Ystäväni teki pari päivää sitten itsemurhan. En voi uskoa tätä. Hän oli vasta 22. Paljon ystäviä, ostanut juuri asunnon, josta oli jo maksanut yli puolet, töitä tiedossa niin paljon kuin jaksaa etsiä. Hän oli meillä juuri viikonloppuna, iloisena niinkuin aina! Ja nyt hän on poissa..En ymmärrä!! Tiesin vain, että hänellä oli eksänsä kanssa jotain meneillään ja hänen sanojensa mukaan uusi ihminen oli astunut eksän kuvioihin, mutta toivoi syvästi ettei se pilaisi heidän välistään ystävyyttä.
Enkä uskoisi että se olisi ollut syy...Itseäni harmittaa, kun tapasin uuden poikaystäväni ½ vuotta sitten ja olin jättänyt ystävät vähemmälle. Siksi ymmärrän, että hän ei ole puhunut minulle mitään..Mutta oliko hän puhunut kellekään ystävälle, eksälle? ja jos on, onko se ihminen yrittänyt auttaa, jutella ja olla olkapäänä? Itkettää vaan ja mielessä painaa vain kysymys miksi..
Enkä uskoisi että se olisi ollut syy...Itseäni harmittaa, kun tapasin uuden poikaystäväni ½ vuotta sitten ja olin jättänyt ystävät vähemmälle. Siksi ymmärrän, että hän ei ole puhunut minulle mitään..Mutta oliko hän puhunut kellekään ystävälle, eksälle? ja jos on, onko se ihminen yrittänyt auttaa, jutella ja olla olkapäänä? Itkettää vaan ja mielessä painaa vain kysymys miksi..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Osanotto ystäväsi kuoleman johdosta. Itsemurha jättää aina paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Muuta ei voi tehdä kuin surra, voimia sulle.
Otan osaa syvään suruun!
Tiedän miltä tuntuu menetin myös viikko sitten rakkaan ystävän joka teki itsemurhan.
Yritä pärjätä ja muista että se ei ole sun vika ja että sillä on nyt hyvä olla(näin itse ajattelen).
Tuo tuollainen on vain sitä varten, että siitä muka saa voimia.
Jos hänet on polttohaudattu, tai tullaan polttohautaamaan, ei jäljelle jää mitään. Ei mahdollisuutta hyvään oloon, kun ei ole oloa ollenkaan. Hän ei ole enää mitään, vain kasa tuhkaa ja muistoja.
Minun pikku-veli tappoi itsensä 21.7.2004.. vasta oli hautajaiset. Minä näin hänet viimeksi viime jouluna, koska asuimme aika kaukana toisistamme! Mietin edelleenkin, että mitä hän mietti siellä kerrostalon katolla seistessään ennenkun hän hyppäsi... ja miksi hän hyppäsi! Puhuimme puhelimessa vähän ennen hänen kuolemaa ja ONNEKSI kerroin hänelle kuinka paljon häntä rakastan ja ikävöin! Veljeni oli vasta 18-vuotias.. Hänet haudattiin hänen 19-vuotis syntymäpäivänään. Aika rankkaa on ollut! Paljon jäi kysyttävää... jos olisin rohkeampi niin tappaisin itseni ja menisin perästä kysymään!
Otan osaa suruusi, tarinasi on todella surullinen.
ÄLÄ mene perään, koska veljeäsi ei enää ole missään. Kasa tuhkaa, ei mitään muuta. Tuhkaa, ja muistoja. Muistotkin tavallisista ihmisistä aikanaan hävivät tuulen mukana pois...
Veljesi tullaan unohtamaan, se on tosiasia. Elvis "elää ikuisesti", koska häntä ei koskaan tulla unohtamaan.
Yhtä totta, kummatkin ovat poissa. Et voi, vaikka haluaisit, mennä heidän peräänsä. Jää tänne, täällä sinua tarvitaan. Sitä veljesikin olisi halunnut.
Menetin myös pikkuveljeni, kun hän teki itsemurhan hyppäämällä kerrostalon 7. kerroksen parvekkeelta 28 vuotiaana. Tästä on kohta 10 vuotta, mutta vieläkin häntä kaipaan, vaikka suurin suru onkin jo väistynyt taka-alalle.
Otan osaa suruusi, samoin muiden kirjoittajien, jotka ovat menettäneet läheisen ihmisen itsemurhan kautta. Voimia teille kaikille !