olen nainen mielstäni parhaassa keski-iässä.53vee,
elämääni hallitsee kivut jotka on jo sanoisinko vuosia hallinnut elämääni,
nilkkanivelet sökönä,ei saa uusi nivelii kun ei ole vielä edes keksitty.joka päivä kovia kipuja niistä kävely on välillä hankalaa,kipulääkkeitä syön ihan riittämiin,mutta en ole vielä suostunut syömään morfiini johdannaisii, joita yrittävät kovasti määrätä. kerta kokeilu riitti 2 päivää pyörryksissä sänkyssä,
fibromyalgia ,ei hoitokeinoa,suomeksi tämä on krooninen kiputauti pehmytkudosreuma,mutta ei tuhoo niveliä .sen kanssa elää säiden varjossa, vesisateet epävaikaiset säät kaikkein kamalampia ja kivuliaita,lämpimät kesäsäät ihania, mutta ei oo rahaa matkustaa lämpimään työttömänä. nämä kaksi jo ovat aivan riittäviä viemään elämäniloa ja yöunia.särkis edes välillä vain toinen vaiva sen kanssa vielä tulis toimeen ,mutta kun ovat molemmat päällänsä niin voin sanoa sit ei enään olla ns"ystäviä" kivun kanssa.
unettomuus tuo paljon lieveilmiöitä, masennusta, kärttystä olotilaa, sosiaalinen elämä häiriintyy siis todella paljon, siihen lisätään vielä yksinäisyys niin laulu on valmis, melkein olen valmis luovuttamaan.
ennen näitä siis nuorempana olin todella positiivinen iloinen reipas kaikki oli elämässä kohdillaan,nyt ei ole mikään vietän päiväni kipu seurana,olen jäänyt kotiin sukkakudin kädessä.ja suorastaa veettää.muutamat ystävät mitä vielä on jäljellä nekin olen kai karkottamassa pois, en jaksa lähteä heidän kanssa bailaan ja kun tanssiminen ei suju mitä siä tekee, elokuvis ei voi istuu paikallaan kun kivut alkaa koivissa vaivaamaan,
olen raitis, mutta väliin on tullut juuri se luovuttamisen tunne ,että jos alkas ottamaan alkoholia niin kivutkin voi jäädä taka-alalle.
ei tarvi mennä psygologille olen niissä hypännyt huonompina aikoina ,ja apua olen hyvin saanut ja voimia joskin aikaa,
sitten tähän päälle lyödään vielä paniikkihäiriö joka on hoidossa ja hallinnassa.ja masentuneisuuteen taipuvaisuus ,sekin hoidossa ja hallinnassa,
nyt seuraakin kysymys,mitä voisin vielä tehdä että saisin elämää takaisin?
miten hoitaa fibroo .että kivut siitä helpottuisi?
olen vielä ikäisekseni kivannäköinen ,pitääkö minun vain yksinäni riutua vai mennä katsomaan jopa ihmistä eläämääni joka uskaltas tulla elämään näiden kipujen ja minun kanssa,olis kivempi jakaa näitä kun yksin olla,
elämääni hallitsee kivut jotka on jo sanoisinko vuosia hallinnut elämääni,
nilkkanivelet sökönä,ei saa uusi nivelii kun ei ole vielä edes keksitty.joka päivä kovia kipuja niistä kävely on välillä hankalaa,kipulääkkeitä syön ihan riittämiin,mutta en ole vielä suostunut syömään morfiini johdannaisii, joita yrittävät kovasti määrätä. kerta kokeilu riitti 2 päivää pyörryksissä sänkyssä,
fibromyalgia ,ei hoitokeinoa,suomeksi tämä on krooninen kiputauti pehmytkudosreuma,mutta ei tuhoo niveliä .sen kanssa elää säiden varjossa, vesisateet epävaikaiset säät kaikkein kamalampia ja kivuliaita,lämpimät kesäsäät ihania, mutta ei oo rahaa matkustaa lämpimään työttömänä. nämä kaksi jo ovat aivan riittäviä viemään elämäniloa ja yöunia.särkis edes välillä vain toinen vaiva sen kanssa vielä tulis toimeen ,mutta kun ovat molemmat päällänsä niin voin sanoa sit ei enään olla ns"ystäviä" kivun kanssa.
unettomuus tuo paljon lieveilmiöitä, masennusta, kärttystä olotilaa, sosiaalinen elämä häiriintyy siis todella paljon, siihen lisätään vielä yksinäisyys niin laulu on valmis, melkein olen valmis luovuttamaan.
ennen näitä siis nuorempana olin todella positiivinen iloinen reipas kaikki oli elämässä kohdillaan,nyt ei ole mikään vietän päiväni kipu seurana,olen jäänyt kotiin sukkakudin kädessä.ja suorastaa veettää.muutamat ystävät mitä vielä on jäljellä nekin olen kai karkottamassa pois, en jaksa lähteä heidän kanssa bailaan ja kun tanssiminen ei suju mitä siä tekee, elokuvis ei voi istuu paikallaan kun kivut alkaa koivissa vaivaamaan,
olen raitis, mutta väliin on tullut juuri se luovuttamisen tunne ,että jos alkas ottamaan alkoholia niin kivutkin voi jäädä taka-alalle.
ei tarvi mennä psygologille olen niissä hypännyt huonompina aikoina ,ja apua olen hyvin saanut ja voimia joskin aikaa,
sitten tähän päälle lyödään vielä paniikkihäiriö joka on hoidossa ja hallinnassa.ja masentuneisuuteen taipuvaisuus ,sekin hoidossa ja hallinnassa,
nyt seuraakin kysymys,mitä voisin vielä tehdä että saisin elämää takaisin?
miten hoitaa fibroo .että kivut siitä helpottuisi?
olen vielä ikäisekseni kivannäköinen ,pitääkö minun vain yksinäni riutua vai mennä katsomaan jopa ihmistä eläämääni joka uskaltas tulla elämään näiden kipujen ja minun kanssa,olis kivempi jakaa näitä kun yksin olla,
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minua auttaa fibrossa matala annos Triptyliä, nostaa kipukynnystä.
Tsemppiä!
kiitos tiedän ,mutta minulla on vakikäytössä lääke joka ei sovi Triptylil kanssa, ja myös punainen liha jäänyt vähemmälle, fibrolle olis hyvä kasvisruoka.
Mahdollisesti kärsit myös vaihdevuosivaivoista, antioksidantit voivat hiukan lievittää kipuja.
Pieni määrä alkoholia voi olla hyväksi, kunhan et ala kenenkään juopon kanssa kimppaan.
Itsekin kärsin taannoin kivuista ja ajattelin vaikka mitä kun saisi lääkekannabista, kivut lievittyivät kun käytin hormoneja.
Kokeile luontaistuotteita sain apua niistäkin, sekä jätin voin pois ruokavaliosta.
Et ole ainut, mulla jo vuosia välilevyrappeutuma mikä on viime kuukaudt aiheuttanut yhä pahenevat hermosäryt jalkoihin. Tämänkin yön valvoin kivun takia. Triptyl löytyy mutten käytä koska se väsyttää niin etten pysty kättä nostaa. Ehkä iltasin pitäs ottaa et sais nukuttua? Voimia sulle, itsekin kärsin yksinäisyydestä vaikka olen vielä alle neljänkymmenen ja pois työelämästä
44v ja samat ongelmat eli kivut ja yksinäisyys.
Fibron takia ei edes jaksaisi tavata juur koskaan ketään tai mihinkään mennä.
Mieheni kanssa käydään leffassa taikka anopilla taikka mun vanhempien luona joskus viikonloppuisin.
Nyt sairaslomalla ja muuten osatyökyvyttömyyseläkkeellä, mutta kohta olen työtön tai kokonaan työkyvytön.
Edes viinaa ei voi juoda, koska ei sovi fibron kanssa mitenkään eikä kyllä lääkityksenikään.
Olisi ihanaa joskus edes vetää kännit, mutta sekin ilo viety.
D-vitamiinia ja magnesiumia kannattaa syödä reilusti eli 100µg D-vitamiinia ja magnesium sitraattia ohjeen mukaan.
Ne auttaa kipuun.
Oispa kiva tavata joku nainen, jonka kanssa voisi kipuilla yhdessä. Tyhmää, mutta tunnen tämän sairauden kuin muurina itseni ja ns. terveiden ihmisten välillä.
He eivät voi ymmärtää tätä koskaan, eikä minua kiinnosta enää edes kertoa heille mitään.