Joulun aatonaattoiltana rukoilin "Näytä, mitä on tulossa!" Ihmettelin itsekin innokkuuttani, mutta uskossa rukoilin.
No, unia oli kaksi.
Ensimmäisessä olin tyhjentyvässä rakennuksessa, josta aikuiset lähtivät pois kuin opettajat joululomalle, toivotellen jotain toisilleen. Jäin kuitenkin rakennukseen luullen olevani yksin, ajatellen, että minulla on hyvin aikaa hakea tavarani ja siivota jälkeni, ja aloin juuri riisua vaatteitani, kun kollegoita alkoikin tulemaan yksitellen takaisin juhlavaatteissa. Koetin piiloutua, mutta pian kävi selväksi, että henkilöitä tuli yhä enemmän, ja alkamassa oli arvokkaat juhlat.
Ihmiset (opettajia muita) kokoontuivat arvokkaissa vaatteissaan, ja joku kertoi minulle, että kyseessä olivat häät. Nämä häät olivat kuin coctail-kutsut, joissa väkimäärä oli rajattu ja ihmiset seisoivat. Minulle osoitettiin morsian, joka seisoi muiden kanssa. Tuskin kykenin katsomaan häntä hänen kauneutensa ja eteerisyytensä takia, ja ajattelin, että "Ai tuo, kyllä minä tuon tunnen".
Keräsin tavaroitani koettaen pysyä huomaamattomana. Jokainen kuljettamani tavara oli kuitenkin kaikkien nähtävillä. Häpesin suunnattomasti. En ollut kerännyt tavaroitani ajoissa ja lähtenyt kotiin.
Jossain vaiheessa etsin juotavaa. Tarjoilupöydän vieressä seisoi hovimestari tai joku muu sellainen korkea-arvoinen palvelija, joka katsoi minuun kohteliaan kysyvästi, nyökkäsi sitten tarjoiluihin päin ja sanoi: "Ole hyvä vain, voit aloittaa." Äänestään kuulin kuitenkin, että hän paheksui käytöstäni, ja koetin selittää, että "Ei toki, otan vain lasillisen vettä!" Kaikesta tiesi, että en kuulunut näihin häihin ja kaikki väki oli jotenkin kaukana yläpuolellani.
Juhla-astiat tarjoilupöydässä olivat erittäin hienoja ja arvokkaita. Kermanekat olivat korkeita ja kultaisia, kaikki astiat tässä pöydässä olivat kultaa tai hopeaa.
Seuraavassa unessa olin tarjoamassa aamupalaa vieraille. Tila oli melko suuri, mutta vieraita ei ollut kuin pari-kolmekymmentä. Aloin tarjoilla ja kokata heille. Kohta pieneen keittiöön tuli muitakin, sukulaisiani, joista ajattelin, että voi ei, he kaipaavat kaurapuuroa ja sen sellaista - täysin erilaista aamupalaa kuin nämä salissa olevat. Aloin laittamaan aamupalaa heillekin.
Tunsin suurta kykenemättömyyttä ja hitautta ruokkia kaikkia näitä ihmisiä, mutta koetin parhaani. Oli kiire ja sain hiukan apua. Etsimme myös jotain näyttäviä pöytäkoristeita, joita emme onnistuneet saamaan ja pyysin lopulta apua jopa kuninkaan tyttäreltä, joka leikki ullakolla lapsen leikkejään.
Kun tulimme alas tuolta ullakolta, salin etuosa oli katettu häikäisevän valmiiksi. Siellä oli pitkät, pitkät ruokaisat juhlapöydät, joissa oli ties mitä herkkuja. Olin suunnattoman huojentunut, että vieraillemme olisi nyt, mitä tarjota. Joku kuitenkin kävi näyttämässä minulle tiettyä ruokaa, joka hänen mielestään ei ollut onnistunut kunnolla. Ajattelin, että tämä oli siis isännän suunnitelma, mitä en ollut minä eikä vierasjoukko tiennyt: näin pian valtaisa lämmin ateria.
Ensimmäiseen uneen liittyen sain hiukan selitystä Oswald Chambersin hartauskirjasta Parhaani Hänelle, tammikuun 1. päivä:
`"Minun harras odotukseni ja toivoni on, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niin kuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta." Fil.1:20
Kaikkeni Hänelle. "Minun harras odotukseni ja toivoni on, etten ole missään häpeään joutuva." Joudumme kaikki suureen häpeään, ellemme antaudu Jeesukselle kaikessa, missä Hän pyytää meitä antautumaan Hänelle. --- `
Toisesta unesta olen saanut itselleni rohkaisua - kun kykymme ja kapasiteettimme hiipuvat ja puuttuvat, tulee Jeesus itse ja jakaa. Hänellä on varastoissaan kyllin.
No, unia oli kaksi.
Ensimmäisessä olin tyhjentyvässä rakennuksessa, josta aikuiset lähtivät pois kuin opettajat joululomalle, toivotellen jotain toisilleen. Jäin kuitenkin rakennukseen luullen olevani yksin, ajatellen, että minulla on hyvin aikaa hakea tavarani ja siivota jälkeni, ja aloin juuri riisua vaatteitani, kun kollegoita alkoikin tulemaan yksitellen takaisin juhlavaatteissa. Koetin piiloutua, mutta pian kävi selväksi, että henkilöitä tuli yhä enemmän, ja alkamassa oli arvokkaat juhlat.
Ihmiset (opettajia muita) kokoontuivat arvokkaissa vaatteissaan, ja joku kertoi minulle, että kyseessä olivat häät. Nämä häät olivat kuin coctail-kutsut, joissa väkimäärä oli rajattu ja ihmiset seisoivat. Minulle osoitettiin morsian, joka seisoi muiden kanssa. Tuskin kykenin katsomaan häntä hänen kauneutensa ja eteerisyytensä takia, ja ajattelin, että "Ai tuo, kyllä minä tuon tunnen".
Keräsin tavaroitani koettaen pysyä huomaamattomana. Jokainen kuljettamani tavara oli kuitenkin kaikkien nähtävillä. Häpesin suunnattomasti. En ollut kerännyt tavaroitani ajoissa ja lähtenyt kotiin.
Jossain vaiheessa etsin juotavaa. Tarjoilupöydän vieressä seisoi hovimestari tai joku muu sellainen korkea-arvoinen palvelija, joka katsoi minuun kohteliaan kysyvästi, nyökkäsi sitten tarjoiluihin päin ja sanoi: "Ole hyvä vain, voit aloittaa." Äänestään kuulin kuitenkin, että hän paheksui käytöstäni, ja koetin selittää, että "Ei toki, otan vain lasillisen vettä!" Kaikesta tiesi, että en kuulunut näihin häihin ja kaikki väki oli jotenkin kaukana yläpuolellani.
Juhla-astiat tarjoilupöydässä olivat erittäin hienoja ja arvokkaita. Kermanekat olivat korkeita ja kultaisia, kaikki astiat tässä pöydässä olivat kultaa tai hopeaa.
Seuraavassa unessa olin tarjoamassa aamupalaa vieraille. Tila oli melko suuri, mutta vieraita ei ollut kuin pari-kolmekymmentä. Aloin tarjoilla ja kokata heille. Kohta pieneen keittiöön tuli muitakin, sukulaisiani, joista ajattelin, että voi ei, he kaipaavat kaurapuuroa ja sen sellaista - täysin erilaista aamupalaa kuin nämä salissa olevat. Aloin laittamaan aamupalaa heillekin.
Tunsin suurta kykenemättömyyttä ja hitautta ruokkia kaikkia näitä ihmisiä, mutta koetin parhaani. Oli kiire ja sain hiukan apua. Etsimme myös jotain näyttäviä pöytäkoristeita, joita emme onnistuneet saamaan ja pyysin lopulta apua jopa kuninkaan tyttäreltä, joka leikki ullakolla lapsen leikkejään.
Kun tulimme alas tuolta ullakolta, salin etuosa oli katettu häikäisevän valmiiksi. Siellä oli pitkät, pitkät ruokaisat juhlapöydät, joissa oli ties mitä herkkuja. Olin suunnattoman huojentunut, että vieraillemme olisi nyt, mitä tarjota. Joku kuitenkin kävi näyttämässä minulle tiettyä ruokaa, joka hänen mielestään ei ollut onnistunut kunnolla. Ajattelin, että tämä oli siis isännän suunnitelma, mitä en ollut minä eikä vierasjoukko tiennyt: näin pian valtaisa lämmin ateria.
Ensimmäiseen uneen liittyen sain hiukan selitystä Oswald Chambersin hartauskirjasta Parhaani Hänelle, tammikuun 1. päivä:
`"Minun harras odotukseni ja toivoni on, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niin kuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta." Fil.1:20
Kaikkeni Hänelle. "Minun harras odotukseni ja toivoni on, etten ole missään häpeään joutuva." Joudumme kaikki suureen häpeään, ellemme antaudu Jeesukselle kaikessa, missä Hän pyytää meitä antautumaan Hänelle. --- `
Toisesta unesta olen saanut itselleni rohkaisua - kun kykymme ja kapasiteettimme hiipuvat ja puuttuvat, tulee Jeesus itse ja jakaa. Hänellä on varastoissaan kyllin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Keksitkö itse uniasi?
En keksi uniani enkä pidä unikirjaa.
Jeesus on tulossa ja aivan yllättäen.
antikristus ja sen jälkeen Jeesus ja tämä on aivan yksiselitteisen selvästi meille tiedoksi Jumalalta annettu, jotta emme eksyisi sillä jotkut jo alkuseurakunnassa väärin opettivat: "ylösnousemus on jo tapahtunut". Tunnetaan totuus Herran päivästä eikä saavuta Päivän lapsia kuten tämän maailman ihmisiä.
Ilmestyskirja:
16:15 - Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi.
2.Timoteuksen kirje:
2:20 Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
2:21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.
Puhdistaa minkäkaltaisista?
2:14 Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat.
2:15 Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.
2:16 Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa,
2:17 ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus,
2:18 jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon.
2:22 Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.
2:23 Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.
2:24 Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
2:25 hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden
2:26 ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.
Aamen.
Tämä sana vastaa uneesi.
Siunausta.
Kiitos. Siunausta
Kirje Herrallemme:
Sytytä sydämiimme odotuksen ilo siitä että tulet kerran takaisin.
Anna sen rohkaista meitä.
Vahvista uupuneet jalkamme ja kätemme, virkistä huolten
rasittama mielemme.
Vyötä meidät itseesi lujasti ja anna meille ilo ja rauha.
Aamen.
No,seuraavaksi tulee kolmas uni,sitten neljäs uni ja niin edelleen......
"heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä"
Kirjoitin Hilja-unesta, jossa minulla oli parantumaton sairaus, kuin syöpä, ja mieheni (Jumala) etsi itselleen uutta vaimoa.
Olin kyllä rukoillut, onko minun aikani täällä ohitse, sillä olin niin paljon saanut sanoja, joissa viitattiin niin olevan. En kuitenkaan saanut täysin selvää sanaa.
Tuolloin jäin usein lukemaan ketjuja, joissa ei ollut hyvää sanaa, ja tein siitä parannusta tuon tuostakin. Nyt kolahti tuo raamatunkohta "heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä".
Jumala johdatti minut takaisin tänne, mutta aikaa ei ole enää paljon. Tasapaino täytyy myös löytää kaikkeen tekemiseen, ennen kaikkea, että viettää Jumalan läsnäolossa aikaa. Kuitenkin, kun minun piti valmistautua viikonloppuun ja vieraitten tuloon, Jumala sanoi: tämä kirjoittaminen on tärkeämpää. Sain kaiken tehdyksi ajallaan.
Seurailija, sinä olet ihana Herran ihminen!
Tietenkin, mutta se sulle kuuluu? Ihanko väkisellä avautuu raamatullinen profetiat, näyt sivusto eteesi? Minä tosin päätän itse, että mikä sivu kiinnostaa. Muille foorumeille en menekään. En ainakaan herjatakseni.
Tuon toisen unen olen tänne selventänyt aiemmin, se on ainakin toteutunut tämän palstan yhteydessä. Kuten sanoin, koin suurta yksinäisyyttä ja kykenemättömyyttä näiden tarpeiden edessä, joita täällä palstalla on, ja Jumala lupasi johdattaa tänne ihmisiä, jotka jakavat kanssani ruokaa. Kiitos teille, kiitos Jeesukselle, kiitos Pyhälle Hengelle. Minun on edelleen erittäin vaikeaa pysyä tasaisesti käytössään, tulee aina kaikenlaisia epäilyksiä ja pelkoja mieleen. Jos joku kokee, olen kiitollinen rukouksista. Tällainen astia minä olen.