Jo kahdeksan vuotta on kulunut onnettomuudesta, joka vei teidät. Minä en unohda koskaan.
Milla ja Hanna 11.8.1996
-J-
11476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näin "oppineena" ihmisenä tiedän, että et todellakaan unohda heitä.
Kaikki, mitä aivoihin tallennetaan, ei KOSKAAN katoa.
"Tämä ilta on ikimuistoinen", varmasti on, sinun on sitä mahdoton unohtaa.
Voit tietysti kuvitella että on mahdollista unohtaa, mutta sitten kun sinua siitä muistutetaan, sanot jo "ai niinhän se olikin"...
Olen kuitenkin aivan varma että Milla ja Hanna olisivat toivoneet sinun jatkan elämääsi, eikä jäädä suremaan heitä. Tietysti sureminen pitää käydä läpi, mutta sille ei saa antaa valtaa.
Jotkut sanovat että "näin oli tarkoituskin käydä", mutta kohtaloa ei ole. Taas yksi tapa lohduttaa ihmisiä jotka välittävät.
Sen verran voin sanoa, että jos todella haluat heidät takaisin, voit harkita klooniteknologiaa. Ja nano -tekniikalla palautetaan aivot, muistot...