ATEISMIN JÄLKEEN
Uskonnollisuus Venäjällä
Kimmo Kääriäinen
Neuvostoliitto ei maallistunut, se maallistettiin. Valtaosa kirkoista suljettiin tai hävitettiin, uskovia vainottiin ja uskonnoista oli saatavissa tietoa lähinnä ateistisen propagandan kautta. Uskonto ei sopinut kommunismin rakentamisen projektiin. Perinteinen ortodoksinen uskonnollisuus pyrittiin korvaamaan kommunistisella kansalaisuskonnolla. Mitä uskonnolle tapahtuu, kun vainot loppuvat ja uskonnollisuus voi uudelleen asettua omiin uomiinsa? Venäjä on ainutlaatuinen "laboratorio" tämän tutkimiseen.
Kirja kertoo venäläisten uskonnollisuudessa tapahtuneista muutoksista kommunistivallan romahtamisen jälkeen. Samaan aikaan, kun läntisessä Euroopassa keskustellaan maallistumisesta, uskonnon merkitys Venäjällä on voimakkaasti lisääntynyt. Yhä uusia uskonnollisia organisaatioita rekisteröidään, kirkkoja, luostareita, moskeijoita ja muita kulttuurirakennuksia rekennetaan ja restauroidaan. Uskovien määrä kasvaa. Uskonnosta – etenkin ortodoksisuudesta – on tullut perusta kansallisen identiteetin rakentamisessa.
TT, VTM Kimmo Kääriäinen on Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja ja teologisen etiikan ynnä uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa.
Uskonnollisuus Venäjällä
Kimmo Kääriäinen
Neuvostoliitto ei maallistunut, se maallistettiin. Valtaosa kirkoista suljettiin tai hävitettiin, uskovia vainottiin ja uskonnoista oli saatavissa tietoa lähinnä ateistisen propagandan kautta. Uskonto ei sopinut kommunismin rakentamisen projektiin. Perinteinen ortodoksinen uskonnollisuus pyrittiin korvaamaan kommunistisella kansalaisuskonnolla. Mitä uskonnolle tapahtuu, kun vainot loppuvat ja uskonnollisuus voi uudelleen asettua omiin uomiinsa? Venäjä on ainutlaatuinen "laboratorio" tämän tutkimiseen.
Kirja kertoo venäläisten uskonnollisuudessa tapahtuneista muutoksista kommunistivallan romahtamisen jälkeen. Samaan aikaan, kun läntisessä Euroopassa keskustellaan maallistumisesta, uskonnon merkitys Venäjällä on voimakkaasti lisääntynyt. Yhä uusia uskonnollisia organisaatioita rekisteröidään, kirkkoja, luostareita, moskeijoita ja muita kulttuurirakennuksia rekennetaan ja restauroidaan. Uskovien määrä kasvaa. Uskonnosta – etenkin ortodoksisuudesta – on tullut perusta kansallisen identiteetin rakentamisessa.
TT, VTM Kimmo Kääriäinen on Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja ja teologisen etiikan ynnä uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Uskonnollinen tilanne Venäjällä on mielenkiintoinen. Jos Neuvostoliitossa oli 1980-luvulla noin kymmenen Venäjän ortodoksisen kirkon luostaria - tänään (2003) on 614. Myös Kasanin Jumalanäidin katedraalin näkeminen ortodoksisen kirkon käytössä on mukavaa - olihan se uskonnon ja ateismin museo Neuvostoliiton aikana. Katolinen pääkirkko Pietarissa oli mm. perunakellari. Kuuluisan Optinan erämaa-luostarin (Dostojevskin ihailema) sivuluostari Pietarissa oli taitoluistelutila - tänään siellä toimii taas luostari, katekeettinen keskus ja ikonimaalauskoulu.
Mielenkiintoista oli puhua serbialaisen ystäväni kanssa, joka oli omana lapsuutena ja nuoruutena saanut koulussa kuulla kaiken mahdollisen tiedon uskonnon pahuudesta ja yksinkertaisuudesta - ja kaiken materialistisen ja kommunistisen maailmankuvan ihannuudesta - ja tänään hän opiskelee teologiaa.
Toki Venäjä on ristiriitauksien maa ja uskonnollinen kartta on moniulotteinen, mutta nähtävästi valtion tukema ateistinen ja yksin materilaistinen maailmankuva ei kyennyt tyydyttämään yksinkertaisen kansan - eikä älymystöäkään.
Mitä yhteyttä kommunistilla ja uskon asioilla on?
Venäjän mallia en kyllä niin tunne. Mutta Suomessa?
Olen ikäni tuntenut kommunistipuolueeseen kuuluvia ihmisiä, niin jokainen heistä kuuluu kirkkoon, ja uskoo Jumalaan.
Sen tiedän, että lestadiolaisia heistä ei ollut kukaan. Nämä kirjoittajat kaikesta päätellen ovat lestadiolaisia. Älkää tulko tälle palstalle
puhumaan soopaa. Olkaatte te vain onnellisia siellä omassa lahkossanne ja saarnatkaa niitä syntejänne,( mitä teillä tuntuu olevan aika lailla) anteeksi.
Ainakin Neuvostoliitossa esiintynyt kommunismi oli suhteessaan uskontoon kielteinen. Osittain syynä oli ortodoksisen kirkon tuki valkoisille sisällissodan aikana Venäjällä ja ns. Venäläisen pakolaiskirkon äänekäs Neuvostovastainen kritiikki ulkomailta. Nevostokommunismi sitoutui materialistiseen maailmankuvaan ja piti uskontoa menneen ajan ilmiönä, kuten moni lännessäkin. Tämän seuraksena se yritettiin valistamalla ja myös väkisin poistaa.
En ole lestadiolainen, enkä kuulu mihinkään lahkoon, ja älä nyt hinkeenny. Voithan sinä itse mennä Venäjälle katsomaan. Nykyvasemmistolaisuus suhtautuu Suomessa myönteisesti uskontoon - onhan esim. Suvi-Anne Siimes aktiivinen ortodoksisen kirkon jäsen.
Yksi tapa tutustua kommunismin aatteeliseen suhteeseen uskontoon on lukea esim. K. Marxin ja V. Leninin kirjoituksia uskonnosta, materialismista ja ateismista. Tekstit löytyy Suomen kommunistisen puoluen Internet-sivujen kautta. ( http://www.skp.fi/ ) Jos kiinnostaa...
"In the second place, such a journal must be a militant atheist organ. We have departments, or at least state institutions, which are in charge of this work. But the work is being carried on with extreme apathy and very unsatisfactorily, and is apparently suffering from the general conditions of our truly Russian (even though Soviet) bureaucratic ways. It is therefore highly essential that in addition to the work of these state institutions, and in order to improve and infuse life into that work, a journal which sets out to propagandise militant materialism must carry on untiring atheist propaganda and an untiring atheist fight." (V. Lenin, On the Significance of Militant Materialism, 1922)( http://www.marxists.org/archive/lenin/works/1922/mar/12.htm )
yhtäläisyys kristinuskoon on mielenkiintoinen. Siinähän voidaan nähdä eräänlainen maallinen pelastususkonto omine hyvän ja pahan taistoineen, paratiiseineen jne.
En hikeenny. Ja mua kun ei kiinnosta miten Venäjällä, tai muissa maissa on. Näitä lahkojahan maailmalla riittää.
Jokaisen oma asia on tietenkin mihin uskoo. Ja uskooko Jumalaan vai ei. Onneksi lahkoihin kuuluminen ei ole pakollista.
onneksi Itä-Euroopassakin ollaan jo palattu takaisin lähtötilanteeseen, eli uskovat saavat piireissään kaiken mahdollisen tiedon ateismin pahuudesta ja yksinkertaisuudesta.
Näin on väitetty... Vale-uskonnoksi on sitä kutusttu. En itse tiedä...
Totta, niin sen voi myös nähdä. Uskonnoilla ei vaan ole samaa totalitaarista asemaa, kuin Neuvostojärjestelmän ateismilla ja materialismilla...
Vasemmistolaisissa on takuulla sekä uskovia että ateisteja, joten on liioiteltua kirjoittaa, että nykyvasemmisto suhtautuisi myönteisesti uskontoon. Pikemminkin uskonto nähdään jokaisen yksityisasiana. Joissain yhteiskunnallisissa kysymyksissä - ei kaikissa - vasemmiston ja (luterilaisen) kirkon näkökohdat ovat lähelläkin toisiaan. Tämä ei kuitenkaan koske ideologisia kantoja.
Kiitos, huomautuksesta! Olet varmaan täysin oikeassa. Vastaukseni oli hieman yksipuolinen, mutta niin oli myös se viesti johon vastasin.
käyttäytyvät samalla tavoin. Ovat pitkän aikaa oireettomia, mutta yllättäin kuin tyhjästä nousee mustakaapuisia partanaukkeja savupannun pyörittelijöitä kadunvarsille ja kirkkomaille mumisemaan monotonisella äänellä jotain omaisuuden palauttamisesta.
Tulkinta riippu näkökulmasta ja vakaumuksesta... Mutta onhan kirkot, nyt oletettavasti oikeutetusti sikäläisen kirkon lunastettavissa jne.
kommunismin pesää selvitelään vieläkin. Hyvä niin, mutta Venäjän kr.kat.kirkolla tuskin on puhtaita jauhoja pussissa. Ao.järjestelmä oli yksi pääsyyllinen lähes stalinismin veroisen kärsimyksen aiheuttamiseen tsaarin Venäjällä ja nykyään suurin länsimaisen demokratian este.
Jos halutaan rosvot kiikkiin miksei kaikkia!
Venäjän ortodoksisen kirkon suhde valtioon on viime vuosisatoina ollut ongellmallinen - kirkon kannalta. Pietari Suuri teki siitä ns. valtionkirkon, protestanttisen mallin mukaisesti, ja lakkautti patriarkan viran. Tämä teki kirkosta valtion viraston verrattavaksi laitokseksi. Kirkko ei voinut toimia itsenäisesti, vaan valjastettiin tukemaan valtion politiikkaa. Mutta sen tilillä ei ole niin monta miljoona kuin Stalinilla - jos se edes voidaan pitää suoranaisesti syyllisenä kaikkiin tsaarinajan kärsimyksiin... Käytti se kylläkin valtiota hyväksi vainotessa ns. harhaoppisia.
Sama asetelma jatkui Neuvostoliiton aikaan, jolloin piispat, suostuteltiin tai pakotettiin, puhumaan Neuvostojärjestelmän ihannuudesta ja kiistämään kaikki vainoaminen. Muistaakseni 1970-luvulla vuoti julkisuuten raportti joka määritteli Venäjän ortodoksisen kirkon piispat valtion kannalta kolmeen luokkaan: 1/3 oli täysin uskollisia Neuvostoaatteelle, 1/3 oli näennäisesti kuuliaisia ja 1/3 oli täysin epäluotettavia.
Tänään vain kourallinen ortodoksi-piispoja Venäjällä on tullut ns. kaapista oman Neuvosto-taustan suhteen. Se on myös totta, että kirkko on vanhollinen, hierarkkinen ja osittain jarruttava tekijä demokratian soveltamisessa Venäjällä. Virallinen kanta - ei aina käytäntö - löytyy Venäjän ortodoksisen kirkon sosiaaliopista vuodelta 2000, joka löytyy sikäläisen kirkon Internet-kotisivuilta (venäjäksi ja englanniksi). ( http://www.mospat.ru/chapters/e_conception/ )
Venäjän ortodoksinen kirkko ei ole käyttänyt nimitystä kreikkalais-katolinen, kuten Suomen ortodoksinen kirkko tietyn aikaa, joka on harhaanjohtava nimitys, vaan on nimittänyt itsensä Venäjän oikeinylistäväksi kirkoksi (Russkaja pravoslanaja tserkov).