Tavaran arvo ja hinnanmuodostus eivät ole vaikeita käsitteitä. Porvarillinen taloustiede kieltääkseen lisäarvon tuotannon ja luokkavastakohdat, sepittelee kaikenlaista. Yritän hahmottaa ongelmaa viestiketjuissa esitettyjen väitteiden pohjalta.
Suutari Loviisasta:
"Varastossa olevan tuotteen markkinahinta saattaa nousta ja laskea monesta syystä, koska hintakilpailu kuuluu kapitalismiin, myös ylimääräisen lisäarvon toimesta."
Suutari Loviisasta esittää sangen yksinkertaisen totuuden. Nykyäänkin se näkyy ehkä parhaiten pörssissä maailmanmarkkinahintana. Se on markkinoiden keskihinta ja jolla tavaroita vaihdetaan toisiinsa.
Keskihinta voi olla sellainen, että kaikki kapitalistit saavat lisäarvoa (voittoa) eli hinta määräytyy alkeellisimman tuotannon perusteella (eniten työvoiman kulutusta) ja korkean tekniikan yritys saa ylimääräistä lisäarvoa (-voittoa). Tämä edellyttää, ettei alalla ole liikatuotantoa.
Keskihinta voi olla myös keskihinta ja jolloin alkeellisimman tuotannon laitokset ajautuvat konkurssiin ja edistynein tuotanto kaappaa kaatuneen yrityksen pääomat.
Pitkällä aikavälillä tuotantohinta ja myyntihinta vastaavat tavaran arvoa tai lähestyvät sitä. Se myös osoittaa sen, että kilpailu alentaa tuotantokustannuksia eli tavaran arvoa ja mahdollistaa tuotannon laajenemisen. Toisin sanoen ihmiskunnalle on etua kehittää tuotantoa, ottaa käyttöön keksintöjä ym tuotantokustannusten alentamiseksi eli tuotteeseen käytetyn työajan lyhentämiseksi. Pörssikauppa edistää osalaan myös erilaisten alojen suhteellisten lisäarvojen yhtäläistyminen
Tuotannon edistyminen mahdollistaa työkansan elinehtojen edistymistä mutta vain sikäli mikäli työväenluokka uskaltaa asettua vaatimaan osuuttaan tuotannon tuloksista.
Antipunikki:
""Koska »hinta» on vaihtoarvo - ja puhuessani arvosta tarkoitan aina vaihtoarvoa"
Suora lainaus Marxia. Tavaran arvo hinnan muodossa toteutuu vaihdossa. Simppeli homma. Mikäli tavaroita tuotetaan vain varastoon, siellä ne lojuvat, mätänevät ja menettävät arvonsa ja se on mielettömyyttä.
Vaihdossa realisoituu tavaran arvo hinnaksi. Kaksi erilaista tavaraa ovat yhteismitallisia niihin käytetyn yhteiskunnallisesti välttämättömän työajan perusteella.
Otetaan esimerkiksi 3 kivikirveen tuottajaa (voivat olla tehtaitakin). A tekee yhden päivässä, B kaksi ja C kolme. A saa vaihdossa litran vehnää, B 2 litraa ja C kolme litraa. Mutta liikkuvana tapahtumana markkinat täyttyvät ja kaikki kirveet eivät mene kaupan. Jääkö alkeellinen tuottaja A tuottajaksi? Ei. Se putoaa pelistä pois ja myöhemmin myös B. C voi vaihtaa myös kirveen alle litralla ja saa tuotannon itselleen. Kunnes joku kehittää tuotannon, jossa tuotetaan päivässä yli kolmen kirveen ja kilpailu jatkuu.
Tuotanto ja vaihto ovat liikkuvia ja hinta vaihtelee yli tai alle arvon ja muodostuu keskihinta, joka vastaa alan tuotannon arvoa täydellisesti. Kilpailu muuttaa suhdetta jatkuvasti mutta ajankohdan tuottavuuden keskiarvo ja arvo sekä hinta vastaavat toisiaan..
Ylimääräinen (tai alimääräinenkin) lisäarvo on reaalinen eikä perustu muuhun kuin tuotantoon.
Työeläkeläinen:
"Miksi työmenetelmien kehittäminen näyttäisi tämän mukaan olevan syntistä?"
Väite ei ole mitään muuta kuin suurta typeryyttä. Jokainen tietoinen työläinen ymmärtää, hyväksyy ja haluaa olla mukana tuotannon kehittämisessä. Tuotanto ei ole työväenluokan vihollinen. Päinvastoin. Tuotanto ja työväenluokka ovat parhaat kaverukset.
Marx totesi satoja kertoja taloudellisten lakien oikean toteutumisen ja jonka seurauksena kapitalistinen, koneellinen, suurtuotanto oli valtaisaa edistystä käsityöhön teollisuudessa ja hevoseen sekä sahraan maataloudessa.
Marx sanoi usein, että kolmas sääty porvaristo kukistaessaan feodaaliaateliston ja luodessaan uuden valtiomuodon tuotantonsa tueksi merkitsi alkeellisen tuotannon loppua ja uuden aikakauden, koneellisen suurtuotannon, alkua.
Marx ylisti Ranskan porvarillista vallankumousta (1789-1795), koska se joudutti tavattomasti kapitalismin kehitystä Euroopassa ja ympäri maailmaa.
Marx myös kiinnitti huomiota tuotannon tuottajien (työläiset) asemaan ja jossa heidän olosuhteensa kapitalismin alkuaikoina, alkuperäisen kasaantumisen aikana, toteutui.
Marx näki tavaratuotannon lakeja tutkiessaan että pakkoluovuttajat, porvaristo, joka pakkoluovutti feodaaliomaisuuden ja valtiomuodon, tulevat myös itse pakkoluovutetuiksi ja uusi luokka työväenluokka (työkansa kaikkineen) pakkoluovuttaa pakkoluovuttajat ja todelliset tuottajat (työkansa) pääsevät hallitsemaan tuotteitaan.
Marx esitti lyhyesti sen, että taloudelliselta kannalta kapitalismi ei ole ihmiskunnan viimeinen ja lopullinen tuotanto- ja valtiomuoto.
Suutari Loviisasta:
"Varastossa olevan tuotteen markkinahinta saattaa nousta ja laskea monesta syystä, koska hintakilpailu kuuluu kapitalismiin, myös ylimääräisen lisäarvon toimesta."
Suutari Loviisasta esittää sangen yksinkertaisen totuuden. Nykyäänkin se näkyy ehkä parhaiten pörssissä maailmanmarkkinahintana. Se on markkinoiden keskihinta ja jolla tavaroita vaihdetaan toisiinsa.
Keskihinta voi olla sellainen, että kaikki kapitalistit saavat lisäarvoa (voittoa) eli hinta määräytyy alkeellisimman tuotannon perusteella (eniten työvoiman kulutusta) ja korkean tekniikan yritys saa ylimääräistä lisäarvoa (-voittoa). Tämä edellyttää, ettei alalla ole liikatuotantoa.
Keskihinta voi olla myös keskihinta ja jolloin alkeellisimman tuotannon laitokset ajautuvat konkurssiin ja edistynein tuotanto kaappaa kaatuneen yrityksen pääomat.
Pitkällä aikavälillä tuotantohinta ja myyntihinta vastaavat tavaran arvoa tai lähestyvät sitä. Se myös osoittaa sen, että kilpailu alentaa tuotantokustannuksia eli tavaran arvoa ja mahdollistaa tuotannon laajenemisen. Toisin sanoen ihmiskunnalle on etua kehittää tuotantoa, ottaa käyttöön keksintöjä ym tuotantokustannusten alentamiseksi eli tuotteeseen käytetyn työajan lyhentämiseksi. Pörssikauppa edistää osalaan myös erilaisten alojen suhteellisten lisäarvojen yhtäläistyminen
Tuotannon edistyminen mahdollistaa työkansan elinehtojen edistymistä mutta vain sikäli mikäli työväenluokka uskaltaa asettua vaatimaan osuuttaan tuotannon tuloksista.
Antipunikki:
""Koska »hinta» on vaihtoarvo - ja puhuessani arvosta tarkoitan aina vaihtoarvoa"
Suora lainaus Marxia. Tavaran arvo hinnan muodossa toteutuu vaihdossa. Simppeli homma. Mikäli tavaroita tuotetaan vain varastoon, siellä ne lojuvat, mätänevät ja menettävät arvonsa ja se on mielettömyyttä.
Vaihdossa realisoituu tavaran arvo hinnaksi. Kaksi erilaista tavaraa ovat yhteismitallisia niihin käytetyn yhteiskunnallisesti välttämättömän työajan perusteella.
Otetaan esimerkiksi 3 kivikirveen tuottajaa (voivat olla tehtaitakin). A tekee yhden päivässä, B kaksi ja C kolme. A saa vaihdossa litran vehnää, B 2 litraa ja C kolme litraa. Mutta liikkuvana tapahtumana markkinat täyttyvät ja kaikki kirveet eivät mene kaupan. Jääkö alkeellinen tuottaja A tuottajaksi? Ei. Se putoaa pelistä pois ja myöhemmin myös B. C voi vaihtaa myös kirveen alle litralla ja saa tuotannon itselleen. Kunnes joku kehittää tuotannon, jossa tuotetaan päivässä yli kolmen kirveen ja kilpailu jatkuu.
Tuotanto ja vaihto ovat liikkuvia ja hinta vaihtelee yli tai alle arvon ja muodostuu keskihinta, joka vastaa alan tuotannon arvoa täydellisesti. Kilpailu muuttaa suhdetta jatkuvasti mutta ajankohdan tuottavuuden keskiarvo ja arvo sekä hinta vastaavat toisiaan..
Ylimääräinen (tai alimääräinenkin) lisäarvo on reaalinen eikä perustu muuhun kuin tuotantoon.
Työeläkeläinen:
"Miksi työmenetelmien kehittäminen näyttäisi tämän mukaan olevan syntistä?"
Väite ei ole mitään muuta kuin suurta typeryyttä. Jokainen tietoinen työläinen ymmärtää, hyväksyy ja haluaa olla mukana tuotannon kehittämisessä. Tuotanto ei ole työväenluokan vihollinen. Päinvastoin. Tuotanto ja työväenluokka ovat parhaat kaverukset.
Marx totesi satoja kertoja taloudellisten lakien oikean toteutumisen ja jonka seurauksena kapitalistinen, koneellinen, suurtuotanto oli valtaisaa edistystä käsityöhön teollisuudessa ja hevoseen sekä sahraan maataloudessa.
Marx sanoi usein, että kolmas sääty porvaristo kukistaessaan feodaaliaateliston ja luodessaan uuden valtiomuodon tuotantonsa tueksi merkitsi alkeellisen tuotannon loppua ja uuden aikakauden, koneellisen suurtuotannon, alkua.
Marx ylisti Ranskan porvarillista vallankumousta (1789-1795), koska se joudutti tavattomasti kapitalismin kehitystä Euroopassa ja ympäri maailmaa.
Marx myös kiinnitti huomiota tuotannon tuottajien (työläiset) asemaan ja jossa heidän olosuhteensa kapitalismin alkuaikoina, alkuperäisen kasaantumisen aikana, toteutui.
Marx näki tavaratuotannon lakeja tutkiessaan että pakkoluovuttajat, porvaristo, joka pakkoluovutti feodaaliomaisuuden ja valtiomuodon, tulevat myös itse pakkoluovutetuiksi ja uusi luokka työväenluokka (työkansa kaikkineen) pakkoluovuttaa pakkoluovuttajat ja todelliset tuottajat (työkansa) pääsevät hallitsemaan tuotteitaan.
Marx esitti lyhyesti sen, että taloudelliselta kannalta kapitalismi ei ole ihmiskunnan viimeinen ja lopullinen tuotanto- ja valtiomuoto.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Peruskysymys. Rahan olemus.
Raha on väline. Se on vaihdon vastike.
Rahan historia on sangen nuori Homo Sapiens lajin 200.000 vuotisessa historiassa ja on noin 4.000 - 5.000 vuotta vanha.
Sitä ennen tavaroita vaihdettiin toisiinsa suoraan. Miten tarvaroiden arvoa mitattiin toisiinsa?
Jos kivikirves ja litra vehnän jyviä olivat vaihdettavissa keskenään, niillä täytyi olla jotain yhteistä niin erilaisia kuin ne tavaroina käyttötarkoituksiltaan olivatkin.
Vaihdon vastikkeellinen peruste ei voinut olla käyttöarvo vaikka tavaroissa vaihdetaan käyttöarvoja. Kumpaankiin tavaraan sisältyi yhtä paljon työtä ts työvoiman kulutusta. Keskimäärin näin.
Viljelyn, karjanhoidon ja käsityön eriydyttyä ja paikallisen asutuksen vakiintuessa kauppa kehittyi ja vaihto lisääntyi. Vaihdon vastikkeeksi ts. tavaroiden arvon yleisvastikkeeksi kehittyi jokin yleinen tavara esim. nauta ja johon muiden tavaroiden arvoa verrattiin.
Seuraava aste oli pelimerkki, joka nykyisinkin on vaihdon yleisvastike, metalliraha. Sinä toimivat kupari-, hopea- ja kultaraha. Kulta harvinaisena metallina sai erityisaseman. Tietty määrä rahaa (kultana tms) vastasi kaikkien tavaroiden perusarvoa, siihen esineellistynyttä työtä.
Ostaja ja myydä saattoivat verrata siihen missä maassa hyvänsä tuotettua tavaraa. Jos esim. vehnälitra maksoi yhden hopeakolikon, ostaja nosti karvat pystyyn, mikäli muualta tuodusta vehnälitrasta pyydettiin 3 kolikkoa.
Samalla kun raha etäännytti tajunnan konkreettisesta vaihdosta, raha ikäänkuin etääntyi työvoiman arvon mittaamisen mitasta ja rahalle tuli ulkopuolinen "jumalallinen" mahti. Raha alkoi fetissinä hallita ihmisen tajuntaa ja sen mahdin alla ihmiset tunsivat itsensä voimattomiksi.
Raha tavaroiden arvon mittana siihen käytetyn yhteiskunnallisesti välttämättömän työn mittaajana kehittyi samoihin aikoihin kun kyläyhteisöt ja lähisukulaisheimot muodostivat valtion ja rahan arvo heijastaa tavarataloutta edelleen mainitulla periaatteella.
Porvarilliset talousfilosofit pyrkivät kiistämään tämän yksinkertaisen perustotuuden ja heillä on siinä pääomien yksityisomistuksesta lähtevä "lehmä" kainalossa.
Jos tunnet mielenkiintoa, vastaatko tähän. On pohdituttanut semmonen asia, että jos raha toimii työn mittaajana, mitä pörssiraha puolestansa mittaa. Koska ralisoimalla pörssivoitot saa ihan oikeata ja saman arvoista käteistä kuin reaalitaloudenkin voitoista. Mitä mieltä olet siitä, että syntyykö nyt pörssien kautta lisäarvoa ilman työtä?
Kalle vastaa näin - marxia soveltaen.
Ei synny. Pörssissä pyörivä raha ja voitot ovat lähtöisin työntekijöiden riistosta. Jos ei työn tuloksia kerättäisi yrityksessä omistajille niin ei mitään osakkeen arvonnousuakaan tapahtuisi. Pörssikurssien arvonnousu perustuu yrityksen odotellulle pääoman kasvulle ja se taas tulee yrityksessä tehdystä työstä, jota ei ole maksettu palkkoina ulos.
Näin siis tiukasti marxia soveltaen.
.....................
Oletko unohtanut tämän?
Spekuloiko valmistus?
Vai miten on selitettävissä spekulointivoiton olevan lisäarvoa?
Ja viittaus marxin oppiin mukaan - sekä tietenkin lähdetiedot.
.......................
Pörssissä ei synny rahaa. Sijoittajakapitalistit vievät sinne pääomia ja toiset samalaiset pelaavat valmiiksi tuyotetuilla pääomilla.
Sitä voisi kuvata vaikkapa siten, että omistajat asettuvat kasino- tai korttipöydän ääreen aj alkavat pelata. Pelissä joku voittaa, joku häviää.
Pääomien ja palkkojen keskinäisiin suhteisiin se ei vaikuta mitenkään eikä tuotantoonkaan. Muutoksia tapahtuu kapitalistien keskinäisissä suhteissa. Jollekin voi siirtyä osa tai kokonainen yritys omistukseen ja tuotanto jatkuu entisellään.
Pörssiyritysten kokonaissaldo säilyy entisenä.
Amerikkalaisissa filmeissä, joissakin, näkyy pörssin tominta reaalisen todellisena. Kuinka siellä huhuilla noistetaan tai lasketaan yritysten arvoa, anastetaan toisen kapitalistin pääomat kepulikonsteilla. Huijauskonsteja on monenlaisia.
Pörssikurssien vaihtelu ei vaikuta lisäarvon osakeantiin. Se tulee, olipa kurssi alhaalla tai ylhäällä. Mutta se vaikuttaa pienosakeomistajaan, kuten työläisten osakkeisiin laittamaan säästöön.
Duunari voi laittaa sijoitusrahastoon tai suoraan osakkeisiin ja toivoa korkeampaa korkoa kuin talletustililtä ja niin se onkin. Ongelma tulee silloin, kun duunari tarvitsee sijoitukset esim. asunnon ostoon ja kurssi onkin romahtunut isojen pelaajien keinottelun tuloksena. Duunari voi menettää puolet ja enemmänkin sijoittamastaan eikä ole saanut korkoja kuin muutaman satasen.
Tavaroiden arvojen summa kehittyy tuotannossa. Pörssissä kapitalistit keinottelevat työläisten työn tuloksilla.
Uutta on se että valtio kapitalistien etujen turvaajana on nykyisin ryhtynyt korvaamaan pörssipelureiden tappioita (mm. Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja, Malta ja kohta Kypros) työläisten maksamilla veromarkoilla eli kansantuloa jaetaan uudelleen. Tämä sotkee rahoitusmarkkinoita, lisää riiston astetta, edistää tuotannon anarkiaa.
Se on myös synnyttänyt tyytymättömyyttä ja edistänyt valveutumattomien rahvaan edustajien piirissä äärioikeistolaisnationalistia liikkeitä.
Aiai, sinulta unohtui tärkein asia pörssistä.
Sinne jatkuvasti kerätään uutta lisäarvoa työläisiltä ja se näkyy pörssikurssien nousuna. Yritysten arvot nousevat lisääntyvän pääoman mukana joten ei pörssissä pelkästään pelata kapitalistien rahoilla vaan sinne jatkuvasti työnnetään myös lisää lisäarvoa jolloin lähes kaikki pelaajat voittavat - jopa ne tyhmimmätkin.
Olisihan sinun tämä pitänyt tietää jos jotakin yleensä olet marxista ymmärtänyt. Vai onko marxin tietosi vain kykyä ulkomuistista toistaa tiettyjä lauseita ymmärtämättä kuitenkaan niiden todellista sisältöä?
.........................
Marx sanoi, että tuotanto on luonteeltaan yhteiskunnallista. Määritelmä on selkeä.
Tuotantoa ei harjoiteta sen itsensä takia tai että tuotettaisiin tavaraa mätänemään varastoon tms. paitsi sota-asetuotanto, joka vanhentuu parinkymmenen vuoden välein ja jälleen yhteiskunnallista työtä haaskataan uusien aseiden tuotantoon.
Kapitalismin alussa suuri paino oli rikkaiden yläluokan ylellisen elämän tarpeiden tyydyttämisessä mutta myös teiden, liikenteen ym. rakentamisessa.
Työvoiman kurja asema näkyi 12 -16 tuntisessa työpäivässä, alkeellisessa työturvallisuudessa, palkkojen ollessa nipin napin elossa pysymisen ehdoissa.
Koneellinen suurtuotanto on edelleen yhteiskunnallistunut. Suuri osa tuotannosta menee rahvaan tarpeiden tyydyttämiseen. Kehityksessä on työväenliikkeellä suuri merkitys. Työväenliikkeen syntyminen oli lainomaisuus. Toisin ei voinut olla.
Voiton suhdeluvun alenemistendessi on ilmaus tuotannon yhteiskunnallisesta luonteesta eikä sitä mikään mahti muuksi muuta.
Miten tuo minulta lainattu liittyy aiheeseen, kommentoin siinä vain jotain teikäläisistä joka marisi tuotekehityksen mahdollisesti lisäävän riistoa kun sama tulos saadaan vahemmällä työllä.
Tällä ei ole mitään tekoa Marxin tai noiden kahden muun lainauksen välillä jos tarkkoja ollaan.
Tavaralla noin äkkipäätään on useampiakin arvoja, yksi on se jonka siihen liittyvät kustannukset vaikuttavat, sitten on myyntiarvo jossa edelliseen pyritään lisäämään kate, ei siis mitään lisäarvoa. Sitten on käyttöarvo joka on ehkä sen todellisin arvo pitkän päälle.
Myyntiarvohan saattaa varastoitaessa joko nousta tai laskea markkinoista riippuen joten se onnhieman suhteellinen kaikkiaan.
Sitä en ymmärrä miksi viitsit moisella päätäsi vaivata? Aiotko joksikin uudeksi Marxiksi, sosialismin epäjumalaksi?
"Aiai, sinulta unohtui tärkein asia pörssistä.
Sinne jatkuvasti kerätään uutta lisäarvoa työläisiltä.... "
Tuhat muutakin yksityiskohtaa jää sanomatta. Lyhyessä kirjoitukseesa voi keskittyä vain osasiin.
Pariisin pörssin arvo Euroopan porvarillisten vallankumousten vuosina saattoi käsittää suhteessa vain nykyaikaisen keskisuuren yrityksen pääomat. Tämä noinarvona, koska minulla ei ole tilastoja.
Pörssiin hakeutuu myös kasvuhaluinen yritys ja joka haluaa kerätä ylimääräisiä pääomia vastaisen tuotannon kehittämiseen. Kaikki pörssin pääomat ovat aikaisemmasta tuotannosta syntyneitä pääomia.
Kommunisti haluaa kehittää tuotantoa. Se joka on tuotannon kehittämistä vastaan, ei ole kommunisti. Jako on selvä.
Pikkuporvari ajattelee kansantaloutta yksityisyrityksen näkövinkkelistä ja sotkeutuu yrityksen sisällä käytettäviin käsitteisiin.
Tuotto, myyntikate, voitto, myyntihinta ym. ovat yleisellä nimellä lisäarvoa tai kuvaavat lisäarvon eri puolia. Samoin jaetaan kiinteä pääoma tilinpäätöksissä pienempiin osiin kuten, rakennukset, raaka-aineet, korjauskulut ym.
Tavaratuotanto ei toimi ellei siinä tule voittoa. Voitto kuvastaa työn tuottavuuden nousua.
Toinen tärkeä asia on työvoimatavaran arvo. Se on kuten sanottu yhteiskunnallisesti välttämättömät elämisen tarvikkeet. 1.800 luvulla se edellytti harvoin lukutaitoa. Nykyään se on työvoimalle välttämätön.
Kolmas on lisäarvo ja se on tuottajilta, työvoimalta anastettua. Tuotannossa on vain ihmisiä. Jos sen tuloksista joku rikastuu, se on joltain pois.
Työvoimakin on saanut enemmän osin välttämättömyyden pakosta (lukutaito, ammattikoulutus, ja ohessa yleissivistys ym) ja osin oman toimintansa tuloksena (ovat vaatineet ja saaneet jotain).
Edellisistä johtuu työn ja tuotannon yhteiskunnalistuminen. Tuotannon luonne muuttuu yksityistarpeista yhä enemmän koko yhteisön tarpeiksi. Omistus säilyy yksityisten (harvalukuinen joukko) käsissä ja muuttuu koko ajan pahemmaksi ristiriidaksi yleisen ja yksityisen väliseksi ristiriidaksi.
"Työeläkeläinen" esittelee loisteorioita ja joilla ei selitetä mitään. Yrityksen työläiset olisivat loisia, tarpeettomia, mutta "hyäväntahtoinen" pääomien omistaja säälistä antaa rahaa työtä vastaan. Näkemys on tosi säälittävä. Riittää kun kysyy, tuleeko mitään tuotannosta ulos ilman työkäsiä!
Työkkäri esittää vallitsevaa Kokoomuksen politiikkaa - on oltava yrityksiä, jotka palkkaavat työttömiä töihin (säälistä) ja sen takia toisten työläisten tulee kantaa ylimääräistä veroa uusien yritysten luomiseksi.
Kokoomus esittää periaateessa tasanjakokapitalismia, jossa työlliset ja työttömät työläiset tasaavat ansionsa. Käytännössä se toteutuu takaperoisena tuotantona. Koko ajan pudotetaan tuotantoa ehdolla että pienevä omistajajoukko saa entistä suuremman osuuden tuloksesta.
On selvää, että politiikka johtaa katastrofiin. On johtanut jo. Valtionvelka on kasvanut yli 90 mrd ja kasvaa edelleen. Politiikka onnistui ainoastaan valtionvelan kasvattamisella mutta putoaminen kuoppaan on sitäkin syvempi.
Periaatteessa Kokoomuksen-Kepun-SDP:n (myös persut) akselin talouspolitiikka tällä vuosituhannella on ollut Kreikan poltitiikkaa ja tulokset ovat nähtävissä.
Jos s.p kommunistit haluavat kehittää tuotantoa niin miksi maat joissa he ovat olleet ruorissa ovat siinä suhteessa kehitysmaita, kulutustavaran suhteen sekä ison että pienen?
Miksi kommunismin aatteet saavat jonoja kauppojen oville? Onko sekin jotain kehitystä positiiviseen suuntaan? Älä sano jotta ei oikeaa kommunismia ole ollut vaan muistele Aarne Saarista ja Taisto Sinisaloa sekä Otto Willeä niin kyllä nuo kaverit ainakin sen mukaan vannoivat.
Minä en esittänyt mitään ”loisteoriaa” vaan halusin korostaa sitä seikkaa, ettei se varsinainen työkansa mitään luo vaan tekee mitä käsketään. Ilman käskijää ollaan varsin hukassa kuten ilman pääomiakin. Tehtaan valtaaminenhan on pääomien varastamista jos ihan rehellisiä ollaan niin täällä kuin muuallakin.
Minä en esitä minkään puolueen politiikkaa vaan omia aatoksia siitä miten näen maailman, minä katson sitä omin silmin enkä kenenkään muun lasien läpi, suosittelen sinullekin!
Nykyinen politiikka on ollut liian lepsua poliittisista syistä, on jaettu vastikkeetonta rahaa ja se on tullut kalliiksi. Siitä pitää luopua ja muuttaa työvoimapolitiikkaa suuntaan jossa työvoiman tarvetta ohjataan päivän pituudella eikä irtisanomisilla.
Jatkuvaan nousuun on tuskin enää mahdollisuuksia kehittyneissä teollisuusmaissa vanhoin konstein, jos halutaan positiivista kehitystä on aloitettava koulutuksen lisäämisestä korkean teknologian töihin kuten eri asteisia insinöörejä, ohjelmoijia jne.
"Tehtaan valtaaminenhan on pääomien varastamista jos ihan rehellisiä ollaan niin täällä kuin muuallakin."
Ei se ole varastamista vaan palauttamista oikeille omstajille, niille jotka ovat pääomat luoneet. Vai yritätkö väittää, että pääomat tipahtivat kuusta omistajien käsiin. Pääomien omistajat ovat varkaita, jos niin halutaan sanoa.
Sosialismin puutteista, joihin aina vetoat. Lyhyesti, koska siitä pitäisi aloittaa oma viestiketju.
Ensinnäkin pitää aina ottaa lähtökohta esille. Lenin totesi monessa kirjoituksessa että vaikka Venäjä on poliittisesti kapitalismia edellä, taloudellisesti se on maatalousvaltainen puolifeodaalisen valtion lähtökuopissa.
Lokakuun 1917 vallankumous teki ensi töikseen porvarillisen vallankumouksen tehtävät kukistaessaan maaorjuuden jäänteet.
Lenin esitti usein, että jos Saksassa olisi voittanut sosialismi, se olisi mennyt huomattavasti Venäjää edelle ja helpottanut Venäjän taloudellista rakentamista.
Sosialismi voitti ensin takapajuisissa maissa ja lähti paljon kauempaa kuin lännen kapitalismi.
Toiseksi lännen kapitalismi pystyi sotien ja kauppasaarron avulla jarruttamaan talouden rakentamista. Vielä 80 luvulla mm. Suomea kiellettiin viemästä NL huipputekniikkaa.
1921Neuvosto-Venäjä aloitti NEP-kauden. Se oli tiettyä periksi antamista mutta auttoi kauppasuhteiden solmisessa ja sotien rappeuttama maa pääsi jaloilleen ja 1929 alkoi huima teollistamisaikakausi.
1945 sodan jälkeen NL piti turhaan suurta armeijaa, rakensi sotakalustoa ja jotka piti uusia lyhyin väliajoin.
1970 oli esillä talousuudistus, jota ei koskaan toteutettu. Sen ydin oli antaa tuottamattoman tuotannon, myös kolhoosien, mennä nurin eli olisi lopetettu valtion katteettomat tukiaiset. "Pysähtyneisyyden aika" kuvaa hyvin viimeistä 20 vuotta. Afganistanin sota oli suuren luokan emämunaus ja kallis.
1970 olisi merkinnyt jollain tavalla uutta NEP-kautta ja mikä Kiinassa vähän myöhemmin otettiin käyttöön.
Monella tavalla edellä mainittu antoi leimansa koko sosialistiseen leiriin.
Tämä ei sitten ollut alkuunkaan tyhjentävä kritiikki.
Työläiset eivät vie uutta yhteiskuntaa 20 luvun Neuvostoliitoksi tai 60 luvun Kiinaksi tai 90 luvun Kuubaksi.
Suomessa ja muualla on lähtökohtana vallitseva tuotanto ja siitä eteenpäin. Kaikkea ei suinkaan tarvitse välittömästi kansallistaa. Finassipääoman valvonta ja talouden tilinpito riittää lähtökohdaksi. Se että yritykset tuovat osuutensa yhteiskunnalliseen varantoon ja varsinkin pienyritysten veronkierto pyritään poistamaan.
Länsi Euroopassa on yleinen sivistystaso toista luokkaa kuin esim. 1917 Venäjällä. Maat ovat teollisuusmaita ja maatalous on kapitalistisella pohjalla ja yksityinen talonpoika lähes tyystin historiaa.
Tästä on helpompi jatkaa kuin aloittaa maaorjuuden poistamisesta ja lukutaidon opettamisesta kansalle ensitöinä.
Lännen kapitalismin eduksi voidaan lukea myös valtavan kapitalistisen maailman riisto ja mikä toimii edelleenkin. Kehitysmiasta tuodaan tai siellä tuotetaan halvalla ja joiden tuotosta murusia tipahtaa lännen työläistenkin pöytään.
Siirtomaariiston jälkikaiut eivät ole merkityksetön seikka.
Sekin muuttuu.
Marxin aikana syntyvivät jo osakeyhtiöt ja oli nähtävissä kartellit sekä monopolit. Osakeyhtiö merkitsi suurta askelta tuotannon yhteiskunnallistumisessa.
Nykyiset ylikansalliset suuret mm. öljy-yhtiöt, autotuottanto ym , joita voi kutsua kartellien kautta monopoliyhtiöiksi ja joista noin 10 suurinta hallitsee maailman ölymarkkinoita, ne vievät yhteiskunnallistumisen maapallon tasolle.
Yhä suuremmaksi välttämättömyydeksi kohoaa monien tuoteryhmien tuottamisen yhteiskunnallinen sääntely ja jako. Luonnon säilyminen asettaa kaikenlaiselle tuotannolle uusia vaatimuksia yksittäisen kapitalistin tahtoa vastaan.
Tietyissä perustarpeissa lähestytään rajaa, jossa kasvua ei tarvita.
Kapitalismin perusolemus on pääomien jatkuva kasvu. Tuotannon tavoite on lisäarvon ikuinen lisääntyminen yksityisten käyttöön.
Ristiriita käytännöllisten tarpeiden ja tuotannon yksityisen omistuksen tarkoitusperän kanssa kasvaa. Ristiriita on kasvanut paikallisesta tai alueellisesta maapalloa kattavaksi.
Tuotantovoimien teho on valtava. Mitään leikkauksia tai tarpeellisen tuotannon supistuksia ei tarvita. Työajan lyhentäminen ja sosiaalisen yhteisön rakentaminen on täysin mahdollista ja kehittyneet maat voivat tuottaa lisätyönä kehittyille maille koneenrakennustekniikkaa tai sovitaan elintarpeiden viljely niille edullisille seuduille ja koneita rakennetaan muualla.
Tuleva ihmiskunta on pakotettu suunnittelemaan yleisellä tasolla kehityksen perusviivat vastoin kaikkien maailman kapitalistien henkilökohtaisia etuja.
Jo nyt on täysin naurettavaa pääomapiirien leikki piilottaa esim. euroalueella pääomia, kiusata kansoja ja mikä johtaa taantumukseen.
Marxin talousopin lähtöasetelmat pakottavat muutokseen, jossa yhteisön edun kautta toteutuu yksilön etu. Muutoksella alkaa olla kiire. Porvarit (USA, Englanti ja Ranska etunenässä leikkivät pikkusodillaan) voivat viedä voitontavoittelun takia ihmiskunnan suuriin sotiin.
Kommunisteilla on sama tunnus kuin II Internationaalin Stuttgartin sosialistikonferenssissa (muistaakseni 1910) lähestyvän sodauhkan alla - Sosialistien kansanedustajat eivät hyväksy sotamäärärahoja ja kehottavat työläisiä olemaan ampumatta toisen maan työläisiä.
Ne sosiaalidemokaattiset puolueet ja parlamenttiedustajat, jotka lipesivät päätöksestä, niistä kasvoi sosiaalidemokraattinen työväenliike. Niistä juuri monikaan ei enää keskustele marxilaisuudesta tai sosialismista.
Mutta sodanvastaiset liikkeet tulevat kohoamaan. Se on välttämättömyys.
Mainosmiehet, koulutettu ammattikunta, tutkii isojen rahojen turvin, kuinka kansalaisille voitaisiin luoda mielihyvätuotteita. Ei aivan välttämättömiä tai ei ollenkaan tai aivan turhia tuotteita. Tällaista tuotantokalustoa voisi sunnata välttämättömään ja tarpeelliseen.
Sota-asetuotanto on toinen turha tuotanto ja rasittaa pääosin palkkatyöläisen kukkaroa ja siellä missä niitä käytetään työläiset kärsivät tuhannesti vielä enemmän. Viittaan vain Afganistaniin ja Syyriaan ja Malissa ranskalaiset pommit tipahtelevat uhkaavasti.
Tavaratuotannossa koneellisen suurtuotannon edullisuus.
Käsityöntekijä valmistaa kellarisorvilla ja muilla välineillä yhden puukon päivässä.
Olkoon sen hinta 40 euroa. Käsityöntekijä, olkoon vaikkapa yrittäjä, saa nipin napin sapuskan ja vaatteet. Asunto täytyy olla muualta hankittu.
Isot pääomat yhtyvät ja järjestävät puukkotehtaan. Tehdas tuottaa päivässä 1.000 puukkoa 50 työläisen voimin. Työläistä (kaikki tuottajat siivoojasta insinööreihein) kohden tuottavuus tehtaassa on 20 kertainen käsityöhön nähden.
Jos laskettaisiin 50 yrittäjän erillisten verstaiden pääomakulut tuotantokalustoon ja verrattaisiin tehtaan pääomakuluihin, havaittaisiin, että tehtaassa suhteelliset kulut laskevat. Toisin sanoen edistynein tekniikka on edullista.
Esimerkki kuvaa teollisen kehityksen vääjämätöntä taloudellista edullisuutta. Siinä piilee myös se seikka, että tuotannon eteneminen koneelliseen suurtuotantoon on lainomaista ja yksilön tahdosta riippumatonta. Esimerkki osoittaa myös syyn siihen, miksi pientuottajia lakkaamatta vararikkoutuu ja poistuu markkinoilta.
Esimerkki osoittaa myös sen, että yhteiskunnan varoilla tukea jo alkuunsa kannattamatonta tuotantoa ei ole pohjaa.
Marx sanoo tuotteen arvon muodostuvan markkinoilla. Kalle leikkii Marx-siteerauksillaan sanomalla tuotteen arvon muodostuvan vaihdossa. Kalle siis kuvittelee sanovansa samalla jotakin uutta ja siteeraavansa Popperia.
Mies ajaa kymmenen kuutiota vettä Saharaan, alkaa satamaan. Mies vaihtaa veden hiekkaan.
Tuotteen arvo muodostuu markkinoilla, ei vaihdossa. Voihan sitä tietysti vaihtaa veden hiekkaan, jos hiekalle on Saharassa markkinoita.
Herra meitä suomalaisia varjelkoon Kallen tapaisilta kauppamiehiltä.
Marx käsittelee teoriansa toisessa osassa työväestön asemaa kapitalismin vallitessa. Objektiivisten taloustieteilijöiden tavoin hän ei ole kiinnostunut marginaaleista eikä yksilöistä, sanalla sanoen hän ei ole kiinnostunut yksityisistä omistuksista, kuten Kallen puhelinosakkeista tai asunnosta, ei Kallen ossuuskaupalta saamista bonuksista. Marx oli kiinnostunut luokista ja luokkien tulonmuodostuksesta.
Olen työmies. Työmiehenä on sillä tavalla v..... olla, että oikeastaan työmies joutuu tekemään kaikki työt. Herrana on jotenkin selkeämpää.
Olen työmies ja marxilaisittain tietoinen luokka-asemastani. Minua ei mitenkään häiritse se, että työssäolo-aikani tuloni olivat yli kolminkertaiset ns. keskiluokkaan verraten eikä eläkkeenikään ole kehno. Pieni osakesalkkunikaan ei hämärrä luokka-asemaani.
Kuhafileen hinta torilla on 34 euroa/kilo. Se on järjetön hinta vaaleasta mössökalasta, joka ei oikeastaan maistu miltään. Ahvenfileen oikea hinta olisi 11 euroa, kuhan alle sen. No, mitäpä tässä. On tässä kuhaa kalastettu ja osamme otettu. On madeaika. Jo joulukuussa tutkailimme, hyvältä näyttää.
Toivonkin Kalleen vaimon - siis sen aikaisen vaimon joka sai toivoa auton värin - ostavan Kallelle kuhafileen ja maustavan sen niin, ettei Kalle syödessään mausta oivaltaisi mitä kalaa syö. Sen sikäli kuin Kalle madesoppaa syö, Kallen lautaselle Tampereelle on jo 15 vuotta toimitettu kommunistimadetta.
En aikoinani ymmärtänyt satsata finanssikapitalismiin, ei harmita. Kilolla mätimadetta saa nyt 30 Nokian osaketta.
Eikö Kalleille, Urpoille ja Turboille vieläkään kajasta päävalo, joka kertoo heille finanssikapitalismin ja teollisuuskapitalismin eron? Yhtä kertaa enemmän Kalle on kertonut kaiken hyvinvoinnin lähteneen "porvarivetoisesta" eduskunnasta. Kalle syököön kuhaa halvempaa sisäpaistia ja eläköön uskoen, ettei häntä ole kustu silmään. Näin yli kahdeksankymppisenä sanoisin,että kustu on. Kalle on isänmaallinen mies, uskollinenkin,sellainen horjumaton. Kallea eivät petä kuin hallitus ja Valio. Kun Kalle kaataa maitoa aamukahviinsa, se maksaa 30% enemmän. Miten sattuikaan, juuri minun poikani on provinssimeijerin pikkudirika, Valion päätös on pakkorako ja mahdollistaa aluemeijereiden tulevaisuuden. Kysehän oli siis kilpailuviraston pakkopäätöksestä.
Mutta, me kaadamme Kallen kanssa runsaasti kermaa madesoppaamme ja koetamme näyttää vähemmän köyhiltä.