suomenkuvalehti.fi:
Lari Kotilainen, Helsingin yliopiston suomen kielen opettaja:
"23.12.2012 klo 16:00
Kielitaitoa, jes pliis: Suomalainen nuori on moderni kameleontti
Elämä on helpompaa englanninkielisille. Britit, jenkit ja muut maailmankieltä äidinkielenään pölöttävät uivat kuin kala vedessä kaikkialla maailmassa. Erityisesti globaalissa työelämässä me muut olemme aina vähän alakynnessä.
Turha sitä on kieltää. Olemme kateellisia siitä, että englanninkieliset pärjäävät aina omalla kielellään.
Vai pärjäävätkö? Miksi sitten italialainen konduktööri vastaa jokaiseen englanninkieliseen kysymykseen si? Miksi kyrillisiä aakkosia osaamaton jää Venäjällä nälkäiseksi, sillä ei saa selvää ruokalistasta? Miksi saksalainen lääkäri kauhistuttaa kökköenglanninkielisillä other side of the brain is bigger -tyylisillä diagnooseillaan saksantaidottoman potilaan?
Näihin tilanteisiin olen joutunut, vaikka osaankin englantia. Näihin tilanteisiin olisi joutunut myös pesunkestävä britti. Ainoa ero minun ja britin välillä on se, että minä olen voinut korjata tilanteen ja opetella saksaa ja vähän venäjää.
Miksi britti ei muka voisi? No siksi, ettei hän ole tottunut opiskelemaan kieliä.
Näin voi päätellä kahdesta EU:n tänä vuonna julkaisemasta tutkimuksesta. Eurobarometri-tutkimuksen numero 386 mukaan melko tarkkaan puolet suomalaisista pystyy käymään keskustelua oman äidinkielensä lisäksi vähintään kahdella muulla kielellä. Samaan pystyy briteistä vain 14 prosenttia. Ranskalaiset ja espanjalaisetkaan eivät yllä 20 prosentin tasolle.
Suurten maiden oppimistulokset eivät ole järin vakuuttavia edes ensimmäisessä vieraassa kielessä. Toinen tuore tutkimus, Euroopan komission kielitaitoselvitys, kertoo, että vain joka kymmenes brittinuori ja 14 prosenttia ranskalaisista saavuttaa kouluaikanaan vieraassa kielessä niin sanotun itsenäisen kielenkäyttäjän tason. Suomi ei tähän tutkimukseen osallistunut, mutta esimerkiksi ruotsalaisista nuorista samaan pystyy 80 prosenttia.
Itsenäinen kielenkäyttäjä tuottaa ja ymmärtää tuttuja asioita koskevaa tekstiä ja puhetta. Kyse on peruskielitaidosta, ei mistään maailmankirjallisuuden klassikoiden lukemisesta tai talouskriisikeskusteluista.
Euroopan suurten maiden nuoria ei siis voi pitää varsinaisina kielivirtuooseina, jos enemmistön vieraan kielen taito jää kouluopintojen jälkeen alle perustason. Syitä voi olla monia: vähäinen kouluopetus, vanhanaikaiset opetusmetodit tai ajanpuute. Keskeistä lienee motivaation puute. Mitäs sitä vieraita kieliä opettelemaan, kun omankielistäkin populaa riittää?
Mutta mistä tietää eurooppalainen nykynuori, mihin elämä häntä vie? Moni varmaan jää töihin lähiseuduille, mutta moni päätyy myös kauemmaksi. Naimisiin toiselle puolelle Eurooppaa, insinööriksi Kiinaan tai vaikka viinitilalliseksi Etelä-Amerikkaan.
Tällöin vahvimmilla on se, joka on tottunut oppimaan vieraita kieliä. Kielten oppiminen on nimittäin taito siinä missä yksittäinen kielitaitokin. Kieliä kouluikäisenä opiskellut tietää, mitä on odotettavissa: pänttäämistä, ahaa-elämyksiä, yrityksiä ja erehdyksiä. Hän myös tietää, että vaivalloinen tie palkitaan.
Meikäläinen nuori on tällainen moderni kameleontti, jolla on kyky joustaa uusissa kieliolosuhteissa. Hän on joutunut koulutiellä altistumaan useamman kielen opetukselle. Joissain kielissä hän on myös saavuttanut tason, jolla hän näkee työnsä hedelmät.
Kateus alkaa hellittää. Ehkä englantia äidinkielenään puhuvien pitäisikin haikailla meidän asemaamme. He ovat yhden kielen vankeja."
Lari Kotilainen, Helsingin yliopiston suomen kielen opettaja:
"23.12.2012 klo 16:00
Kielitaitoa, jes pliis: Suomalainen nuori on moderni kameleontti
Elämä on helpompaa englanninkielisille. Britit, jenkit ja muut maailmankieltä äidinkielenään pölöttävät uivat kuin kala vedessä kaikkialla maailmassa. Erityisesti globaalissa työelämässä me muut olemme aina vähän alakynnessä.
Turha sitä on kieltää. Olemme kateellisia siitä, että englanninkieliset pärjäävät aina omalla kielellään.
Vai pärjäävätkö? Miksi sitten italialainen konduktööri vastaa jokaiseen englanninkieliseen kysymykseen si? Miksi kyrillisiä aakkosia osaamaton jää Venäjällä nälkäiseksi, sillä ei saa selvää ruokalistasta? Miksi saksalainen lääkäri kauhistuttaa kökköenglanninkielisillä other side of the brain is bigger -tyylisillä diagnooseillaan saksantaidottoman potilaan?
Näihin tilanteisiin olen joutunut, vaikka osaankin englantia. Näihin tilanteisiin olisi joutunut myös pesunkestävä britti. Ainoa ero minun ja britin välillä on se, että minä olen voinut korjata tilanteen ja opetella saksaa ja vähän venäjää.
Miksi britti ei muka voisi? No siksi, ettei hän ole tottunut opiskelemaan kieliä.
Näin voi päätellä kahdesta EU:n tänä vuonna julkaisemasta tutkimuksesta. Eurobarometri-tutkimuksen numero 386 mukaan melko tarkkaan puolet suomalaisista pystyy käymään keskustelua oman äidinkielensä lisäksi vähintään kahdella muulla kielellä. Samaan pystyy briteistä vain 14 prosenttia. Ranskalaiset ja espanjalaisetkaan eivät yllä 20 prosentin tasolle.
Suurten maiden oppimistulokset eivät ole järin vakuuttavia edes ensimmäisessä vieraassa kielessä. Toinen tuore tutkimus, Euroopan komission kielitaitoselvitys, kertoo, että vain joka kymmenes brittinuori ja 14 prosenttia ranskalaisista saavuttaa kouluaikanaan vieraassa kielessä niin sanotun itsenäisen kielenkäyttäjän tason. Suomi ei tähän tutkimukseen osallistunut, mutta esimerkiksi ruotsalaisista nuorista samaan pystyy 80 prosenttia.
Itsenäinen kielenkäyttäjä tuottaa ja ymmärtää tuttuja asioita koskevaa tekstiä ja puhetta. Kyse on peruskielitaidosta, ei mistään maailmankirjallisuuden klassikoiden lukemisesta tai talouskriisikeskusteluista.
Euroopan suurten maiden nuoria ei siis voi pitää varsinaisina kielivirtuooseina, jos enemmistön vieraan kielen taito jää kouluopintojen jälkeen alle perustason. Syitä voi olla monia: vähäinen kouluopetus, vanhanaikaiset opetusmetodit tai ajanpuute. Keskeistä lienee motivaation puute. Mitäs sitä vieraita kieliä opettelemaan, kun omankielistäkin populaa riittää?
Mutta mistä tietää eurooppalainen nykynuori, mihin elämä häntä vie? Moni varmaan jää töihin lähiseuduille, mutta moni päätyy myös kauemmaksi. Naimisiin toiselle puolelle Eurooppaa, insinööriksi Kiinaan tai vaikka viinitilalliseksi Etelä-Amerikkaan.
Tällöin vahvimmilla on se, joka on tottunut oppimaan vieraita kieliä. Kielten oppiminen on nimittäin taito siinä missä yksittäinen kielitaitokin. Kieliä kouluikäisenä opiskellut tietää, mitä on odotettavissa: pänttäämistä, ahaa-elämyksiä, yrityksiä ja erehdyksiä. Hän myös tietää, että vaivalloinen tie palkitaan.
Meikäläinen nuori on tällainen moderni kameleontti, jolla on kyky joustaa uusissa kieliolosuhteissa. Hän on joutunut koulutiellä altistumaan useamman kielen opetukselle. Joissain kielissä hän on myös saavuttanut tason, jolla hän näkee työnsä hedelmät.
Kateus alkaa hellittää. Ehkä englantia äidinkielenään puhuvien pitäisikin haikailla meidän asemaamme. He ovat yhden kielen vankeja."
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomessa on pakkoruotsi kaikille - jos he vaikka joutuisivat isoina naimisiin Närpiöön....
Kukaan ei voi tietää sitä, mitä menettää jättäessään jonkun maailmankielen opiskelematta pakkoruotsin sijaan.
Sama ongelma on kuin yritetään miettiä tulevaisuuden kielivalintoja. Väitetään ettei kukaan voi tietää mitä kieliä elämässään tarvitsee. Se on totta, mutta pakkoruotsin perustelu ennustamisen vaikeudella ei ole älyllisesti järkevää, koska silloin minkä tahansa kielen voi perustella samoin argumentein.
Valtio eikä Suomen hallituskaan eivät voi tietää yksilöä paremmin mitä kieltä kukin tarvitsee elämänsä aikana. Ihmiset yleensä suuntautuvat sinne mistä ovat kiinnostuneita, eikä siksi yhteiskunnan (opetusministerin ym.) tulevaisuuden ennustaminen yksilön puolesta ole edes tärkeää. Kun annetaan yksilön tehdä asioita mistä he ovat kiinnostuneita, niin silloin he asettuvat sinne mistä ovat kiinnostuneita ja silloin heistä on eniten hyötyä itselleen ja yhteiskunnalle.
Suomi on kuitenkin vapaa maa pakkoruotsista huolimatta, eikä kukaan joudu pakolla Närpiöön tai Ruotsiin (joka on kylmä maa).
Pakkoruotsin poiston jälkeen ihmiset saavat vapaasti valita pakkoruotsin sijaan espanjan, kiinan tai muun kielen. Vain ne jotka valitsevat ruotsin jäävät "ruotsiin". Espanjan kielen valitsevat voivat hakeutua Etelä-amerikkaan suomalaiselle paperitehtaalle ja ranskan valitsevat voivat lukea paikallislehteä Pohjois-afrikan kaupungeissa ranskan kielellä. Kiinan kielen valitsevat voivat päästä Hong Kongiin tai ympäri maailman oleviin kiinalaiskortteleihin töihin.
Poliittisesti lehmänkaupalla määrätty pakkoruotsi ei ole ikinä perustunut kenenkään ennustukseen tai tietoon kielten tarpeesta. Tapa jolla pakkoruotsi kirjattiin lakiin antaa jo perustelut poistaa pakkoruotsi tarpeettomana ja poliittisen kaupankäynnin välineenä.
Haistan porttiteoriaa:
"Tällöin vahvimmilla on se, joka on tottunut oppimaan vieraita kieliä"
On aina huvittava lukea kirjoituksia maamme kieliopinnoista.
Paljon tekstiä, mutta itse pääasia tai oikeastaan pääongelma onnistutaan jättämään pois.
Kuvaa hyvin sitä pelkotilaa, missä monet jostain syystä elävät.
Kyllä tämä kirjoitus oli taarkoitettu ironiaksi. Eikös niin?
Suomalainen kun jo ollaan kateellisia muille pohjoismaille, joissa ei pakoteta oppimaan vielä yhtä pientä vierasta kieltä. Niissä saadaan huomattava kansainvälinen etumatka Suomeen verrattuna.
Saavat mm opetellla kunnolla englantia.
Englanti ON huomattavasti suurempi kuin ruotsi:
Native speakers
360 million (2010)[2]
L2: 375 million and 750 million EFL[3]
Official language in
54 countries
27 non-sovereign entities
United Nations
European Union
Commonwealth of Nations
Council of Europe
IOC
NATO
NAFTA
OAS
OECD
OIC
PIF
UKUSA Agreement
"Haistan porttiteoriaa:"
Jostain nenääni leijuu vieno hapansilakan haju?
"Kieltenopetusta kouluissa tulisi päivittää
Helsingin Sanomat, Mielipide, 16.6.2008.
Kieltenopetusta kouluissa tulisi päivittää
Vantaan perusopetuksen johtaja Tiina Hirvonen vastasi (HS 4.6.) Lari Kotilaisen kysymykseen (HS 26.5.), miksi Vantaalla voi opiskella A-kielenä vain englantia. Olennaisempi kysymys olisi, miksi 7. luokalta alkavana B-kielenä voi Vantaalla lukea vain ruotsia.
Kuten Hirvonen totesi, englanti kuuluu yleissivistykseen. Suomenkielinen tarvitsee tietojen ja taitojen hankkimiseen suomea ja englantia, ruotsia välttämättä ei. Ruotsin kielen osaaminen ei kuulu suomenkielisen yleissivistykseen, vaikka tietämys ruotsin kielen merkityksestä yhteiskunnassamme kuuluukin.
Koululaisille ei myöskään kuulu ruotsin kielen aseman ylläpitäminen, vaan tehtävä kuuluu viranomaisille.
Jos kunnissa luettaisiin A-kielenä englantia ja oppilas voisi itse valita B-kielen, ja oppilaista noin puolet lukisi ruotsia ja loppuosa lukisi saksaa, ranskaa ja venäjää, saisimme kielten osaamisen vastaamaan huomattavasti paremmin kielten todellista tarvetta.
Hirvonen toi esille kunnan taloustilanteen. Kieltenopetuksen monipuolistamisessa B-kielen muuttaminen valinnaiseksi kieleksi tuo vähiten lisäkustannuksia.
Tämäkin kustannus tuottaa lopulta voittoa, sillä kansalaisten monipuolistuneen kielitaidon myötä Suomen elinkeinoelämän kilpailukyky paranee merkittävästi. Lisäksi A2-kielen opetusta ei tällöin kunnissa välttämättä tarvitsisi järjestää ollenkaan.
Ylimääräisiä kustannuksia sitä vastoin aiheuttaa todellisia tarpeita vastaamaton koulutus, mitä ruotsin ylimitoitettu opetus kaikille pakollisena on.
Suomi ja maailma ovat muuttuneet, ja kieltenopetuksen tulee muuttua niiden mukana. EU:ssa maat ajavat etujaan englannin ohella ranskaksi, Suomen suurimmat kauppakumppanit puhuvat venäjää sekä saksaa, ja maassamme asuu lähitulevaisuudessa yhtä paljon maahanmuuttajia kuin ruotsinkielisiä.
Koulutuksesta vastuussa olevien ei tulisi enää katsoa läpi sormien sitä, että koulujen kieltenopetusta säätelee menneisyyteen kivettynyt kielilainsäädäntö terveen järjen ja tulevaisuuden näkymien sijaan.
Vääristynyttä lainsäädäntöä voidaan aina muuttaa, mutta kielten aitoa tarvetta ei.
Arko Salminen
Vantaa"
Lari Kotilainen on saanut paikkansa Helsingin yliopistossa Rkp:n suojeluksessa.
Kukaan ei nykyään saa mitään virkaa eikä edes tuntiopettajan paikkaa siellä, ellei ole ruotsille myötämielinen.
Rehtori on rkp-läinen Wilhelmson.
Kotilainen on ollut Ruotsissa opiskelemassa ja töissä ja kuten tuosta ylhäältä nähdään, toimii Rkp:n kielipolitiikan mukaisesti, vaatien Vantaalle A-kieleksi ruotsia.
Ehkäpä tuo 2008 tehty vaatimus toi hänelle asemat Helsingin yliopistossa...