Kysely Itsemurhista, vastaa!

Mihin aijot käyttää keräämäsi tietoa? Ja kuka kyselee ois myös kiva tietää.

Ei käy. Murha on törkeä henkirikos - sama se murhaako jonkun muun vai itsensä. Molemmista tulisi tuomita elinkautiseen. Mielestäni itsemurhien kohdalla tulisi harkita myös kuolemanrangaistusta.

Itsekäs, sikamainen temppu, joka tuhoaa monesti lähimmäisten elämää paljon. Elämän soppa on lusikoitava loppuun saakka, vaikka se ei aina maistuisikaan.

minun läheinen on tehnyt itsemurhan hänellä oli mielenterveys ongelmia jo nuoresta ja kolmekymppisenä hän teki itsemurhan.olin alussa hyvin vihainen kun hän jätti asiansa selvitettäväksi meille elämää jatkaville myöhemmin olen ollut lähinnä helpottunut omasta ja hänen itsensäkin puolesta koska hän ei elämässä pärjännyt niin parempi itselleen ja läheisille että näin kävä.

Mielestäni itsemurha on itsekäs teko, koska kuitenkin ajattelet siinä vain omaa hyvinvointiasi et muiden.
Äitini tappoi itsensä kun olin pieni. Näin myöhemmin omalla päällä ajateltuna hän oli itsekäs nainen päästämällä itsensä tuskistaan, koska mm. minä jouduin kokemaan niin traumaattisen asian niin varhaisessa elämänvaiheessa ja olen kärsinyt repressiosta, paniikkihäiriöstä ja masennuksesta. Enkä nyt väitä että syytän äitiäni masennuksestani, mutta uskon että aika varmasti yhteys siinhen on olemassa.
Enkä usko olevani ainut joka kärsii saman kaltaisista oireista kun läheinen on päätynyt riistämään hengen itseltään.
En ole vihainen äidilleni, pettynyt vain. Enkä tiedä syytä hänen itsemurhaansa, koska puheenaiheena se on ollut lähisukulaisten kesken tabu. Sain tietää vahingossa kouluterveyden hoitajalta että lähtö olikin ollut oma valinta.

kyselemässä itsemurhan tehneiltä

Mihin te ihmiset pyritte sillä, että itsemurhaa haluava/yrittävä pitäisi tuomita kuolemanrangaistukseen? - Sehän olis vaan palvelus sille? ... -.-

itsemurhaa knnata tehdä vaikka el'mä vaikeaa aina

Eiköhän se ole jokasen oma valinta, jotkut lähtee vaan vähän aikasemmin. Ite yrittänyt 2kertaa ja viimeks oli 5 vaille valmista.. mutta tässä ollaan. Apua saatu, siltikin samat asiat päässä pyörii.. Nyt on varma keino tiedossa, ykssuuntanen lippu mistä ei paluuta, mutta se saa odottaa vielä tovin.

Minusta toiset ihmiset ajavat asenteellaan usein ihmisiä itsemurhiin. Heiltä vaaditaan liikaa mihin eivät pysty tai torjutaan. Erilaisia juttuja voi olla taustalla.

Yksi kaukainen tuttu on tehnyt itsarin. Teko tuntui vähän säälittävältä, surulliselta, toisaalta ymmärrettävältäkin. On täytynyt elämä tuntua hänestä todella vaikealta. On itselläkin tuntunut elämä joskus todella vaikealta ja hetkittäin tullut sellainen toivotonkin olo että sen perusteella pystyn ymmärtämään.

Toisaalta nyt kun itsellä on hyvä olo ja vaikka en varsinaisesti ole uskossa niin tuntuu että se ihminen oli antanut saatanan riivata itseään. Jonkinlainen viha sillä on täytynyt olla läheisiään kohtaan kun ei ole ajatellut riittävän myötätuntoisesti heitä kohtaan ja sitä ikävää jonka teollaan heille on aiheuttanut. Jollain tasolla on oltava sairas että tekee itsemurhan, koska jokainen täältä kuitenkin joskus kuolee. Ei sitä kuolemaa tarvitse edesauttaa itse.

Lisäksi se itsarin teko on merkki siitä ettei osaa ajatella/ arvostaa vanhempiaan tai elämää ylipäätänsä ainakaan sillä hetkellä. Äitinä itse tiedän kuinka paljon tuskaa se synnyttäminen ja lapsen hoito tuottaa, että siinäkin riittää jo yksi syy miksi tavallaan on velvollinen säilyttämään itsensä hengissä, koska joku on joskus nähnyt sellaisen vaivan sinun eteesi.

Pidän itsemurhan tehneitä ja tekeviä lyhMyesti sanottuna itsekkäinä luusereina.

Murha on aina murha, kohdistu se keneen tahansa.

Eutanasia on asia erikseen, koska kuolema on jo odotettavissa ja kivut ovat yleensä valtavat. Sen toivoisin tulevan sallituksi.

Kaverini, sanottakoon nyt vaikka Matti, isä teki itsemurhan kun Matti oli 8-vuotias. Mielestäni se oli itsekästä Mattia ja Matin muuta perhettä kohtaan.

Itsemurhan tehneellä henkilöllä on ollut vakavia ongelmia, mutta siitä huolimatta se on mielestäni itsekästä, koska aina kuitenkin löytyy niitä, jotka jäävät kaipaamaan ja/tai jotka syyttävät toisen itsemurhasta itseään.

Tietenkin itsemurha päästää tekijänsä pois tuskistaan, tai oikeastaan olisi osuvampaa sanoa, että hän siirtää tuskan eteenpäin läheisilleen.

"Pitääkö itsemurha hyväksyä?"... Ei tietenkään, tietenkään sitä ei ole pakko koskaan hyväksyä, mutta tekee itselleen karhun palveluksen jos sen LOPPUJEN LOPUKSI, todennääköisesti pitkän ajan kuluttua hyväksyy. Jos sitä ei hyväksy, ei voi koskaan päästä siitä yli.

Jos joku itselleni läheinen ihminen tekisi itsemurhan, olisin ainakin alkuun varmaankin vihainen ja pettynyt, koska hän ei olisi kertonut ongelmistaan minulle, tai jos hän olisi kertonut ongelmansa minulle, saattaisin olla vihainen ja pettynyt myös itseeni, koska en olisi osannut auttaa häntä.

Sanoin jo, että itsemurhan tekeminen on itsekästä, mutta on aivan TODELLA TÖRKEÄÄ tehdä itsemurha, jos ei ole kertonut kenellekkään syytä, ei ole itse osannut hakea apua, ei ole jättänyt mitään viestiä. Silloin on sata varmaa, että JOKU läheisistä tuntee syyllisyyden tuntoa, kun itsemurhan syytä ei tiedetä, JOKU läheinen ajattelee että hän on syy/osasyy itsemurhaan kun ei ole kyennyt auttamaan, tai hän pelkää tehneensä jotain joka on johtanut läheisen itsemurhaan. Itsestäni se olisi piinavan hirveää, yrittäisin miettiä että enhän minä vain ole voinut vaikuttaa asiaan, enhän minä vain ole sanonut tai tehnyt mitään mikä on johtanut tähän tilanteeseen. Varmastikin juuri tämä on luonnollinen tapa toimia, jokainen rääkkää aivojaan yrittämällä muistella viimeisimpiä viikkoja, yrittäen pestä kätensä koko jutusta, paeten mahdollista hirveää syylllisyyden tuntoa. Itse tuskin onnistuisin olla tuntematta syyllisyyttä, päättelisin joka tapauksessa tehneeni jotain. Jos vanhempani tekisivät itsemurhan, pelkäisin olleeni ongelma tai pettymys heille, jos kaverini tekisi itsemurhan, pelkäisin etten ole ollut hänen tukenaan/apunaan, jos joku opettajani tekisi itsemurhan, pelkäisin esim. että hän on kokenut olevansa huono opettaja, ja minä olisin yhtenä hänen oppilaanaan voinut vaikuttaa siihen tunteeseen, jos joku luokkalaiseni tekisi itsemurhan, pelkäisin että olen ollut häntä kohtaan ikävä.

Ihminen voi päätyä itsemurhaan, kun hänellä on asiat todella huonosti, riippuen iästä hän voi olla koulukiusattu, hänellä ei ehkä ole työtä, hän on voinut juuri erota parisuhteesta, hänellä voi olla ongelmia vanhempiensa tai ystäviensä kanssa, hänellä voi olla taloudellisia ongelmia, hänellä voi olla ongelmia virkavallan kanssa, hänellä voi, ja luultavasti onkin, psyykkisiä ongelmia, hän voi kokea olevansa huonompi kuin muut, hänellä voi olla huume/riippuvuus ongelmia, hänellä voi olla mielestään vakavia ulkonäkö ongelmia, hän voi kokea olevansa huono tytär, poika, äiti tai isä... Syitä on todella paljon, ja tuskin koskaan kukaan päätyy itsemurhaan jostain yhdestä syystä, syitä on aina useampi ja ne kaikki vaivaavat häntä paljon. Kuitenkaan MIKÄÄN EDELLÄ MAINITUISTA EI OLE HYVÄ SYY TEHDÄ ITSEMURHA, ei edes nuo kaikki syyt yhdessä. Silloin vain tarvitsee vähän enemmän apua.

ITSEMURHA ON LUOVUTTAJIEN VALINTA.

Esitelmäsi on varmasti jo mennyt, toivottavasti meni hyvin, mutta laitoin tämän silti, koska tästä voi olla joskus jollekkin muulle apua :)

niinkö

Itsemurhat on in. Mä oon yrittäny komme kertaa, mutta vaimo esti. Kun vaimo lähtee matkoille aion yrittää uudestaan. Kommentoikaa hirtänkö itseni, ammunko vai leikkaanko moottorisahalla pippelini irti. Kuolisin tuskaan. Paitsi en minä sillä mitään tee kun se on 6 senttinen.

Itsemurhat on in. Itse olenyrittänyt kolme kertaa mutta vaimo on estänyt aina. Aion yrittää taas uudestaan kun vaimo lähtee matkoille. Laittakaa kommenttia hirtänkö itseni ammunko vai leikkaanko moottorisahalla pippelini irti. Kuolisin tuskaan, vaikka enhän minä sillä mitään tekisikään kun se on 6 senttinen.

Sun pitää testaa, kerro sit että miltä tuntu ja miten vaikutti muihin.

Itse harkitsin itsemurhaan ensimmäisen kerran jo 12-vuotiaana pahan kiusaamisen ja masennuksen takia, joista en kokenut voivani puhua kenellekkään. Ajattelin nyt antaa yhden näistä ASIALLISISTA kommenteista, jotka oikeasti käsittelevät asiaa. Tuolloin ensimmäisen kerran harkitsin asiaa, kun koin olevani yksin maailmassa; että parhaimmatkin kaverini hyppäsivät tilanteen vaatiessa toisen porukan kyytiin. Mielestäni itsemurhan tuomitseminen on täysin turhaa, sillä kukaan, joka kokee maailmassa olevan ihmisiä, jotka välittävät hänestä, ja voivat haaveilla tulevaisuudesta, joka saattaa tapahtua, ei yleensä ajattele tekevänsä itsemurhaa. Se on ainoa keino, joka päähän tulee kun haluaa paeta sitä kipua, jonka kokee.

Itseasiassa, ainoa syy, jonka takia olen edelleen hengissä on, koska 12-vuotiaana ajatuksiini tuli kuinka paljon itsemurhani satuttaisi parasta ystävääni. Perheeni ei juri ollut mielessäni, sillä minulla ei ole koskaan ollu erityisen läheinen suhde perheeseeni. Kerroin ensimmäisen kerran itsemurha-ajatuksistani vanhemmilleni vasta tuntuani tyäsi-ikäiseksi ja rakennettuani oman elämäni kuntoon. Tuolloin vanhempani suuttuivat lähinnä itselleen ja muille ihmisille, jotka olivat tuolloin pahimman masennukseni aikaan olleet osana elämääni. Siten voin kuvitella, että kuolemani olisi satuttanut heitä suuresti. He todennäköisesti eivät olisi ymmärtäneet sitä. Voin kuvitella kuinka suuret kysymykset tuottavat tuskaa, sillä jo ajatus että esimerkiksi paras ystäväni tekisi itsemurhan kertomatta minulle, sattuu. Kun kerroin ystävilleni ajatuksistani, sain heiltä ymmärtäviä, anteeksi pyytäviä ja rakastavia halauksia, jotka ovat tehneet elämästäni paremman.

Minun on kuitenkin myönnettävä, että edelleenkin ajatus saattaa pälkähtää päähäni niinä hetkinä, kun koen ettei maailmassa ole ketään, kenelle voin puhua asioista. Nykyisin näitä tilanteita tulee huomattavasti harvemmin. Suurin osa, jotka tuomitsevat itsemurhan tekeneitä/harkinneita ihmisiä ja haukkuvat heitä itsekkäiksi, eivät näe asiaa näiden ihmisten kannalta. Ei auta, vaikka kuinka olisi "läheinen ystävä", jos toinen ei koe kykenevänsä puhumaan sinun kanssasi. Itse - jos joku läheinen tekisi itsemurhan - katsoisin ensin itseeni ja kysyisin miksi.

NUSSI ITTEÄS KUN SAAT ELKTRONISÄDETTÄ SIGNAALIAA PÄÄHÄSOUHUU AIVOIHIHISI
NAISET

Itse tekisin itsemurhan välittömästi, jos minulla ei olisi läheisiä siitä kärsimässä. On ikävää olla sidottuna tähän kurjaan maailmaan vain toisten hyvinvoinnin takia.

Jos ihminen tuntee elämänsä olevan vain kipua ja tuskaa, toisten ihmisten pitäisi pyyteettömästi hyväksyä ihmisen halu lopettaa oma elämänsä. On itsekästä/alistavaa vaatia toista ihmistä elämään, vain oman itsensä onnen takia. Minusta itsensä lopettamisen pitäisi kuulua ihmisoikeuksiin ja yhteiskunnan tarjota siihen julkinen palvelu.

Itsemurha on tehty eettisesti uskomuksien avulla tuomittavaksi vain orjien ja palkkaorjien massojen hallintaan. Jos orjilla tai yhteisöjen alimmalla suorittavalla osalla olisi keino paeta kurjia olojaan/raadantaa lopettamalla elämänsä, heidän olojaan olisi pakko parantaa. Itsemurhan tekeminen epäeettiseksi, halveksittavaksi on yksi alistamisen keino. Ihmiset koulutetaan vain tiettyyn muottiin, toimimaan sekä ajattelemaan valtaa pitävien tarpeiden mukaan.

Suurin osa ihmisistä kieltää näidenkin sanojen logiikan pelkästään sen vuoksi, että on opetettu koululaitoksen ja median kautta reagoimaan niin. Harva osaa/uskaltaa ajatella oikeasti out-of-the-box.

Onnea ja menestystä esseehen.

Joillekin meille annetaan liian paljon vastoinkäymisiä ja suruja. Silloin ei tarvitse enää pyytää lupaa lähimmiltään, että saanko pahoittaa mielenne. Kun kaikki on epäonnistunut mitä on yrittänyt, niin ihmisellä olkoon oikeus päättää elämänsä.

En lukenut ketjun muita kirjoituksia ollenkaan, mutta vastaan esittämiisi kysymyksiin mielelläni.

Mitä mieltä olette itsemurhista?
- Minun mielestäni jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään. Otetaan esimerkiksi maat, joissa eutanasia ei ole taruolennon takia laillista, vaan henki täytyy riistää omin käsin, jos ei halua kitua bBuranoilla saattohoidossa televisiottomassa sairaalahuoneessa kauheita kipuja kärsien. Morfiiniin, kun voi jäädä koukkuun ja sehän olisi kamalaa, jos on 10 viimeistä elinpäiväänsä riippuvainen aineesta.

Onko itsemurhan teko oikein vai väärin?
- Itsemurha on täysin oikeutettua. Se ei ole itsekästä, kuten valtaväestö ajattelee. Se on ratkaisu, kuten valtaväestö ei ajattele. Ne, joilla ei ole munaa tehdä mitään, tai eivät halua auttaa, vaikka apua pyydetään, on näitä huutelijoita itsemurhan raukkamaisuuden puolestapuhujina. Ajatellaanpa vaikka henkilöä jota on aina kiusattu ja sitten kuolee vaikka vanhemmat kaupan päälle auto-onnettomuudessa ja vielä kaiken kukkuraksi tulee peräsuolisyöpä. Nämä huutelijatosimiehet ja -naiset tarttuvat siinä tilanteessa yleensä pulloon (mikä on itsekästä ja säälittävää), koska eivät uskalla tappaa itseään. Koska ovat raukkoja.

Itsemurha, satuttaako se vain läheisiä, vai päästääkö sen tekijän pois tuskista?
- Itsemurha päästää tekijänsä pois tuskasta, koska kuoleman jälkeistä elämää ei enää itsemurhan tehneellä ole, kun aivotoiminta lakkaa, tietoisuus kaikesta ympärillä olevasta katoaa pysyvästi. Ei ole mitään sieluja, eikä reinkarnaatioita.
Toki itsemurha voi satuttaa tekijäänsäkkin, jos sitä ei osaa tehdä oikein ja tottakai se satuttaa useita vuosia tekijää ja lähipiiriäkin jo siinä vaiheessa, kun huomaa ettei elämäniloa enää ole, eikä toivoa paremmasta tule olemaan. Läheisiä jälkikäteen yleensä vihastuttaa, ja jotkut voivat hyväksyä asian jälkikäteen. On mullekkin äiti sanonut, että jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa ja voin ihan vapaasti tappaa itsensä, mutta tottakai se surisi sen jälkeen.


Pitääkö itsemurha hyväksyä? Esim. jos sinulle hyvin läheinen ihminen tekisi itsemurhan, syyttäisitkö häntä ja olisit vihainen, vai tuntisitko sääliä/sympatiaa ja ymmärtäisit häntä?
- Riippuu minkä asian takia joku läheinen on tehnyt itsemurhan. Jos pelkästään jonkun maallisen mamonan takia, niin en voi ymmärtää, mutta en kyllä syyllistäisikään. Edelleen mielestäni jokaisella on oikeus päättää elämästään. Toki surisin, jos äiti tai velipuoli tappais itsensä. Ne on mun ainoat verisukulaiset ja läheiset. Pari tuttua on tappanu ihtesä, toinen tosin vahingossa, kun lähti rattiin päissään, enkä tunne mitään sympatioita sen takia, koska näissä rattiksissa kuolee yleensä täysin sivullinen ihminen, tai vammautuu loppuiäkseen pysyvästi ja kohta ollaan taas ratissa silmät ristissä ajelemassa. Itsemurha herättää lähinnä sen tunteen, että kyseistä henkilöä ei enää ole, kuin muistoissa. Toinen lukiokaveri tappo ihtesä ihan ilman mitään ulkosia merkkejä aseella itsensä ampuen. Ulospäin ei näkynyt mitään. Se oli yks kaks. Mietin vaan, että mikäköhän sillä oli, mutta niinhän se yleensä menee, että ne jotka tekee itsemurhan ei hiisku siitä kellekkään ja ne jotka hokee tekevänsä sen vuosi tolkulla, eivät kuitenkaan sitä tee. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään toistaiseksi.

Entä, kun syytä ei tiedetä, ei viestiä, ei päälle päin näkyviä ongelmia..?
Mikä saa mielestäsi ihmisen tekemään itsemurhan? Mitä itsemurhan tekeminen kertoo sen tekijästä?
- Ylhäällä kerroinkin esimerkkitapauksen. Ehkäpä vain tyytymättömyys maailmaan. Liian esteettinen, pinnallinen, materian tavoitteleminen, kiire, uraputkielämä, naapurin parempi BMW, mustasukkaisuu ja nää perinteiset alkoholiongelmat. Veikkaan, että oma tuttu tappo ihtesä ilman mitään ulkosia merkkejä sen takia, että se oivalsi tän maailman tosiseikan, että tää on oikeastaan ihan naurettava peli, jossa synnytään, tehään lisää jälkeläisiä ja haalitaan omaisuutta samalla, koitetaan olla aina muita parempia ja sorretaan "heikompia" ja lopuksi kuollaan. Jos ei jaksa tylsää rutiinia, niin ehkä hän ampui tämän tkaia aivonsa seinille. Sinällään ihan looginen ajatuskaava, eikä mitään väärää omasta mielestäni. En nyt sitä tarkota, että mun mielestä tän lukiokaverin ois pitäny ampua ihtesä, ettei joku nirppanokka vedä herneitä nasaaliin.

Aineiston tarve taisi mennä jo, mutta aihehan on ikuinen.
Itsemurha ei välttämättä ole paha teko (eikä oikeakaan), mutta se vie mahdollisuuden selviytyä hankalan hetken yli ja oppia siitä. Sillä tavoin maailma menettää kaikkein jalostuneimman ihmisaineksensa.
Aina on mahdollisuus parempaan. Itse ei vaan välttämättä tiedä, mistä kenkä puristaa. Ehkä tilanteen ratkeaminen saattaa elämän kokonaisuudessaan uuteen valoon, jolloin vaikeuksien jälkeinen aika onkin vielä parempaa kuin mitä olisit elämältä osannut odottaakaan.

NO sehän tehdään kun siltä tuntuu mutta osaltani se on ikävä kyllä aina epä onnistunut mutta ei elämä siihen lopu.