Joskus on vaikeaa on ymmärtää...

Yhtä vaikeaa on tietää mitä naisen päässä liikkuu.
Monesti toinen ei vain tiedä mitä haluaa,eikä ole
varma tilanteestaan.

Jos kemiat pelaa hyvin yhteen niin pystyy
tulkitsemaan toisen ajatuksia ja huolia jo
kysymättäkin. Kannattaa miettiä kenen kanssa
elämänsä viettää.

Olen miettinyt ihan samaa. Kirjoitin samalle
sivulle otsikolla "Yhdenillanjuttu ei katoa
mielestä" ja se kertoo taustaa mun ongelmiin.
Miehet eivät sano, kiinnostaako heitä vai ei. He
eivät tunnu haavoittuvan koskaan vaikka tyttö
lähtee...
Tyttönä mun on hirveän vaikea ymmärtää miesten
ajatusmaailmaa. En osaa lukea heidän
ajatuksiaan... En tiedä mitkä ovat ne signaalit
joiden voi olettaa kertovan hänen tunteistaan.
Tapaamme vielä, mutta mitä silloin tapahtuu.
Olemmeko jälleen yhdessä, juttelemmeko vain kuin
mitään ei olisi koskaan tapahtunut vai onko koko
homma välttelyä vain? En tiedä.

Niinpä, miehet (ja naisetkin) on kummallisia
toisinaan.. kaikista raivostuttavinta on
viesteihin vastaamattomuus!! Ja muutenkin se että
todella tuntee itsensä täydelliseksi pelleksi
roikkuessaan kiinni miehessä ja pitäessään
yhteyttä, samalla kun kundi varmasti pyörittää
josain muualla toista naista. Sitten kun asiaa
kysyy, että mikä on ongelma tai missä mennään,
niin vastaus on "ei mulla mikään ole, kaikki on
ihan ok, älä stressaa.." Joo, helpommin sanottu
kuin tehty. Tuntuu että miehet tosiaan luulevat
että asoiden selvittäminen lisää tuskaa. Kaikki
pitää jättää auki. Jos ei kiinnosta niin sanoisi
sen sitten tosiaan suoraan, jottei tarvitsisi
elätellä turhia toiveita ko. henkilön suhteen.
Ok, onhan se yhteyden katkaiseminen tai
viesteihin vastaamattomuus, ts.
kaikkoaminen,itsekkäästi ajateltuna helpoin
ratkaisu (ja olen tarkemmin mietittynä itsekin
siihen syyllistynyt), mutta reilua se ei missään
nimessä ole! Se epätietoisuus satuttaa
huomattavasti enemmän kuin suoraan sanominen.

Kuten otsikko sanoo, tunne voi olla
molemminpuolinen. Kerronpa tässä pienen tarinan.
Olen tämmöinen perusmiehenalku, elämä edessä ja
huolia enemmän kuin puissa lehtiä. No nih,
asiaan. Oon tässä jo vuoden ajan ollu hyvässä
kaverisuhteessa (huom! kaveri) yhden naisen
kanssa joka on pari vuotta mua nuorempi. Kutsukaa
sitä tytöksi jos haluatte, ei muuta mun
mielipidettäni. Alku oli hyvä, ja vielä oli
muutama viikko sitten. Kunnes kun olin sen kanssa
kattomassa Pearl Harborin ensi-illassa, niin pois
tullessa kaikki käänty ylösalaisin. Niin, minä
perkele rakastuin. Oho, kirosana no voivoi. Se
nainen elää vieläkin kaverisuhteessa, ja luulee
että minä myös. Väärin. Nyt ehkä ihmettelette
että miksi en kerro tunteistani, no vastaus on
tässä; sovimme heti alussa kun tutustuimme että
pysymme vain kavereina koska suurin osa
ystävistämme on aloittanut kavereina, mennyt
yhteen ja eronnut. Lisää haavoja sieluun, ei hyvä.
Joten, koska haluan pysyä väleissä niin en voi
kertoa tunteitani, totuus satuttaa. Olen
pahoillani että tungin tämän jutun tähän
aiheeseen, mutta ajattelin että yksi esimerkki
voisi auttaa valaisemaan miehen ajatuksia ja
tunteita.