Kyllä kuri armeijassa olla pitää ja kaikenlainen ryssäläinen vasemmistolaisuus pitääkin kitkeä siekailematta. Suomi nuiji puna-armeijan viidessä viimeisessä suuressa taistelussa kesällä 1944: Ihantala, Vuosalmi, Viipurinlahti, U-linja ja Ilomantsi.
Meni ryssältä luulot pois kun annettiin niiden niskaan keskitettyä hyvin johdettua tulta juuri oikealla hetkellä ja tarkasti!
Meni ryssältä luulot pois kun annettiin niiden niskaan keskitettyä hyvin johdettua tulta juuri oikealla hetkellä ja tarkasti!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Taisit ihan itse olla tulta johtamassa , vai samaistutko johonkin sota romaanin sankariin,,, ainut mikä vähän hiertää,että voittajat joutui maksamaan sotakorvauksia ja maatakin meni pitäjä kaupalla.
Viipurin menetyksen jälkeen hävinneistä sadoista rivisotilaista ei koskaan kuultu enää mitään. Niin tai näin, heidän katoamisensa jälkeen linjat alkoivat yleisesti kaikkialla pitää.
"ainut mikä vähän hiertää,että voittajat joutui maksamaan sotakorvauksia ja maatakin meni pitäjä kaupalla."
Ei kuitenkaan mennyt itsenäisyys Viron tapaan eikä jouduttu jonottamaan lihaa seuraavat 50 vuotta kaupoissa. Ja lopulta romahti itse voittajakin ja me vaan porskutamme...
"Viipurin menetyksen jälkeen hävinneistä sadoista rivisotilaista ei koskaan kuultu enää mitään."
Jos jotain asiaa on tutkittu niin juuri tuota! Suomi on täysi tyyppejä, jotka olisivat jotakin löytäneet, jos löydettävissä olisi ollut. Esim. Viipuria puolustaneen 20. prikaatin miehistä ei lopulta ollut monikaan kadoksissa.
" Viipurin menetyksen jälkeen hävinneistä sadoista rivisotilaista "
Kulomaa puhuu kirjassaan aivan toisen kokoluokan karkurimääristä. Kulomaa tuo esiin että oli noin 30000 karkuria ja joukoistaan harhautunutta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Huhtiniemen_joukkohaudat
myös, että karkureita ammuttiin oikeuden päätöksellä 47 ja lisäksi 13 vartiomiehen tai esimiehen toimesta.
Viipurin joukkopaosta jäi lopuksi vain muutatman kohtalo selvittämättä. Ketään ei ammuttu.
Kannattaa lukea Elfvengrenin ja Tammen Viipuri-kirja.
Suomen ruotsalaisten soutuhommista puhuttaessa on käsitelty pelkästään kesän 1944 - kevään 1945 välisen ajan tapahtumia. Silloin keväällä 1944 Ruotsi lakkasi palauttamasta sinne loikanneita, enimmäkseen Suomen ruotsalaisia, karkureita. Niitähän oli tunnetusti noin 600 kaikkiaan 800:sta sotilaskarkuriksi luokitellusta miehestä, Kulomaa s. 341.
Kulomaan Käpykaartiin? kirjassa karkureiden määrää käsitellään sivuilla 35-44 ja sivulla 41 on taulukko väliltä 1941 kesäkuu -1945 huhtikuu.
Taulukossa on esitetty lukuina kaikki "sotatuomioistuimissa käsitellyt karkaamis- ja pakoilurikokset tekoajankohdan mukaan.
Rikokset yhteensä -sarakkeessa on seuraavat lukemat:
1941 9572
1942 7025
1943 5033
1944 9985
1945 571
yht. 32186
Omia tappaneiden sankareiden nimet tulisi julkaista, jotta kaikille avautuisi mahdollisuus osoittaa heille ihailua jokaisen parhaaksi katsomalla tavalla.
julkaise, kun kerran asiasta tiedät?
Karkurin kuolemaan johtaneen aseenkäytön tekijät on lueteltu "Teloitettu totuus"-tutkimuksessa.
Jopa 17% Suomen ruotsinkielisistä JV-joukoista oli 1944 karkureina Uumajassa!
Suhteellisesti laskettuna jopa 17% Suomen ruotsinkielisistä maavoimien JV-joukkojen vahvuudesta oli karkureina Uumajan lohkolla Ruotsissa! Näin oli tilanne kesällä 1944.
Tästä Henrik Meinander ja muutkin historioitsijat kernaasti vaikenee ja ehkä syystäkin. General fron Terjärv eli Frans Uno Fagernäs kuulemma tunsi syvää häpeää kielisoutureitten tekosista. Tämä Meinander vetää hurrit Suomen pelastajiksi jokaisessa Suomen historiaa käsittelevässä kirjassaan, mutta hän EI kerro miten asiat oikeasti meni Tienhaarassa tai Kannaksella tai Suomi-hurrien kotirintamalla eli ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.
Tämä 17%:n lukema saadaan kun verrataan ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuksia kesällä 1944 ja Uumajassa loisineita ruotsinkielisiä soutureita keskenään!
Ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuudesta oli (suhteellisesti) noin 17% Uumajassa! Kuulostaako pahalta? Tässä on pieni laskelma, jossa voi olla pientä tarkistamisen varaa lähinnä pataljoonien oletetuissa vahvuuksissa ja ehkä määrissäkin.
Ruotsinkielisiä oli tuohon aikana noin 9.5% Suomen koko väestöstä. Heitä lienee ollut samassa suhteessa myöskin sodassa. Monet ruotsinkieliset palvelivat tykistössä, ilmavoimissa ja merivoimissa. Nyt on kyse vain jalkaväkijoukoista.
1944 kesällä 17.D oli pääosin ruotsinkielinen. Se koostui kahdesta rykmentistä eli JR13 ja JR61 sekä erillispataljoonasta Er.P 27.
Kesällä 1944 ruotsinkielisiä jalkaväkijoukkoja oli siis 2 rykmenttiä ja 1 erillinen pataljoonaa eli kaikkiaan 7 pataljoonaa. Nyt arvioidaan kesän 1944 "kovissa" taisteluissa jo kuluneen pataljoonan vahvuudeksi vaikkapa noin 500 miestä. Määrävahvuushan on noin 1000 miestä. 7 (pataljoonaa) * 500 = 3500 ja kun tuohon määräään verrataan 600 ruotsinkielistä karkuria Uumajan lohkolla, niin sehän tekee 17%.
17% ruotsinkielisiä karkureita Uumajan lohkolla verrattuna ruotsinkielisten jalkaväkijoukkojen vahvuuteen kesällä 1944!
Kuten tästä tarkastelusta huomaat, niin Uumajan lohkolle Ruotsiin karanneita ruotsinkielisiä asevelvollisia on suhteellisesti hurjan paljon enemmän kuin on heidän prosentuaalinen osuutensa Suomen väestöstä!
Kylläpä näyttääkin aika karsealta kun asiaa tarkastellaan hieman eri tavalla ja oikeassa kontekstissä eli suhteutettuna siihen paljonko heitä oikeasti oli! Jukka Kulomaan Käpykaartiin? -väitöskirjan (katso kirjan sivut 339-341), mukaan Ruotsin Uumajassa oli keväällä 1945 peräti 800 sotilaskarkuriksi luokiteltavaa suomalaista miestä ja näistä 3/4 osaa eli 600 oli kotoisin Suomen ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta!
Suomen ruotsalaisista monet palveli tykistössä ja siksi heidän sodassakaatumisprosenttinsa on selvästi alle maan keskiarvojen.
Tarmo Metsälän Isänmaan puolesta 1939-1945 -kirjassa on kuntien suhteellisista miestappioista lista.
http://ryyti.blogspot.com/2008/01/sota-on-julmaa-tai-sitten-ei.html
http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/pitjt.html
http://kemppinen.blogspot.com/2008/04/jatkaakseni-keskustelua.html
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/pakoon-ruotsiin.html
http://kemppinen.blogspot.com/2011/09/ruotsin-puolueettomuus.html
solvataan yhtä kieliryhmää ja sen jäseniä moneen kertaan torjutulla materiaalilla. Jo se, että aineisto on Kemppiseltä, takaa sen virheellisyyden.
Huomattava osa ruotsinkielisistä oli kyllä 17.D:ssa ja sen jalkaväessä. Runsaasti oli kuitenkin ruotsinkielistä tykistöä ja rannikkojoukkoja. Lisäksi ruotsinkielisiä oli sijoitettu suomenkielisiin joukkoihin.
Näin ollen tuo laskelma ruotsinkielisen jalkaväen karkureista Ruotsiin on täyttä potaskaa.
17. D:sta oli noin tuhat karkuria, kun määrä monista suomenkielisitä yhtymistä oli kaksinkertainen.
Ruotsiin pakeni kyllä kaikkiaan 800 ruotsinkielistä, mutta joukossa oli siis runsaasti muitakin kuin jalkaväkeä. Esimerkiksi JR 61:stä karkasi vain runsaat sata miestä. Moniko päätyi Ruotsiin, on tietymätöntä.
Hurriviha on huono lähtökohta muulle kuin kansanryhmään kohdistetulle solvaamiselle.Näköjään se antaa puhtia esittää samat valeet uudelleen ja uudelleen.