Tiedättekös rakkaat ystävät mitkä ovat niin ateismin kuin uskonnonkin suurimmat ongelmat?
No tietenkin se, että jotkut neropatit katsovat parhaaksi levitellä (epä)uskoaan jok'ikiselle eri mieltä olevalle ja tahtovat vielä kiistellä siitä että kuka on oikeassa ja kuka ei.
Itse en ota uskontoon juurikaan kantaa, uskon kai jollain tasolla älykkääseen suunittelijaan mutta pidän yleensä sen mielipiteen omana tietonani ellei joku nyt sitten vaadi sitä kuulla. Jos joku kysyy miksi uskon näin, sanottakoon yksinkertaistettuna että kristinusko kuulostaa hieman kaukaa haetulta mutta en nyt oikein keksi mitään järkevää tapaa jolla universumi olisi vain ilmestynyt. Big bangkin on loppujen lopuksi vain teoria, eikä sekään oikeasti järkevältä kuulosta kun sitä tarkemmin miettii.
Mutta takaisin asiaan. Nähdäkseni todellista rauhaa ei voida saavuttaa vakuutamalla kaikki omaan uskoon, vaan olemalla välittämättä juuri paskaakaan muitten uskonnoista (ääritapaukset ovatkin asia sikseen).
Mielestäni ateistin ja teistin väliset väittelyt toimivat usein näin:
- Ateisti vetoaa raamatun "typeryyteen" ja kutsuu sitä satukirjaksi
- Teisti toteaa että näin ei ole/saattaa vedota siihen että se on ihmisten kirjoittama, ei jumalan
- Ateisti toteaa ettei jumalan olemassaoloa voi todistaa
- Teisti toteaa ettei sitä myöskään voi todistaa vääräksi/että jumalaa ei tarvitse todistaa koska kyseessä on uskon asia
- Ateisti pitää uskovaista tyhmänä
- Teisti toteaa ateistin joutuvan helvettiin
- Tässä vaiheessa joku saatta mainita homojen oikeudet, seuraa kiivas väittely jolla ei ole tulosta (elleivät sitten molemmat sattuisi olemaan puolesta/vastaan)
Keskustelun loputtua ateisti on sitä mieltä, että onnistui näpäyttämään teistiä, kun taas teisti on sitä mieltä että saa viimeiset naurut kun ateisti palaa helvetissä.
Kuten huomaamme, kukaan ei voita.
Molemmat osapuolet uskovat vakaasti olevansa oikeassa, ja yrittävät pelastaa toisensa omasta mielestään kuolemaa pahemmalta kohtalolta. Toinen helvetiltä, toinen tyhmyydeltä. Lopussa kumpikin on sitä mieltä että vaikka eivät onnistuneetkaan, eipä heitä kiinnosta jos toinen osapuoli palaa helvetissä/on tyhmä lopun ikäänsä.
Tällä palstalla tuntuu liikkuvan niin uskovaisia kuin ateisteja (kun taas kristinusko -palsta on täynnä uskonvastaisia kinastelijoita jotka "todistelevat" sitä sun tätä) joten voinpa pyytää kaikkia vähän miettimään asiaa.
Ja säästäkää minut siltä "Älykäs suunittelija ei koe myötätuntoa ihmisiä kohtaan, eikä siis luultavasti tee mitään. Mihin tarvitset ajatusta älykkäästä suunittelijasta?" -jutulta. Olen kyllä kuunnelut noita "käännytyspuheita" molemmilta puolilta.
Ja kyllä, saattaa olla että tämä keskustelu postataan joka kolmas tunti (en täällä juuri pyöriskele) mutta siinä tapauksessa olen pahoillani muitten toistamisesta
No tietenkin se, että jotkut neropatit katsovat parhaaksi levitellä (epä)uskoaan jok'ikiselle eri mieltä olevalle ja tahtovat vielä kiistellä siitä että kuka on oikeassa ja kuka ei.
Itse en ota uskontoon juurikaan kantaa, uskon kai jollain tasolla älykkääseen suunittelijaan mutta pidän yleensä sen mielipiteen omana tietonani ellei joku nyt sitten vaadi sitä kuulla. Jos joku kysyy miksi uskon näin, sanottakoon yksinkertaistettuna että kristinusko kuulostaa hieman kaukaa haetulta mutta en nyt oikein keksi mitään järkevää tapaa jolla universumi olisi vain ilmestynyt. Big bangkin on loppujen lopuksi vain teoria, eikä sekään oikeasti järkevältä kuulosta kun sitä tarkemmin miettii.
Mutta takaisin asiaan. Nähdäkseni todellista rauhaa ei voida saavuttaa vakuutamalla kaikki omaan uskoon, vaan olemalla välittämättä juuri paskaakaan muitten uskonnoista (ääritapaukset ovatkin asia sikseen).
Mielestäni ateistin ja teistin väliset väittelyt toimivat usein näin:
- Ateisti vetoaa raamatun "typeryyteen" ja kutsuu sitä satukirjaksi
- Teisti toteaa että näin ei ole/saattaa vedota siihen että se on ihmisten kirjoittama, ei jumalan
- Ateisti toteaa ettei jumalan olemassaoloa voi todistaa
- Teisti toteaa ettei sitä myöskään voi todistaa vääräksi/että jumalaa ei tarvitse todistaa koska kyseessä on uskon asia
- Ateisti pitää uskovaista tyhmänä
- Teisti toteaa ateistin joutuvan helvettiin
- Tässä vaiheessa joku saatta mainita homojen oikeudet, seuraa kiivas väittely jolla ei ole tulosta (elleivät sitten molemmat sattuisi olemaan puolesta/vastaan)
Keskustelun loputtua ateisti on sitä mieltä, että onnistui näpäyttämään teistiä, kun taas teisti on sitä mieltä että saa viimeiset naurut kun ateisti palaa helvetissä.
Kuten huomaamme, kukaan ei voita.
Molemmat osapuolet uskovat vakaasti olevansa oikeassa, ja yrittävät pelastaa toisensa omasta mielestään kuolemaa pahemmalta kohtalolta. Toinen helvetiltä, toinen tyhmyydeltä. Lopussa kumpikin on sitä mieltä että vaikka eivät onnistuneetkaan, eipä heitä kiinnosta jos toinen osapuoli palaa helvetissä/on tyhmä lopun ikäänsä.
Tällä palstalla tuntuu liikkuvan niin uskovaisia kuin ateisteja (kun taas kristinusko -palsta on täynnä uskonvastaisia kinastelijoita jotka "todistelevat" sitä sun tätä) joten voinpa pyytää kaikkia vähän miettimään asiaa.
Ja säästäkää minut siltä "Älykäs suunittelija ei koe myötätuntoa ihmisiä kohtaan, eikä siis luultavasti tee mitään. Mihin tarvitset ajatusta älykkäästä suunittelijasta?" -jutulta. Olen kyllä kuunnelut noita "käännytyspuheita" molemmilta puolilta.
Ja kyllä, saattaa olla että tämä keskustelu postataan joka kolmas tunti (en täällä juuri pyöriskele) mutta siinä tapauksessa olen pahoillani muitten toistamisesta
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Tiedättekös rakkaat ystävät mitkä ovat niin ateismin kuin uskonnonkin suurimmat ongelmat?
No tietenkin se, että jotkut neropatit katsovat parhaaksi levitellä (epä)uskoaan jok'ikiselle eri mieltä olevalle ja tahtovat vielä kiistellä siitä että kuka on oikeassa ja kuka ei."
Se näyttää olevgan ongelma sinulle, mutta en yleistäisi sinun ongelmiasi koskemaan muita.
Väittelynkuvaus oli hauska ja tutun kuuloinen. Et kuitenkaan tunnu ottavan huomioon sitä että ylivoimainen enemmistö ihmisistä on jonkinsortin tapauskovaisia, eikä juuri koskaan käsittele uskonasioita pintaa syvemmältä. Tämä hiljainen enemmistö on suurin hyötyjä väittelyistä. Ei tarvitse nähdä vaivaa perehtymällä asioihin, riittää kun seuraa väittelyä ja tekee johtopäätöksensä.
Itsensä ateisteiksi tiedostavat tai elävässä uskossa olevat eivät juuri vaihda puoliaan. Joten tähän pyrkiminen väittelyssä on turhaa.
Ateismissa ei ole mitään ongelmaa. En ole koskaan uskonut jumaliin, eikä siitä ole minulle tullut koskaan epämiellyttävää oloa. Joillekin sukulaisille kylläkin, mutta se on heidän ongelmansa.
>>- Ateisti toteaa ettei jumalan olemassaoloa voi todistaa
- Teisti toteaa ettei sitä myöskään voi todistaa vääräksi/että jumalaa ei tarvitse todistaa koska kyseessä on uskon asia
Olen seurannut tätä Ateismi-palstaa ja Kirkko kuulolla palstaa parisen vuotta.
Kuvaamasi kaltaiset keskustelut toistuvat yhä uudestaan ollen palstojen perusmateriaalia.
Usein jotain aloitusta lukiessani ajattelen, että tähän ei varmasti kukaan jaksa tulla vänkäämään, mutta aina ihmiset jaksavat :-)
Täytyy kai ajatella niin, että asian käsittely on ihmisen sisällä kesken, jos hän jaksaa yhä uudestaan käydä saman väittelyn, aina hiukan eri muodossa, mutta koko ajan samoja peruskysymyksiä käsitellen.
Oikein hyvä kirjoitus mielestäni. Niin kuin joku jossain ketjussa totesikin, tämä palsta on eräänlainen henkinen Fight Club. Kai se on rentouttavaa välillä mätkiä toisia ja saada itse turpaan. Se on vaan sääli, että ihmiset eivät tunnu koskaan oppivan ymmärtämään muiden näkemyksiä (tai eivät vain tahdo).
Aloitukseen
En usko, että tämä pääosin tunnepitoinen keskustelu menee hukkaan. Kun myöskin ateistinen näkökulma tulee netissä esille, niin se pienentää kristinuskon vaikutusta yhteiskunnassa ja nopeuttaa yhteiskunnan kehitystä ja ehkä joku päivä, sekularisaatiota.