pieni pieni tyttö

Ensimmäisenä ajatella, että riidat kuuluu murros-
ikään. Siis se on aivan luonnollista. Pienen
pienen, 3 v sinua vanhemman tytön äitinä voin
kertoa, että äitikin tarvitsee tukea ja
keskustelua..., saman ikäisten nuorten
vanhempia... Nuoretkin keskustelevat keskenään.
Tiedän, että pienen pieni raudanlujatahto täytyy
olla vahva ja sitäkin tulee arvostaa, ei
murtaa...


Vanhemmilla on kasvatus vastuu/velvollisuus sinua
kohtaan, se sinun on ymmärrettävä ja ajateltava,
miten pienestä jokainen pieni ihminen alkaa...
Aika kulkee nopeasti, eikä aina huomaa vanhempana
heti miten nopeasti, ennen kuin nousee sota... Ja
vaikka huomaisikin, ei ole ehkä aiheellista antaa
kaikessa periksi, vanhemmallakin saa olla
pelkonsa ja epävarmuutensa lapsen
pärjäämisestä.

Et voi vielä kuvitella, miltä tuntuu vanhempana
olla omien henkisten kriisien keskellä ja sitten
on vielä työ huolet, rahahuolet... Vanhemmat
haluaisivat aina säästää lastaan kolhuilta, joita
on itse kokenut... Aikuisuus koostuu monenlaisten
ongelmien käsittelystä, osa on aikaa vieviä ja
kipeitä...


Vanhempasi ovat eronneet. Olet kokenut ihan omat
pahat olosi vanhempien riidoista(ehkä) tai mennyt
tulehtunutta tilannetta karkuun juomaan yms,
syyttänyt itseäsi... Asioista(erosta,
riidoista...), jotka eivät ole itseasiassa
kenenkään syy. Jos vielä soppaan lisäisi sanat
kilpailu lapsesta vanhempien välillä...
mustasukkaisuus... lapsen käyttö koston
välikappaleena. Näitä sinä et vielä ymmärrä tai
huomaa itse, äitisi äidin ylpeys voi olla
hyvinkin loukattu... Elämä vain on joskus julmaa
ja
kovaa.


Sinä olet toivottuna syntynyt, se kuvastuu
kirjoituksestasi, vanhemmat eivät lakkaa
toivomasta hyvää lapselleen, joskus vain ilmaisu
kieli on kovin kiivasta... Sellaista on
syvähuoli, hätäännys ja rakkaus samassa
paketissa... Toivoisin sinun menevän äidin luo
tekemään sovintoa. Rakkaimpien, hyvää
tarkoittavien vanhempien(tytär tarvitsee äitiään
vielä sittenkin kun omia lapsia,äidiltä on hyvä
kysyä) edessä nuoren täytyy myöntyä. Mikään
kasvatusneuvola yms ei korvaa aitoa äiti-tytär-
suhdetta. Äitiäkin täytyy ymmärtää... Jokainen
äiti on hyvä äiti. Sinustakin tulee eräänä
päivänä hyvä äiti.

Vanhemmat ja ympäristö sinusta tekee pienen
itseään viiltelevän tytön. Parhaiten voit auttaa
itse itseäsi tekemällä lupauksen ajatella elämää
positiivisesti. Ajattelet ehkä,että mikä olet
sanoman minulle näin. Kyllä minä tiedän
tilanteesi,eikä sieltä ole kuin suunta ylöspäin.
Tulemalla ulos kaapista,keskustelemalla ja
etsimällä uusia ihmisiä ympärilleen. Ei niitä
tule jos et itse halua. sinunkin täytyy
ryhdistäytyä saadaksesi muutoksia elämääsi.
Valittavana viiltelijänä saat tietynlaista
huomiota ja sääliä...Ryhdistäydy ja hanki
positiivista huomiota se auttaa sinua oikeasti.
Ei lohduttaja tyypit ole oikeasti hyviä. Elämä on
elämistä varten,eikä sitä kannata tuhlata.

Olen itsekkin käynyt hankalia vaiheita elämässäni
läpi ja selvinnyt niistä. En syntynyt
kultalusikka suussa ja ehkä se juuri teki minusta
vahvan. Myönnän ajaneeni välillä lujaa
karille,mutta olen itseni aina koonnut ja
jatkanut matkaa. Nyt menee hyvin,eikä se tullut
helpolla. Toivon sinun etsivän elämästäsi
posituiivisia asioita vaikka ne olisivat
pieniäkin niin ne kasvaa kun niiden kanssa elää.

täällä aikuinen nainen
joka jakaa pienenpienen tytön tarinan
muilta osin paitsi vanhempani eivät eronneet
ja elämä järjestyikin ilman eroa
vaikka vieläkin pienenpienet arvet ovat muistona
on suurisuuri tuska takana.

Pienenpieni tyttö on viisas
ja hakee itselleen vaikkapa
suurensuuren isoäidin, tädin tai muun
jolle voisi jutella
joita minulla ei koskaan ollut

Minulla oli kumminkin hyvinhyvät vanhemmat
ja sinullakin on
vaikka ne suurensuuret riidat
ahdistavat pienenpieniä tyttöjä
ne menevät ohi, tyttökulta.

Suurensuuri halaus sinulle
ja kaikille muille pienenpienille
tytöille ja pojille.

-Hakekaa apua-
-Ansaitsette hyvän olon-

n iinkö