Ystäväni, uusiosinkku jo vuosien ajan,sanoo minulle,että onnellisia avio/avopareja ei ole olemassakaan.
Onko teitä?
Itse olen romantikko ja rakkausavioliiton näännyttyä alkoholismin myötä tahtoisin edelleen uskoa,että minulle sattui vaan huono säkä!
Siis,pliis, kertokaa!
Vai pistänkö säkin päälle ja ripottelen tuhkaa?
Onko teitä?
Itse olen romantikko ja rakkausavioliiton näännyttyä alkoholismin myötä tahtoisin edelleen uskoa,että minulle sattui vaan huono säkä!
Siis,pliis, kertokaa!
Vai pistänkö säkin päälle ja ripottelen tuhkaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä se on mahdollista.Epäonnistumisia on, mutta silti onnelisia on.Itsellänikin oli mutta kuolema erotti ja jäi kauniit muistot.
Niin..
Ensin tylästytään suuri sieluiseen taitelijapersoonaan mutta vähän ajan päästä kärsitään siitä kun toinen onkin itsekäs alkoholisti.
Ihmiset itse vetää puoleensa tietynlaisia ihmisiä. Jos olet hoivatyyppi ja kärsit siitä että sinulla ei ole hoivattavaa tykästyt johonkin esim. alkoholistiin alitajuisesti jotta tämä tyydyttäisi sinun hoivatarpeesi tai jotain? Et edes kiinnostu sellaisesta joka on raitis ja rehti.
Mikä on sinun tyyppiäsi? Tykkäät kuitenkin samantyyppisistä?
Minulle kävi niin että olen aina ollut lääpälläni muusikonretkuihin ja pitkätukkaisiin repuuseihin (jotka on siis suurin osa narsisteja ja alkkiksia) ja joka ketta pettynyt niihin. Kerta toisensa jälkeen en kuitenkaan hyväksynyt heitä sellaisina kuin he olivat. Oman tiensä kulkijoit?
Löysin kuin löysinkin pitkätukkaisen urheilijan joka täytti nuo repuusin ulkonäkökriteerit mutta joukkelajiihmisenä olikin tottunut vähemmän epäitsekkääksi. Mies on myös isosta perheestä ja oppinut myös jakamaan eikä häntä oltu pilattu lelimisellä eikä liialla huomiolla.
En edes olisi kiinnostunut normi sporttisen näköisestä miehestä mutta kävipä tuuri että kun luulin miestä ihanaksi pitkäukkaiseksi kitaran soittajaksi hän ei ollut sitä. Nyt ymmärrän että olisin oikeasti voinut jo aikaisemmin löytää itselleni sopivamman jos olisin edes tajunnut etsiä jotain urheilijaa enkä aina vaan uutta kitaranvinnguttajaa.
Uskon, että toivoa on aina. Pidä kuitenkin huoli, ettet löydä uutta alkohoiin mieltynyttä. Etsimäsi voisi löytyä tanssiparketilta sellaisten joukosta, jotka oikeasti harrastavat tanssia.
Viimeksi kun tanssipaikalle itseni toimitin,niin siellä oli vaan valmiita pareja ja ne tanssi keskenään tai ystäviensä kanssa ja pahimpia olivat tanssikurssin käyneet,jotka tulivat ilmiselvästi leuhkimaan,että "näin sitä meillä osataan ja mitäs te rupusakki olette täällä ilmastoa pilaamassa!"
Kaikkihan me joskus huomiota kaipaamme,voin myöntää :)
Ja siksi ei oikein tahdo itseänsä alttiiksi laittaa,kun tiedän oman apinanaivokuoreni vajavaisuuden,että uusi juoppo tai muu huolehdittava se silmää tietysti miellyttää,alitajuinen pelastaja/mahdollistaja/hoivaaja..plaaplaa
Muttamutta.Ei ole kirves vielä kaivossa :D
Olen onnellinen :) paras ystävä & rakastaja samassa paketissa. ja vuosia takana "jo" 7. Kuvittelin olevani ikisinkku kun pidän myös yksinolosta, mutta tämähän on vallan mahtavaa myös :)
tarkoitin tietenkin YHTIEISÄ vuosia :D voi jessus mikä mielleyhtymä tuosta tuli...
Ollaan avomieheni kanssa oltu kihloissa 8v ja seurustelua takana 9v :) Ja voi että vieläkin sitä riemua, kun mies tulee töistä kotiin! Aina yhtä ihanaa nähdä.. Sattumalta toisemme löydettiin, ei todellankaan silloin ollut mies hakusessa. Avomies on paras olkapää, tuki ja turva. Hän saa aina hymyilemään ja tietää, mistä vaimoke tykkää. Välillä ihan pelottaa, kun ajatukset menee niin yksiin ;)) Voin täydestä sydämestäni kertoa olevani onnellinen!
No jotkut uskaltaa ja toiset ei koskaan. Mäkin tapasin elämäni muijan ihan sattumalta viime kesän lopulla. No sen tietää mitä tein, lähdin lipettiin juuri viimeisellä hetkellä. Ei tarvinnut sanoja kumpikaan, ilmeet ja eleet vain. Hän oli Se oikea. Uskomaton lämmin olo tuli hänestä. Koskaan en ole seurustellut, koska vaatimukset niin kovat. 31-vuotta se kesti, että Hän löytyi. Hän meni sekaisin minusta ja odotti että otan hänet, hän näki silmieni loisteen, mutta ei tainnut arvata että tämä jätkä lähtee lipettiin ja mokaa nyt lopullisesti. Jäi vain suru ikuinen. Kun on 3-vuosikymmentä yksin putkeen, niin pelkää kyllä pakosti tollasia enkelten iskuyrityksiä helvetin paljon.
Nyt 2 avioliittoa kokeneena sanoisin aloittajalle, että onnellisia avioliittoja ei ole olemassakaan. Seurustelu ja kihlautumisajan naiset ja varmasti miehetkin esittävät mukavaa, mutta papin aameneen loppuu liitto-yhteiset keskustelut-hyvä seksi-lähes kaikki. En aivan hirveästi suosittele.