Yhteydenpito sukulaisiin

Miksi se voi olla "vaikeaa" ?
Eräässä joulua käsittelevässä lähdeteoksessa sanotaan:
”Sukulaisten väliset jännitteet, jotka kytevät pinnan alla pitkin vuotta, purkautuvat hyvin usein joulunpyhinä, kun suku kokoontuu yhteen.”
(Encyclopedia of Christmas and New Year’s Celebrations.)

Millaisia periaatteita Raamatussa on?
”[Lasten tulee] maksaa jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen.” (1. Timoteukselle 5:4.)
Meidän tulisi mahdollisuuksien mukaan tavata sukulaisiamme säännöllisesti. Vaikka he asuisivat kaukana, heihin voidaan pitää yhteyttä kirjeitse, puhelimitse, sähköpostitse tai erilaisten internetohjelmien välityksellä.
_ Säännöllinen _kanssakäyminen pitää väärinymmärrykset minimissä.

”Teillä on ahdasta omassa hellässä kiintymyksessänne. Niinpä – – avartukaa.”
(2. Korinttilaisille 6:12, 13.)
Jos sukulaisia näkee vain kerran vuodessa, heistä voi vieraantua nopeasti.
Näin käy varsinkin lapsille, joista saattaa alkaa tuntua, ettei heillä ole mitään yhteistä isovanhempiensa tai etäisempien sukulaistensa kanssa.
Siksi lapsia tulisi kannustaa ”avartumaan” ja ilmaisemaan kiintymystä myös iäkkäitä sukulaisia kohtaan.*
Lapset, jotka viettävät säännöllisesti aikaa itseään vanhempien ihmisten kanssa, oppivat suhtautumaan heihin empaattisemmin ja arvostavammin.

”Miten hyvä onkaan sana oikeaan aikaan!” (Sananlaskut 15:23.)
Miten estää väärinymmärryksiä ja tulenarkoja aiheita kiristämästä sukulaisten välisiä suhteita? Yksi keino on ottaa aiheelliset kysymykset puheeksi ”oikeaan aikaan”. Säännöllinen kanssakäyminen ikään kuin voitelee noita suhteita,
niin että mahdolliset ongelmat on helpompi ottaa käsiteltäväksi asianomaisten kesken, jolloin yhteinen aika sukulaisten kanssa on ”hyvää ja – – miellyttävää”.
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2012885

Joskus yhteydenpito voi olla mahdollista
vain puhelissoittoja/postikortteja käyttäen,
olosuhteista riippuen...
Tärkeää on että viestii sukulaisellen että hän on edelleen ajatuksissa :)
vaikkei face to face tavattaisikaan.

Kummallista,kun Jehovan todistajaan,joka on sukulainen ja ehkä juoppo ja öykkäri,ja ehkä erotettu,ei jehovan todistaja saa mistään hinnasta pitää yhteyttä,mutta jos on samassa tilanteessa oleva ei-jehovan todistaja,täytyy vaikka väkisin pitää yhteyttä.

Entä, jos sukulainen on harhaoppinen ja Raamattu käskee karttamaan harhaoppista. Mites sitten toimitaan, Raamatunko vai järjestön direktiivien mukaan?

Eikö se ole Jehovan todistajien mukaan niin,että kaikkiin sukulaisiin täytyy olla yhteydessä olivatpa he minkälaisia tahansa,paitsi Jehovn todistajaan,joka on erotettu ei saa olla yhteydessä.

Aiheesta kirjoitettiin joulukuun Vartiotornissakin:
http://www.jw.org/assets/m/w12/20121201/w12_20121201.art/2012885_univ_lsr_lg.jpg
VARTIOTORNI JOULUKUU 2012/Perhe ja suku koolla
”Katso! Kuinka hyvää ja kuinka miellyttävää onkaan, kun veljekset asuvat yhdessä ykseydessä!” (PSALMIT 133:1)
----
Miten hyvä onkaan sana oikeaan aikaan!” (Sananlaskut 15:23.) Miten estää väärinymmärryksiä ja tulenarkoja aiheita kiristämästä sukulaisten välisiä suhteita?

http://www.jw.org/fi/julkaisut/lehdet/wp20121201/perhe-ja-suku-koolla/

Yhteyttä ei ole hyvä pitää, koska useimmiten erotetut alkavat myöskin katkeruudessaan puhua ihan päinvastoin asioista muille. Jolloin heistä tulee huonoa seuraa. Olen itse kasvanut perheessä, ja aikuisiällä jatkoin omille teilleni. En kuitenkaan puhuisi pahaa niistä kasvatusmetodeista, ohjeista ym. mitä heille on annettu. Ne ovat ihan järkeviä. Tottakai he haluavat eronneen seurakuntaan takaisin, josta siis osasyy tähän "karttamiseen", sillä yritetään saada toine tajuamaan että teki väärin ja saada palaamaan takaisin seurakunnan yhteyteen. Erottaminen seurakunnasta on vain toimenpide, jolla luopiot tai muut vakavien virheiden tekijät poistetaan hengellisesti terveestä yhteisöstä. Seurakunta pyritään pitämään moraalisesti puhtaana.

On vanhempia, jotka eivät halua lastensa leikkivät toisen perheen lasten kanssa. Yleensä siihen on syy. Jos toisen perheen lapset ovat väkivaltaisia, haukkuvat omia vanhempiaan ja kiroilevat, mitä tapahtuu toisen perheen lapsille? Hekin alkavat pikkuhiljaa toimimaan niin. Huono seura turmelee hyödylliset tavat. Mielestäni on turha morkata toisia uskonnon perusteella. Hyvin usein lapset kulkevat samoja polkuja kuin heidän vanhemmatkin. Ei välttämättä käy edes mielessä, että hei! voisinkin ottaa selvää toisesta uskonnosta. Oikeastaan Jehovan Todistajuushan ei ole uskonto- vaan elämäntapa. Vaikka elänkin omia polkujani, en silti ole hyljännyt kaikkia oppeja mitä sain. Menin naimisiin "vääränlaisen miehen kanssa" mikä osaltaan johti seurakunnan yhteydestä häviämiseen. Minua ei erotettu sen takia tai mitään, mutta tiesin olevan huonoa seuraa ja erittäin HUONO ESIMERKKI muille seurakunnan nuorille.

Suomessa on uskonnon vapaus; miksi ei saisi siis uskoa niinkuin haluaa tai niinkuin on opetettu?
Onko Jehovan Todistajat huonoja, koska eivät halua tahrata seurakunnan moraalia? He yrittävät elää rauhassa ja sovussa tässä sotaa ja varkautta lietsovassa maailmassa, heille pitäisi nostaa hattua! Kuinka moni nuori uskaltaisi yhtä kovasti nykypäivänä vastustaa painetta kun joku tu tupakan eteen ja käskee maistamaan. En tunne yhtäkään, paitsi niitä jotka ovat Jehovan Todistajia.'
En halua suututtaa ketään, tuon vain ilmi asian, että vaikka ihmisiä on erilaisia, kaikilla on oikeus uskoa eri asioihin, tämä maailma olisi parempi paikka jos ei olisi sotaa. Joten pätevä alku tälle, niinkuin todistajat tekee, armeijaan ei mennä, aseisiin ei tartuta ja erimielisyydet hoidettaisiin muilla kun nyrkeillä. Se onnistuisi kyllä, vaikeaa olisi, mutta onnistuisi.

Kokeilkaa vaikka, yrittäkää elää vaikka viikko samalla tapaa kuin todistajat! Tiedän mitä se on, ja ikävä on sitä seurakunnan yhteishenkeä.