Kävin oppivelvollisuuden suoman ja kustantaman kansakoulun vuosina 1955 - 1963.
Tulevaisuuden ammattini oli määrätty vanhempien hoitaja. Isoissa lapsi sarjoissa oli aina, joku jolle se leimattiin elämän tarkoitukseksi.
Eläkekassat alkoivat kerätä rahastoja vasta 1962 alkaen.
Kansalaiskoulussa 1962-1963 oli yhteiskuntaoppia ja kotitaloutta näillä yhteisopetuksena kotitalouden hoito. Joka tarkoitti että meille määrättiin kuukauden budjetti, joka oli jaettava käyttöön kuukauden menoihin.
Niin sitä sitten leikisti tehtiin budjetti kodin kulutusmenoille.
Koska kyse ei ollut oikeasti elämisestä tällä budjetilla, siinä "onnistuttiin" ja raha riitti.
Olimme maatalousyhteisön jäseniä, rahaa budjetista ei tarvinnut käyttää peruselintarvikkeisiin, perunat juurekset omenat kasvikset sipulit marjat jne.
Kun tehtävää tarkastettiin, töllin asukkaiden oli turhaa napista ettei kotoa löydy lihaa tai jotain kotipuutarhan tuotteita. Opettajamme, joka lähes päivittäin napisi palkastaan, ilmoitti että pienellekin tontille voi rakentaa kasvatuslavoja kerroksiin ja näin saada ilmainen ruoka. Hän suositti pinaattia persilijaa sipulia pirkanaa naurista lanttua ja punajuuria.
Hän käski metsästää kalastaa kasvattaa kaneja ja kanoja joiden kasvatus ei sitten vaadi tiloja tai muita kustannuksia. Kuttu on köyhän miehen lehmä ja tienvierissä kasvaa pensaita joista saa kutuille kerppuja valtion teiden varsista voi kerätä ihan kuka vaan..
Kun lukee tätä palstaa tulee elävästi mieleen..
Opettaja kertoili köyhien olevan köyhiä koska eivät hoida talouttaan, oikea köyhä oli Hän jolla oli pieni palkka joten paikkasi alusvaatteensa ja kävi juhlapyhät anoppilassa syömässä perheineen (puoliso veiston opettaja ja neljä lasta).
Anoppiaan ei voinut sietää muuten, mutta työssä käyvänä ei jaksanut eikä ehtinyt tekemään mitään erityisiä juhlaruokia, anoppi taas osasi ja hänellä oli oikea leivinuuni.
.
Tulevaisuuden ammattini oli määrätty vanhempien hoitaja. Isoissa lapsi sarjoissa oli aina, joku jolle se leimattiin elämän tarkoitukseksi.
Eläkekassat alkoivat kerätä rahastoja vasta 1962 alkaen.
Kansalaiskoulussa 1962-1963 oli yhteiskuntaoppia ja kotitaloutta näillä yhteisopetuksena kotitalouden hoito. Joka tarkoitti että meille määrättiin kuukauden budjetti, joka oli jaettava käyttöön kuukauden menoihin.
Niin sitä sitten leikisti tehtiin budjetti kodin kulutusmenoille.
Koska kyse ei ollut oikeasti elämisestä tällä budjetilla, siinä "onnistuttiin" ja raha riitti.
Olimme maatalousyhteisön jäseniä, rahaa budjetista ei tarvinnut käyttää peruselintarvikkeisiin, perunat juurekset omenat kasvikset sipulit marjat jne.
Kun tehtävää tarkastettiin, töllin asukkaiden oli turhaa napista ettei kotoa löydy lihaa tai jotain kotipuutarhan tuotteita. Opettajamme, joka lähes päivittäin napisi palkastaan, ilmoitti että pienellekin tontille voi rakentaa kasvatuslavoja kerroksiin ja näin saada ilmainen ruoka. Hän suositti pinaattia persilijaa sipulia pirkanaa naurista lanttua ja punajuuria.
Hän käski metsästää kalastaa kasvattaa kaneja ja kanoja joiden kasvatus ei sitten vaadi tiloja tai muita kustannuksia. Kuttu on köyhän miehen lehmä ja tienvierissä kasvaa pensaita joista saa kutuille kerppuja valtion teiden varsista voi kerätä ihan kuka vaan..
Kun lukee tätä palstaa tulee elävästi mieleen..
Opettaja kertoili köyhien olevan köyhiä koska eivät hoida talouttaan, oikea köyhä oli Hän jolla oli pieni palkka joten paikkasi alusvaatteensa ja kävi juhlapyhät anoppilassa syömässä perheineen (puoliso veiston opettaja ja neljä lasta).
Anoppiaan ei voinut sietää muuten, mutta työssä käyvänä ei jaksanut eikä ehtinyt tekemään mitään erityisiä juhlaruokia, anoppi taas osasi ja hänellä oli oikea leivinuuni.
.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse kävin kansakoulun myös vuosina 1965-1973 ja opin paljon hyödyllistä elämääni varten juuri viimeisten parin vuoden aikana erityisesti käytännön asioihin. Opittiin tekemään ruokaa, siivoamaan, kirjoittamaan kirjoituskoneella, hitsaamaan, sorvaamaan jne. Siis aivan uskomaton opinahjo!
Siitä oli hyvä lähteä jatkamaan elämää ja hakemaan lisää oppia.
Jälkeenpäin olen oikein ihmetellyt, että miksi Suomeen piti lainata suoraan DDR:n
koulusysteemi peruskouluksi.
Tuohon köyhyyteen sanoisin, että koulutus ja tieto auttaa paljon köyhyyteen. Tälläkin palstalla saa lukea aivan ihmeellisiä (osa tosin trolleja) juttuja, kuinka ihan tavallisissa arkisissa asioissa on täydellistä uusavuttomuutta. Tuntuu uskomattomaalta, että monet osaavat käyttää tietokonetta kaikkeen muuhun, mutta eivät itsensä auttamiseen. Tietokoneesta on ihan tavalliselle Taviaiselle paljon apua arkielämän askareissa, saa ruokaohjeet ja muut vinkit, virastot on enter-näppäimen päässä jne.