Uutisanalyysi: Suomi vannoo nyt pohjoismaisen yhteistyön nimeen. Enää pitäisi keksiä, mitä sillä tarkoitetaan, kirjoittaa HS:n politiikan toimittaja Miska Rantanen.
31.12.2012 0
Toissa torstaina julkaistu turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko noudatti hyväksi katsottuja perinteitä. Valtioneuvoston uutuuttaan hohtava tiedotustila pullisteli viestimien edustajia, mutta maata järisyttäviä avauksia 115-sivuisesta vihkosesta oli turha etsiä. Yllätyksettömyyden myönsi selontekoa esitellyt pääministerikin.
Yksi harvoja avoimia kysymyksiä oli, ehdottaisiko Suomi samanlaisen solidaarisuuslupauksen esittämistä kuten Ruotsi.
Vuonna 2007 Ruotsin valtiopäivien puolustuspoliittisessa selvityksessä hyväksyttiin vakuutus, jonka mukaan "Ruotsi ei jää passiiviseksi, jos katastrofi tai hyökkäys kohtaa toista [EU:n] jäsenmaata tai Pohjoismaata".
Ruotsin solidaarisuuslupaus otettiin eri puolilla vastaan huvittuneesti. Millä lihaksilla maa muka puolustaisi naapureitaan?
Naureskelun lomassa monilta jäi huomaamatta, että vakuutuksella maa muutti merkittävästi puolustuslinjansa suuntaa. Maan puolustusvoimissa aloitettiin laajat modernisoinnit, jonka seurauksena Ruotsilla on nyt pienet mutta ketterät joukot.
Koska Pohjoismaihin kuuluu myös kaksi Nato-maata, kättä tuli ojennettua myös sotilasliiton suuntaan. Kansainvälisen verkoston lujittamisen seurauksena maa muun muassa osallistui Libyan-operaatioon kesällä 2011.
Vaikka viime toukokuussa silloinen puolustusministeri Stefan Wallin (r) suhtautui solidaarisuuslupaukseen varovaisen myönteisesti, lopullisesta selonteosta se puuttuu.
Tälle on syynsä: valmistelleessa ryhmässä solidaarisuuslupauksella nähdään olevan käyttöä lähinnä pöydän pyyhkimiseen.
"Solidaarisuuslupauksella ei ole tosipaikassa mitään merkitystä. Se on korvike, hyvän tahdon julistus", kuvaa selonteon valmistelua seuranneen parlamentaarisen kontaktiryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok).
Suomen selonteon laatijoita innosti enemmän pohjoismainen yhteistyö, josta tuli yksi tämänkertaisen selonteon pääteemoista.
"Suomi edistää pohjoismaisen yhteistyön kehittämistä ja sen lisäämistä myös ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa", sanotaan johdantoluvussa.
Ongelma on nyt vain se, että kaikki eivät jaa samaa käsitystä siitä, mitä pohjoismaisella yhteistyöllä tarkoitetaan.
Rajat tulivat vastaan jo Islannin ilmavalvontasuunnitelmissa. Osalle se on pohjoismaista yhteistyötä, osalle hivuttautumista Natoon.
Selonteon laatimiseen osallistunut työryhmän jäsen kertookin, että yhteistyön ympäripyöreä muotoilu oli tarkoituksellista.
"Selontekoon tulee tuskin muutoksia. Nyt pitäisi enää istua alas ja miettiä, mitä se yhteistyö voisi olla", hän pohtii.
Keikkuvien globaalien valtasuhteiden myötä maailma on muuttumassa niin rajusti, että jopa Suomen turvallisuuspolitiikka saattaa reagoida siihen.
Merkkejä käymistilasta on jo näkyvillä.
Marraskuussa Kanerva ehdotti velvoittavia valtiosopimuksia Pohjoismaiden välisestä puolustusyhteistyöstä. Toissa torstaina puhemies Eero Heinäluoma (sd) puolestaan esitti MTV3:n aamulähetyksessä, että Suomen tulisi tiivistää yhteistyötä Ruotsin kanssa ja harkita Hornetien korvaamista Jas-hävittäjillä.
Näin siis hallituspuolueiden pitkän linjan konkarit juuri ennen selonteon julkaisua.
Tämänkertainen selonteko saattaakin jäädä välityöksi.
31.12.2012 0
Toissa torstaina julkaistu turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko noudatti hyväksi katsottuja perinteitä. Valtioneuvoston uutuuttaan hohtava tiedotustila pullisteli viestimien edustajia, mutta maata järisyttäviä avauksia 115-sivuisesta vihkosesta oli turha etsiä. Yllätyksettömyyden myönsi selontekoa esitellyt pääministerikin.
Yksi harvoja avoimia kysymyksiä oli, ehdottaisiko Suomi samanlaisen solidaarisuuslupauksen esittämistä kuten Ruotsi.
Vuonna 2007 Ruotsin valtiopäivien puolustuspoliittisessa selvityksessä hyväksyttiin vakuutus, jonka mukaan "Ruotsi ei jää passiiviseksi, jos katastrofi tai hyökkäys kohtaa toista [EU:n] jäsenmaata tai Pohjoismaata".
Ruotsin solidaarisuuslupaus otettiin eri puolilla vastaan huvittuneesti. Millä lihaksilla maa muka puolustaisi naapureitaan?
Naureskelun lomassa monilta jäi huomaamatta, että vakuutuksella maa muutti merkittävästi puolustuslinjansa suuntaa. Maan puolustusvoimissa aloitettiin laajat modernisoinnit, jonka seurauksena Ruotsilla on nyt pienet mutta ketterät joukot.
Koska Pohjoismaihin kuuluu myös kaksi Nato-maata, kättä tuli ojennettua myös sotilasliiton suuntaan. Kansainvälisen verkoston lujittamisen seurauksena maa muun muassa osallistui Libyan-operaatioon kesällä 2011.
Vaikka viime toukokuussa silloinen puolustusministeri Stefan Wallin (r) suhtautui solidaarisuuslupaukseen varovaisen myönteisesti, lopullisesta selonteosta se puuttuu.
Tälle on syynsä: valmistelleessa ryhmässä solidaarisuuslupauksella nähdään olevan käyttöä lähinnä pöydän pyyhkimiseen.
"Solidaarisuuslupauksella ei ole tosipaikassa mitään merkitystä. Se on korvike, hyvän tahdon julistus", kuvaa selonteon valmistelua seuranneen parlamentaarisen kontaktiryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok).
Suomen selonteon laatijoita innosti enemmän pohjoismainen yhteistyö, josta tuli yksi tämänkertaisen selonteon pääteemoista.
"Suomi edistää pohjoismaisen yhteistyön kehittämistä ja sen lisäämistä myös ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa", sanotaan johdantoluvussa.
Ongelma on nyt vain se, että kaikki eivät jaa samaa käsitystä siitä, mitä pohjoismaisella yhteistyöllä tarkoitetaan.
Rajat tulivat vastaan jo Islannin ilmavalvontasuunnitelmissa. Osalle se on pohjoismaista yhteistyötä, osalle hivuttautumista Natoon.
Selonteon laatimiseen osallistunut työryhmän jäsen kertookin, että yhteistyön ympäripyöreä muotoilu oli tarkoituksellista.
"Selontekoon tulee tuskin muutoksia. Nyt pitäisi enää istua alas ja miettiä, mitä se yhteistyö voisi olla", hän pohtii.
Keikkuvien globaalien valtasuhteiden myötä maailma on muuttumassa niin rajusti, että jopa Suomen turvallisuuspolitiikka saattaa reagoida siihen.
Merkkejä käymistilasta on jo näkyvillä.
Marraskuussa Kanerva ehdotti velvoittavia valtiosopimuksia Pohjoismaiden välisestä puolustusyhteistyöstä. Toissa torstaina puhemies Eero Heinäluoma (sd) puolestaan esitti MTV3:n aamulähetyksessä, että Suomen tulisi tiivistää yhteistyötä Ruotsin kanssa ja harkita Hornetien korvaamista Jas-hävittäjillä.
Näin siis hallituspuolueiden pitkän linjan konkarit juuri ennen selonteon julkaisua.
Tämänkertainen selonteko saattaakin jäädä välityöksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Perussuomalaisten ja Tanskan Kansanpuolueen muodostama Vapaa Pohjola -ryhmä vaatii EU:ssa olevia pohjoismaita yhteiseen rintamaan puolustamaan omia oikeuksiaan.
Helsingissä koolla oleva Pohjoismaiden neuvosto on jakautunut kuuteen puolueryhmittymään, joista yksi on kuusihenkinen Vapaa Pohjola.
VP:n mielestä esimerkiksi nykyisten jäsenmaksujen alentaminen on oikeus ja kohtuus kaikille EU:ssa oleville Pohjoismaille. Ruotsi on jo oman alennuksensa saanut. Tanskan hallitus uhkaa käyttää veto-oikeuttaan, elleivät kohtuuttomat maksut alene.
Myös muissa asioissa Vapaan Pohjolan mielestä Ruotsin, Suomen ja Tanskan olisi hyödyllistä esiintyä yhdessä. Nyt jokainen on taistellut komissiota vastaan yksinään.
Keskiviikkona toisen istuntonsa pitänyt neuvosto on keskustellut puolustus- ja ulkopolitiikasta sekä suomalaisnuorten tekemistä yhteistyöaloitteista, nuorisotyöttömyydestä ja syrjäytymisestä. Sekä työttömyys että syrjäytyminen ovat kasvavia ongelmia kaikissa Pohjoismaissa.
Vapaa Pohjola -ryhmän pääsihteeri, perussuomalaisten kansainvälisten asioiden asiantuntija Samuli Virtanen kertoo, etteivät Pohjoismaat saa VP:n mielestä tarpeeksi aikaiseksi.
- Vapaan Pohjolan mielestä puhetta riittää, mutta konkreettisia yhteistyön tuloksia on liian vähän. VP esittää, että Pohjoismaat voisivat tehdä enemmän yhteistyötä suhteessa Euroopan Unioniin ja yhteistyötä Euroopan Unionissa.