Katoliseen uskoon, joka yksinään edustaa kristinuskon täyteyttä, kuuluvat myös usko enkeleihin. Jumala on kaikkien "näkyvien ja näkymättömien Luoja".
Kristuksen katolisella kirkolla on selkeä opetus enkeleistä. Heistä tärkeimmät eli arkkienkelit tunnemme nimeltä: Mikael, Gabriel ja Rafael. Lisäksi jokaisella on oma suojelusenkelinsä.
Tämä estää protestanttisuudessa esiintyvän enkeli-haihattelun. Ensinkään omia ja toisten lapsia ei palvota "enkeleinä", kuten pakkoluterilaiset tekevät mm. Viattomien lasten päivän "enkelikirkoissa". Ihminen on ihminen ja enkeli on enkeli. Myöskään kenestäkään kuolleesta katolilainen ei koskaan menisi latelemaan sellaisia kristinuskon vastaisia yleistyviä pehmeyksiä, kuten esim. "nyt hän liihottelee enkelinä taivaassa".
Yhdeltä oppineelta papilta olen kuullut sen eron, että ihmisen vapaa tahto on pysyvä. Enkelit saivat valita vain kerran, mikä selittää Paholaisen ja tämän pahojen enkelien olemassaolon. Uskommehan persoonalliseen pahaan.
Joka tapauksessa enkelit kuuluvat uskoomme. Heitä kunnioitetaan ja heiltä pyydetään puoltorukouksia - ja erityistä suojelusta. Miten rikas katolinen usko onkaan!
Onnellisia me, jotka sitä tunnustamme.
Kristuksen katolisella kirkolla on selkeä opetus enkeleistä. Heistä tärkeimmät eli arkkienkelit tunnemme nimeltä: Mikael, Gabriel ja Rafael. Lisäksi jokaisella on oma suojelusenkelinsä.
Tämä estää protestanttisuudessa esiintyvän enkeli-haihattelun. Ensinkään omia ja toisten lapsia ei palvota "enkeleinä", kuten pakkoluterilaiset tekevät mm. Viattomien lasten päivän "enkelikirkoissa". Ihminen on ihminen ja enkeli on enkeli. Myöskään kenestäkään kuolleesta katolilainen ei koskaan menisi latelemaan sellaisia kristinuskon vastaisia yleistyviä pehmeyksiä, kuten esim. "nyt hän liihottelee enkelinä taivaassa".
Yhdeltä oppineelta papilta olen kuullut sen eron, että ihmisen vapaa tahto on pysyvä. Enkelit saivat valita vain kerran, mikä selittää Paholaisen ja tämän pahojen enkelien olemassaolon. Uskommehan persoonalliseen pahaan.
Joka tapauksessa enkelit kuuluvat uskoomme. Heitä kunnioitetaan ja heiltä pyydetään puoltorukouksia - ja erityistä suojelusta. Miten rikas katolinen usko onkaan!
Onnellisia me, jotka sitä tunnustamme.
Vastaukset 12
Vanhimmat
L.-M., teet useimmiten hyviä ja asiantuntevia avauksia. Rapatessa roiskuu, joten voisit kirjoittaa hieman rauhallisemmin ja välttää turhat kielioppivirheet, kuten tämän: "Katoliseen uskoon... kuuluvat myös usko enkeleihin." Ilmeisesti lisäsit myöhemmin sanat "myös usko".
Olen samaa mieltä siitä, että ketään ihmistä ei tule rinnastaa enkeleihin. Me olemme eri olentoja ja vain ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Enkelit eivät ole sitä.
Rukoilen usein suojelusenkeliäni ja pyydän häneltä suojelusta. Olen jopa antanut hänelle nimen, jota tosin en toitota maailman turuilla, vaan pidän sen omana tietonani.
Toki kuitenkin voimme sanoa jollekin raakkaalle lähimmäiselle, että "olet enkelini", toiselle taas, että olet "jumalainen".
Meillä ei tosiaankaan ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota enkelitutkimukseen, eikä tietääkseni sitä varten ole perustettu yhtään professuuriakaan. Se on sääli, sillä ilman perustutkimusta maailmamme näivettyy. Tosin nyt aivan viime aikoina on kiinnitetty huomiota Turun yliopiston enkelitutkimukseen.
http://nakokulma.net/index.php?topic=11124.0
Myös enkeleiden olemukseen pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Onko enkelitaksonimia vielä sittenkin aivan lapsenkengissä tässä maassa, jossa enkelitutkimuksen perinne jatkuu kauaksi Turun Akatemiaan ja keskiaikaan.
Millaisia tuntomerkkejä enkeleillä on, ja voidaanko enkeleiden siivistä saada tarkempaa tietoa. Vasinkin niiden aerodynaamiset ominaisuudet saattavat olla erityisen kiinnostavia. Miten niissä saadaan aikaan optimaalinen nostovoima ja muut vastaavat kysymykset ovat käsittääkseni vielä selvittämättä.
Esimerkiksi yliopistojemme kokoelmissa ei liene vielä yhtään kunnollista näytettä enkeleistä ja myös muu dokumentaatio on varsin satunnaista ja hajanaista. Kaikkeen tähän pitäisi nyt viimeinkin panostaa entistä enemmän ja saada myös kunnolliset määrärahat tutkimukselle ja myös uusille päätoimisten enkelitutkijoiden viroille.
"Toki kuitenkin voimme sanoa jollekin raakkaalle lähimmäiselle, että "olet enkelini", toiselle taas, että olet "jumalainen"."
Emme voi. Kysymys on pakanallisista ilmaisuista. Kukaan ihminen ei ole eikä voi olla enkeli eikä varsinkaan "jumalainen". Tuollainen on jumalanpilkkaa!
"Tosin nyt aivan viime aikoina on kiinnitetty huomiota Turun yliopiston enkelitutkimukseen."
Joka on ihan huuhaata. Katolinen kirkko määrittelee oikein enkelit, siihen ei tarvita jotakin punavihreiden Turun "yliopistoa", jossa pakkoluterilaiset tekevät kaikkensa vesittääkseen kristinuskoa.
No mutta hyvänen aika, nyt näyttää siltä, että teidän tulkintanne lähestyy lutherisaatiolaista tai vanhoillislaestadiolaista näkemystä, jossa vain lahkon sisällä olevat pelastuvat, ovat oikeassa ja muut ilmaisevat asiat pekanallisesti.
Kovin outoja muotoja roomalaiskatolinen perinne saa, kun se suodattuu puutteellisena ja valikoituna erilaisten herätysliikkeiden opin sisäistäneiden ihmisten kaaliin.
Oikein mielenkiintoista olisi kuulla italialaisen tai ranskalaisen ihmettelevät kommentit.
Katolilaisuus ei ole Italiassa tai Ranskassa sen aidompaa kuin täällä, sillä katolinen usko ja kirkko ovat luonteeltaan yleismaailmallisia. Sitäpaitsi Neitsyt Marian sydämelle pyhitetty Suomi on tätänykyä katolinen maa nimenomaan tämän pyhityksen ansiosta. Se tulee vähitellen luopumaan pakkoluterilaisuudesta ja palaamaan suomalaisten esi-isiemme katoliseen uskoon.
Toivomme tietenkin, että niin tulee käymään ja siihen mennessä myös nykyiset käännynnäiskatolilaiset ovat omaksuneet katolilaisen asenteen tai sitten luopuneet uskostaan. On aivan totta, ettei kannettu vesi kaivossa pysy, ja aivan sama asia on nähtävissä niissä tapauksissa, joissa ilmiselvä luterialainen leikkii olevansa kaikkein puhdasoppisin katolilainen.
Sitten me voimmekin sanoa rakkaimmalle vaikka joka päivä, että Angela, la Divina mia, olet niin jumalainen enkelini. Ti amo, veramente!
Odotamme siis innolla oikean universaalin katolilaisuuden leviämistä myös kaikissa Suomen roomalaiskatolilaisissa seurakunnissa. Mainitsen näin, sillä meillähän on kovin vähän esimerkiksi syyrialaisen riituksen omaksuneita katolilaisia.
"Mainitsen näin, sillä meillähän on kovin vähän esimerkiksi syyrialaisen riituksen omaksuneita katolilaisia. "
Katolilainen ei voi noin vain omaksua mitä tahansa riitusta, vaan siihen tarvitaan pätevä syy ja Vatikaanin virallinen lupa. Tiedän tämän, koska mieheni kuuluu erääseen toiseen riitukseen.
Kukaanhan ei ole täällä väittänyt, että "noin vain" voisi omaksua mitään, edes katolilaisuutta. Aiemmassa viestissä mainittiin, että Suomessa ei ole paljon syyrialaisen riituksen omaksuneita, mikä pitää paikkansa. Jos tätä ei olisi mainittu, pian olisi joku tietoviisas täällä huomattanut, että onhan niitä syyrialaisen riituksen omaksuneitakin.
Toisin sanoen asia on aika kompleksinen juttu, ja muutaman rivin viestissäkin pitäisi aina luetella mahdolliset poikkeukset, poikkeuksien ehdot ja ilmenemiset, muuten asia ei suinkaan ole pätevä.
Aivan niin ja tietääkseni meillä ei ole yhtään aikoaa nimenomaan syyrialaisen riituksen mukaan elävää seurakuntaa.
Ei ainakaan vielä, mutta kohta tietenkin voi olla, jos hyvää hallintoa ei saada järjestykseen Syyriassa.
"Joka tapauksessa enkelit kuuluvat uskoomme. Heitä kunnioitetaan ja heiltä pyydetään puoltorukouksia - ja erityistä suojelusta. Miten rikas katolinen usko onkaan!"
Olet oikeassa. Katolinen usko on jollakin tavalla niin harmoninen, kaikki on oikealla paikalla ja oikeassa mittasuhteessa. Itse myönnän, että en ole tähän asti osannut pyytää enkeleiltä puoltorukouksia. Olisi ehkä korkea aika aloittaa....
Mitä mieltä olette katolilaisen Lorna Byrnen kirjoista? Enkelit ovat hänen kanssaan kaiken aikaa.
> Uskommehan persoonalliseen pahaan. <
Toki persoonalliseen pahaan on ihan pakko uskoa, onhan tässä roomalaiskatolilaisessa keskustelussa aivan jatkuvasti syvää pahuutta, pahaa tahtoa ja aivan selvää pahantahtoisuutta ilmentäviä viestejä.
Kyllä se asia on tosiaan totta. Voisimmekin vielä laajentaa aloittajan näkemystä ja kerrata, että Uskommehan persoonalliseen pahaan, pahaan tahtoo ja pahantahtoisuuteen, joka on aina keskuudessamme.
Mutta toki meidän pitäisi samalla myös kysyä, että onko asioiden välttämättä oltava näin pahasti. Onko meidän tyydyttävä pahuuteen? Onko aivan pakko antaa pikkusormensa paholaiselle? Miksi ihmeessä emme voisi suosia hyvyyttä, hyvää tahtoa ja hyväntahtoisuutta.
Voisimmeko me mitenkään ohjata pahuuden laveille teille eksyneen lähimmäisemme hyvyyden kapealle polulle?
Onko tosiaan kaikki täällä ilmenevä pahuus vain suomalaisen katolilaisuuden ilmentymää, sillä en tosiaankaan ole huomannut vastaavaa suvaitsemattomutta ja kitkeryyttä missään muualla?