Presidentti Sauli Niinistö ei ymmärrä "oleskeluyhteiskuntaa", jossa työtä ei tavoitella, vaan muiden odotetaan kattavan pöydän.
Uudenvuoden puheessaan hän käytti termiä oleskeluyhteiskunta, vaikka olisi voinut sanoa suoraan: vapaamatkustajia emme hyväksy.
Presidentti tarkoittanee heitä, jotka elävät mieluummin sosiaaliturvalla kuin tekevät töitä. Sosiaaliturvan keskeinen ajatus on auttaa heikoimpia, ei elättää työtä vieroksuvia työkykyisiä ihmisiä.
Niinistö käyttää astetta kovempaa puhetta kuin presidentiltä on totuttu kuulemaan. Hänen tarkoituksensa on kannustaa kaikkia töihin ja sehän on hyvä ajatus.
Tutkija tulkitsee Niinistön tarkoittavan oleskelijoilla nuoria, jotka elävät toimeentulo- tai työmarkkinatuen varassa, eivätkä jaksa hakea työtä parantaakseen asemaansa.
Ryhmää ei voi profiloida, vaan syyt oleskeluun ovat yksilöllisiä.
Suurempi on se joukko, joilla on oikea työllistymiseste. Asunnottomuus, ylivelkaantuminen, päihdeongelmat ja mielenterveysongelmat jarruttavat työllistymistä. Motiivi lähteä töihin on huono myös ulosottovelkaisella.
Hallitus yrittää nuorisotakuulla saada kaikki nuoret kouluun tai työhön. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien kouluttamattomien nuorten määrä on noin 40 000.
"Näistä viidellä tuhannella ei ole mitään asiaa työhön tai opiskelemaan", sanoo eräs asiantuntija.
Yhteiskunta tuntee näiden ongelmat ja yrittää poistaa niitä, mutta tuloksia tulee hitaasti. Mylly jauhaa, eikä aktiivitoimenpiteiltä tai yksilöllisiltä työllistämissuunnitelmilta yksikään välty.
Työttömyyselämäntapa voi periytyäkin. Kotona annetaan vääränlaista mallia: ei kannusteta opiskelemaan tai hakemaan töitä.
"Kaikki työ on arvokasta", presidentti rohkaisi, mutta kaikki työ ei näytä kelpaavan. Ammatteja, joita ei arvosteta, ei haluta ottaa vastaan.
Yhteiskunta tekee minkä pystyy, mutta oleskelijoita jää silti.
Presidentin mielestä yhteiskunta menee yhä pidemmälle sinne missä oman tai perheen vastuun pitäisi olla. Niinistö puhuu yhteiskunnan vastuun rajallisuudesta ja korostaa yksilön vastuuta.
Oleskelijoista ja yksilönvastuusta puhuessaan Niinistö eroaa selvästi edeltäjästään Tarja Halosesta.
Niinistön puhe on tulkittu myös perustulokritiikiksi.
Jotkut näkevät perustulon elämänlaatua lisäävänä lisätulona, koska sen jälkeen töitä tarvitsisi tehdä vähemmän. Elämä olisi leppoisampaa.
Kaikki saisivat minimitoimeentulon ja samalla maailman monimutkaisin sosiaaliturvajärjestelmä selkiytyisi.
Kritisoijien mielestä perustulo kannustaisi Niinistön mainitsemaan oleskeluyhteiskuntaan eli jäämään kotiin. Se sopii huonosti yhteen nykyisen mantran, työurien pidentämisen kanssa.
Niinistön puolueessa kokoomuksessakin on kannatettu sellaista perustuloa, joka sekä turvaisi perustoimeentulon että kannustaisi työn ottamiseen.
Toisaalta perustulo on nähty ratkaisuksi sille, että minimipalkasta ja sosiaaliturvasta huolimatta Suomessa kannattaa teettää myös pienipalkkaista työtä. Perustulo-osuus tulisi palkan pohjalle.
Uudenvuoden puheessaan hän käytti termiä oleskeluyhteiskunta, vaikka olisi voinut sanoa suoraan: vapaamatkustajia emme hyväksy.
Presidentti tarkoittanee heitä, jotka elävät mieluummin sosiaaliturvalla kuin tekevät töitä. Sosiaaliturvan keskeinen ajatus on auttaa heikoimpia, ei elättää työtä vieroksuvia työkykyisiä ihmisiä.
Niinistö käyttää astetta kovempaa puhetta kuin presidentiltä on totuttu kuulemaan. Hänen tarkoituksensa on kannustaa kaikkia töihin ja sehän on hyvä ajatus.
Tutkija tulkitsee Niinistön tarkoittavan oleskelijoilla nuoria, jotka elävät toimeentulo- tai työmarkkinatuen varassa, eivätkä jaksa hakea työtä parantaakseen asemaansa.
Ryhmää ei voi profiloida, vaan syyt oleskeluun ovat yksilöllisiä.
Suurempi on se joukko, joilla on oikea työllistymiseste. Asunnottomuus, ylivelkaantuminen, päihdeongelmat ja mielenterveysongelmat jarruttavat työllistymistä. Motiivi lähteä töihin on huono myös ulosottovelkaisella.
Hallitus yrittää nuorisotakuulla saada kaikki nuoret kouluun tai työhön. Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien kouluttamattomien nuorten määrä on noin 40 000.
"Näistä viidellä tuhannella ei ole mitään asiaa työhön tai opiskelemaan", sanoo eräs asiantuntija.
Yhteiskunta tuntee näiden ongelmat ja yrittää poistaa niitä, mutta tuloksia tulee hitaasti. Mylly jauhaa, eikä aktiivitoimenpiteiltä tai yksilöllisiltä työllistämissuunnitelmilta yksikään välty.
Työttömyyselämäntapa voi periytyäkin. Kotona annetaan vääränlaista mallia: ei kannusteta opiskelemaan tai hakemaan töitä.
"Kaikki työ on arvokasta", presidentti rohkaisi, mutta kaikki työ ei näytä kelpaavan. Ammatteja, joita ei arvosteta, ei haluta ottaa vastaan.
Yhteiskunta tekee minkä pystyy, mutta oleskelijoita jää silti.
Presidentin mielestä yhteiskunta menee yhä pidemmälle sinne missä oman tai perheen vastuun pitäisi olla. Niinistö puhuu yhteiskunnan vastuun rajallisuudesta ja korostaa yksilön vastuuta.
Oleskelijoista ja yksilönvastuusta puhuessaan Niinistö eroaa selvästi edeltäjästään Tarja Halosesta.
Niinistön puhe on tulkittu myös perustulokritiikiksi.
Jotkut näkevät perustulon elämänlaatua lisäävänä lisätulona, koska sen jälkeen töitä tarvitsisi tehdä vähemmän. Elämä olisi leppoisampaa.
Kaikki saisivat minimitoimeentulon ja samalla maailman monimutkaisin sosiaaliturvajärjestelmä selkiytyisi.
Kritisoijien mielestä perustulo kannustaisi Niinistön mainitsemaan oleskeluyhteiskuntaan eli jäämään kotiin. Se sopii huonosti yhteen nykyisen mantran, työurien pidentämisen kanssa.
Niinistön puolueessa kokoomuksessakin on kannatettu sellaista perustuloa, joka sekä turvaisi perustoimeentulon että kannustaisi työn ottamiseen.
Toisaalta perustulo on nähty ratkaisuksi sille, että minimipalkasta ja sosiaaliturvasta huolimatta Suomessa kannattaa teettää myös pienipalkkaista työtä. Perustulo-osuus tulisi palkan pohjalle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.