Olen tutkaillut paljon uskontoja ja uskomuksia. Välillä olen seurannut eri kanavoitten kirjoitteluja ja jaksan ihmetellä sitä miten ihmeessä tästä uskosta saadaan niin vaikea asia. Egon kilvoittelu saa negaatioita ihmisten välillä. Ihan tarpeetonta tuskaa.
Usko on uskoa, minun on minun, sinun on sinun. Ei se käännyttämällä ja pakottamalla sen aidommaksi muutu. Elämällä saa lisää peilipintaa, usko on muuttuva asia. Mitä enemmän on peilipintaa sitä vähemmän on tarttumapintaa.
Mitä me ihmiset oikein pelkäämme?
Usko on uskoa, minun on minun, sinun on sinun. Ei se käännyttämällä ja pakottamalla sen aidommaksi muutu. Elämällä saa lisää peilipintaa, usko on muuttuva asia. Mitä enemmän on peilipintaa sitä vähemmän on tarttumapintaa.
Mitä me ihmiset oikein pelkäämme?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Asiat on vain niin vaikeita kuin niistä itselleen tekee. Henkilölle, joka haluaa nähdä suoraan ja totuudenmukaistesti kaikki on lopulta yksinkertaista ja helppoa. :)
Menit asian ytimeen kahdessakin lauseessa.
Antautuminen väittelyyn ei hyödytä, sitä lujemmin vääriin käsityksiin takerrutaan.
Pelon tunne kun vähenisi olisi helpompaa.
sensijaan ristinkantaminen ja rakastaminen voi ollakin, samoin toki myös antoisaa, mutta vaikeinta on se ettei voi olla varma mikä on parasta Jumalaan ja elämäänsä liittyvissä asioissa ja tämä on se, joka tuo sen epävarmuuden tai turhautumisen mahdollisuuden elämässään. Jos motiivi on pyhä ja teot Jumalan tahdon mukaan niin eihän silloin ole kuin kulkea sitä kaitaa tietä myöten iloiten. Jos ei varmuudella tiedä Isän Jumalan tahtoa niin johan alkaa turhautua. Hyvä olisi kun Pyhän Hengen äänen kuulisi aivan konkreettisesti jokaisessa asiassa ja samoin voisi tunnistaa samoin noiden valheen henkien vaikutukset elämässään. Tietysti nöyryyttä vielä tarvitsee vaikka tietäsi Isän tahdon, samoin kaikkea muuta hengellistä hyvää mistä on annettu meille tietoa pyhissä kirjoituksissa Raamatussa ja uuttakin voidaan antaa Jeesuksen seuraamiseen littyvää.
Olen törmännyt aika moneen ketjuun joissa huomaan saman asian. Ajatellen että nämä ovat keskustelupalstoja ja hyvä keskustelu on yleensä vuorovaikutusta, peilaten toisten vastauksia ja poimien itselleen hedelmät. Kuitenkin uskossa olevat yleensä eivät antaudu rationaalisen pohdintaan. On kuin päätä hakkaisi seinään kun sitä samaa opittua dogmia vaan jankutetaan ihan kaikkeen. Ja jos tätä kyseenalaistaa niin koetellaan, jos otetaan etäisyyttä taaskin koetellaan ja jos muut ovat hylänneet niin marttyyrin viitta laskeutuu, mörköjä on kaikkialla ........... ihan loputonta.
Eli hankalaa on.
Samaa mieltä, joka on uskis esiintyen sellaisena, hänen on kyettävä vastaamaan ainakin perusasioihin.
Meitä on moneksi, kaikilla ei ole rationaalista ajattelua, elämässä se näkyy kenet usko tekee onnelliseksi vai onko vain välttämätön raskas taakka taivaaseen pääsemiseksi.
Havaitsin oli yksinkertaisesti mielenterveydelle vaarallista käydä helluntaiseuroissa.
Ainakin rukoilen ja kiitän Jumalaa, sitä en tiedä olenko ikinä hengellisesti ihmeellinen.
Kyllä minua tympäisisi jos kukaan ei olisi kertonut Jumalasta, ja jos kukaan ei väittelisi porttojen ja langenneitten kanssa näkyvästi - asia joka auttaa epäileviä oikealle polulle takaisin. Se ei todellakaan ole samantekevää mihin uskoo. Ihminen voi joutua harhaan ties minkä valehtelijoiden vuoksi ja silloin on kuule ihan hyvä että joku "uskis" tulee väittelemään siitä mikä on totta ja mikä ei. Kuinka sinua voi häiritä että joku puhuu muille elämäksi?
Mielenkiintoista.
Mikä se sellainen oikea polku on?
Entä harha? Minkälainen on valehteleva ihminen tai langennut?
Mikä on sitten totta?
Onko niin ettei esim. portto voi uskoa Jumalaan?
Oikea polku on ottaa vastaan ikuisen elämän lahja Kristuksen kautta. Se edellyttää että rukoilee Jumalalta anteeksiantoa synneilleen - väärille teoilleen. Siitä alkaa pitkä paranemisen ja henkisen heräämisen polku. Hyvin antoisa ja mielenkiintoinen kokemus.
Valehteleva ihminen on sellainen joka ei pysy totuudessa. Langennut on sellainen joka on lähtenyt Jumalan vihollisen Saatanan matkaan ja tekee syntiä - vääryyttä kuolemakseen.
Totta on se että Jumala on olemassa, ja elämä on Kristuksen sovitustyön kautta. Totta on se että etsivä löytää. Elämänkin. :)
Se mitä portolla kristillisessä yhteydessä yleensä tarkoitetaan on sellainen portto mikä on valinnut yhteyden Saatanan kanssa. Kyllä huoranneen on mahdollista uskoa Jumalaan noin muutoin. Se uskooko Jumalaan liittyy siihen onko jo aikojen alussa valinnut itselleen elämän vaiko kuoleman. Kun minä puhun portoista yleensä tarkoitan sellaista porttoa joka sotii Jumalaa vastaan. Olen ollut sellaisten henkien kiusattavana ja siksi en puhu niistä kauniisti.
En paljon muuta kyllä odottanutkaan. Kristillisyys mm. dogmina löytää kyllä kaikelle vastauksen totuuden kautta, mutta kenen totuudesta on lopulta kyse, ei ainakaan Jumalan. Ei Jumala erottelesi niin mustavalkoisesti luomiaan.
Mikä se sellainen kiusaaja henki lopulta on? Kaikki lopulta tapahtuu ihmisen sisällä, ei milloinkaan ulkopuolella, joten omat uskomukset muodostavat kaikki kokemukset.
Absoluuttinen totuus on karsinoimista. Kuitenkin maailma on täynnä ei kristittyjä enkä voi millään uskoa että he jäisivät jotenkin jonkun hyvän ulkopuolelle vain siksi että uskovat toisenlaiseen lähestymistapaan. Taivas ja muut ovat myös ihmisen sisäisiä kokemuksia. On ihmisen alistamista peloitella ulkopuoliseksi jäämällä.
Jumala on valo, Jumala on täydellisyys ja juuri siksi ei kukaan eikä mikään voi jäädä sen ulkopuolelle. Negatiivisesti ajatteleva ei ole välttämättä Saatanan vallassa. Hän on vain kokemustensa summa ja kyllästyttyään tai saatuaan hyvää kohtelua, valoistuu hän automaattisesti, pikku hiljaa.
Jokainen elollinen on rakastamisen ja hyväksynnän arvoinen.
Jos Jumala olisi valo - pimeydessä ei olisi Jumalaa. Minun käsittääkseni Jumala toimii pimeässäkin.
Kyse ei ole siitä että kristinuskon Jumala erottelisi mustavalkoisesti luomiaan. Vaan siitä että syntiin kuolee. Kristinuskossa on kyse elämästä ja kuolemasta. Kristuksen tehtävä oli tuoda meille mahdollisuus elää. Meille on kaikille aikojen alussa näytetty miten tulisimme elämään, ja kysytty haluammeko elää sen nähtyämme. Ne jotka haluavat elää löytävät elämän Kristuksen kautta, ne jotka eivät halunneet elää eivät uskoa löydä vaan kuolevat syntiinsä koska heillä ei ole armahdusta.
Väität että mikään ei voi jäädä Jumalan ulkopuolelle koska Hän on täydellinen? Väitätkö että vihasta raiskaus on Jumalan täydellisyyttä? Entä murha rahan tähden? Jumalastako uskot sellaisten tekojen olevan? Pakko olla sitä mieltä että sinä se tässä väärässä olet.
Pimeyttä ei oikeasti ole olemassa. Valo valaisee ja tekee eläväksi. Siten Jumala toimii kaikkialla.
On olemassa kristustietoisuus joka on olemassa riippumatta uskonnoista.
Sen myötä kaikki ihmiset voivat löytää takaisin kotiin riippumatta siitä oletko
kristitty tai joku muu.
MIkä on aikojen alussa mielestäsi? Kristinuskon alku vai elämän alku?
Harmin paikka näissä dogmisissa uskoissa on se että hyväksyminen erilailla uskovia kohtaan on olematon. Sallittakoon se että kristityt ovat kristittyjä, uskovat siihen mihin uskovat.Sitä en nielaise että näillä "oikeauskoisilla" olisi valtakirja tuomita muita.
En usko että Jumalalla olisi osaa kauhuteoissa. Kyllä ihmiset ihan itse ovat pudonneet täydellisyydestä kehittäen jatkuvasti uutta näytelmää ja samalla keksien tapoja päästä takaisin kotiin. Vihasta sekaisin olevat ihmiset vaan eivät tunnu sinne löytävän tarpeeksi nopeasti vaan pikku hiljaa löytävät tiensä kotiin josta he todellisuudessa eivät ole edes erossa, vain kuvajainen heijastaa harhaa joka päivä, unillaan. Ehkä voit kuvitella uskovasi aistien harhaan, luomisen voimakkuuteen .... sitä saa mitä tilaa on vieläkin tavattoman hyvä sanonta.
Tiedän että laajentuva tietoisuus on monelle pelottavaa, mutta ei syytä huoleen, jossakin hetkessä, ehkä tässä, löydämme tiemme kotiin, kukin aikanaan, omalla tavallaan. Näistä asioista lähtevät ja on aina lähtenyt kaikenlaiset eripurat, aivan syyttä suotta ja juuri sen vuoksi jätettäköön tämä harha tähän.
En usko että olen sen enempää väärässä kuin sinäkään sillä oikean ja väärän ero on ääretön tai vai pienoinen.
vaikeaa vaan Isän Jumalan tahdon tietäminen ja siinä eläminen jos tahtoo kilvoitella.