Kirkollinen muutos

Katsokaapas, kuinka kirkollisissakin piireissä aletaan havahtua todellisuuteen:

http://www.tampereenkirkkosanomat.fi/juttu5.htm

En viitsi koko juttua liimata tähän, mutta pääkohtia:

"Kirkot ovat eri puolilla maailmaa osallisena kulttuurissa, joka mahdollistaa naisiin kohdistuvan sorron ja väkivallan. Mahdollistajina voivat toimia kirkon organisaatio, raamattunäkemys, Raamatun käyttö, Jumalasta käytetty kieli ja jumalanpalveluselämä. Pastori Reetta Leskisen mukaan myös Kristusta käytetään väärin naisten alistamiseen."

"– Pohdimme tässä kuussa järjestettävässä seminaarissa, mitä meillä Suomessa voitaisiin tehdä naisia alistavan Raamatun tulkinnan muuttamiseksi ja väkivallan vastustamiseksi, kertoo pastori Reetta Leskinen, joka on Kirkon naistyön toimikunnan jäsen. Leskinen sanoo, että on muistettava jo naispappeuskeskustelun yhteydessä esille tullut tosiasia, ettei Raamattu ole tullut suoraan Jumalalta taivaasta."

"– Sen ovat kirjoittaneet tietyt ihmiset tietyssä historiallisessa ympäristössä. Näin sen sisältöön ovat vaikuttaneet senaikaisen kulttuurin ja aikakauden teologiset, filosofiset ja maailmankuvaan liittyvät käsitykset. Raamattua tulee tulkita näiden todellisuuksien yli, jotta löytyisi sen evankeliumia vahvistava sanoma."

"– Anteeksiantamiseen kannattaa aina pyrkiä, mutta väkivallantekijän on omalta osaltaan kaduttava tekojaan ja pyrittävä todelliseen muutokseen. Naiselta ei voida vaatia Suomessakaan anteeksiantoa ja pysymistä väkivaltaisessa suhteessa, jos ei ole toivoa muutoksesta, muistuttaa Leskinen."

"Seurakunnilla ei ollut alkuvaiheessa johtajia eikä organisaatiota, vaan ihmiset luottivat Hengen johdatukseen. Henki saattoi puhua niin naisille kuin miehillekin. Seurakuntien alkaessa organisoitua valtaan tulivat miehet, ja seurakuntiin omaksuttiin ympäröivän yhteiskunnan patriarkaalinen malli, jossa sukupuolten tehtävät oli eriytetty."

"– Tämä malli on länsimaissa murtunut. Naisen alistumiseen liittyvää kohtaa tulkittaessa onkin olennaista miettiä, onko kyse kirjoitusajankohdan ajan kulttuurisesta tavasta, jota ei sellaisenaan voi siirtää nykyaikaan, vai jostain yleispätevämmästä."

Siinä joitakin mielenkiintoisia katkelmia tuosta jutusta. Vaikka ei uskonnollinen olisikaan, voi silti iloita siitä, että niinkin merkittävä instituutio kuin kirkko Suomessa, on ottamassa askelia oikeudenmukaisuuden suuntaan sen sijaan, että vanhoihin oppeihin vedoten kiellettäisiin asioiden muuttaminen parempaan suuntaan. Kirkon ottamat askeleet kertovat mielestäni myös siitä, että oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat todella juurtumassa suomalaiseen kulttuuriin. Kirkko kun ei ole niitä nopeimpia muuttujia. Onneksi meillä ei mennä Paavin viitoittamaa tietä takaisin keskiajalle.