Onko se pilkkaamista kun pyytää todisteita?
Eikö ole luonnollista pyytää todisteita jos joku väittää tietävänsä jotain mitä itse ei tiedä?
Jos minä kerron että näin lumimiehen metsässä niin en voi odottaa että uskot siihen ilman todisteita.
Onko minulla syytä loukkaantua jos et usko tarinaani ilman todisteita?
Miksi uskovainen siis loukkaantuu kun pyytää häneltä todisteita?
Eikö ole luonnollista pyytää todisteita jos joku väittää tietävänsä jotain mitä itse ei tiedä?
Jos minä kerron että näin lumimiehen metsässä niin en voi odottaa että uskot siihen ilman todisteita.
Onko minulla syytä loukkaantua jos et usko tarinaani ilman todisteita?
Miksi uskovainen siis loukkaantuu kun pyytää häneltä todisteita?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jankutajankjankjankuta
Tää höpöhellari ei osaa vastata, eikä antaa todisteita, siksi hän pilkkaa.
Todisteet Jumalasta ja Raamatun paikkaansapitävyydestä saat aloittamalla lukemaan Uudesta Testamentista esim. Johanneksen evankeliumia, rukoilemalla ja kiittämällä Jumalaa, kun huomaat Hänen vastaavan sinulle ja pitävän sinusta huolta.
Ja kun aloittajalle annetaan vastaus, miinustaa hellarit.
Ei ole pilkkaamista. Se pikemmin on pilkkaamista, kun vaatii toista ilman todisteita uskomaan jotakin. Helluntailaiset vaativat mm. uskomaan ns. eheytymisiä, vaikkei todisteita ole heillä ollenkaan esittää. Ihminen kun ei omassa asiassaan kelpaa todistajaksi. Helluntailaisuus liikkeenä paljolti perustuu uskomuksiin, joilla ei ole mitään todisteita. Jokaisella on toki oikeus olla uskossaan, mutta uskon väittäminen totuudeksi onkin sitten jo aikamoista sontaa. Tälläkin palstalla sanovat jopa Raamattua TOTUUDEKSI, vaikka Raamattu on vain pääosin kaunokirjallinen teos, jonka alkuperä on melko sekava. Miten sellainen edes voisi olla totta. Vai onko Seitsemän veljestäkin jonkun mielestä totta?
"Miksi uskovainen siis loukkaantuu kun pyytää häneltä todisteita"?
>>>>>>>>>><
Kyselijää jopa syytellään Pyhän Hengen pilkasta ja epäuskosta.
Jos todisteet ovat varmat ja "käsinkosketeltavat", niin eihän silloin ole syytä epäillä asian todenperäisyyttä.
(Vrt. Tuomaksen epäusko; Joh.20:24-29)
Todisteiden pyytäminen uskonasioista on kristinuskossa epäuskon syntiä.
Todisteeksi pitäisi riittää Raamatunsana, ja jos ei vakuutu Raamatun totuudellisuudesta, niin sitten on epäuskoinen ja hengellisesti ylpeä.
Epäuskon monet kristityt rinnastavat Jumalanpilkaksi, ja siksi loukkaantuvat siitä.
Minä olen kristitty, mutta vaadin itsekin aikoinaan todisteita Jumalasta.
Kun sain, oli helpompi jatkaa etsintää ja se jatkuu vieläkin.
Vain hullu väittää tietävänsä kaiken Hänestä.
Me tiedämme jotain, mutta voimme jatkuvasti etsiä lisää tietoa.
Esim. Jeesuksen ylösnousemuksesta löytyy lukuisia todisteita.
1.Tyhjä hauta
Ehdottoman varmaa on se, että Jeesuksen hauta oli tyhjä ja että hänen ruumiinsa oli jossakin muualla (Luuk 24:3). Tätä eivät kiistäneet pahimmat vastustajatkaan.Tälle on löydyttävä jokin selitys.
Selityksiä onkin sepitetty kautta aikojen. Yksi väitteistä oli, että opetuslapset varastivat ruumiin (Matt 28:13).
2.Mirhan ja aloen sekoituksen jäykistämät kääriliinat.
Ne olivat olleet erikseen Jeesuksen pään ja ruumiin ympärillä. Tyhjässä haudassa ne olivat paikallaan kuin ehjät kotelot (Joh 20:1-10).
Käärinliinoja ei oltu revitty rikki.Haudalle tullut Johannes näki käärinliinojen asennon. Hän uskoi (20:8), että oli tapahtunut jotain yllättävää; Jeesus oli mennyt läpi käärinliinojen.
Jeesus oli siirtynyt kuoleman tilasta aivan uuteen olotilaan ja siksi kotelot eivät olleet rikkoutuneet (vrt. Joh 11:44).
3.Kolmas todiste:Jeesus nähtiin
- 1.Kor.15:1-11
4.Neljäs todiste:opetuslasten muuttunut asenne.
Jeesuksen opetuslapset olivat syvästi pettyneitä ja masentuneita. He epäilivät aluksi Jeesuksen ylösnousemista (vrt. Tuomas:Joh 20:25, kaksi opetuslasta;Luuk 24:11 ja monet muut:Luuk 24:22,25,37-45).
Vähän ajan kuluttua he olivat kuitenkin niin vakuuttuneita Jeesuksen ylösnousemuksesta, että olivat valmiit ruoskimiseen, vankeuteen ja jopa kuolemaan vakaumuksensa puolesta.
--
"Ehdottoman varmaa on se, että Jeesuksen hauta oli tyhjä ja että hänen ruumiinsa oli jossakin muualla"
Ehdottoman varma koska vanhassa kirjassa lukee niin :-D
Eihän uskonasioista voi pyyttää todisteita. Usko on sisäinen varmuus, ei todisteiden varassa oleva asia. Jotka uskovat, uskovat ja jotka eivät usko, eivät usko. En minä ainakaan pyydä todisteita, jos minulle kerrotaan Jumalasta ja ihmeistä. En ole sitä koskaan tehnyt, enkä tule tekemään. Jumala todistaa kenelle todistaa, ei kaikille.
Esim. ihmeistä on suoranaisesti mahdoton antaa todisteita. Jumala tekee niitä milloin haluaa ja ihminen ei edes osaa varautua siihen, että kertoessaan niistä, pitäisi niistä todistaa toisten ihmisten kautta!
Ai, sä uskot sellaiseen, jota ei ole? Sä vaan uskot. Jumalan olemassaolo on sinun uskosi varassa?
Mä kyllä uskon Jumalaan, joka todellakin on olemassa ja tästä asiasta minulla on paljon omaa faktaa ja todistetta, mutta kuka uskoo minun todistukseni? Itse uskon. Jos mitään faktoja ei olisi, en uskoisi.
Jumala oli ensin, sitten vasta minun uskoni. Ei päinvastoin, niin että uskoni rakentaisi Jumalan. Ihan niin suuri henkilö en ole.
Kaikilla uskovaisilla on faktaa. Kuka muka uskovaisia uskoisi? Ei muut kuin toiset uskovaiset. He uskovat ilman todisteiden kerjuuta. Ovat itse saaneet todeta Herransa elävän ja tekevän samoja tekoja, mitä maanpäällä vaikuttaessaan teki. Uskovaiset uskovat ilman todistetia toisiensa kertomukset kokemuksistaan. Epäuskoiset eivät usko vaikka kuinka heille todisteita tuotaisiin. Muuttaisivat vain kaiken joko valheeksi, tai luulotaudiksi:) Tuhannet epäuskoiset ovat yrittäneet tutkia uskovaisten kertomuksia ja jokainen on pitänyt niitä huuhaana. Usko on uskovaisten omaisuutta ja siihen ei epäuskoisilla ole osuutta.
"epäuskoiset eivät usko vaikka kuinka heille todisteita tuotaisiin"
Tarkoitatko että epäuskoiset eivät usko vaikka heille tuotaisiin kuinka monta vanhaa kirjaa :-D
Oman kokemukseni perusteella uskovaisten reaktiot, kun pyytää todisteita, voidaan luokitella vaikkapa näin:
A) Todistelu raamatun avulla. Tämä on tympeää, sillä jos usko perustuu johonkin kirjaan, sitä kirjaa itseensä ei voi pitää minään todisteena. Vertaa päättelyketjuun "hobitteja on olemassa koska Hobitti-kirjassa sanotaan niin". Lisäksi on ilmeistä, että raamattua ollaan vääristelty tahallisesti ja tahattomasti vuosien saatossa ja mitään alkuperäistä raamattua ei ole olemassakaan.
B) Todistelu sillä, että tuntee jotain sydämessään. Jälleen kehäpäätelmä; "minä uskon, että jumala on totta, koska minä uskon"
C) Loukkaantuminen, mihin ketjun aloittaja viittasi. Tämä on luonnollista, sillä on ehkä vaikeaa asettaa kysymyksenalaiseksi se, että oppirakenne johon on uskonut vuosia, onkin ehkä huuhaata.
D) Välinpitämättömyys. Eli moni uskonnoilla demonisoitu ei halua edes keskustella aiheesta.
Joskus joku suostuu keskustelemaan aiheesta asiallisesti. Se voisi olla kategoria E. Eli kaikki uskovaiset eivät ole pahoja, vaan osa heistä kykenee järkevään keskusteluun. Peukut niille.
Voiko sun mielestäsi sitten leimata valehtelijaksi ihmisen ilman todisteita siitä, että tämä on valehtelija? Täällä sitä tapahtuu! Jos ihminen kertoo kokeneensa Jumalan seurassa ihmeellisiä asioita, niin hänet leimataan valehtelijaksi, kun hän ei niitä voi todistaa. Se on pilkkaamista!
Jos ihminen kertoo omista kokemuksistaan, mielipiteistään tai uskomuksistaan, häntä on vaikea sanoa valehtelijaksi. Se on jokaisen omaa aluetta.
Mutta jos ihminen kertoo totuuksina asioita, vaikkapa erilaisista jumalista tai pelastumisista tai viinin muuttumisesta vereksi, niin häntä voidaan pitää valehtelijana. Mielipiteenvapaus on tietysti kaikilla ja keskustelu on rakentavampaa, jos se tehdään toisia tarkoituksella loukkaamatta. (Tämä ketjuhan juuri käsitteleekin sitä, kun jotkut loukkaantuu asiallisistakin keskustelun avauksista...)
Mikä on se aika, jonka jälkeen kirjasta tulee vanha ja siis kelvoton ja perusteeton ?
minulla on parisataa vuotta vanhoja perunkirjoja, voiko niitä uskoa tänäänkin, vaiko ei voi ?
Kirja on perusteeton jos se väittää asioita joista puuttuu todisteet. Tai jos se väittää asioita mitä on todistettu vääriksi. Ei ole väliä onko kirja vanha vai uusi.
Toki sitä voi satukirjana lukea sen jälkeenkin.
P.S Jos perunkirjoissasi on yliluonnollisia ulottuvuuksia, ei kannata uskoa niihin.
>> "P.S Jos perunkirjoissasi on yliluonnollisia ulottuvuuksia, ei kannata uskoa niihin."
Tuo oli hyvä.
Pitäisiköhän harkita omaan testamenttiin jotain magiaa? Enkeleitä, portaaleita ja lentäviä mattoja. Ehdottomasti jonkin pitää muuttua verestä viiniksi tms. Ehkä raamatusta voisi lainata sen tarinan missä poika perii taikasormuksen ja joutuu tuhoamaan sen tulivuoren uumenissa.
Ehkä harkitsen sitten, jos saan joskus jotain omaisuutta.