Raamattu opettaa, että kun ihminen on tehnyt parannuksen ja uskonut evankeliumin, niin uskoon tullut menee kasteelle sen tähden kun on jo pelastunut, ei siksi, että hän pelastuisi kun käy kasteella.
Kirkko sanaakaan ei Raamattu tunne. Kirkko sana ja käsite yleistyi Konstantinuksen perustaessa Roomaan yleisen (katolisen) uskonnon, kun hän ”kääntyi” kristityksi.
Vesikaste ei pelasta, mutta kuuluu jo pelastuneelle.
Ilm 18: 1 Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan. 2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. 3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."
4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. 5 Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.
Tuossa Raamatun jaejaksossa Ilm 18:1-5 on kehotus Jumalan kansalle, joka on Babylonissa tulla ulos sieltä. Eli näin myös luterilaisen kirkon piirissäkin on Herraan Jeesukseen uskovia, jotka eivät aseta pelastustaan lapsikasteen sakramenttiin, vaan Kristuksen sovitustyöhön sekä heidän omakohtaiseen uskoontuloonsa parannuksenteon kautta.
Lopun ajan laittomuus saavuttaa huippunsa, jossa laiton ilmestyy ja eksyttää saatanan valheen voimalla monia ekumeenisen valhe-evankeliumin kautta kadotukseen. Niinkuin valitettavasti jo nyt on paljon uskovia ekumenian pauloissa, mutta sieltäkin voi Jumalan armosta tehdä parannuksen, siksi Jumala sanoo Ilm luku 18: "Tulkaa ulos sieltä".
Jotkut opettavat, että vesikaste aloittaa uskonelämän. Mutta Raamattu ei opeta niin, sillä uskonelämä alkaa siitä kun vastaanotamme pelastuksen.
Ihminen tulee uskoon kun on vastaanottanut pelastuksen evankeliumin ja siitä myös alkaa uskonelämä. Eli uskonelämä ei ala vesikasteessa.
Parannuksen tekeminen ja evankeliumiin uskominen tarkoittaa sitä, että sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut, niin kuin Room 10:9 opettaa.
Vesikaste ei siis ole pelastava tekijä, vaan pelastuksen seuraamus.
(Petri Paavolan kirjoittamasta otettu)
Kirkko sanaakaan ei Raamattu tunne. Kirkko sana ja käsite yleistyi Konstantinuksen perustaessa Roomaan yleisen (katolisen) uskonnon, kun hän ”kääntyi” kristityksi.
Vesikaste ei pelasta, mutta kuuluu jo pelastuneelle.
Ilm 18: 1 Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan. 2 Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. 3 Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."
4 Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. 5 Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.
Tuossa Raamatun jaejaksossa Ilm 18:1-5 on kehotus Jumalan kansalle, joka on Babylonissa tulla ulos sieltä. Eli näin myös luterilaisen kirkon piirissäkin on Herraan Jeesukseen uskovia, jotka eivät aseta pelastustaan lapsikasteen sakramenttiin, vaan Kristuksen sovitustyöhön sekä heidän omakohtaiseen uskoontuloonsa parannuksenteon kautta.
Lopun ajan laittomuus saavuttaa huippunsa, jossa laiton ilmestyy ja eksyttää saatanan valheen voimalla monia ekumeenisen valhe-evankeliumin kautta kadotukseen. Niinkuin valitettavasti jo nyt on paljon uskovia ekumenian pauloissa, mutta sieltäkin voi Jumalan armosta tehdä parannuksen, siksi Jumala sanoo Ilm luku 18: "Tulkaa ulos sieltä".
Jotkut opettavat, että vesikaste aloittaa uskonelämän. Mutta Raamattu ei opeta niin, sillä uskonelämä alkaa siitä kun vastaanotamme pelastuksen.
Ihminen tulee uskoon kun on vastaanottanut pelastuksen evankeliumin ja siitä myös alkaa uskonelämä. Eli uskonelämä ei ala vesikasteessa.
Parannuksen tekeminen ja evankeliumiin uskominen tarkoittaa sitä, että sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut, niin kuin Room 10:9 opettaa.
Vesikaste ei siis ole pelastava tekijä, vaan pelastuksen seuraamus.
(Petri Paavolan kirjoittamasta otettu)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.