Kotiseurakunnassamme päätettiin aloittaa nuorten illat. Vuosikaudet on rukoitu, että nuorten illat alkaisivat ja että seurakuntamme (keski-ikä 70) saisi nuorennusruiskeen. En kokenut mitään kutsua työhön (muuta kuin lähetyskäsky). Varovasti kahden muun veljen kanssa lupauduimme, että voisimme kantaa vastuuta yhdessä nuortenilloista, olihan muun seurakunnan tukikin takanamme. Päätimme, että jos aloitamme työn, meidän pitää sitä myös jatkaa, koska nuoria ei saa pettää. MInua pyydettiin nimelliseksi vastuunkantajaksi, john vastahakoisesti suostuin, koska luvattiin, että seurakunta tukee ja myös nämä kaksi muuta veljeä lupautuivat tekemään osansa.
Työ alkoikin mukavasti, heti illoissa alkoi käymään parikymmentä nuorta - kaikki uskosta osattomia.
Kahden lauantain jälkeen toinen näistä toisista veljistä ilmoitti pastorille, ettei jatkaisi enää, koska ei jaksa kantaa vastuuta. Tämä toinen jäljelle jäänyt veli tulee ja menee mihin kellonaikaan vain huvittaa. Koska minä olen nimetty vastuunkantaja, minun pitää luonnollisesti aina olla paikalla alusta loppuun saakka. Seurakunnan tuki on osoittautunut olemattomaksi. Parinkymmenen uskosta osattoman nuoren kanssa keskustelu ei onnistu yksinään. Olen yrittänyt seilittää seurakunnassa, että nuorteniltoihin tarvittaisiin uskovia ihmisiä juttelemaan näiden nuorten kanssa. Minut on tyrmätty aina. Seurakunnan pastori sanoi minulle, että hän hoitaisi nuorten illat vaikka yksinään, jos Jumala olisi hänen kanssaan ja hänet kutsunut siihen työhön. Sanoin, ettei minulla ole muuta kutsua kuin lähetyskäsky ja että sama käsky koskee kaikkia muitakin seurakuntalaisia. Kuuroille korville taas.
Kerran sain puhelinsoiton lauantaina puoli kuudelta, jossa veli kysyi, onko illan nuortenillassa jo kahvinkeittäjää. Ilahduin puhelusta ja sanoin, että ei ole vielä. Siihen tämä veli tokaisi, että eivät he sitten tule! Hän olisi siis tullut vain siinä tapauksessa, jos saisi takeet, ettei joudu kahvinkeittohommiin. Yritin suostutella, että voisivat he tulla, eikä kahvia olisi pakko keittää, mutta eivät tulleet. Ilmeisesti vaimon vaatimus oli, että kahvia ei sitten lähdetä keittämään.
Nyt nuortenillat menevät siten, että menen itse kuudeksi paikalle, käyn kaupan kautta ja ostan keksit ja pullat omilla rahoillani. Sitten menen ja avaan ovet, keitän kahvit valmiiksi, istun ja odottelen. Nuoria tulee 20-30, ilmainen pulla ja kahvi kelpaa aina. Yritän keskustella jotain lähimpien nuorten kanssa, saatan kitaralla soittaa jonkun hengellisen laulun ja nuoret häipyvät yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Saattaa olla, että saman paikkakunnan toisesta seurakunnasta voi tulla 1-2 uskovaa keskustelemaan nöiden nuorten kanssa, saattaa olla ettei tule.
Minua sapettaa oman seurakuntani jäsenten huolettomuus näitä nuoria kohtaan. Jos seurakuntaan saataisiin 20-30 vanhusta istuskelemaan, niin johan olisi vapaaehtoisia juttelemaan ja palvelemaan. Nuoret koetaan vieraiksi, vaikka he ovat usein vastaanottavaisempia kuin vanhat ateistit, jotka ovat vuosikaudet paaduttaneet itsensä. Minua ärsyttää myös, että minut on vähän kuin huijattu kantamaan vastuuta näistä nuorten illoista, enkä pääse pois pyörästä, koska näitä nuoria ei saa jättää heitteillekään.
Kun seurakunnallamme on soppatykkitapahtuma, kaikki kynnelle kykenevät seurakuntalaiset ovat yhdessä puuhaamassa ja auttelemassa. Nuortenillat on ulkoistettu minulle. Tämä on väärin.
Työ alkoikin mukavasti, heti illoissa alkoi käymään parikymmentä nuorta - kaikki uskosta osattomia.
Kahden lauantain jälkeen toinen näistä toisista veljistä ilmoitti pastorille, ettei jatkaisi enää, koska ei jaksa kantaa vastuuta. Tämä toinen jäljelle jäänyt veli tulee ja menee mihin kellonaikaan vain huvittaa. Koska minä olen nimetty vastuunkantaja, minun pitää luonnollisesti aina olla paikalla alusta loppuun saakka. Seurakunnan tuki on osoittautunut olemattomaksi. Parinkymmenen uskosta osattoman nuoren kanssa keskustelu ei onnistu yksinään. Olen yrittänyt seilittää seurakunnassa, että nuorteniltoihin tarvittaisiin uskovia ihmisiä juttelemaan näiden nuorten kanssa. Minut on tyrmätty aina. Seurakunnan pastori sanoi minulle, että hän hoitaisi nuorten illat vaikka yksinään, jos Jumala olisi hänen kanssaan ja hänet kutsunut siihen työhön. Sanoin, ettei minulla ole muuta kutsua kuin lähetyskäsky ja että sama käsky koskee kaikkia muitakin seurakuntalaisia. Kuuroille korville taas.
Kerran sain puhelinsoiton lauantaina puoli kuudelta, jossa veli kysyi, onko illan nuortenillassa jo kahvinkeittäjää. Ilahduin puhelusta ja sanoin, että ei ole vielä. Siihen tämä veli tokaisi, että eivät he sitten tule! Hän olisi siis tullut vain siinä tapauksessa, jos saisi takeet, ettei joudu kahvinkeittohommiin. Yritin suostutella, että voisivat he tulla, eikä kahvia olisi pakko keittää, mutta eivät tulleet. Ilmeisesti vaimon vaatimus oli, että kahvia ei sitten lähdetä keittämään.
Nyt nuortenillat menevät siten, että menen itse kuudeksi paikalle, käyn kaupan kautta ja ostan keksit ja pullat omilla rahoillani. Sitten menen ja avaan ovet, keitän kahvit valmiiksi, istun ja odottelen. Nuoria tulee 20-30, ilmainen pulla ja kahvi kelpaa aina. Yritän keskustella jotain lähimpien nuorten kanssa, saatan kitaralla soittaa jonkun hengellisen laulun ja nuoret häipyvät yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Saattaa olla, että saman paikkakunnan toisesta seurakunnasta voi tulla 1-2 uskovaa keskustelemaan nöiden nuorten kanssa, saattaa olla ettei tule.
Minua sapettaa oman seurakuntani jäsenten huolettomuus näitä nuoria kohtaan. Jos seurakuntaan saataisiin 20-30 vanhusta istuskelemaan, niin johan olisi vapaaehtoisia juttelemaan ja palvelemaan. Nuoret koetaan vieraiksi, vaikka he ovat usein vastaanottavaisempia kuin vanhat ateistit, jotka ovat vuosikaudet paaduttaneet itsensä. Minua ärsyttää myös, että minut on vähän kuin huijattu kantamaan vastuuta näistä nuorten illoista, enkä pääse pois pyörästä, koska näitä nuoria ei saa jättää heitteillekään.
Kun seurakunnallamme on soppatykkitapahtuma, kaikki kynnelle kykenevät seurakuntalaiset ovat yhdessä puuhaamassa ja auttelemassa. Nuortenillat on ulkoistettu minulle. Tämä on väärin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi sinua... Sääliksi käy. Yhden ihmisen kontolle laittaa tuollainen taakka.. LAITA seuraavaksi vaikka kysely nuorille siitä mitä HE haluavat, kiinnostaako heitä edes olla7tulla sinne/siellä... Haluaisiko he ehkä tehdä jotain.. tuskin nuoria kiinnostaa vaan jutustella ja syödä pullaa... vie pleikka mukanas ja pelejä niin johan alkaa paremmin.. TELKKARISTA leffoja pyörimään, popparit kulhoon ja johan alkaa kiinnostaa.. KYSELE niiltä et jos niit ei kiinnosta tmv niin pääset siitä pälkähästä.. EI KETÄÄN saa pakottaa tekemään sitä MIHIN EI OLE JUMALA KUTSUA ANTANUT... Jos et saa kutsua niin SILLON SE HOMMA MAISTUU PUULTA ja lopputulos on tuo mistä kerroit.. MUT joka paikassa on vaan vanhuksia, se on totta.. munkin seurakunnan keski-ikä on 60.. oon myös huomannut et PUHUJATKIN on aina yli 60.. harvemmin on hyviä nuoria puhujia... KYSELE NUORILTA ET MITÄ NE HALUU.. SEURAAVAAN nuorten iltaan kehität A-4 kyselyn mihin oot tehnyt pari kysymystä valmiiksi.. JOS SUA EI HOMMA kiinnosta niin LOPETA se.
Aika hyvin, kun 20-30 ei uskovaista nuorta tulee nuorten iltoihin! Erikoinen ilmiö näin nykyaikana!
Olet siis pyytänyt apua seurakunnan johdolta ja pastorilta, etkä ole saanut? Voisit viedä asian myös seuraavaan johtokunnan kokoukseen, jossa sinulla olisi paperilla tämän vuoden toimintasuunnitelma, mitä aiotte tehdä nuortenilloissa, keskustelua hengellisistä asioista, urheiluharrastusta ym.
Tuli myös mieleen, että jos et saa seurakunnalta apua ja sinulla on noin paljon nuoria, vaikka eivät vielä kuuluisikaan seurakuntaan, ovat he kuitenkin potentiaalisia seurakuntalaisia, eli laita heidät töihin - delegoi. Yksi keittää kahvit, toinen tuo pullat, sinä hoidat hengellisen ohjelman, mutta esim. jos pitää lukea jotain, jaat tehtävät ja teette kaiken yhdessä. Voi myös jakaa jokaiselle oman vuoron. Delegointi, nyyttikestit ovat ehkä ne konstit, jotka auttaisivat sinua "taakan" kantamisessa. Aina ei tarvitsisi myöskään kokoontua kirkolle, vaan esim. kerran kuukaudessa voisitte mennä laskettelemaan, uimaan tms.
Kun nuoret itsekin saavat pieniä tehtäviä, he kokevat itsensä tärkeiksi ja näin he heistä tulee seurakuntalaisia huomaamattaan. He voivat tulla myös seurakunnan muihin tilaisuuksiin. Teidän nuorten ryhmä voisi järjestää joskus oman "nuorten jumalanpalveluksen", jossa tehtävät ja vastuu olisi jakaantunut kaikille nuorille.
Luultavasti juuri sinut on valittu tuohon tehtävään. Jumala haluaa käyttää sinua tuossa paikassa, se on varmaa. Pyydä Jumalalta rukouksessa neuvoa ja ohjausta, mitä tehdä ja miten toimia.
Aloitus on provo. Liian taidokkaasti kirjoitettu juttu, liian huolella hiottu, kuten provot yleensä ovat. Pyritty tekemään lukijaa kiinnostava tarina. Provon tunnistaa helposti muutamista muistakin seikoista, joita en tässä paljasta...
Aloitukseni ei ollut provo. Pyydän rukousta, että nuorisotyö seurakunnassamme jatkuu. Itselläni on paukut olleet välillä lopussa, nuorten määrä on vain kasvanut, noin 40-50 nuorta käy illoissa. Mikä merkillisintä, nämä nuoret ovat uskomattomia valtaosaltaan.
Sanoin pastorillemme, että en jaksa yksin pitää joka ikinen lauantai nuorten iltoja, ja että luovun nimellisestä vastuunkannosta, jotta muut seurakuntalaiset ymmärtäisivät, että tämä vastuu nuorista kuuluu koko seurakunnalle, ei vain minulle. Aion silti pitää huolen, että illat jatkuvat, koska nämä nuoret tarvitsevat Jeesusta elämäänsä. Eräs veli seurakunnasta lupasikin jo ottaa vastuulleen yhden illan kuukaudessa. Aion pyytää vielä erästä toista veljeä, josko hän ottaisi vastuulleen yhden illan kuussa. Jatkan siis edelleen nuorisotyössä, mutta ilman että olen nimetty vastuunkantaja.
Itselläni on raskas arkityö, ja viime aikoina en ole jaksanut itse käydä sunnuntaikokouksissa, koska lauantaikin on ollut työntäyteinen päivä nuortenillan vuoksi. Kun sain lupauksen eräältä vanhemmalta veljeltä, että hän ottaisi yhden viikonlopun kuussa vastuulleen, oloni helpottui jo merkittävästi. Todennäköisesti menen nuorten iltoihin silloinkin kun itse en ole vastuussa, mutta ilman vastuun painolastia, ja silloin voin mennä esimerkiksi tunnin myöhässä ja lähteä pois tunnin etuajassa.
Pyydän rukousta ennen kaikkea näiden nuorten puolesta, että he pelastuisivat. Provoaja haluaa yleensä vain runsaasti kommentteja omaan viestiinsä, itse en toivo kommentteja (toki hyvät neuvot kelpaavat aina), vaan rukouksia tämän asian puolesta.
Näillä nuorilla on runsaasti päihdeongelmia, Poliisille olen pari kertaa joutunut soittamaan alaikäisen päihtymyksen vuoksi (laki velvoittaa). Seurakunnan pihamaalta löytyy nuorten illan jälkeisenä päivänä viinapulloja. Oksennusta löytyy WC-tiloista. Olen varma, ettei alkoholi ole ainoa päihde kuvioissa. Meillä on nollatoleranssi päihteiden suhteen ja olemme tehneet selväksi nuorille, että soitamme Poliisille, jos havaitsemme alaikäisen päihtyneen. Siltikin nämä nuoret kokeilevat rajoja (ja hermoja).
Myös esiaviolliset suhteet ovat yleisiä, ainakin sivustakuulijan korvin. Nuorten elämä on raaistunut siitä kun itse olin nuori. Laittomuus on selvästi lisääntynyt, sen huomaa hyvin selvästi, kun näiden nuorten kanssa seurustelee. Jeesus Kristus on silti sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!
Kesä pelottaa jo etukäteen, mahtaako silloin olla vastuunkantajia, vai ovatko kaikki kesämökeillään. Mietin myös, kunka nuoret löytävät tiensä kesällä seurakuntaan, talvella ankara ilmasto ajaa heidät sisätiloihin (seurakuntaan). Rukoillaan.
Siunasta kaikille!
Kuulostaa kurjalta, että sinut on jätetty yksin tuohon työhön. Mutta älä missään nimessä lopeta! Jos siellä käy noin paljon nuoria, niin se on todella hienoa ja tärkeää työtä.
Monessa seurakunnassa ei osata edes uneksia 20 ulkopuolisen nuoren kävijämäärästä, mutta ohjelmassa täytyy olla myös jotain hengellistä. Jos paikka on vain kahvila, silloin sitä on turha pyörittää.
-------------
Kun Jumala pyysi Moosesta viemään israelilaiset pois Egyptistä, Mooseskaan ei uskonut omiin kykyihinsä:
2. Moos. 3
11 Mutta Mooses sanoi Jumalalle: "Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä."
2. Moos. 4:1
10 Niin Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli".
Ja Mooses toivoi Jumalan lähettävän jonkun muun, kunnes Jumala vihastui häneen.
13 Mutta hän(Mooses) sanoi: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!"
Koska nuortenilloissa ei käy uskovaisia, vaan uskosta ehkä kiinnostuneita (vai kahvista kiinnostuneita?), pitäisi olla joku ohjelma ja kaava, jota seurataan. Joka kerraksi oma aihe, johon olisi Raamatun kohdat, jotka luetaan ja joista sitten keskustellaan tuoden asiat jokaisen oman henkilökohtaisen elämän tasolle. Aiheita, joista uskosta kiinnostuneet haluavat tietää.
Eli pitäisi joka tilaisuudessa olla jokin Raamatun kohta/kohtia, lyhyt lukeminen ja päälle keskustelua ja vaikka pieni hengellinen laulu. Ja tuo kaikki heti tilaisuuden alussa. Sen jälkeen voisi olla vapaata yhdessä oloa ja kahvittelua.
kun noista nuorista tulee uskoon muutama, ensin yksi, sitten toinen ja kohta saatte yhdessä iloita Jeesuksen nimessä siitä, että saitte nimenne elämänkirjaan. Muutoin Jumala kyllä ihmisistä pitää huolta, et sinä, joten älä stressaa sillä että saat kertoa Jeesuksesta ja muutenkin rukoilla ja olla Herran työssä.
Jeesuksen Isä sinua siunatkoon sanoissasi ja sydämessäsi. Herran voima olkoon kanssasi.
myös onko uskoa Jeesukseen syntynyt ja jos on niin kasteelle voi mennä kun tahtoo tunnustaa suullaan uskonsa ja myös lähteä seuraamaan Jeesusta opetuslapsenaan. Tuota opetustahan jo saavatkin sinun kauttasi ennen kastetta ja ihan hyvä niin.
anokaa sitä Pyhän Hengen kastetta ja Jeesus tahtoo voimallaan täyttää omansa.
Hallelujah sitä ilojuhlaa kun alkaa nimiä elämänkirjaan tulla ja myös uudistua Hengen voimassa monet, hallelujah!