MITÄ SINUN VÄHINTÄÄN TULEE HUOMIOIDA TEHDESSÄSI SOPIMUSTA LASTEN HUOLLOSTA, TAPAAMISISTA JA ELATUKSESTA.
1. Varmista, että tiedät riittävästi perusteista, joiden mukaan sopimukset määritellään.
2. Onko oma ja lasten lähihuoltajan tilanne pysyvä ja totuudenmukainen, että voit tehdä sopimukset aina 18 ikävuoteen asti.Tee määräaikainen sopimus, jos katsot, että valmiudet ei riitä pysyvään sopimukseen.
3. Lasten huollon osalta pääsääntöisesti yhteishuolto. Älä hyväksy yksinhuoltoa muuta kuin poikkeustapauksissa vain erityisin perustein.
4. Täytäntöönpanolain mukaan 12-vuotiaan oman tahdon vastaista tointa ei saa tehdä liittyen tapaamisiin ja asumiseen. Eli 12 vuotias päättää itse asumisesta ja tapaamisista ja lain mukaan lapsia on kuunneltava ja heidän kehitysasteensa mukaisesti huomioitava heidän tahtonsa.
5. Huomioi elatussopimusta tehdessäsi kustannukset laajoista tapaamisista ja matkoista tapaamisiin.
6. Muista, että elatusapujen alentaminen on todella vaikea. Perusteina vain alkuperäinen kohtuuttomuus tai olosuhteiden olennainen muuttuminen.
7. Elausavun määrittely; lapsen elatuksen tarpeesta vähennetään yhteiskunnan maksamat lapsilisät ja yksinhuoltajalisät. Lopusta vanhemmat vastaavat maksukykynsä eli usein nettotulojensa suhteessa.
8. Älä sotke ositusta ja elatussopimusta keskenään
9. Muista että elatusavut ovat heti vahvistamisen jälkeen perimiskelpoisia ja millään suullisella tai kirjallisella sopimuksella toisen vanhemman kanssa ei ole merkitystä jos se ei ole vahvistettu kunnan sosiaalitoimessa tai käräjäoikeudessa.
10. Pyri kummankin vanhemman osalta oikeudenmukaiseen sopimukseen huomioiden lapsen etu.
11. Lapsen oikeuksiin kuuluu tavata ja olla kummankin vanhemman luona. Älä hyväksy perusteettomia tapaamisten rajoituksia.
12. Valvotut ja rajoitetut tapaamiset ovat vain ääritapauksissa ja perusteltuina hyväksyttäviä. Älä hyväksy niitä ilman todella hyviä perusteita.
lainattua tekstiä elatusvelvolliset ry:n sivuilta
21
2015
Vastaukset
- äiti&vaimo
olen myös sitä mieltä, että lapsen etu on se, että hänellä on ydinkoti, josta lapsi lähtee kouluun joka arkiaamu. Tarkoitan, että lapsi ei ole heittopussi. Lapsella on oikeus yhteen kotiin, joka on lapselle satama. Ja yhteishuoltajuus, kun oikein mietin asiaa, niin mitähän sekin käytännössä tarkoittaa? Sinäänsä kaunis sana ja ajatus, mutta tuskinpa sillä nyt on paljoa merkitystä...jos eroaisin itse, en suostuisi LUULTAVASTI yhteishuoltajuuteen, sillä minä äitinä kokonaisuudessaan hoitaisin ja huolehtisin lapsistani. Tietenkin lapseni tulisivat olemaan isänsä kanssa paljonkin, sitähän en lapsiltani riistäisi koskaan.
- M36
... sinä saat toki olla tuota mieltä. Ei tilanne, missä lapsella on kaksi kotia tarvitse merkitä että hän olisi heittopussi, on lukemattomia tapauksia missä tämä toimii ja on heille paras tilanne.
Jos kohdallesi ikävästi sattuisi, ja ero tulisi, niin toivottavasti miehesi kanssa voitte sopia teidän lapsille parhaan järjestelyn.
Eikä se vielä riitä, mihin sinä suostut tai et ... miehesi tarvitsee suostua myös ... tai käsissä on huoltajuusriita. Sopien paras ratkaisu löytyy ... eiku, löytyisi (kun ei teillä toivottavasti koskaan ajankohtaista) - Jakke
Luinpa jostain, että jos pelkäät jotain asiaa, se on jo tapahtunut. Vai onko kysymys vain naisten automaattisesta oikeudesta lapsiin ja oikeassa olemiseen? "Minä" muodon käyttäminen "me" sanan sijasta ei kuulosta lupaavalta.
- Sohvatiikeri
Mikä sinulla on yhteishuoltajuutta vastaan, tarkentaisitko? Yhteishuoltajuushan tarkoittaa, että molemmat vanhemmat ovat virallisesti huoltajia, ja siis päättävät yhdessä lapsen tärkeistä asioista: koulutus, uskonto, nimi...
Kerroit, miksi kaksi kotia on sinusta huono, ja siinä olen samaa mieltä kanssasi, lapsi ei saa olla heittopussi. - äiti&vaimo
Jakke kirjoitti:
Luinpa jostain, että jos pelkäät jotain asiaa, se on jo tapahtunut. Vai onko kysymys vain naisten automaattisesta oikeudesta lapsiin ja oikeassa olemiseen? "Minä" muodon käyttäminen "me" sanan sijasta ei kuulosta lupaavalta.
olen tähän asti huolehtinut lapsistamme, kun mieheni hommailee muuta, siis oletan ilman muuta, että lapsemme tulisivat asumaan pääsääntöisesti minun luonani. Eihän se nyt käy, että yhdessä olon aikana mies jättää lastenhoidon yksin vaimolleen ja eron tullessa kyseeseen mies vaatii vähintäänkin puolet lasten huoltajuudesta, voi kissan viikset. Aivan totta saattaisi tulla kohdallamme huoltajuuskiista kyseeseen.
- äiti&vaimo
Sohvatiikeri kirjoitti:
Mikä sinulla on yhteishuoltajuutta vastaan, tarkentaisitko? Yhteishuoltajuushan tarkoittaa, että molemmat vanhemmat ovat virallisesti huoltajia, ja siis päättävät yhdessä lapsen tärkeistä asioista: koulutus, uskonto, nimi...
Kerroit, miksi kaksi kotia on sinusta huono, ja siinä olen samaa mieltä kanssasi, lapsi ei saa olla heittopussi.perustelin jo miksi lapsilla olisi hyvä olla yksi koti ja toisen luona käydään toki myös. Siis ydinkoti luo turvallisuutta. Lisää kerroin jo tuossa aiemmassa viestissäni.
- kotia
Sohvatiikeri kirjoitti:
Mikä sinulla on yhteishuoltajuutta vastaan, tarkentaisitko? Yhteishuoltajuushan tarkoittaa, että molemmat vanhemmat ovat virallisesti huoltajia, ja siis päättävät yhdessä lapsen tärkeistä asioista: koulutus, uskonto, nimi...
Kerroit, miksi kaksi kotia on sinusta huono, ja siinä olen samaa mieltä kanssasi, lapsi ei saa olla heittopussi.Yhteishuoltajuudesta olen samaa mieltä, että se on hyvä, jos se koskee lapsesta huolehtimista. Kaksi kotia on taas eri asia. Alle kymmenvuotiaat, jotka viettävät kaksi viikkoa siellä ja kaksi täällä, usein huono ratkaisu, koulumatkat, erilaiset pelisäännöt eri kodeissa, kaverit, isän/äidin uudet puolisot eli lapset joutuvat elämään todella "rikasta" elämää, mikä ei aina ole hyväksi, kas kun lapset haluavat ennenkaikkea rajoja ja turvallisuutta. Yli kymmenvuotiaat heittäkööt reppunsa selkään ja noudattakoon yhteishuoltajuutta, mutta ei 2v.
- äiti&vaimo
kotia kirjoitti:
Yhteishuoltajuudesta olen samaa mieltä, että se on hyvä, jos se koskee lapsesta huolehtimista. Kaksi kotia on taas eri asia. Alle kymmenvuotiaat, jotka viettävät kaksi viikkoa siellä ja kaksi täällä, usein huono ratkaisu, koulumatkat, erilaiset pelisäännöt eri kodeissa, kaverit, isän/äidin uudet puolisot eli lapset joutuvat elämään todella "rikasta" elämää, mikä ei aina ole hyväksi, kas kun lapset haluavat ennenkaikkea rajoja ja turvallisuutta. Yli kymmenvuotiaat heittäkööt reppunsa selkään ja noudattakoon yhteishuoltajuutta, mutta ei 2v.
olen samaa mieltä. Lapseni ovat alle kouluikäisiä. Mieheni, vaikka nyt kun ollaan aviossa antaa minun päättää asioista liittyen lapsiin. Olen kertonut hänelle, että toivoisin hänen ottavan kantaa myös kun on kyse lapsistamme. Hän sanoo minua "uusavuttomaksi" jos tarvitsen häntä...niin että näin meillä jaetaan vastuu lapsiin liittyvissä asioissa. Toki mielelläni päätän asioista, mutta kyllähän lasten isällä on oikeus ja velvollisuus lapsiin liittyvissä asioissa.
- M36
kotia kirjoitti:
Yhteishuoltajuudesta olen samaa mieltä, että se on hyvä, jos se koskee lapsesta huolehtimista. Kaksi kotia on taas eri asia. Alle kymmenvuotiaat, jotka viettävät kaksi viikkoa siellä ja kaksi täällä, usein huono ratkaisu, koulumatkat, erilaiset pelisäännöt eri kodeissa, kaverit, isän/äidin uudet puolisot eli lapset joutuvat elämään todella "rikasta" elämää, mikä ei aina ole hyväksi, kas kun lapset haluavat ennenkaikkea rajoja ja turvallisuutta. Yli kymmenvuotiaat heittäkööt reppunsa selkään ja noudattakoon yhteishuoltajuutta, mutta ei 2v.
... mitä kirjoitit on varmasti valtaosassa huoltajuuksia ja tapaamisia liittyvissä asioissa juuri noin.
Sitten on toisenlaisia järjestelyitä (kuin on vanhempiakin) minkä osapuolet ovat sopineet, ja kertakaikkisen toimivaan vuoroviikkorytmiin ovat päätyneet.... lasten iästä riippumatta (vaikka onkin iso tekijä asiaa pohdittaessa).
Toisaalla valitettavasti on tapauksia, missä harvat ja valvotut tapaamiset ainoa lapsen etu, joskus ei nekään...
Mikä yksille sopii, ei käy kaikille. - Äiti minäkin
äiti&vaimo kirjoitti:
olen samaa mieltä. Lapseni ovat alle kouluikäisiä. Mieheni, vaikka nyt kun ollaan aviossa antaa minun päättää asioista liittyen lapsiin. Olen kertonut hänelle, että toivoisin hänen ottavan kantaa myös kun on kyse lapsistamme. Hän sanoo minua "uusavuttomaksi" jos tarvitsen häntä...niin että näin meillä jaetaan vastuu lapsiin liittyvissä asioissa. Toki mielelläni päätän asioista, mutta kyllähän lasten isällä on oikeus ja velvollisuus lapsiin liittyvissä asioissa.
Isommat lapset päättävät itse kenen luona haluavat asua.
- yh-isä
Ainoastaan se, että lapsesta huolehditaan kaikkialla hyvin ja että molemmat vanhemmat rakastavat häntä (niinkuin lähes poikkeuksetta tekevätkin), on tärkeää lapsille. Onhan ydinperheilläkin kesämökkejä, lapset viettävät aikaansa isovanhemmillaan ja muilla sukulaisillaan, isompana myös kavereidensa luona, kaikki käyvät koulua ja monet ovat päiväkodissa tai muussa hoitopaikoissa. Erityisen varakkailla ydinperheillä on jopa useita koteja erilaisia tilanteita varten. Enpä ole osannut heitä sääliä! Ns. yhden kodin malli on karmeaa skeidaa. Mitenkäs sitä lapsella voisi olla yhtä kotia, kun kerran vanhemmat ovat eronneet? Vanhemmathan siinä merkitsevät, sekä lapsen muut tärkeät ihmissuhteet, ei mikään typerä materia!!!! Tuollainen ajattelu ei ole lapsikeskeistä eikä rehellistä sen kummemmin älyllisesti kuin emotionaalisestikaan. Yksinhuoltoa (jonkinlaista itsevaltiutta) vaativat pantakoon ruotuun esim. siten, että tuo yksinhuolto annettakoon mahdollisuuksien mukaan aina sovinnollisemmalle eli yhteishuoltoon suostuvalle vanhemmalle!! Näin toteutuu paremmin keskeiset oikeusperiaatteet ja eettisyys sekä niiden mukana myös lapsen etu. Onneksi näin ollaan (alkuperäisen lain hengen mukaisesti) enenevässä määrin tekemässäkin! Lapsia siirrellään myös äideiltä isille, koska eivät saisi muuten häntä edes tavata. Ja pian havaitaan, että näin menetellen riitaisuus ajan myötä vähenee ja lasten samoin kuin aikuistenkin hyvinvointi vähitellen paranee.
- yh-isä
äiti&vaimo kirjoitti:
olen tähän asti huolehtinut lapsistamme, kun mieheni hommailee muuta, siis oletan ilman muuta, että lapsemme tulisivat asumaan pääsääntöisesti minun luonani. Eihän se nyt käy, että yhdessä olon aikana mies jättää lastenhoidon yksin vaimolleen ja eron tullessa kyseeseen mies vaatii vähintäänkin puolet lasten huoltajuudesta, voi kissan viikset. Aivan totta saattaisi tulla kohdallamme huoltajuuskiista kyseeseen.
Mikäli olen elämää oikein ymmärtänyt jonkun tulisi tehdä myös kodin ulkopuolisia ansiotöitä perheen kaikinpuolisen hyvinvoinnin varmistamiseksi. Ja mitä enemmän tarvitaan rahaa, sitä ennemmän tulee ainakin toisen myös ansaita. Eikä se siis välttämättä tarkoita, että mies on aina ja ikuisesti se rahantekokone, vaikka kieltämättä näin on ollut ja vieläkin liian usein on. Tilanne voi muuttua ja miehelläkin on oikeus asialliseen avioeroon ja uuteen elämään sitä halutessaan. Tärkeintä on kuitenkin lapsen näkökulma, lain on siis tarkoitus näiltä osin olla lähtökohdiltaan lapsikeskeinen, ei äitikeskeinen, niinkuin varsin yleisesti näytetään luultavan.
- M36
yh-isä kirjoitti:
Ainoastaan se, että lapsesta huolehditaan kaikkialla hyvin ja että molemmat vanhemmat rakastavat häntä (niinkuin lähes poikkeuksetta tekevätkin), on tärkeää lapsille. Onhan ydinperheilläkin kesämökkejä, lapset viettävät aikaansa isovanhemmillaan ja muilla sukulaisillaan, isompana myös kavereidensa luona, kaikki käyvät koulua ja monet ovat päiväkodissa tai muussa hoitopaikoissa. Erityisen varakkailla ydinperheillä on jopa useita koteja erilaisia tilanteita varten. Enpä ole osannut heitä sääliä! Ns. yhden kodin malli on karmeaa skeidaa. Mitenkäs sitä lapsella voisi olla yhtä kotia, kun kerran vanhemmat ovat eronneet? Vanhemmathan siinä merkitsevät, sekä lapsen muut tärkeät ihmissuhteet, ei mikään typerä materia!!!! Tuollainen ajattelu ei ole lapsikeskeistä eikä rehellistä sen kummemmin älyllisesti kuin emotionaalisestikaan. Yksinhuoltoa (jonkinlaista itsevaltiutta) vaativat pantakoon ruotuun esim. siten, että tuo yksinhuolto annettakoon mahdollisuuksien mukaan aina sovinnollisemmalle eli yhteishuoltoon suostuvalle vanhemmalle!! Näin toteutuu paremmin keskeiset oikeusperiaatteet ja eettisyys sekä niiden mukana myös lapsen etu. Onneksi näin ollaan (alkuperäisen lain hengen mukaisesti) enenevässä määrin tekemässäkin! Lapsia siirrellään myös äideiltä isille, koska eivät saisi muuten häntä edes tavata. Ja pian havaitaan, että näin menetellen riitaisuus ajan myötä vähenee ja lasten samoin kuin aikuistenkin hyvinvointi vähitellen paranee.
... toi varakkaiden ihmisten kahden kodin malli oli hauska vertaus, ja isovanhemmat (jos vaikka asuvat parin korttelin päässä) analogia hyvin konkreettinen. Toivon että esimerkkisi saavat ihmisiä pohtimaan tätäkin mallia ennakkoluulottomammin.
- yh-isä
M36 kirjoitti:
... mitä kirjoitit on varmasti valtaosassa huoltajuuksia ja tapaamisia liittyvissä asioissa juuri noin.
Sitten on toisenlaisia järjestelyitä (kuin on vanhempiakin) minkä osapuolet ovat sopineet, ja kertakaikkisen toimivaan vuoroviikkorytmiin ovat päätyneet.... lasten iästä riippumatta (vaikka onkin iso tekijä asiaa pohdittaessa).
Toisaalla valitettavasti on tapauksia, missä harvat ja valvotut tapaamiset ainoa lapsen etu, joskus ei nekään...
Mikä yksille sopii, ei käy kaikille."Toisaalla valitettavasti on tapauksia, missä harvat ja valvotut tapaamiset ainoa lapsen etu, joskus ei nekään... "
Niin, minkälaisiin tapauksiin sinä tässä viittaat? - M36
yh-isä kirjoitti:
"Toisaalla valitettavasti on tapauksia, missä harvat ja valvotut tapaamiset ainoa lapsen etu, joskus ei nekään... "
Niin, minkälaisiin tapauksiin sinä tässä viittaat?... jos nyt vaikka insestin (todellinen, ei kostona keksitty) mainitsisin...
- yh-isä
M36 kirjoitti:
... jos nyt vaikka insestin (todellinen, ei kostona keksitty) mainitsisin...
Aivan oikein täsmensit. Lisäisin tähän vielä todellisen (ei kostoksi keksityn) kiistatta todeksi havaitun vaarallisen, käyttäytymisen(, jonka taustalla on usein jokin mielisairaus ja/tai vaikea päihdeongelma).
- Milla
Se, valitsevatko vanhemmat yhteishuoltajuuden vai yksinhuoltajuuden ei vaikuta suoranaisesti siihen miten lapsen elatus ja tapaamiset järjestetään. Yhteishuolto voi toteutua vaikka käytännön asioiden vuoksi valittaisiin yksinhuolto huoltomuodoksi ja - ikävä kyllä - aina yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että vanhemmuus jaettaisiin käytännössä eron jälkeen.
- yh-isä
Nuo kohdat on kaikki syytä lukea ja harkita hyvin tarkkaan ennen kuin allekirjoittaa mitään sopimusta. Lisäksi esittäisin, että isä voisivat harkita mahdollisuuksiensa mukaan myös lähivanhemman roolia erityisesti tilanteissa, joissa lapsen olosuhteet näin pysyisivät paremmin entisellään verrattuna äidin luona asumiseen (siis esim. mikäli äiti muuttamassa muualle). Lapsen hyvinvoinnin kannalta olisi kuitenkin parasta kaikin keinoin pyrkiä tilanteeseen, johon kaikki osapuolet voivat kohtuudella tyytyä. Avio- tai avoero on jokatapauksessa surullinen asia, joten sitä ei kannata tehdä yhtään pahemmaksi kuin on aivan pakko. Tärkeintä on, että lapsi pystyy viettämään aikaansa mahdollisimman paljon molempien vanhempiensa kanssa ja pystyy näin kasvaessaan luomaan heihin luontevan suhteen. Muistakaa vielä, että lapsi ei halua eikä hänen tarvitse tehdä mitään valintaa vanhempiensa välillä, vaan hän haluaa olla lojaali molemmille. Asiallisessa sopimuksessa lapsi kokee edelleen olevansa vähintään yhtä rakastettu molempien vanhempiensa taholta kuin ennen eroakin. Nykyisin korostetaan molempien vanhempien yhteistä vastuuta ehjissä perheissä. Eron jälkeen vastuu ja molempien vanhempien vahva läsnäolo lapsen elämässä korostuu entisestään! Parhaissa tapauksissa on käynyt niinkin, että vanhemmat ovat löytäneet itsestään entistä paremman vanhemman eron jälkeen, kun raskaat parisuhteen riidat unohtuvat ja jäävät taka-alalle.
- tämäkö edessä?
Onko tuo 12 v. joku laissa mainittu raja siihen milloin lapsi itse päättää kumman vanhemman kanssa haluaa asua?
Jos 11 v. ilmaisee halunsa puoleen tai toiseen, kuka lopulta päättää asian?- M36
Mielestäni yh-isä täällä tai "viime viikkojen" ( = tämän "aukeaman") tähän vastausta on antanut. Jos nyt muistan oikein, niin lähes minkä ikäistä lasta tahansa voidaan kuulla lastensuojeluviranomaisten toimesta ja vanhempien vaatimuksesta (kertomansa mukaan voi olla kovinkin raskas tilaisuus lapselle ... valita nyt vanhempiensa välillä). Kuulemisen tulos sitten kerrotaan tuomarille kuka asian päättää. Yli 12 vuotiaan tapauksessa kyse ilmeisesti "ilmoitusluontoinen".
Mutta jos kuvaamasi tilanne omalle kohdalleni sattuisi, en asiasta riitelisi vaan hyväksyisin lapsen tahdon riidatta ... koska kohtahan 11 vuotias on 12, jolloin vaihtaa osoitetta mieluisekseen joka tapauksessa (tosin hieman ehkä katkerampana) - yh-isä
M36 kirjoitti:
Mielestäni yh-isä täällä tai "viime viikkojen" ( = tämän "aukeaman") tähän vastausta on antanut. Jos nyt muistan oikein, niin lähes minkä ikäistä lasta tahansa voidaan kuulla lastensuojeluviranomaisten toimesta ja vanhempien vaatimuksesta (kertomansa mukaan voi olla kovinkin raskas tilaisuus lapselle ... valita nyt vanhempiensa välillä). Kuulemisen tulos sitten kerrotaan tuomarille kuka asian päättää. Yli 12 vuotiaan tapauksessa kyse ilmeisesti "ilmoitusluontoinen".
Mutta jos kuvaamasi tilanne omalle kohdalleni sattuisi, en asiasta riitelisi vaan hyväksyisin lapsen tahdon riidatta ... koska kohtahan 11 vuotias on 12, jolloin vaihtaa osoitetta mieluisekseen joka tapauksessa (tosin hieman ehkä katkerampana)Laki itsessään ei aseta kuulemiselle tarkkaa ikärajaa. 12 vuoden ikä on vakiintunut jonkinlaiseksi normiksi. Kuulemisen tekee sosiaalitoimi (esim. kaupungin perheneuvola), joka ennen kuulemista pyrkii ensin arvioimaan, onko lapsi henkisesti riittävän kehittynyt arvioidakseen omaa asiaansa sekä toisaalta myös sitä, onko tilanne muutoin sellainen, että lapsella voitaisiin olettaa olevan mahdollisuuksia tehdä edes jonkinlaista vertailua olosuhteista vanhempiensa luona. Edelleen luulisin, että tuossa tilanteessa arvioidaan myös vanhempia eli millainen on heidän asenteensa tuohon tilaisuuteen. Tuomioistuin asettaa lapsen mielipiteelle suuren painoarvon eli mikäli sosiaalitoimi on harkittuaan asiaa kuullut lasta ja ilmoittanut tuloksen, tuomio noudattaa usein tätä tulosta. Ongelmia on kolmella suunnalla. Ensinnäkin lapsi kärsii tilanteessa, koska haluaisi olla lojaali molemmille vanhemmilleen (ns. lojaliteettiristiriita) ja toisaalta vanhemmat painostavat usein lastaan voimakkaasti ja epäasiallisesti (manipulaatio). Hommassa on hyvä lapsikeskeinen lähtökohta, mutta tilanne on lapselle äärimmäisen raskas. Summa summarum: koittakaa vanhemmat jotenkin fiksusti lapsen tahtoa ja lojaalisuutta arvostaen sopimaan asiat niin, ettei ristiriitaa tulisi.
Lasta voidaan kuulla nuorempanakin. KKO:n eräässä ennakkotapauksessa ennätys taisi olla n. 9-vuotias lapsi, jonka kannanottoa asiaan pidettiin ratkaisevana. Toisaalta olen kuullut tapauksista, joissa lapsi on joutunut kuultavaksi yhä uudelleen ja uudelleen, koska vastaus ei sosiaalitointa miellyttänyt (tytär halusi asua isänsä luona). Ehdoton yläikäraja, jolloin kuuleminen voidaan lopettaa tarpeettomana, lienee siten 18 vuotta, koska se on virallinen yläikäraja: sen jälkeen tahdolla on ratkaiseva merkitys eikä huoltajaa lain mukaan enää edes tarvita (huolenpitoa kylläkin edelleen!).
12 vuoden ikä on kuitenkin siinä mielessä tarkka, että sen jälkeen lasta ei voida enää kansallisen lainsäädäntömme perusteella vastoin tahtoaan siirtää mihinkään eli esim. palauttaa viranomaisten toimesta vanhemmalta toiselle, olipa kuka tahansa päättänyt mitä tahansa. Siinä mielessä 12-vuotias siis päättää omasta asiastaan. Tähänkin taitaa löytyä poikkeus Haagin lapsikaappaussopimuksesta, koskapa 13-vuotiasta ollaan siirtämässä ilmeisesti vastoin tahtoaan Suomesta USAan. Mikäli kansainvälinen sopimus on ristiriidassa kansallisen lakimme kanssa, homma menee niin, että kansainvälinen sopimus on merkitsevämpi (Lex Superior).
Itse kysymykseen: 11-vuotiaan tahdolla on suuri merkitys ja se on todennäköisesti myös ratkaiseva, mutta miettikää hyvät vanhemmat, mihin se voi johtaa. Lapsen mielipidettä tulee kunnioittaa ja se tapahtuu parhaiten sietn, että syntyy yksi yhteinen käsitys, jonka lapsi ja vanhemmat voivat kaikki yhdessä aidosti hyväksyä. Itse meinaan aina "revetä liitoksistani", kun puolustellaan ns. yhden kodin mallia, koska juuri se aiheuttaa usein niin vaikeita (jopa sovittamattomia) ristiriitoja ja on toisaalta eronneen perheen lapselle oikeastaan jo kadotettu mahdollisuus.
Kuulemisessa on edellä kerrotun lisäksi usein se tilanne, että lapsella ei usein ole realistista mahdollisuutta verrata oloja vanhempiensa luona, vaan tilanteeseen on "ajauduttu" jo valmiiksi siitä syystä, että lapsi ja toinen vanhemmista ovat syystä tai toisesta joutuneet erotetuksi toisistaan. Tällöin lapselle ei jää tosiasiassa muuta mahdollisuutta kuin myötäillä ns. lähivanhempansa kantaa (olipa tämä henkisesti hänestä kuinka etäinen tahansa).
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399245Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3748100Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625895William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542420Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62135Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821775Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201719Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71498Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921494Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4401399