laajalle levinnyttä uskonnollista käsitystä, että kaste olisi sakramentti
eli uskonnollinen toimitus, joka koituisi kastettavalle ansioksi: se soisi hänelle armon, pyhyyden tai hengellistä hyötyä.
Esimerkiksi paavi Eugenius IV:n bullassa, sanotaan kasteesta edelleen seuraavasti:
”Tämä sakramentti vaikuttaa siten,
että se vapauttaa kaikesta synnistä, sekä peri- että tekosynnistä, ja samalla myös kaikista sitä seuraavista rangaistuksista.
Sen vuoksi kastettujen ihmisten menneitä syntejä ei tarvitse sovittaa,
ja jos tällaiset ihmiset kuolevat ennen kuin he tekevät yhtäkään syntiä,
he pääsevät heti taivaalliseen valtakuntaan ja saavat nähdä Jumalan.”
Jeesus kastettiin, vaikka hän ”ei tehnyt syntiä” (1. Pietarin kirje 2:22).
Lisäksi Raamatun mukaan synneistä voi vapautua vain Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin välityksellä.
Ananias kehotti Saulus Tarsolaista:
”Nouse, anna kastaa itsesi ja pese pois syntisi huutamalla avuksi hänen [Jeesuksen] nimeään.” (Apostolien teot 22:12–16.)
Tosiaankin vain Jeesuksen vuodatetun veren välityksellä ja
”huutamalla avuksi hänen nimeään” uskossa voi pelastua
(Heprealaisille 9:22; 1. Johanneksen kirje 1:7).
eli uskonnollinen toimitus, joka koituisi kastettavalle ansioksi: se soisi hänelle armon, pyhyyden tai hengellistä hyötyä.
Esimerkiksi paavi Eugenius IV:n bullassa, sanotaan kasteesta edelleen seuraavasti:
”Tämä sakramentti vaikuttaa siten,
että se vapauttaa kaikesta synnistä, sekä peri- että tekosynnistä, ja samalla myös kaikista sitä seuraavista rangaistuksista.
Sen vuoksi kastettujen ihmisten menneitä syntejä ei tarvitse sovittaa,
ja jos tällaiset ihmiset kuolevat ennen kuin he tekevät yhtäkään syntiä,
he pääsevät heti taivaalliseen valtakuntaan ja saavat nähdä Jumalan.”
Jeesus kastettiin, vaikka hän ”ei tehnyt syntiä” (1. Pietarin kirje 2:22).
Lisäksi Raamatun mukaan synneistä voi vapautua vain Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin välityksellä.
Ananias kehotti Saulus Tarsolaista:
”Nouse, anna kastaa itsesi ja pese pois syntisi huutamalla avuksi hänen [Jeesuksen] nimeään.” (Apostolien teot 22:12–16.)
Tosiaankin vain Jeesuksen vuodatetun veren välityksellä ja
”huutamalla avuksi hänen nimeään” uskossa voi pelastua
(Heprealaisille 9:22; 1. Johanneksen kirje 1:7).
Vastaukset 1
Vanhimmat
. Sinä et kenties pidä veden palvontaa järkevänä uskonnollisena vaatimuksena. Ehkäpä sinä pidät vettä siunauksena ihmiselle mutta et siunauksen lähteenä. Tiedätkö kuitenkin, että yleensä kaikissa uskonnoissa veden käyttöön suhtaudutaan suuressa määrin samalla tavalla kuin ne ihmisjoukot suhtautuvat veteen, jotka kylpevät Gangesin vesissä saadakseen hengellistä voimaa ja hyvettä? Samankaltaisuus esiintyy siinä, että itse kylpemistoimituksen väitetään olevan ansiollista, ja toisissa uskonnoissa väitetään pirskottamis-, valelemis- tai upottamistoimituksesta samaa, jälkimmäisen ollessa kaste eli veteenupotus.
Näkemys, että synnit ovat jollain tavalla vesiliukoisia ja että veden käytöstä erilaisissa uskonnollisissa menoissa koituu sen tähden jotain hengellistä ansiota eli hyötyä, ilmenee kristikunnan kirkkojen niille antamasta nimityksestä ”sakramentti”.
Kreikkalais- ja roomalaiskatolisen uskonnon mukaan on kaste ensimmäinen seitsemästä sakramentista, ja useimpien protestanttisten kirkkokuntien mukaan ensimmäinen kahdesta.
Mutta ”sakramenttia” ei ole Raamatussa.
Kristikunnan uskontojen tai ei-kristityn maailman omaksumalla kannalla,
että armo, pyhyys tai hengellinen hyöty koituu sille,
joka upotetaan veteen tai jonka päälle pirskotetaan tai valellaan vettä uskonnollisessa menossa, ei ole lainkaan raamatullista perustetta.