miten valmistaudun isän kuolemaan

Voi vittu pitääks tostakin kehittää jotain

Vietä aikaa nyt isän kanssa ja puhu ja juttele. Jätä hänet Taivaallisen Isän käsiin.

VIETÄAIKAA HÄNEN KANSASA

Puhu, puhu, puhu!

Kuuntele, kuuntele, kuuntele!

Ole läsnä, pidä kädestä!

Ajattele, että kaikkihan me joskus kuollaan, nyt on hänen vuoronsa koittanut.

Ole niin lähellä kuin pystyt, voit ja saat!

Kuuntele ja yritä ymmärtää, mitä hän mahdollisesti sanoo. Mieti, mitä hän ei mahdollisesti sano.

Vastaa kun hän mahdollisesti kysyy, mutta mieti mitä sanot.

Silitä hänen hiuksiaan tai päätään.

Ota olosuhteet huomioon ja muista, että kuoleva ei ehkä lainkaan jaksa tai voi puhua. Tai tajunnantason laskiessa ei tule puhumisesta mitään.

Varaa kuulolaite mukaan, että kuulisit mahdollisen heikonkin kuiskauksen, ettei sitten myöhemmin jää mietityttämään, mitä hän sanoi.

Mikä on isäsi tilanne nyt? Minkä ikäinen hän on? Onko hän sairas?

Suru on surtava, ei liikaa mietittävä eikä varsinkaan lähteä mitään mielessään juttelemaan ikään kuin isän kans. Mutta itke aina kun itkettää. Ne kauniit kesäpäivämuistot isästäsi varmasti itkettävät. Hmm. itselläni tuli mm. kesäpäivämuistoja heinäpelloilta ym (isäni oli maanviljelijä). Suru helpottaa aikanaan. Muutaman kuukauden päästä on jo selkeämpää. Asteittain suru lähtee. Sitten saattaa kuukausienkin ja ehkäpä vuosienkin päästä vielä käydä, että jokin tilanne, muisto, laulu tms. virittää surutunteen kyynelten partaalle. Elä vain elämääsi. Nosta pääsi, täällä meitä on vielä hengissä olevia. Suurin osa tosin maapallolla käyneistä jo kuolleet. Itselläkin ollut tuo suremisen tilanne, jokunen vuosi sitten isäni kuoli.