Kirjoitan nyt tänne ja hyväksyn sen riskin, että luultavasti tämäkin keskustelu täyttyy täydestä lööperistä mikä on 70% koko tämän foorumin sisällöstä. Toivoisin kuitenkin rohkaisevia vastauksia ja mielellään kristitystä näkökulmasta, sillä tämä on melkoisen uskonnollista tekstiä. Siirrän tämän myös Luterilaisuus-palstalle.
Joka tapauksessa, kerron jotain itsestäni. Olen vasta täysi-ikäiseksi kasvanut nuori kristitty nainen joka on viimeisen kahden vuoden aikana kärsinyt vakavasta masennuksesta. En ole onnistunut karistamaan tätä turhaa painolastia vaikka keinot ovat olleet moninaiset; ulkomaan matkailu, lääkkeet, harrastukset, valtava ystäväpiiri. Koulumenestykseni on laskenut kuin lehmän häntä ja pääsen ehkä, EHKÄ nipinnapin läpi lukion, tai en ehkä sittenkään. Ennen kun koulu meni niin hyvin... Olen pitänyt itseäni fiksuna, mutta ajatusketjuni katkeavat tätä nykyä, en muista asioita ja suurimman osan ajastani vietän täysin kalloni sisäpuolella siirtämässä ajatusjätettä toiselta puolelta toiselle puolelle. Poikaystäväni on Englannista, olemme tavanneet usein ja meillä synkkaa, mutta masennus luo valtamertakin suurempaa kuilua väliimme. Minä-kuvani on muuttunut täysin. Olen heikoilla, enkä saa suutani enää avatuksi. En puhu enää kellekään. Kasvoja kuumottaa jatkuvasti kuin jokin tuli polttelisi jatkuvasti silmien takana. Sellainen tuli, joka polttaa varmaan aivan kaiken ja kaikki jos sen päästää irti. En tiedä enää mikä olen ja minusta tuntuu että ohjaimissani on kaksi olentoa, joista kummastakaan en pidä. Huomaan taistelevani jotain sisältä hirviötä vastaan jonka pelkään olevan jakomielitautisuus. Tahtoisin vain kadota, lähteä jotten olisi enää vaivaksi kellekään enää koskaan. En ole enää kiltti ja vilpitön. Loukkaan ihmisiä tarkoittamatta, teen ajattelemattomia asioita ja joskus huomaan ajattelevan hirvittäviä asioita. Moraalini on koetuksella. En pysty jarruttamaan.
Uskoin pitkään tietäväni mitä Jumala minusta haluaa, mutta enää en tiedä... Onko hän peräti se joka ohjaa minua muuttamaan suuntaani. Ehkä kohtaloni onkin päätyä sykkyrälle, oman itseni sisään ja vaipua ikuiseen kaamokseen? Voinko luottaa siihen että tämä kaikki menee ohi, vai haluaako Jumala koetella minua näin? Toivoisin että hän puhuisi minulle selvin sanoin. Tunnen hänen läsnäolonsa, en tunne hänen vihaansa, en surua, en aina iloakaan. Tiedän ettei hän ole hylännyt minua, mutta tahtoisin jo että tieni selkenisi...
Joka tapauksessa, kerron jotain itsestäni. Olen vasta täysi-ikäiseksi kasvanut nuori kristitty nainen joka on viimeisen kahden vuoden aikana kärsinyt vakavasta masennuksesta. En ole onnistunut karistamaan tätä turhaa painolastia vaikka keinot ovat olleet moninaiset; ulkomaan matkailu, lääkkeet, harrastukset, valtava ystäväpiiri. Koulumenestykseni on laskenut kuin lehmän häntä ja pääsen ehkä, EHKÄ nipinnapin läpi lukion, tai en ehkä sittenkään. Ennen kun koulu meni niin hyvin... Olen pitänyt itseäni fiksuna, mutta ajatusketjuni katkeavat tätä nykyä, en muista asioita ja suurimman osan ajastani vietän täysin kalloni sisäpuolella siirtämässä ajatusjätettä toiselta puolelta toiselle puolelle. Poikaystäväni on Englannista, olemme tavanneet usein ja meillä synkkaa, mutta masennus luo valtamertakin suurempaa kuilua väliimme. Minä-kuvani on muuttunut täysin. Olen heikoilla, enkä saa suutani enää avatuksi. En puhu enää kellekään. Kasvoja kuumottaa jatkuvasti kuin jokin tuli polttelisi jatkuvasti silmien takana. Sellainen tuli, joka polttaa varmaan aivan kaiken ja kaikki jos sen päästää irti. En tiedä enää mikä olen ja minusta tuntuu että ohjaimissani on kaksi olentoa, joista kummastakaan en pidä. Huomaan taistelevani jotain sisältä hirviötä vastaan jonka pelkään olevan jakomielitautisuus. Tahtoisin vain kadota, lähteä jotten olisi enää vaivaksi kellekään enää koskaan. En ole enää kiltti ja vilpitön. Loukkaan ihmisiä tarkoittamatta, teen ajattelemattomia asioita ja joskus huomaan ajattelevan hirvittäviä asioita. Moraalini on koetuksella. En pysty jarruttamaan.
Uskoin pitkään tietäväni mitä Jumala minusta haluaa, mutta enää en tiedä... Onko hän peräti se joka ohjaa minua muuttamaan suuntaani. Ehkä kohtaloni onkin päätyä sykkyrälle, oman itseni sisään ja vaipua ikuiseen kaamokseen? Voinko luottaa siihen että tämä kaikki menee ohi, vai haluaako Jumala koetella minua näin? Toivoisin että hän puhuisi minulle selvin sanoin. Tunnen hänen läsnäolonsa, en tunne hänen vihaansa, en surua, en aina iloakaan. Tiedän ettei hän ole hylännyt minua, mutta tahtoisin jo että tieni selkenisi...
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tiedostat itse, että käperryt omiin ajatuksiisi ja katseesi on suunnattu sisälle päin. Avaimet on siis omassa kädessäsi. Suuntaa tietoisesti katseesi ulospäin. Opettele kävelemään niin, että katsot vastaantulevien ihmisten kasvoja tai muuten vain eteenpäin.
Muista, että muilla ihmisillä on sisällään samanlaisia motiiveja, ajatuksia ja tunteita kuin sinullakin. Ne ovat ihmisen normaalia aivotoimintaa. Jos tiedostat, että sinulla on epämukavia ajatuksia, voit tietoisesti valita jotain sellaista toiminaa itsellesi, joka pitää epämukavia ajatuksia kauempana.
Voit luottaa siihen, että kaikki menee ohi, jos itse aktiivisesti teet niitä asioita jotka vievät sinua elämässä eteenpäin. Unohda hetkeksi yliluonnolliset ilmiöt kokonaan. Jumala varmasti kaikkivoipana olentona tulee hetken toimeen jos et ole vaikka kuukauteen rukouksissa tai ajatuksissa "läsnä".
Pelottava kysymys on se, että miksi jumalasi haluaisi koetella Juuri Sinua erityisesti sellaisilla asioilla kuin masennus kun samaan aikaan joka puolen minuutin välein joku jossain päin maailmaa tekee itsemurhan? Miksi sinä olisit tärkeämpi jumalalle kuin ne miljoonat alle 5-vuotiaat lapset, jotka joka vuosi kuolevat turhaan huonojen elinolojen takia?
En ehkä selventänyt tarpeeksi että teen kaikkeni elääkseni aktiivista elämää. Asiat ja ajatukset jotka tuntuvat epämukavilta palaavat joka kerralla. Tiedän ihmisiä jotka ovat kestäneet sellaista pidemmän aikaa, kovettuneet kiveksi ja muuttuneet toisenlaisiksi.
"Jumala varmasti kaikkivoipana olentona tulee hetken toimeen jos et ole vaikka kuukauteen rukouksissa tai ajatuksissa "läsnä" "
Jumala ei tarvitse minun läsnäoloani, mutta se ei estä sitä että hän rakastaisi minua ja pitäisi minusta huolta. Voin hakea hänestä tukea jos voimani eivät riitä.
"Miksi sinä olisit tärkeämpi jumalalle kuin ne miljoonat alle 5-vuotiaat lapset, jotka joka vuosi kuolevat turhaan huonojen elinolojen takia?"
Hauskinta tuossa sinun kommentissasi on se, että minä en tunne itseäni juuri minkään arvoiseksi. Minä en ole tärkeämpi kuin kukaan muukaan. Jotta voisin toteuttaa Jumalan tahtoa, levitän rakkautta pienillä teoilla, sanoissa ja muilla tavoilla. Saatan lukea tuonkin väärin, mutta kuulostaa siltä että syyllistät minua siitä että pyydän apua. Minä en väitä, että hätäni olisi suurempi, mutta voin hakea tukea jos minusta siltä tuntuu.
Hienoa kuulla, että elät aktiivista elämää. Jotain kuitenkin on selvästi pielessä, eikö niin?
En syyllistä sinua mistään. Yritän tuoda esiin sen, että sinulle sinun oma masennuksesi tuntuu maailman isoimmalta ongelmata jonka kanssa et tule omin voimin toimeen. Ja samaan aikaan maailmassa on kirjaimellisesti miljoonia ihmisiä, joilla on asiat vielä huonommin. Sinulla on paha mieli kun et koe olevasi tarpeeksi hyvä ja samaa aikaan ihmisiä kuolee, koska heillä ei ole ruokaa. Sinulla on mielestäni vääristynyt perspektiivi asiaan ja mielestäni näet omat ongelmasi paljon suurempina kuin ne todellisuudessa ovat.
Tarkoitukseni ei ole tuottaa sinulle pahaa mieltä joten älä lue enempää. Seuraava ei ainakaan tee sinulle hyvää mieltä mutta voi auttaa näkemään metsän puilta.
Minun mielestäni sinun murheisiisi on kaksi syytä:
1. murrosiän ja aikuistumisen normaalit "kasvukivut". Joskus nuoria v*tuttaa. Sellaista elämä on.
2. Uskonnolla on epäterveen suuri rooli elämässäsi. Tosia-asia on, että mitään jumalia tai muita vastaavia ei ole olemassa. Jos saat niistä kuitenkin jotain lohtua, suhtaudu asiaan vähän kuten asperiiniin; annostellaan tarvittaessa. ...ja muista että asperiinikaan ei ajattele sinusta pahaa jos koet sisälläsi ristiriitaisia tuntemuksia esimerkiksi seksuaalisuuden tai muiden "tabuaiheiden" tiimoilta.
Toivon sinulle parempaa kevättä. Toivottavasti piristyt kun valoa alkaa taas riittää pidemmälle iltapäiviin.
sinut pelastaa Jeesuksessa. Raamatussa on pelastuminen kerrottu hyvin.
Jumala haluaa erilaisia kokemuksia. Tärkeintä on selvittää mitä sinä itse haluat, sillä Jumala haluaa sinulle samaa kuin sinä itse haluat itsellesi. Tällä tavoin vastuu on täysin ihmisellä itsellään haluta mitä haluaa (= vapaa tahto).
Tiedän, tämä voi kuulostaa raaelle näin äkkiseltään, mutta muista että Elämä on rakennettu rakkaudesta. Jokainen olemme tulleet toteuttamaan suurempaa suunnitelmaa ihmiskehoon. Kun ymmärrät ja muistat omasi alat elämään uskomatonta elämää. On hetkiä jolloin Elämä haastaa meidät muistamaan tämän oman suuren suunnitelmamme. Luota siihen että haasteissakin on siunaus piilotettuna. Jumala ja enkelit kulkevat vierelläsi ja antavat kaiken avun ja rakkauden sinulle, jotta jaksat kulkea oman haastavan elämän tilanteesi läpi ja tulla voittajana siitä ulos suuremmalla ymmärryksellä. Ota askel kerrallaan. Älä murehdi huomisesta sillä lisäät vain kärsimystä itsellesi. Etsi ihminen rinnallesi kulkemaan jolla on voimaa auttaa sinua. Muista, et ole yksin.
Jos Jumala on ilo ja rakkaus ja sinä haluat kokea näitä ja kyllä, pystyt siihen koska olet Jumalan kuvaksi luotu, sinun tulee kurkoitella kohden sitä mikä tuottaa sinulle iloa ja rakkautta elämääsi. Sinun tulee luottaa että nämä ovat sinua varten tässä ja nyt. Luota suurempaan suunnitelmaan vaikka et sitä nyt pysty näkemään. Ihmisinä koemme jokainen hetkiä jotka ovat haastavia, mutta valo odottaa pimeydenkin keskellä. Sinun tulee sytyttää tämä valo sisälläsi ja valaista sillä elämäsi uudenlaiseen olemiseen. Päästä irti vanhasta, siitä joka ei enää palvele sinua, ja ota askeleita kohden uutta. Se mitä uusi voi olla, sinä määrität sen itse. Hiljenny päivittäin tietoisesti tuntemaan ilon, kiitollisuuden, ja rakkauden tunteita. Voit käyttää apuna niitä kokemuksia joissa olet joskus näitä tunteita kokenut. Visioi sitä mitä haluat kokea elämässäsi. Mitä tarkemmin kykenet visioimaan, sen parempi. Ymmärrä että ajatuksillasi ja tunteillasi luot omaa todellisuuttasi. Ota vastuu omasta elämästä. Kukaan, ei edes Jumala, voi muuttaa asioita paremmaksi ellet itse seiso muutoksen takana. Ole valmis siis itse muuttumaan, kääntämään pyörää 180 astetta toiseen suuntaan. Sinulla on voima siihen ja se kaikki voima on peräisin siitä Lähteestä mistä olet lähtöisin. Se voima sinussa on peräisin Jumalasta, joten ota se voima käyttöösi. Usko siihen ja teen muutos askel kerrallaan. Jos et kykene näkemään vielä koko muutosta ja päämäärää, älä huoli. Näe ja koe muutos askel kerrallaan. Kuuntele sisäisiä viestejä ja tuntemuksia siitä mikä askel ottaa seuraavaksi ja mihin suuntaan lähteä kulkemaan. Muista, että sinua autetaan koko ajan. Herkisty kuuntelemaan tätä apua. Toimi rakkaudesta ja luottamuksesta. Kun tiedostat jotain mikä ei ole rakkaudesta itseäsi tai toisia kohtaan, siinä hetkessä luovu siitä, älä tuomitse itseäsi vaan lempeästi muistuta itseäsi siitä mitä kohden haluat kulkea. Vanhoista tavoista ja ajatusmalleista voi joskus olla vaikea luopua. Älä syyllistä itseäsi jos huomaat itsesi kokemassa vanhaa, jota et halua enää. Muista vaan siinä hetkessä se uusi mitä haluat kokea ja toimi siitä ajatuksesta. Muuta siis ajatteluasi positiiviseksi jokaisessa hetkessä jossa vain kykenet näin itse tekemään. Voit pyytää myös apua joka kerta jos tunnet että et yksin pysty löytämään positiivista.
Muista, että olet rakkaus ja ilo. Sinua kuunnellaan ja autetaan. Vierelläsi kuljetaan. Vastuu elämästä ja sen muuttamisesta parempaan ja toimivampaan on kuitenkin meillä jokaisella itsellämme. Löydä oma tiesi. Älä kulje muiden perässä tekemällä niin kuin sinulta odotetaan. Usein nämä muiden odotukset ajavat meidät harhaan, sillä suurempi suunnitelma ei näin ollen pääsisi toteutumaan. Löydä siis oma tiesi. Tiedä ja luota että se on olemassa ja että sillä tiellä voit kokea ilon, rauhan ja rakkauden.
Olet rakkastettu enemmän kuin arvaatkaan. Elämä on sinun puolellasi. Oletko sinä Elämän puolella? Teetkö sinä ajatuksillasi, tunteillasi ja teoillasi elämällesi hyvää? Tiedä että olet Elämän arvoinen aina ja ikuisesti! Et voi tehdä mitään väärin, mutta voit kyllä luoda itsellesi kärsimystä toimimattomilla ajatuksilla ja teoilla. Kohtaa se mikä sinua oikeasti kaihertaa. Ota se esille ja sitä kautta löydät myös vastaukset, sillä kaikki vastaukset ovat sisälläsi.
Voimaa ja luottamusta tiellesi! Olet rakastettu, joten rakasta myös itseäsi!
Jospa nämä saisivat sun mielesi paremmalle tuulelle:
http://www.youtube.com/watch?v=5bfzWScmZV8
http://tv316.fi/videoarkisto/arkisto-nokia-missio/markku-koivisto-miten-seurata-jeesusta.html
Tekstistäsi ei käynyt ilmi, oletko jatkuvassa lääkityksessä tai terapiassa? Jos sinulla on todettu masennus, kaikki kertomasi oireet on selitettävissä sillä ja silloin pelkkä psykologia voi usein auttaa siihen.
En ole kristitty enkä psykologi. Kaikki mitä puhun tästä eteenpäin on "lööperiä".
Kasvojen kuumottaminen, kyvyttömyys keskittyä, ajatuksen katkeaminen, et pysty puhumaan ihmisille, vetäydyt yksinoloon -ehkä vielä jännitystiloja, kipuja, unettomuutta, itsesyytöksiä omituisista asioista, tunne kohtuuttomista vaatimuksista tai tunteiden puuttuminen, arvottomuuden kokemusta, tunne hajoamisesta ja kahtena olemisesta, irrallisuudesta? Meistä jotkut ovat olleet siellä. Jotkut meistä ovat myös tulleet sieltä pois -kenties jopa "parempina".
Sille mitä koet ei ole yhtä nimeä: lännessä puhutaan usein identiteettikriisistä, idässä minän hetkellisestä hajoamisesta. Mutta: ongelma on todellinen. Älä anna kenenkään sanoa, että ajattele kivoja asioita niin se menee ohi tai että mitä tuo nyt on verrattuna maailman kärsimyksiin. Se ei auta mitään. Tiedät sen jo, mutta älä koe syyllisyyttä siitä, että sinulla on paha olla. Se on ok, saat tuntea pahaa oloa.
Mutta:muista kertoa se myös itsellesi. Saat tuntea pahaoloa. Se on myös tosiasia, se tapahtuu nyt. Monet kuvaamistasi asioista, kuten kasvojen kuumotus ja ajatuksen katkeilu, saattavat johtua myös siitä, että vastustat koko ajatusta. Et hyväksy sitä, että sinulla on paha olla. Mielesi taistelee itseään vastaan.
On tietysti luonnollista, että haluat sen menevän pois. Mutta ajat vastustamalla sitä itsesi johonkin, jota kutsutaan psykologiassa kaksoissolmun ongelmaksi, em.: Huolehdin jostain. En halua olla huolissani ja siksi huolehdin siitä, että huolehdin. Itse kutsun tuota "luupiksi". Sama ajatuskuvio pyörii päässä, joskus jopa sama ajatus. Itse käytit ilmaisua: siirtää puolelta toiselle. Et pääse siitä irti.
Ihan ilman mitään filosofista tai uskonnollista jaarittelua ja tai hienoja sanoja: Ensimmäinen, yksinkertainen asia mitä voit tehdä on saada tuo "luuppi" poikki.
Tajuta, että on mahdollista murtaa se hetkeksi. Silloin tiedät heti yhden vastauksen: se kärsimys ei ole loputonta, se ei ole väistämätöntä, siihen on mahdollista vaikuttaaa. Teit sen sitten itse tai Jumala, sillä ei ole väliä. Mutta se on mahdollsta.
Kiitos kanssakulkijalle! Kirjoituksessasi oli erittäin tärkeitä asioita nostettu esille kuten tuo että on lupa tuntea pahaa oloa. Pahasta olosta ei pidä syyllistää itseään missään tapauksessa. On totta, että, asian vastustaminen (tässä esimerkissä paha olo) lisää vain sitä mitä vastustetaan eli pahaa oloa.
Tämä vielä alkuperäiselle kirjoittajalle:
Jotta ei lisää omaa kärsimystään tarpeettomasti on hyväksi ottaa mukaan myös hyväksyminen. Kun paha olo tai negatiivinen tai kehämäinen ajatusmalli (nostaa päätään on mahdollista asennoitua siihen armeliaasti ja anteeksiantavasti on siitä ehkä helpompi sillä hetkellä myös luopua eli päästää irti. Ja on hyvä ymmärtää että mikään ei kestä ikuisesti. Ei mikään elämäntilanne eikä mikään ajatuskehä.
Asiaa voidaan siis lähestyä myös armeliaisuuden ja itselleen anteeksiannon kautta jolloin voimme todeta että emme aina kykene olemaan täydellisiä (mitä se sitten itse kullekin on) joka hetki. Anteeksiannolla on vapauttava vaikutus. Anteeksiannon kautta irrottaudumme siitä mihin olemme takertuneet. Tämä on armeliaisuutta itseään kohtaan. Ajatuksiin takertuminen lisää kärsimystä erityisesti silloin kun ajatus/ajatusmalli on negatiivinen. Kun ymmärtää että emme oikeasti ole ajatuksemme vaan paljon enemmän, sekin voi auttaa. Voi myös tutustua egon maailmaan kirjallisuuden kautta (kokemuksellisesti tutustumme siihen joka hetkellä), mutta sen ymmärtäminen syvemmin voi auttaa oppijaa. Meditointi on eräs hyvä tapa hiljentää egoa/ajatusmaailmaa hetkittäin ja sitä kautta huomata että meidän ei tarvitse takertua mihinkään ajatukseen tai ajattelumalliin. Tämä voi auttaa vapautumaan kärsimyksestä joka aiheutuu liiallisesta negatiivisessa ajattelusta ja tulla ymmärtämään olemisen ilo ja sisäinen rauha. Työkaluja on varmasti monia ja jokaisen on vain löydettävä ne itselleen sopivimmat.
Usko ja luottamus parempaan huomiseen vievät eteenpäin. Elämä kyllä parantaa lopulta sen mikä ei toimi. Luotetaan huomiseen, omaan voimaamme, elämään ja Jumalan rakkauteen. Emme ole koskaan yksin. Hyvä muistaa myös hakea apua ajoissa terapiasta jos yksin ei jaksa. Yksin ei tarvitse jaksaa ja on hyvä etsiä rinnalle sellainen auttaja joka oikeasti osaa auttaa ja ymmärtää asioita.
Myös se että etsii itselleen sellaista tekemistä mistä saa iloa on erityisen tärkeää. Kokemuksellisesti tiedän että myös toisten auttaminen silloin kun itsellä on vaikeaa, auttaa. Jos tunnet jonkun asian lähellä sydäntäsi (esim. Eläimet), hakeudu sellaiseen järjestöön missä voit auttaa eläimiä. Kysy itseltäsi miten voisin auttaa tätä maailmaa paremmaksi paikaksi elää kaikille. Kun löydät siihen vastauksen, toimi sen mukaan. Lähde mukaan johonkin missä voit toteuttaa tätä sydämesi kutsua siihen miten tehdä maailmasta paremman paikan. Saat siitä iloa itsellesi ja ilo tuo lisää hyvää oloa ja unohdat ainakin hetkeksi oman pahan olosi. Toisten auttamisella on hyviä vaikutuksia ihmisen omaan hyvinvointiin ja samalla voit antaa oman merkityksellisen panoksen maailmalle. Ole rohkea ottamaan uusia kokemuksia itsellesi. Uudet kokemukset rikastuttavat elämääsi ja saatat niiden kautta löytää suurempiakin vastauksia siihen miten luoda omaa hyvinvointia.
"Olen pitänyt itseäni fiksuna...." Mikä aiheutti sen, että et enää arvosta itseäsi?
Masennuksen yleisin syy löytyy siitä, että vihaa itseään tai kohdistaa vihan jotain toista kohtaan itseensä. Siis miksi ET RAKASTA JA HYVÄKSY itseäsi enää juuri sellaisena kuin olet? Miksi luulet olevasi vaivaksi toisille ? etsitkö toisilta negatiivisella käytökselläsi huomiota/myötätuntoa tai mitä tahansa tunnetason energiaa jonka vähäisyys nyt tekee olosi kaikkea muuta kuin hyväksi? Ei näihin kysymyksiin tarvitse vastata täällä, vain joskus sopivassa mielentilassa tutkistella näitäkin kysymyksiä itsesi kanssa.
On täysin väärää uskomusta, että Jumala koettelisi joitakin antamalla heille kärsimyksiä. Jumala on Ehdoton Rakkaus, joka vain ANTAA meille jokaiselle juuri sitä mitä sydämessämme uskomme: jos uskomme kärsimykseen, Jumalan vihaan tai mihinkä tahansa, saamme sitä ja juuri sitä...yksinkertaisesti!
Jumala ei ole vain lähellämme, vaan olemme Jumalassa ja elämme Jumalasta vaikka mielestämme vaikuttaisi täysin toiselta! Yhtälailla on väärää uskomusta se, että Jumala hylkäisi jonkun, joka on osa omasta Itsestään (me olemme niitä, kaikki on!)!
Kirjoituksestasi päätellen olet jo melkoisessa 'sykkyrässä', josta ei ole muuta ulospääsyä kuin se, että itse tahdot päästä ulos siitä uskomalla itseesi pikkuhiljaa päivä päivältä uudelleen yhä enemmän...ja myös ottamalla vastaan kaiken sen avun mitä voit saada myös ns. maalliselta puolelta.
Taisit mainita, ettei Jumala tarvitse Sinua...kuitenkin Hän varmasti kaipaa läsnäoloasi, koska Hän rakastaa Sinua valtavasti. Hakeudu ihmeessä rukouksesssa Jumalan luokse ja "seurustele" Hänen kanssaan. Jeesus Kristus on tie Isän yhteyteen. Puhu Hänelle asioistasi...kuitenkin asenteella, jossa Jumalalle on annettava päätösvalta. Hyvää tarkoittaviin rukouksiin on aihetta odottaa myös vastauksia.
(meitä)Masentuneita, eri tavalla siitä kärsiviä on todella paljon. Sekoamista ei tarvitse pelätä, vaikka ajtuksiin kaikkea kummallista ahdistuneena tuleekin. Masennus voi johtua monista asioista. Se on myös sairaus, jota hoidetaan keskusteluterapialla ja tarpeen vaatiessa usein ainakin tilapäisellä lääkityksellä, mikä alkaa vaikuttamaan "oikealla tavalla" muutamien viikkojen jälkeen lääkityksen aloittamisesta, joten ei pidä ihmetellä, jos aluksi olo voi jonkin aikaa tuntua huonommalta. Masennuksen takana voi olla jonkin aivojen välittäjäaineen puute ym. Monista asioista voi olla yhdessä ja erikseen apua, mistä on useissa viesteissä hyviä neuvoja. Läheinen suhde Jumalaan on elämässämme asia numero yksi. Se on turvamme kaikessa. Aina emme välty kärsimykseltä ja syytä siihen emme usein tiedä. Tulee muistaa, että juuri silloin Jeesus Kristus on lähellämme ja kannattaa osoittaa halumme kuulua Hänessä Jumalalle. Vastoinkäymiset tulevat ja menevät vähättelemättä ahdistustasi, minkä tiedän olevan masennuksessa joskus suuri ja näköalaton. Et ole yksin.
70% masennusta. Elämä Jumalassa on ihmisellä vajavaista.
Voi toki olla noinkin jos niin valitsee tietämättään tai tiedostaen. Tiedostamalla voi nostaa ilon prosentteja jos niin haluaa. Elämää ei kuitenkaan luotu kärsittäväksi vaan iloittavaksi.
> Kirjoitan nyt tänne ja hyväksyn sen riskin, että luultavasti tämäkin keskustelu täyttyy täydestä lööperistä mikä on 70% koko tämän foorumin sisällöstä. <
Tässä vastattiin aloittajalle siinä samassa suhteessa.
Odotukset eli uskomukset ja ajatukset luovat omaa todellisuuttamme, joten pätee hyvin molempiin.
Mitä positiivisempia ajatuksia ja uskomuksia sitä enemmän iloa elämässä. Yksinkertaista mutta tämän sisäistämiseen syvemmällä tasolla ei välttämättä ole yksinkertaista, koska ensimmäinen harhamme on se että kuvittelemme elämän tapahtuvan meille kun todellisuus on se että me teemme/ luomme elämää. Jokainen määrittää itse mitä haluaa luoda.
Jumalallasi eli poika ystävälläsi enkuissa on lähempänäkin tyttökavereita ja se sinua piinaa.Tai sitten tämä oikea taivaan-herra ei ole meistä ihmisistä kiinnostunut.minusta TUNTUU siltä.Ehkäpä Jumala sallii pahaa,kun on paha.
pelastaa jokaisen. Jumalan vastustaja tahtoo hukuttaa jokaisen.
Miltä tulisi pelastaa?
Vastauksia kysymyksiisi:
"Uskoin pitkään tietäväni mitä Jumala minusta haluaa, mutta enää en tiedä... Onko hän peräti se joka ohjaa minua muuttamaan suuntaani. "
- Jumala haluaa meidän kaikkien kohdalla, että elämämme muuttuu vähin erin ja joskus suuremmin harppauksin enemmän hänen tahtonsa mukaiseksi.
"Ehkä kohtaloni onkin päätyä sykkyrälle, oman itseni sisään ja vaipua ikuiseen kaamokseen?"
- Jumalan tahto sinun kohdallasi ei ole päätyä sykkyrälle. Me kristityt olemme "ulos kutsuttuja" - sitä seurakunta "eclesia" alun perin tarkoittaa.
"Voinko luottaa siihen että tämä kaikki menee ohi, vai haluaako Jumala koetella minua näin? "
- Jumala haluaa koetella sinua, kuten meitä kaikkia muitakin. Kyllä se ohi menee, mutta sitten taas koetellaan.
"Tunnen hänen läsnäolonsa, en tunne hänen vihaansa, en surua, en aina iloakaan. Tiedän ettei hän ole hylännyt minua, mutta tahtoisin jo että tieni selkenisi..."
- Kyllä tiesi selkeää. Jumala vaikuttaa ensi sijassa sanansa kautta, joten uskon, että hän selkeyttää tietäsi, kun etsit hänen tahtoaan.
Lääkärissä käynti tuon kuumotuksen ja silmien takaisen kirvelyn vuoksi voisi olla kyllä paikallaan!
PS: Ja edellisen "olen minä" -nimimerkin sinänsä hyvään ja rohkaisevaan vastaukseen kommenttina, että ei Jumala toimi niin, että mitä me päätämmekin tehdä, sen hän sitten siunaa. Ei ihmisen vapaa tahto tätä tarkoita. Jeesuskin oli kaikessa kuuliainen Jumalalle, Johanneksen evankeliumissa tätä painotetaan useita kertoja. Meidät on tarkoitettu tekemään niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meitä tarkoittanut. Ef. 2.10
Mitä sinä tahdot Jumalasta on myös olennaista.
Oh yes niin totta! Tää vastaus laittoi hymyilemään :)
Olisi niin mukava kuulla alk. kirjoittajan ajatuksia meidän vastauksista.
Miik. 6:8 "Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?"
kaikki jumalat on aina halunneet että niiden perää nuollaan.
nimim. Kohtalokas
Olisiko sinulla mahdollista päästä terapiaan, jossa voisit keskustella näistä aiheista, joista kirjoitat tänne? Olisi hyvä, jos löytäisit jonkun kristityn sielunhoitajan, terapeutin tms.
"Uskoin pitkään tietäväni mitä Jumala minusta haluaa, mutta enää en tiedä... ...Toivoisin että hän puhuisi minulle selvin sanoin."
Jumalan tahto on tässä sanottu selvin sanoin:
"'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
Mat. 22:37-39
Jumalan rakastaminene on selitetty tässä:
Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;
Ensimmäinen Johanneksen kirje 5:3
Ja lähimmäisen rakastaminen tässä:
Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Room. 13:8-10
Rakasta siis lähimmäisiä niin kuin itseäsi, niin osoitat rakastavasi myös Jumalaa. :)