Haluaisin kuolla toisen puolesta

Sinulla on raskasta siskoni, mutta uskon että ei ole Jumalan tahdon mukaista pyytää kuolla toisen puolesta, meidän on käytävä kaikkien oma kamppailumme. Uskon myös että uskovan on mahdollista ottaa ero jos se tapahtuu Jeesuksen Kristuksen nimen tähden...ja luopua kaikesta niin kuin hän evankeliumissa sanoi ja lähteä seuraamaan hänen tietään. Mitä teetkään ja päätätkään te se Jeesus sydämessäsi ja anna anteeksi kaikki mitä on annettavaa ja anna myös syntisi ristille ja uudista elämäsi. Olen oppinut Jumalan kautta että masennus ja pelko ovat s.......lta. Heti kun ne alkaa vaivaamaan tunnistan tämän ja komennan pois Jeesuksen nimeen sillä Jumala ei ole luonut meitä pelkoon. Me saamme sitä mitä pelkäämme.... älä siis anna pelolle valtaa... Rukoilen sinulle Herralta ymmärrystä ja viisautta ja armoa ja rauhaa elämääsi! Aamen

PS.
Katsoppa tv7 ohjelmaarkistosta, netistä, Polvijärvenpastori parantumiskoulutus 3 ja on siellä kaksi muutakin osaa jotka kannattaa katsoa. Kun katsoin tota kolmosta koin että siinä saattoi olla sinullekkin jotain...?

vie hyvää sanomaa ystävällesi ja se on Jumalan tahto lapsilleen: elää rakastaen Jeesusta kaikesta sydämestään ja levätä Jumalan lapsen elämää itsessään Henkensä voimassa.

Isän Jumalan siunausta Jeesuksen nimessä että voisit välittää eläviä Jumalan sanoja ystävällesi ja uskovana kätesi voit laittaa sairaan päälle ja vanhurskaan rukous voi paljon Pyhässä Hengessä ja sitä annetaan kun janoat ja palvelet Jeesusta kuten on kirjoitettu.

Ole kuitenkin kestävä kaikessa äläkä mistään masennu, sillä ilo Herrassa on Jeesuksessa väkevyytemme eikä murheet ketään yhtään hyödytä ja Jeesus opetti "Älkää mistään mitään murehtiko vaan saattakaa kaikki kiitoksen kanssa Isälle Jeesuksen nimessä tiedoksi". Tee näin ja voit iloita kun uskot Herran opetuksen ja anot sen Uskon Hengen iloksi ja rauhaksi ja vanhurskaudeksesi.

Jeesus tuntee sinut eikä sinun tarvitse mitään esittää edessään.

ja helppo on antaa neuvoja mutta eri asia on elää todeksi uskoa Jeesukseen, kun todellisuudessa kukaan ei kaipaa toisten neuvoja eikä välitäkkään varmaan kuin itsestään sillä elämme vaikeaa aikaa.

Jumala ja Jeesus elää silti ja tahtoo hyvää penseyden sijaan mutta ongelma on meidän ihmisten kyvyttömyys elää sitä palavaa rakkautta Jeesusta kohtaan muutoin kuin ehkä näin viestittämällä netin kautta, sillä ihan sama meneekö kokouseen vai jääkö kotiin, sillä mitään ei seurakunnassa voi antaa kuitenkaan kuin vain ne harvat valitut.

Näin ehkä Jumala on sen tarkoittanutkin tai sitten ihmiset sen näin tekevät seurakunnissakin sillä ovat vaikeassa ajassa kuten me kaikki. Parhaiten Jumalaa ulkonaisesti voivat palvella ne, jotka ovat siinä asemassa toisten ihmisten asettamina ja Jumalankin kenties, mutta toiselle jää se asema näitä tukea taloudellisesti ja rukouksin ja kannustuksin, mutta sitenkö Jumala on säätänyt seurakunnalleen?

Jokaisen tulee itse päättää miten palvelee sillä aika turha on jäädä odottamaan että joku toinen sitä sinulle osoittaa, toki voi Jumalankin tahto olla että pysytään omissa oloissa tai sitten tuetaan toisten työtä ja koetaan omaksi kun saa antaa rahaa ja olla kuuntelemassa ja rukoilla ja jopa rohkaista kun on sitä mielenlaatua omassa turhautumisessa kaikkeen Jumalan palvelemiseensa.

Jeesus on hyvä ja johtaa omansa hyvänä paimenena, näin uskon ja Jeesus lähettää ne 144 000 ja sitten enkelinsä ja kokoaa omansa neljältä ilmansuunnalta ja tämä on todellinen toivomme Jeesukselta ja Jumalan valtakunnan lapseudessa.

Rukoillaan työmiehiä ja sitä etteivät mene seurakuntiin ja turhaudu siitä että vain saavat sitä rahaa ja hiljaista läsnäoloaan mennä sinne antamaan. Minä uskon elävään Jumalaan enkä kuolleisiin seurakuntiin, amen. Kunnia ja kiitos Isälle Jeesuksen nimessä.

Kiitos opetuslapsi1.

Katsoin ohjelman, jossa onkin tutut henkilöt vuosien takaa. Hienoa opetusta. Sain kyllä tästä opetuksesta puhuttelua....tosin jo olen jo useamman kerran ollutkin Jumalan puhuttelussa ja itkien katunut ikäviä ajatuksiani ja pyytänyt Herralta apua, koska itse ei voi vapautua alakulosta, väsymyksestä, yksinäisyydestä, jatkuvasta päänsärystä, unettomuudesta jne.

Ei ole voimaa edes irrottaa itseään tästä oravanpyörästä, josta 20 vuotta sitten vapautui uskoon tullessa ja johon taas on joutunut mukaan. Sitä on ikäänkuin kuopassa josta ei pääse itse ylös, eikä enää jaksa edes halutakkaan...

Tuntuu, että teki niin tai näin, niin ikävyyksiä seuraa...Sitten: suurempia ratkaisuja ei uskalla tehdä, koska ein tiedä ovatko ne Jumalasta vai sielunvihollisen tuotetta....Enkä tämän sotkun keskeltä kuule Jumalan ääntä...

Luen kyllä Jumalan Sanaa yleensä säännöllisesti ja rukoilen. Muutkin ajat joko katson TV7, kuuntelen Radio Deitä tai luen hengellisiä kirjoja (vapaapäivinä ja kun ei uni tule yöllä)....

Kiitos kuitenkin siskoni, että yrität piristää ja lohduttaa. Herramme Jahshua sinua ainakin runsaasti siunatkoon!

seurakunnissa myös yhteiskunnassa hyvä osaiset viihtyvät hyvin ja syrjäytyneille tarjoillaan vaalipuheissa vain sitä siunausta ja muuta turhaa puhetta ilman totuudellisia tekoja muutokseksi.

Yrittelijäisyyttä tarvitaan kaikessa elämässä mutta Jumala antaa omilleen kun anotaan ja janotaan, mutta ei arvosteta seurakunnassa eikä yhteiskunnassa sillä riittää molemmille että vain osalla on mielekästä ja osa voi syrjäytyneinä turhautua.

Kun Jeesus omansa kutsui niin jokaiselle antoi Pyhän Hengen ja jokainen sai mennä todistamaan ja tehdä sitä hyvää työtään Pyhän Hengen johdossa. Näin ei seurakunnissa eikä yhteiskunnassa varsinkaan. Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy on nykymeno molemmissa, mutta Jeesuksella on pieni joukko omassa kädessä ja nähdään 144 000 tulleessa ja suuri joukko sitten kaikista kansoista kiittää Jumalaansa, amen, hallelujah!

Oikein hyviä kommentteja ja kehoitusta teiltä muiltakin, kiitos.

Ehkä sitä tarvitsisi jonkunlaista sielunhoitoa, jossa Jumala pääsisi syvällisesti vaikuttamaan...jos olisi sellainen luotettava sielunhoitaja. Käyn itse säännöllisesti seurakunnassa jossa on kyllä elävää sanaa (pieni seurakunta) ja tavallisesti olen ollut itse sellainen henkilö, joka on rukoillut toisten puolesta ja vienyt Jumalan sanaa myös kaduille ja aitovierille, mutta nyt on tunnustettava nöyrästi, että on vaikeaa sydämestään todistaa ja rukoilla toisten puolesta, kun itse on tällaisessa tilassa...ei huvittaisi mennä edes ihmisten ilmoille....mutta velvollisuudet on hoidettava kuten työ ja kauppa-asiat....

Itsemurha ei tule tietenkään kysymykseen ja ei kyllä voi kuolla kenenkään puolesta: Jeesus Kristus on sen tenyt sovitukseksemme. Sinulla on todellinen toive kuolla vain oman vaputuksesi puolesta, ja ajattelet toiveellasi etkeväsi jotain jaloa kun voisit vapauttaa itsesi omista kärsimyksistäsi kuolemalla toisen puolesta.
Herralla on sinulle nyt oma koulu ja vain hän voi päättää kenellä on oikeus ja vuoro lähteä ajasta iankaikkisuuteen. Rukoilla saamme tuon vielä ukomattoman kuolevan puolesta, mutta Jumala tietää päiviemme määrän.
Myös saamme kärsiä monesti omista valinnoistamme.
Herrra rakastaa a ja ymmärtää sinua ja on voimallinen antamaan uskoa tuelvaisuuteen.

Ole huoleti sukulaisesi suhteen. Häntä ei uhkaa mikään kadotus, vaikka sinulle on uskispiireissä kerrottu kadotuksesta kuin tosiasiasta. Ne kadotuksesta kertojat eivät ole tienneet mistä puhuvat, ovat vain toistaneet mitä heille on kerrottu kuin ymmärtämättömät papukaijat. En halua tällä loukata sinua ja muita kadotuksen uskovia, vaan vain kertoa, että kadotustarinat aiheuttavat monille aiheetonta huolta omasta tai muiden puolesta.

Lapsenlapsista päätellen omaisesi ei enää ole mikään nuori ihminen. Kun hän on vakavasti sairas, niin hänen elämänsä pidentäminen muka pelastuksen toivossa voisi olla hänelle vain kidutusta.

Jos avioliittosi on mennyt toivottoman huonoksi, on järkevää erota. Se voisi olla sekä miehellesi että sinulle paremman elämän alku sen sijaan että nyt kärsitte molemmat. Ero on aina itsemurhaa parempi ratkaisu sekä itsesi että omaistesi kannalta.

Poismenosi tuskin saisi lapsiasi kiinnostumaan uskomisesta, vaan vain toisi surua heidän elämäänsä. Varsinkin itsemurhasi saisi heidät syyttelemään itseään ja kenties lisäisi heidänkin riskiään tehdä itsemurha. Et kai sellaista toivo lapsillesi?

Tunnet nyt olevasi umpikujassa. Siitä elämäsi voi muuttua vain paremmaksi. Useilla ihmisllä on joskus hyvinkin vaikeita jaksoja, mutta sitten tulee päiviä, jolloin aurinko paistaa taas risukasaankin.

Jos uskosi vain lisää ahdistustasi, niin, kaikkien ihmisten ei ole pakko olla uskovaisia. Eivätkä he silti joudu kadotukseen...

Ulospääsy: Mitä jos vaikka ottaisit eron, ja hankkisit terapiasta apua itsetuhoisiin ajatuksiisi? Mielikuvitusystävien mielipiteillä ei oikeasti ole mitään merkitystä.

Ihemeellisesti kuitenkin Jumala näyttää puhuttelevan tämänkin palstan kautta-täytyy minunkin vain nöyrtyä ja nähdä omat väärät asenteeni....

Olen joskus aiemminkin ollut samanlaisessa mielentilassa, ja silloin kävin kyllä terapeutilla (ei ollut uskova) ja toisaalta se oli ihan hyvä, mutta ei poistanut ongelmaa, josta on kai kasvettava jollain lailla pois. Sain silloin masennuslääkkeitä, joita kokeilimme useita sivuoireiden takia ja yhtä lääkettä käytin vuoden, kunnes oli lopettava ikävän sivuoireen takia. Mieli oli kyllä valoisa kauan sen jälkeen vaikka en syönyt lääkettäkään.

Onkin mennyt kauan kun näin alakuloinen olenkaan, mutta ei tämä ulospäin näy siltikään ja kai kuulostaa pahemmalta kuin onkaan, sillä jo lapsesta lähtien olen usein ihmetellyt miksi täytyy syntyäkkään tänne ja raukkamaisesti kai toivoo pääsevän sinne taivaan kirkkauteen jossa ei ole mitään ongelmaa. kipua, sairautta...Yhdellekkään uskovalle enkä ystävälle en ole kertonut negatiivisistä ajatuksistani, mutta kai sitä täytyy nöyrtyä tässä asiassa ja tuoda se jollekkin/joillekkin uskovalle sielunhoitajalle esille ja valoon....

Sain teiltä rakkaat ihmiset kuitenkin paljon ajatuksia jotka yksinäisyydessä olen miettinyt ja todellakin: itsesääliähän ja pelkoahan sekä ylpeyttä sieltä löytyy...Nyt kun tuntuu, että aivan hävettää nuo ajatukset. on niin tottunut itse olemaan se kuuntelija ja ymmärtäjä, eikä halua tunnustaa, että itse on sokea sokean taluttaja.

Onneksi Jumala ymmärtää ajatuksemme ja näkee ne joka tapauksessa ja kiitos, että on olemassa ymmärtäväisiä ihmisiä, jotka ottavat kantaa...kuten täälläkin. En kyllä usko, että olen ainoa uskova maailmassa, jolla on synkeitä ajatuksia....Tiedän kyllä uskoviakin, jotka ovat päätyneet epätoivoisesti itsemurhaan, mutta en usko, että itse loppupelissä pystyisin sitä ikinä tekemään, vaikka siitäkin asiasta mainitsin. Voi olla tuttu asia kuitenkin monelle.

Ehkäpä Jumala sallii minulle näitä elämäntilanteita, että voisi kai sittten ymmärtää toisia paremmin? En tiedä, mutta itse ei voi itseään muuttaa, siihen tarvitaan Jumalan armohoitoa...

Jumalahan ei meitä hylkää eikä jätä vaikka emme aina niin onnellisia olisikaan....Ja tämä palsta sopii ainakin itselleni, kun saa anonyymisti kertoa ajatuksiaan ja useampi ihminen sanoo siihen ajatuksiaan, joita on sitten hyvä pohtia Herran edessä hiljentyen....



Jotenkin on valoisampaa ja ihmeellisesti saimme mieheni kanssa myös keskusteltua. Jostain syystä sain nukuttuakin paremmin, kiitos Jumalalle ja teille rukoilijat isot halaukset.

ja häneen saamme turvata vaikka mikä olisi sillä Jumala tahtoo hyvää ihmiselle, se on varmaa. Kiitetään Jumalaa Jeesuksen nimessä ja pannaan pois kaikki huono. Jumala antaa meille tarvittavan Jeesuksen nimessä anoessamme, se on varmaa.

ja toistemme puolesta, näin Jeesus myös toimi ja kuolikin ja ylösnousi kuolemasta. Tämä sama toivo on meillä Jeesuksessa.

Sairaus ei ole häpeä, toisen puolesta uhriksi asettuminen olisi väärin koska sillä et paranna häntä.
Pyytää kuolla ei ole raukkamaista, oman kärsimyksensä tähden näin voi tehdä.
Vain uhkatilanteessa ehkä oikeauskoinen asettuisi maalitauluksi, no vaikea sanoa kun en tunne ketään niin rakastavaa.
Rukoile Jumalaa että kestäisit surusi viimekädessä se on hänen asiansa, ihan hyvin voit ottaa välillä etäisyyttä.
Uskova ei voi erota.... mikä ettei? Kuka on takonut kahleet - se on ihminen.
Jos sovinnossa erotaan ja muutenkin.

> Nyt lapset ovat aikuisia ja oma elämänsä, mutta eivät kovin piittaa minusta eikä uskonasioista. Voisiko poismenoni herätellä heidän tuntojaan, että tulisivat uskoon?
Käytä aikaasi heidän puolestaan rukoilemiseen. Jätä asia Herralle.

>Jos minua ei olisi, niin mieheni saisi uuden mahdollisuuden
Tuskinpa tämä olisi oikein.

>...taivastuntuu olevan kuin vaskea.
Lue raamattua.

>Mies on kyllä sanonut, että saan tehdä miten itse haluan, mutta onko sekään Jumalan tahto?
Ei.

>Jos kuolisin, niin en toisi häpeää seurakunnallekkaan...enkä haavottaisi ketään rikkinäisyydelläni.
Särkynyttä ei Herra hylkää.

>Itsemurhaa olen monesti miettinyt
Ei johda ongelmien ratkeamiseen.

Älä kiinnitä niin katsettasi ongelmiin, vaan Jumalaan. Hän on vastaus.

Itsemurha ei ole Jumalasta.
Masennus ei ole Jumalasta mutta voi toimia jonkin tarkoitusperän saavuttamiseksi?
Jeesus kuoli puolestamme:
Joh 15:13 Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.
MUTTA:
A) Mitä hyötyä olisi antaa henkensä toisen edestä? 1Kor 13:3
Tai miten joku toinen voisi siitä hyötyä?
B) Mooses yritti vapauttaa kansan omin neuvoin Apt 7:24
C) Älä turmele ruumista Gal 5:24
D) Älä tapa 1Moos 32:24
E) Jumala antaa rakkautta Matt 6:8

Vielä eräs ajatus joka on tullut minulle ennenkin kun on ollut puhetta itsemurhasta. Jeesus taisteli saatanan kanssa erämaassa ja s....... yritti houkutella Jeesusta hyppäämään alas vuorelta. Jumalan poika kun oli ei tälle olisi käynyt kuinkaan.... niin se yritti uskotella... jos Jeesus olisi tämän tehnyt olisi hän tehnyt itsemurhan ja se riiviö olisi sanut voiton ja minkä voiton? Voiton Jumalasta.... mikä olisikaan meidän kohtalomme tänä päivänä jos tuo kammotus olisi toteutunut...