole riidoissa sisaruksiin, eli heidän ahdasmielisyys pelkästään esti vierailut
ja se hyvä syy "on niin kiire töissä" jo on niin tekaistu oli usein esillä.
Äiti toivoi vierailua edes 5min sisaruksilta, eli en voi käsittää miksi oli niin vaikeaa
käydä edes nopeasti kylässä? Äitini kärsi tästä ja en itsekkään koskaan voinut
ymmärtää, miksi niin kylmästi ajattelivat oman äidin olemassaoloa.
Sisarukset asuvat ihan lähellä 500m ja 2km tyyliin, mutta heidän ahdasmielisyys
oli niin kova, etteivät voineet hyväksyä , kun vuosia kunniallisesti hoidin äitiä.
Nyt on joulu aatto ja talo tuntuu tyhjälle..olenkin ajankuluksikin tehnyt isompaa
siivouksia, jossa äidin tavaraa on siirretty hänen huoneeseen ja kaikki lääkkeet sekä apuvälineet on kaikki hänen huoneessaan.
Mielestäni hieman aikasta siivota jo, mutta se helpottaa, kun ei ole niinkään mitään muistuttamassa äidistä kotona.
Olen osannut vuosien aikana valmistautua lähtöön, vaikka se on aina yhtä
arvaamaton ja kokemuksena hyväksyn asian ja parasta oli että olen omaishoitajana onnistunut ja pystyyt antamaan äidille parhana hoidon, eli
sai asua kotona.
Monet asiat muistuttaa, että joulua oltaisiin yhdessä ja se hieman saa mielen
synkemmäksi, mutta ystäviä on facebookissa, mutta ketään, joka olisi soittanut
tai tullut käymään ei ole on yllättänyt. Sululaisista ei kuulu mitään ja en koe että
minun pitäisi nyt soitella lähisukulaisille, vaikka voisinkin.
Ystävät taitavat pelätä soittaa ja olla edes hetken jutuissa?
Kun sain puhelun sairaalasta tunui kuin olisi valehdeltu, koska siaraanhoitajakin oli yllättynyt, koska oli ollut ruokailu ja nopeasti oli elämä päättynyt.
Omaishoitajana sain elää äidin kanssa loppuvuodet ja näin sain kokemuksen, jota muut jäivät ja nyt voin elää tyytyväisenä ja paljon hyviä muistoja on mielessä, ehkä siksi vaikkaon yksinäisyyttä ja surua niin on myös lämpöä muistojen kanssa joka helpottaa tästä eteenpäin..
Äidille hommasin oman kodittoman kulkukissan löytöeläinpaikasta ja heistä
tuli erottamattomat ja nyt kuten äidin kanssa aiemminsopisimme hoidan kissan
hänen kuoltuaan. Kissa oli todlla hyvä vierihoitaja ja sitä ei voi tässä edes sanoin
kertoa, miten paljon se antoi aidilleni. Nyt kissale joulahjat hankittu ja koitetaan
kaipaavaa kissaakin lohduttaa, eli eläin kyllä vaistoaa ja nytkin odottaa mammukkaa kotiin ikkunalla.
Voimia kaikille, jotka olette menettäneet vanhemman / vanhemmat tai muun
läheisen.
Otetaan suru vastaan ja annetaan surun mennä.
Hyvää Joulua kaikille!
Omaishoitaja
toimitettua virtsaputkentulehduksen takia, joka oireili parissa päivässä
pahemmaksi antibiooteista huolimatta, lisäksi äidillle tuli sydänkohtaus
samaan aikaan. Tarkoitus oli saada ajoissa hoitoon ja jouluksi kotiin
Joulun viettoo, mutta toisin kävi.
Vietän joulua nyt yksin ja sukulaiset ovat etäiset ja sisarukset enemmän naljailevia, koska heillä on ollut vastustusta minua kohtaan, koska ostin talon äidin takia ja hoidin äitiä hänen omasta tahdostaan kotonani omaishoitajana muutamanvuoden.
Omaishoitajana sain monilta ystäviltä kehuja, miten hoidin äitiä, mutta sisarukset olivat valmiita lannistamaan minut kaikintavoin, eli koskaan en ole saanut sisaruksiltani mitään kiitoksen sanaa, jota olisin joskus toivonut "kiitos, kun jaksoit hoitaa äitiä"
Omaishoitajana sain siis pelkkää vihjailevaa nalvailua kuullakseni. Joulu oli aika, jolloin kaikki sisarukset halusivat yhtäaikaa ottaa pariksitunniksi äidin kotiin ja sanoinkin, että eikö muita päiviä kalenterissa ole? Olin näinä harvoina kertoina onnellinen, kun sain vapaata ja äidille tuli hyvä mieli, kun pääsi muiden lasten kanssa olemaan. (harvoin) Äiti kieltäyty intervallihoidosta, joka omaishoitajalel suunnattu vapaiden saamiseksi. Sanoin äidilleni ettei tarvitse mennä, jos ei halua
eli kyllä hoidan häntä ja työnä tätä ei pitänyt ajatella se olisi ollut liikaa raskasta vaan oikeutena hoitaa tai saada hoitaa omaa vanhempaa. Rahalla ei ollut niin
hallitseva, kuten monilla vaan olisi hienoa ollut sisarusten kanssa yhdessä hoitaa
äitiä, joka jäi pelkäksihaaveeksi.
Sain siskoltani vielä kappelissä naljauksia äidin viereltä mm
"olisi pitänyt käydä useammin, mutta tilanne oli mikä oli"
Tarkoitaa siis kun äiti asui luonani ja se muka esti häntä käymästä ja viemästä vaikka kotiinsa kylään jne. Kaksi veljeä eivät olleet juuri ollenkaan yhteydessä. Postikorttikin lähetettiin kotiin vaikka asui 2km päässä.
En ole riidoissa sisaruksiin, eli heidän ahdasmielisyys pelkästään esti vierailut
ja se hyvä syy "on niin kiire töissä" jo on niin tekaistu oli usein esillä.
Äiti toivoi vierailua edes 5min sisaruksilta, eli en voi käsittää miksi oli niin vaikeaa
käydä edes nopeasti kylässä? Äitini kärsi tästä ja en itsekkään koskaan voinut
ymmärtää, miksi niin kylmästi ajattelivat oman äidin olemassaoloa.
Sisarukset asuvat ihan lähellä 500m ja 2km tyyliin, mutta heidän ahdasmielisyys
oli niin kova, etteivät voineet hyväksyä , kun vuosia kunniallisesti hoidin äitiä.
Nyt on joulu aatto ja talo tuntuu tyhjälle..olenkin ajankuluksikin tehnyt isompaa
siivouksia, jossa äidin tavaraa on siirretty hänen huoneeseen ja kaikki lääkkeet sekä apuvälineet on kaikki hänen huoneessaan.
Mielestäni hieman aikasta siivota jo, mutta se helpottaa, kun ei ole niinkään mitään muistuttamassa äidistä kotona.
Olen osannut vuosien aikana valmistautua lähtöön, vaikka se on aina yhtä
arvaamaton ja kokemuksena hyväksyn asian ja parasta oli että olen omaishoitajana onnistunut ja pystyyt antamaan äidille parhana hoidon, eli
sai asua kotona.
Monet asiat muistuttaa, että joulua oltaisiin yhdessä ja se hieman saa mielen
synkemmäksi, mutta ystäviä on facebookissa, mutta ketään, joka olisi soittanut
tai tullut käymään ei ole on yllättänyt. Sululaisista ei kuulu mitään ja en koe että
minun pitäisi nyt soitella lähisukulaisille, vaikka voisinkin.
Ystävät taitavat pelätä soittaa ja olla edes hetken jutuissa?
Kun sain puhelun sairaalasta tunui kuin olisi valehdeltu, koska siaraanhoitajakin oli yllättynyt, koska oli ollut ruokailu ja nopeasti oli elämä päättynyt.
Omaishoitajana sain elää äidin kanssa loppuvuodet ja näin sain kokemuksen, jota muut jäivät ja nyt voin elää tyytyväisenä ja paljon hyviä muistoja on mielessä, ehkä siksi vaikkaon yksinäisyyttä ja surua niin on myös lämpöä muistojen kanssa joka helpottaa tästä eteenpäin..
Äidille hommasin oman kodittoman kulkukissan löytöeläinpaikasta ja heistä
tuli erottamattomat ja nyt kuten äidin kanssa aiemminsopisimme hoidan kissan
hänen kuoltuaan. Kissa oli todlla hyvä vierihoitaja ja sitä ei voi tässä edes sanoin
kertoa, miten paljon se antoi aidilleni. Nyt kissale joulahjat hankittu ja koitetaan
kaipaavaa kissaakin lohduttaa, eli eläin kyllä vaistoaa ja nytkin odottaa mammukkaa kotiin ikkunalla.
Voimia kaikille, jotka olette menettäneet vanhemman / vanhemmat tai muun
läheisen.
Otetaan suru vastaan ja annetaan surun mennä.
Hyvää Joulua kaikille!
Omaishoitaja
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voimia sinulle. Hyvät muistot kantaa pitkälle. Rakkaita ajautuksia sinulle.
Kyynelsilmin luin kirjoitustasi, äiti 22.12.12. Osanottoni suureen suruusi.
Äitisi oli onnekas, kun hänellä oli sinut. Pidit hänestä hyvää huolta ja ajattelit hänen parastaan.
Sinulle jäi hyvä oma tunto ja ihanat muistot, jotka alkavat kantaa sitten kun suru hellittää. Sen tiedän omasta kokemuksesta.
Voimia ja hyvää joulua Sinulle.
aivan ihana tarina. Olen iloinen positiivisesta suhtautumisestasi vaikka suru onkin läsnä juuri nyt. Äitisi on ollut sinusta ylpeä kun teit tuon hienon palveluksen hänelle. Voimia sinulle!
voimia sulle