Minua on ihmetyttänyt, että jumalan olemassaoloa perustellaan sillä, että todennäköisyys maailman nykytilalle ilman jotain luojaa on äärettömän pieni. Joku on jopa esittänyt lukuarvoja!
Tässä käytetään matemaattista todennäköisyyskäsitettä väärin; sanoisin, että valehdellaan tietoisesti.
Tapahtuneen asian todennäköisyys = 1. Siis sataprosenttisen varmasti asiat ovat niin kuin ovat. Mistähän näiden laskelmien alkuarvot on napattu, kun emme tiedä aivan ensimmäisistä universumin hetkistäkään yhtään mitään?
Tässä käytetään matemaattista todennäköisyyskäsitettä väärin; sanoisin, että valehdellaan tietoisesti.
Tapahtuneen asian todennäköisyys = 1. Siis sataprosenttisen varmasti asiat ovat niin kuin ovat. Mistähän näiden laskelmien alkuarvot on napattu, kun emme tiedä aivan ensimmäisistä universumin hetkistäkään yhtään mitään?
Vastaukset 39
Vanhimmat
>>>Tapahtuneen asian todennäköisyys = 1. Siis sataprosenttisen varmasti asiat ovat niin kuin ovat.
Entä se näkökulma, että aina on luomattomasti ollut jotain, mutta tässä ikuisuudessa on entelekian perusteella kehittynyt täydellinen olento, joka rakastaa meitä ja haluaa, että meistä tulee Hänen kaltaisiaan?
Näkökulmasi voidaan sivuuttaa, koska perusteettomia väitteitä voidaan sivuuttaa perusteetta: Et ole osoittanut että mitään entelakiaa olisi olemassa tai että se luo jotain jumalia. Et ole selittänyt miksi entelakia pätee vain yhteen olentoon eikä kokonaiseen lajiin? Myöskään mitään ikuisuutta ei ole, koska maailmankaikkeus on vain 13,7 miljardia vuotta vanha.
Voitko osoittaa, että entelakia ei ole luonut ajan herroja? http://en.wikipedia.org/wiki/Time_Lord
"Mistähän näiden laskelmien alkuarvot on napattu, kun emme tiedä aivan ensimmäisistä universumin hetkistäkään yhtään mitään? "
Ainakin sellaisia laskentoja olen nähnyt, joissa haetaan toimintarajoja toimivalle kiinteän aineen muodostumiselle, sekä vakaiden olosuhteiden muodostumiselle maapallon kaltaisen planeetan pinnalle.
Laskennassa voi pitää luonnonvakioita vakiona ja vertailla materiaaliominaisuuksia luonnonvakioita vasten. Toisin päin voidaan kokeilla nykyisillä alkuaineilla muuttamalla luonnonvakioita, kuten esim. gravitaatiovakiota.
Laskennalla saadaan vaihteluvälejä sallituille arvoille esim. sen suhteen, että maa pysyy kiertoradalla sopivalla etäisyydellä auringosta. Tämä vaihteluväli voidaan tehdä vertaamalla nykytilanteeseen, eikä tähän tarvita lisätietoa alkuräjähdyksen olosuhteista.
Koska ateistinen sattumamaailma voi tuottaa millaisia alkuaineita ja luonnonvakioita tahansa, voidaan ottaa vertailuksi sattumanvaraisen kokoinen, jonkinlaista toiminnallista ympäristöä edes hetkeksi tuottava, vertailualue. Toimivia ympäristöjä verrataan vertailualueeseen, ja saadaan todennäköisyys toimivan ympäristön sattumanvaraiseen ilmestymiseen. Lähtökohtaoletus on että sattuma tuottaa yhtä todennäköisesti minkä tahansa arvon kaikille laskussa mukana oleville muuttujille.
Jos uskot maailman syntyneen sattumanvaraisen ilmiön seurauksena, ymmärrät että sattumanvarainen roiskahdus ei ensimmäisellä kerralla välttämättä tuota näitä luonnonvakioita ja alkuaineita mitä nyt on olemassa. Kun hyväksyt tämän, ei nykymaailman syntymistodennäköisyys, tietyllä kerralla, sattumamaailmassa ole 1, vaan jotain erittäin paljon pienempää.
Deistisessä ja teistisessä ajattelutavassa on helppo uskoa, että asiat loksahtivat kohdalleen heti ensimmäisellä alkuräjäytyksellä. Toisaalta mikään ei estä älykästä suunnittelijaa kokeilemasta useampia kertoja, jos pitää enemmän käytännön kokeista kuin pitkällisistä teoreettisista laskelmista.
Olet täysin pielessä.
"Ainakin sellaisia laskentoja olen nähnyt, joissa haetaan toimintarajoja toimivalle kiinteän aineen muodostumiselle, sekä vakaiden olosuhteiden muodostumiselle maapallon kaltaisen planeetan pinnalle. "
Tällaisilla laskelmilla ei pysty osoittamaan mitään maailmakaikkeuden synnyn todennäköisyydestä. (mikä joka tapauksessa on 1. koska se on olemassa)
Ei ole mitään tietoa, kuinka usein tarvittavat olosuhteet toteutuvat. Eräissä monimaailma/kuplauniversumi malleissa niiden on pakko toteutua.
Laskelmilla voi vain testailla, missä ne tämäkaltaisen universumin/planeettajäjestelmän toteutumisen rajat luonnonlakien puitteissa ovat.
"Koska ateistinen sattumamaailma voi tuottaa..."
Ei ole mitään ateistista sattumamaailmaa. Ns. materialistisen käsityksen mukaisissa maailmankuvissa on luonnonvakiot ja lainalaisuudet, jotka eivät ole sattumaa.
"...mikään ei estä älykästä suunnittelijaa kokeilemasta useampia kertoja..."
Mikään ei myöskään estä suunnittelematonta universumia "kokeilemasta" loputtomiin. Ehkä "tyhjä" on olotila, joka ei jostakin syystä kestä, vaan aina pyrkii muodostamaan jotakin.
"Ns. materialistisen käsityksen mukaisissa maailmankuvissa on luonnonvakiot ja lainalaisuudet, jotka eivät ole sattumaa."
Jos ne ovat samat kuin nyt, niin miksi? Mikä ne löi lukkoon, tai mikä niitä rajoittaa? Jos ne voivat vaihdella, niin miksei niiden arvoja muuttelemalla voi mielestäsi laskea nykyisenkaltaisen maailman alkuräjähdyksen todennäköisyyksiä?
"Mikään ei myöskään estä suunnittelematonta universumia "kokeilemasta" loputtomiin."
Naulan kantaan. Juuri näiden kokeilujen tarvittavaa määrää todennäköisyyslaskelmissa haetaan. Jos kokeiluja tarvitaan paljon, meidän pitäisi ennemmin tai myöhemmin pystyä näkemään muita universumeja.
"Jos ne ovat samat kuin nyt, niin miksi? Mikä ne löi lukkoon, tai mikä niitä rajoittaa?"
Ei tiedetä.
"Jos ne voivat vaihdella, niin miksei niiden arvoja muuttelemalla voi mielestäsi laskea nykyisenkaltaisen maailman alkuräjähdyksen todennäköisyyksiä?"
Kerroin sen jo.
"Ei tiedetä."
Kysymyksellä haettiin vastausta siihen, miksi "Ns. materialistisen käsityksen mukaisissa maailmankuvissa on luonnonvakiot ja lainalaisuudet, jotka eivät ole sattumaa."?
Jos joku tietää perusteita materialistisen maailmankuvan mukaisista monimaailma/kuplauniversumi -oletuksista, niin miksi niissä käytetään juuri niitä luonnonvakioita ja -lakeja kuin käytetään? Joku peruste täytyy olla, jos ne kerran eivät voi vaihdella sattumanvaraisesti.
Onko kaukoputkilla havaittu jotain mikä ei kuulu meidän alkuräjähdyksemme tuotoksiin?
Jos kaikki nyt nähtävä on samasta singulariteettipisteestä, ja oletetaan että edellinen maailma on puristunut kokoon ennen meidän maailmamme käynnistymistä, niin mikä säätelee singulariteettipisteen räjähdystä? Eikö uusi maailma voi räjähtää liikkeelle jo siinä vaiheessa, kun vasta esim. puolet aiemman maailman galakseista tms. massa/energiakeskittymistä on puristunut kokoon?
Vai onko meidän alkuräjähdyksemme juuri se erikoistapaus, jota on edeltänyt täydellinen kaiken aiemman kaukoputkennäkemäalueellamme olleen aineen ja energian kokoonpuristuminen ennen uutta alkuräjähdystä? Jos tähän vedotaan, niin millä perusteella?
Ovatko monimaailma/kuplauniversumi -ideoinnit pelkkää filosofista teoretisointia, jonka on synnyttänyt ateistisen maailmankatsomuksen tuottama pakko keksiä materialistinen jatkumo nyt nähtävälle aineelle ja energialle?
Tuota noin, en oikein nyt ymmärrä. Mihinkähän pyrit tuolla kysymystulvalla, joka koskee enimmäkseen asioita, joista ei ole mitään faktatietoa olemassa. Epäilen pyrkimyksenä olevan päästä kehumaan, että eipäs ateisti osannut vastata. Mutta jos nyt jotain vastaisi tuohon ensimmäiseen.
Luonnonvakiohan on vain suure, jonka numeerinen arvo on universaali, eli paikasta ja ajasta riippumaton. Luonnonvakiota voisi vaikkapa verrata piihin, joka on matemaattinen vakio.
Esimerkiksi sellaiset vakiot kuin valonnopeus, Planckin vakio ja Newtonin gravitaatiovakio ovat fysiikan yhtälöissä esiintyviä kertoimia, jotka liittävät eri suureita toisiinsa. Esimerkiksi valonnopeuden yksikkö on metrejä sekunnissa, joten se liittää yhteen ajan ja pituuden.
Luonnonlait taas ovat luonnossa vallitsevia säännönmukaisuuksia, jotka syntyvät alkeishiukkasten ominaisuuksista, niiden vuorovaikutuksista. Toisin sanoen ne eivät ole satunnaisia. Eivätkä vakiot siten myöskään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkeishiukkanen
Ateistisen maailmankatsomuksen tuottama pakko, se on pelkkää höpinää. Pikemminkin puhuisin tieteellisen uteliaisuuden tuottamasta halusta tietää.
" Ateistisen maailmankatsomuksen tuottama pakko, se on pelkkää höpinää. Pikemminkin puhuisin tieteellisen uteliaisuuden tuottamasta halusta tietää. "
- onkelma:
Sulla /ateisteila:
Tuo uteliaisuus ei tuota toivomaanne tulosta.
''Tuo uteliaisuus ei tuota toivomaanne tulosta.''
Mikä on se toivomamme tulos?
"Mihinkähän pyrit tuolla kysymystulvalla, joka koskee enimmäkseen asioita, joista ei ole mitään faktatietoa olemassa."
Kuten Fyysikko X totesi viestiketjun alussa, emme tiedä aivan ensimmäisistä universumin hetkistä yhtään mitään. Ei ole perusteita väittää, että singulariteettipisteen purkauksesta tulisi ulos juuri nykyisenkaltaisia alkeishiukkasia. Luonnonlait ja alkuaineet voisivat olla muunkinlaisia kuin ne nyt ovat. Tällaista kokeilua voidaan tehdä laskentamalleilla.
Vastoin viestiketjun alun väitettä, laskenta erilaisilla luonnonvakioilla ja alkuaineiden ominaisuuksilla ei ole jumalaista vääristelyä, vaan tieteellisen uteliaisuuden tuottamaa halua kokeilla todennäköisyyttä sille että nykyinen maailma olisi syntynyt sattumalta.
"Jos kokeiluja tarvitaan paljon, meidän pitäisi ennemmin tai myöhemmin pystyä näkemään muita universumeja."
Ei pitäisi. Ei niitä universumeja kenenkään takapihalle ilmesty.
Mehän olemme yhdessä universumissa emmekä pysty näkemään kaikkea edes siitä. Mahdolliset toiset universumit ovat jossain "universumien aika-avaruudessa" ulottumattomissamme.
Uskovan vahva argumentti jumalansa olemassaolon puolesta on se, ettei uskova käsitä maailmasta juurikaan mitään. Siispä GDI. Jos asia heille selitetään, niin sitten kielletään tuo fakta.
Toinen uskovan vahva argumentti on se, että hän tai joku muu on kommunikoinut tuon jumalansa kanssa. Tämä kaatuu siihen, että on ne muutkin olleet yhteydessä oman (eri) jumalansa kanssa. Koska monet jumalat eivät voi olla olemassa yhtäaikaa, niin tuo yhteys onnistuu ilman jumalaakin.
Samaa moskaa nuo perustelut olipa äänessä jaakoppi, Tapsa Puolimatka tai joku älykköä esittävä piispa. BS = BS vaikka voissa paistas.
Lähes epätoivoiselta alkaa juttu näyttämään, kun viimeisenä oljenkortena selitetään, että "tiede ja kristinusko eivät ole ristiriidassa keskenään". No varmasti ovat ristiriidassa. Asiaa tarvitse pöyhiä kuin vähän pinnalta, niin tieteen ja kristinuskon pakkoavioliitto kohtaa avioeron. Tästä tein aikoinaan aloitteen hieman kiusalla tuonne ki-ku-palstalle.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11027535#comment-0
"Lähes epätoivoiselta alkaa juttu näyttämään, kun viimeisenä oljenkortena selitetään, että "tiede ja kristinusko eivät ole ristiriidassa keskenään"."
Toisaalta jokainen voi tietysti muokata omaa uskoaan lähes mielin määrin ja silti uskoa sen olevan kristinuskon muoto. Kretupalstalla on tästä yksi hyvä esimerkki. Sen mukaan, mitä hän on omasta uskomisestaan kertonut, se ei juurikaan muistuta fundis kristinuskoa.
"Toisaalta mikään ei estä älykästä suunnittelijaa kokeilemasta useampia kertoja, "
Tässä on kreationismi asettanut olevaisen rajaksi pelkästään tuntemamme universumin. Tämä on pointti numero yksi. Toinen pointti on, että "luoja" siirretään ajassa ja avaruudessa Big Bangiin 13.8 mrd vuotta menneisyyteen.
Tiedekään ei vielä enempää tiedä. Mutta spekulaatioita on vastaväitteen muodossa, että eikö aikaa ja avaruutta olisi ollut jo ennen sitä. "Materiaa ei voida eikä hävittää."
Eräs teoria on "makkarateoria". Universumin massat laajenevat tiettyyn suuntaan, vetävät aikojen kuluessa hännät kasaan, tapahtuu tiivistyminen ja uusi BIG Bang ja uudet luonnonvakiot. Mikään materiaolento ei ole samanlainen. Erityisyydessä on aina jotain samuutta (materia yleensä). Uudessa luonnonvakiot hieman poikkeavat ja uusi universum on hieman erilainen. Tätä tapahtuisi lukuisia kertoja.
Jos näin olisi, se merkitsisi sivuhuomiona, että universum ei olisi ainoa avaruuden raja tai ainoa avaruusolio valtavan paljon suuremmassa olevaisessa, eikä sitäkään että "makkaraluonne" olisi ikuisesti samantyyppinen. Voisihan näet rinnakkaiset liikkeessä olevat universumit törmätä toisiinsa ja syntyisi jotain uutta.
Sitäkään ei tiedetä vielä, mikä muoto universumilla on, onko se pallomainen, tasokas vai satulamallinen tms.
Rinnakaiset universumit voisivat olla samankaltaisia tai erilaisia liikkeissään ja useat niistä muodostaisivat yhdessä uuden materiaolion.
Tieteessä on jo asetettu kysymys, onko universum kaikki mitä on olemassa vai ei eli rinnakkaisten universumien etsiminen. Heti jos ja kun sellainen löytyy, kreationismi luojaoppeineen kumoutuu (ja se tietysti siirtyy pohdiskelemaan uutta luojaa).
Luonto kokeilee ilman luojaa matoisessa maailmassakin materiaalisten yhdisteiden mitä moninaisimpia muotoja synnyttäen ja hajottaen ja sekoittaen ainesosia.
Mm. tätä tarkoitan entelekialla:
Kirjassa ”Kosminen kylvö” (Gummerus 1981, s. 59) biologi Hoimar v. Ditfurt kertoo usein mainitusta yksinkertaisesta kokeesta:
”Vuonna 1953 nuori amerikkalainen tutkija Stanley Miller, Nobelin palkinnon saaneen kuuluisan Harold Hreyn oppilas, sulki lasilaitteistoon niitä yksinkertaisia epäorgaanisia molekyylejä, joita hänen opettajansa oli sanonut olleen erityisen runsaasti maapallon ilmakehässä maapallon ollessa alkutilassaan: hiilidioksidia, metaania, ammoniakkia ja molekylaarista vertyä. Hän kierrätti liuosta joitakin päiviä laitteistossa, antoi sen vuoroin höyrystyä, vuoroin tiivistyä 'sateeksi', ja toi mukaan ulkoiseksi energialähteeksi sähköpurkauksia, joilla hän jäljitteli niitä voimakkaita ukkosia, joita esiintyi alkumaapallon ilmakehässä.
Jokainen edes välttävää biologian opetusta saanut koululainen tietää nykyisin jutun lopun. Millerin ällistyttävän yksinkertainen yritys jäljitellä laitteistollaan niitä olosuhteita, jotka vallitsivat vielä elottoman maapallon pinnalla, johti siihen, että laitteistossa syntyi eräitä elämän biologisia rakenneosia, erityisesti aminohappojen muodossa. Tähän asti on pidetty vaikeana, jopa mahdottomana selittää miten tällaisia 'biopolymeereja' voisi syntyä ei-biologisissa olosuhteissa. Kovin aiheettomasti, kuten Miller osoitti kokeellaan.”
Mitä mieltä ollaan Millerin kokeesta? Minusta se osoittaa kreationistien antaman selityksen perusteettomaksi. Se antaa aiheen ajatella myös niin, että "luonnostaan" on voinut kehittyä täydellinen olento, jota uskonnossa sanotaan taivaalliseksi Isäksemme. Hän on voinut hyvinkin järjestää eli luoda olosuhteet, joissa voi kehittyä samankaltaisia olentoja kuin Hän itse.
Keskustelu näköjään vähän hajaantui.
Emme tiedä ihan alusta (ns. Planckin aika) yhtään mitään. Alussa eivät myöskään nykyiset vakiot pitäneet paikkaansa, esim. valon nopeus ylitettiin.
Sattuma on suuresti vaikuuttanut universumin nykytilan ( puhumattakaan maapallosta ja elämästä täällä) muodostumiseen. Ja monesti homma on ollut todella hilkulla (esim. materian pieni ylijäämä antimateriaan verrattuna).
Itse asiassa emme tunne edes universumin yleistoimintaa makrotasolla kovin hyvin. Mm. pimeä aine ja pimeä energia ovat edelleen arvoituksia, tiedetään vain, että jotain sellaista on.
Nykytilan syntymisen (edes karkean) todennäköisyyden laskeminen vaatisi sellaiset tietokoneresurssit, ettei niitä ole edes näköpiirissä. Ja mahdotonta se on siitä syystä, että emme todellakaan tunne lähtötilannetta.
Jos otat korttipakasta korin ja saat patakolmosen, voit kyllä ajatella, että takana oli "älykäs suunnittelija", sillä tuon kortin saamisen todennäköisyys on alle 0,02 (ilman jokereita). Patakolmonen on kädessäsi todennäköisyydellä 1. Ja tässä sentään tunnemme alkutilanteen tarkasti!
Millerin yksinkertainen koe osoitti, että luonnossa tapahtuu järjestymistä aivan spontaanisti. Aikanaan koetettiin juuri todennäköisyyksiin vetoamalla todistaa Jumalan luomistyön olevan välttämätöntä, jotta elämälle välttämättömiä aineita voisi syntyä.
Ajattelu on pysähtynyt siihen ettei kysytä, miten Jumala on saanut alun. Mitään ajattelematta on vain hoettu, että Hän on ollut aina. Tämä pitää paikkansa vain sikäli, kun ajatellaan, että mahdollisuus Jumalan olemassaoloon on ollut aina. Elementit ovat ikuiset eli on jotain, jota ei voi luoda eikä tehdä.
"esim. valon nopeus ylitettiin."
Jos puhut ns. inflaatiovaiheen laajenemisesta, niin ei ylitetty. Yksikään hiukkanen ei liikkunut yli valonnopeuden.
Niin, aika (universumin neljäs dimensio) syntyi nykykäsityksen mukaan alkuräjähdyksessä. Vaikea kuvitella, että mitään olisi ollut ennen sitä, edes jumalia. Jos säieteorioista joku voidaan todentaa, eli on multiversumi, käsityksiä lienee korjattava.
P.S. Aloitukseni koski yksinkertaisesti vain todennäköisyys-käsitteen käyttöä jumalan, älykkään suunnittelijan tms. olemassaolon todisteena, mutta - kuten tavanomaista - keskustelu on lähtenyt omille teilleen. Toki hyviäkin näkökulmia on tullut esiin!
Sorry, pääsi puolittainen sammakko, tai miten sen nyt ottaa ... En puhunut hiukkasista, mutta itse universumi kyllä laajeni valonnopeutta nopeammin.
Lue ensi alkuun vaikka Stephen Hawkingin "Grand Design". Siinä SH tulee universumistamme siihen johtopäätökseen, että erittäin monessa kohdassa elämälle juuri oikein hienosäädettyjen luonnonvakioiden yms. syntyminen ihan noin vain sattumalta on niin epätodennäköistä, että sille täytyy olla joku muu selitys. Ja selitykseksi hän kunnon ateistina keksii sen, että elämme multiversumissa, jossa on äärettömän monta universumia. Ja tässähän tämä epätodennäköisyyden ongelma tuli hoidettua, koska pienenkin todennäköisyyden tapahtuma tapahtuu, jos yritetään äärettömän monta kertaa.
Hauskaa tässä on se, että kun tunnettu fyysikko puhuu asioita, joiden olemassaoloa ei voida millään tieteen keinoin todentaa, se on "tiedettä". Jos samaan asiaan tarjotaan selitykseksi Jumalaa, jonka olemassaoloa ei voida millään tieteen keinoin todentaa, se on "huuhaata".
Stephen Hawking mahtaakin olla parempi matematiikassa ja fysiikassa kuin useimmat pastorit.
Ja tuo SH:n lausuma on enemmänkin ns. tieteellistä spekulointia.
Kyllä multiversumi (säieteoriat) ovat tiedettä, mutta toistaiseksi vielä hyvin hypoteesitasolla, siis empiirisesti todentamatta. Sehän ei tarkoita, etteikö niitä voisi todentaa! Jotta näin voitasiin väittää, pitäisi osoittaa, että säieteorioiden testaaminen vaatii ylittämättömien kynnysten, esim. Planckin ajan ja Heisenbergin epätarkkuuden rikkomista.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että mikä tahansa möläytys olisi tieteellinen hypoteesi. Toistaiseksi parhaita universumin selittäjiä ovat suhteellisuus- ja kvanttiteoria. Säieteoriat ovat niiden edelleenkehittelyä.
Mikähän mahtoi olla todennäköisyys, että tapasin tulevan puolisoni vuonna 1995 ja että rakastuimme ja menimme naimisiin.
Sattumalta tapasimme paikassa, jossa en ollut ennen käynyt ja siitä se sitten alkoi. Onko matemaatikkoja paikalla?
Todennäköisyys tapahtumalle, että joku rakastuu ja menee naimisiin on melko suuri. Kymmeniä prosentteja.
Haluatko kuulla todennäköisyyden sille että teille tulee avioero?
Kerron sen silti... se on n. 50%.
Että joku rakastuu johonkin ihmiseen on tietenkin tavallista. Minä nyt vaan mietin sitä, että mikä oli todennäköisyys siihen, että juuri minä rakastuin tulevaan puolisooni juuri siellä missä ensi kerran tapasimme ja hän takastui minuun.
Mikä mahtoi olla todennäköisyys sille, että juuri tuossa kyseisessä paikassa tapasimme.
Tuo on juuri se tyypillinen tapaus. Kaikki riippuu valituista muuttujista, tai arkisemmin sanottuna näkökulmasta.
Tietystä näkökulmasta katsottuna tapahtumasarja, jossa juuri te kaksi maailman seitsemästä miljardista ihmisestä tapasitte ihan sattumalta juuri oikeassa paikassa juuri oikealla hetkellä juuri oikein seurauksin on niin pieni, ettei sille voi edes laskea arvoa - siis lähes mahdoton ja täysin olemattoman pieni mahdollisuus. Suunnilleen nolla.
Toisaalta jälkikäteen tarkasteltuna tuon tapahtuman todennäköisyys on yksi (tai sata prosenttia), koska se on siis tapahtunut täsmälleen. Tähän pätee juuri tuo avaajan esittämä "sataprosenttisen varmasti asiat ovat niin kuin ovat. Mistähän näiden laskelmien alkuarvot on napattu, kun emme tiedä aivan ensimmäisistä universumin hetkistäkään yhtään mitään"
Jokaiselle oikeasti tapahtuneella asialle voidaan jälkikäteen laskea arvc tai todennäköisyys, joka on suunnilleen nolla, mikäli vain valitaan tietyt arvot ja muuttujat, joiden yhteensovittaminen näyttää aina lähes mahdottomalta.
Mutta eihän se ole ollenkaan mahdotonta, koska näin on siis tapahtunut, joten tapahtuneen asian todennäköisyys on jotain ihan muuta. Se ei ole riippuvainen niistä laskelmissa tarkoitushakuisesti valituista muuttujista (alkuarvoista), vaan kulkee ihan eri polkuja ja on niistä riippumaton.
Mikä tahansa oikeasti tapahtut asia voidaan saada tietyt alkuarvot valitsemalla näyttämään täydellisen mahdottomalta, vaikka kyseinen asia on tapahtunut. Oikeastaan joka ikinen tapahtuma on pieni ihme, jota todennäköisyyksien mukaan laskettuna ei olisi voinut koskaan tapahtua, mutta joka silti tapahtui.
Jos et olisi tavannut nyk. puolisoasi paikassa X ja rakastunut ja mennyt naimisiin, todennäköisesti olisit tavannut jonkun muun paikassa Y (tai ehkä jopa paikassa X) ja rakastunut ja mennyt naimisiin.
Jep. Eli sattumaa, eikä todennäköisyydellä ole asiassa mitään merkitystä. Sama se on lapsen syntymän kanssa. Paljonko kerralla purskahtaa siittiöitä, en tiedä, mutta ehkä miljoonia. On siis sattumaa mikä niistä siittiöistä munasoluun ensin ui ja millainen lapsesta tulee.
Materia ei ole ikuista mutta energia josta tuo materia on syntytnyt on
kuolematonta
Materia voi olla vain ajassa ja kun aika päättyy,niin materia muuttuu ajattomaksi energiaksi, joten siinä mielessä se on häviämätöntä
Aika ja matera ovat toisitaan riippuvaisia, siten että ne voivat olla olemassa vai yhtäaikaisesti
Materuia joka syöksyy mustaan aukkoon muuttuu energiaksi, ja aika päättyy, tuloksena on ajaton energia
Tyhjyys on tuota ajatonta energiaa ja se on kaiken energian summa, sekä ajattoman että ajallisen.
"Materia ei ole ikuista mutta energia josta tuo materia on syntytnyt on
kuolematonta"
Mitään energiaa ei voi olla olemassa, ellei ole Persoonaa, joka on sen luonut.
Mistä tuli se luonnonlaki, joka sai materian syntymään energiasta?
"Materia voi olla vain ajassa ja kun aika päättyy,niin materia muuttuu ajattomaksi energiaksi, joten siinä mielessä se on häviämätöntä"
Koska aika ei ole vielä päättynyt, ei kukaan ole voinut todistaa, että materia muuttuisi ajan päättyessä energiaksi. Teoriasi on vain yksi mielikuvitus.
"Tyhjyys on tuota ajatonta energiaa ja se on kaiken energian summa, sekä ajattoman että ajallisen"
Tyhjyys ei ole tyhjyys, jos se on energiaa.
Luova persoona on osa tuota energiaa kenties yhdessä muiden persoonien kanssa. Aina on ollut jotain. Tyhjästä ei voi ilmestyä Luojakaan. Luominen on olemassaolevan järjestämistä.
Tuo on kyllä pähkähullua, mutta sisältää [lieikö "näkymättömän suunnittelijan" ansiota :-)?) ihan oikeankin kysymysasettelun.
Jos jätämme pois tyhjyyden" pelkkänä hölinäkäsitteenä, niin voidaan kyllä esittää ajan suhteen kysymys, mitä tapahtuu, jos kaikki aine aikaa myöten kerääntyy yhteen suureen mustaan aukkoon? Lakkaako aika silloin, jos tämä aukko on singulariteetti?
No, ei se nyt lähipäivinä tapahdu, kun nykytiedon mukaan universumi kuitenkin laajenee. Jumalien olemassaolo ei kuulu tähän.
Et vissiin ole kuullut virtuaalihiukkasista, jotka todellakin syntyvät tyhjästä. Luin tuossa Esko Valtaojan "Kaiken käsikirjan", jossa asia on selitetty hyvin kansantajuisesti.
Jaahas, siinäpä miettimistä! Kysymys on ehdottomasti relevantti. Intuitio sanoo, että aika lakkaa silloin. Matemaattisesti kysymys ei ainakaan ole helppo. Onneksi tässä on aikaa pohtia ...-:), ei kylläkään tällä planeetalla.