Tatu Vanhasen asiaa jo vuonna 2001!

...vuonnaa 2001.

http://www.taivaansusi.net/politiikka/vanhala.html

Ihmisten lukumäärää ja kulutusta pakko rajoittaa

(Mielipide HS 21.5.01)
"Vaihtoehtona on maailman ajautuminen ympäristökatastrofeihin, nälkään ja kurjuuteen yhtä huolettomasti kuin Titanic törmäsi jäävuoreen."

Professori Kari Uusikylän hyvin mielenkiintoinen kirjoitus (HS 11.5.) Yrjö Ahmavaaran ja allekirjoittaneen kirjasta "Geenien tulo yhteiskuntatieteisiin" antaa aihetta reunahuomautuksiin. Puutun kirjoituksen kohtiin, jotka koskevat omaa osuuttani.
Uusikylä sanoo Vanhasen uskovan vahvasti 1800-luvun darwinilaiseen ajatteluun ja sen sovellutuksiin yhteiskuntatieteissä. Se on totta, mutta darwinilainen ajattelu ei ole 1800-luvulla ilmestyneen kirjallisuuden varassa. Olen kirjassa viitannut kymmeniin aihepiiriä koskeviin viime vuosien tutkimuksiin. Kysymys on pikemminkin darwinilaisen ajattelun 2000-luvun sovellutuksesta.

Olen todellakin sitä mieltä, että ihmisten väliset geneettiset erot ovat tosiasia, joka aiheuttaa pysyvää eriarvoisuutta. Luulisin Uusikylänkin myöntävän, että kaikki ihmiset ovat geneettisesti jossain määrin toisistaan poikkeavia. Yksilöiden geneettiseen erilaisuuteen liittyy heidän ominaisuuksissaan, kyvyissään ja taipumuksissaan esiintyvää toisistaan poikkeavuutta. Siitä seuraa, että kaikki eivät pysty samanlaisiin suorituksiin.

Toiset menestyvät vallitsevissa ympäristöoloissa paremmin ja toiset huonommin. Se heijastuu ihmisten sosiaaliseen asemaan, tulotasoon ja varallisuuteen. Jos eriarvoisuudella tarkoitetaan sosiaalisen ja taloudellisen aseman erilaisuutta, niin sen perimmäinen syy on todella yksilöiden geneettisessä erilaisuudessa.

Siksi sosiaalisen aseman ja tulotason erilaisuuteen perustuva eriarvoisuus on pysyvä ilmiö kaikissa yhteiskunnissa. Erilaisuuden ja eriarvoisuuden käyttäminen toistensa synonyymeinä on kuitenkin ongelmallista ja monissa tapauksissa virheellistä. En missään kohdassa sanonut, että rodut ovat eriarvoisia, vaikka olen kyllä tähdentänyt, että yksilöiden välillä esiintyvä erilaisuus ulottuu myös populaatioihin.

Populaatioiden ja rotujen väliset pienet geneettiset erot ovat samanlainen biologinen tosiasia kuin yksilöiden väliset geneettiset erot. Se ei ole uskon asia; se on todellakin tosiasia. Olisi hyvin merkillistä, jos erilaisissa ympäristöoloissa eläneet ihmispopulaatiot olisivat säilyneet kymmeniätuhansia vuosia geneettisiltä ominaisuuksiltaan ja myös geeneihin perustuvilta henkisiltä kyvyiltään samanlaisina, vaikka kaikkialla muualla elävä luonto mukautuu jatkuvasti ympäristöolojen vaihteluun.

Erilaisuuden toteaminen ei tarkoita sitä, että toisistaan poikkeavat rodut ja populaatiot leimattaisiin ihmisarvoltaan eriarvoisiksi. Uusikylä sanoo olevan syytä valpastua, kun Vanhanen alkaa pohtia geneettisen typeryyden vaatimia toimenpiteitä. Ensinnäkään en ole missään yhteydessä käyttänyt käsitettä "geneettinen typeryys". Toiseksi haluaisin huomauttaa, että ihmisten henkisten kykyjen erilaisuuden toeamiseen ei liity mitään arvoarvostelmia. Se on vain tosiasia, mikä yhteiskuntatieteissäkin olisi hyödyllistä huomata, koska sen vaikutukset ulottuvat yhteiskuntaelämän kaikille aloille aina pitkäaikaistyöttömyyteen saakka. Olen korostanut yksilöiden ja populaatioiden geneettisen vaihtelun hyödyllisyyttä, koska se helpottaa mukautumista vaihteleviin oloihin. Nyt epäedullisilta näyttävät ominaisuudet ovat voineet olla edullisia ominaisuuksia jossain menneisyyden vaiheessa ja voivat olla sitä taas jossain tulevaisuuden tilanteessa. Uusikylä antaa valitettavasti väärän kuvan esitykseni sisällöstä antaessaan ymmärtää, että Vanhanen esittäisi tyhmien lisääntymisen rajoittamista valtion valvomilla pakkoaborteilla.

Olen käsitellyt väkiluvun lisääntymisen pysäyttämistä luvussa "Väkiluvun kasvun ja kulutuksen rajoittaminen". Keskeisenä ideana on, että maapallon asumiskelpoisena pitäminen edellyttää väkiluvun kasvun ja kulutuksen jyrkkää rajoittamista, mutta olen esittänyt rajoitustoimenpiteiden kohdistamista vastavuoroisuuden pohjalta yhtäläisesti kaikkiin väestöryhmiin, niin rikkaisiin kuin köyhiin, niin älykkäisiin kuin vähemmän älykkäisiin.

Rajoituksen valvontaan tarvittaisiin koko maailman kattavan poliittisen järjestelmän käyttämiä riittäviä sanktioita. Vaihtoehtona on maailman ajautuminen ympäristökatastrofeihin, nälkään ja kurjuuteen yhtä huolettomasti kuin Titanic törmäsi jäävuoreen. Se on todennäköinen vaihtoehto, jos meillä ei ole viisautta rajoittaa ajoissa ihmisten lukumäärää ja kulutusta rajallisen ympäristön tarjoamiin edellytyksiin.

Keskeinen teesini siitä, että ihmisluonnon ja käyttäytymistaipumusten huomioon ottaminen voisi edistää merkittävästi yhteiskuntatieteellistä tutkimusta ja auttaa löytämään universaalisia teoreettisia selityksiä yhteiskunnallisille ilmiöille ja käyttäytymiselle näyttää jääneen Uusikylältä huomaamatta.

Samoin häneltä näyttää jääneen huomaamatta se, että olisi viisaampaa mukauttaa yhteiskunnan rakenteet ihmisten erilaisuuteen ja ihmisluonnossa oleviin taipumuksiin kuin yrittää pakottaa kaikki ihmiset samaan kaavaan.

Olen samaa mieltä Uusikylän kanssa siitä, että älykkyys yhdistyneenä ihmisyyteen ja viisauteen on maailman toivo, mutta olisi järkevämpää ottaa perustaksi ihmisluontoa koskeva olemassaoleva tieto kuin rakentaa sokeiden arvausten tai utopististen ideologioiden varaan.

Lääketieteen lisensiaatti Pekka Reinikaisen kirjoitus (HS 15.5.) on hauska osoitus evoluution peruskäsitteitä koskevista väärinkäsityksistä. Hän sanoo uusimman tiedon geeneistä kumoavan Vanhasen toteamuksen siitä, että ihmisten väliset geneettiset erot olisivat tosiasia, joka aiheuttaisi myös pysyvää eriarvoisuutta. Vähän myöhemmin hän sanoo, ettei ole enää tieteellisesti perusteltua puhua eri roduista, koska ihmisten väliset geneettiset erot ovat äärimmäisen pieniä.

Emmehän me kovin paljon poikkea geneettisesti simpansseistakaan, mutta varmaan Reinikainenkin huomaisi simpanssien ja ihmisten välillä joitakin jopa merkittäviä eroja. Reinikainen perustelee väitettään ihmisten geneettisestä samanlaisuudesta sillä, että olemme polveutuneet samoista esivanhemmista. Tietysti olemme polveutuneet samoista esivanhemmista. Olemme kärpästenkin kanssa polveutuneet samoista esivanhemmista, mutta ei se ole pysäyttänyt jatkuvaa evoluutiota.

Koko ihmiskunta on samaa perhettä, ja sukulaisuus ulottuu myös kaikkiin muihin lajeihin, mutta perheenkin sisällä sen kaikki jäsenet ovat geneettisesti jossain määrin erilaisia, mikä erilaisuus heijastuu ulkonäköön ja lukemattomiin muihin ominaisuuksiin. Rotujen välisistä geneettisistä eroista tarjoaa vankkaa tietoa esimerkiksi Cavalli-Sforzan, Menozzin ja Piazzan tutkimus "The History and Geography of Human Genes" (1996).

He puhuvat rotujen sijasta populaatioista, mutta heidän populaatioidensa merkittävimmät rajat vastaavat perinteellisten roturyhmien rajoja. Heidän mukaansa suurin geneettinen ero on afrikkalaisten ja kaikkien muiden populaatioiden välillä.

Tatu Vanhanen
emeritusprofessori