2. Mooseksen kirjan 32. luku kertoo, mitä Israelin kansa teki ylipappinsa johdolla, kun kansan johdossa oleva profeetta oli neuvonpidossa Jumalan kanssa vuorella:
3.-6. (Raamattu kansalle)"... koko kansa irroitti kultarenkaan korvistaan ja toi ne Aaronille. Hän otti heiltä kullan. Sitten hän kaavaili piirtimellä ja valoi kullasta vasikan. Isrealilaiset sanoivat: "Israel! Tämä on sinun jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta." Kun Aaron kuuli tämän, hän rakensi vasikan eteen alttarin. Sitten Aaron julisti: "Huomenna on Herran juhla." Israelilaiset nousivat varhain seuraavana aamuna, uhrasivat polttouhreja ja söivät yhteysuhreja. Sitten kansa istui syömään ja juomaan. Sen jälkeen he nousivat karkeloimaan" Aamen.
Luin tätä kohtaa eräänä päivänä ja jotenkin tämä koko skenaario kuulostaa kovin tutulta. Emme voine väittää, että samassa hengessä olisivat toimineet vain israelilaiset tuona hetkenä. Kirkkohistoria osoittaa lukuisia ajanjaksoja, joissa ihminen on keksinyt parempia tapoja palvella Jumalaa , erilaisia keinoja pyhittymiseen ja lopulta vaihtanut Raamatun Jumalan omaan jumalaansa.
Meillä on usein taipumuksena keskittyä niin paljon ulkoiseen ja näkyvään, että kun menetämme näkökyvyn Jumalan todellisuuteen alamme hätäillä. Hätäilymme johtaa milloin minkäkinlaisen "kultaisen vasikan" valamiseen. Puolustelemme tekoamme sitten Aaronin tavoin (jae 24.) "... he antoivat kullan minulle ja minä heitin sen tuleen ja siitä tuli tämä vasikka!" Kuitenkin aiemmasta jakeesta luemme, miten huolella Aaron oli epäjumalan kansalleen valmistanut.
Kun Jumala ei tunnu toimivan elämässämme, Hän odottaa meiltä uskollisuutta - rauhaa hiljaisuuden keskellä. Maltammeko me odottaa Hänen aikataulujaan vai alammeko me suunnittelemaan muottia seuraavalle vasikallemme? Olen huolissani seurannut vapaiden suuntien toimintaa, kun me yritämme puhaltaa henkeä omiin projekteihimme ja nimitämme mitä tahansa mielen liikutusta "väkeväksi Pyhän Hengen läsnäoloksi". Jos tätä on meidän väkevyytemme ja projektimme ovat Jumalan toimintaa kansansa keskellä, häpeän kutsua itseäni helluntailaiseksi.
Raamatullinen ohje, jonka Paavali antoi Timoteukselle: "Saarnaa sanaa. Astu esiin sopivalla ja sopimattomalla hetkellä." on korvattu SLK (seurakunnan luontainen kehitys) ohjelmilla ja GLS (Global Leadership Summit) tyylisillä humpuukiversioilla. Ainoa mikä antaa seurakunnalle ja yksilöuskovalle voimaa ja minkäänlaista toivoa on Jumalan Sana. Jopa kuolleet luut tottelevat Jumalan sanaa, kuten saamme lukea Hesekielin kirjan 37. luvusta. Ja kun eloa ei löydy ihmistekoisista ohjelmista ja psykologisesta harhaanjohtamisesta, niin sitten tartutaan keneen tahansa, joka komentelee Pyhää Henkeä ja "parantaa" ihmisiä.
Molemmat näistä - näennäiskonservatiivinen johtamistaitolähestyminen ja ylikarismaattinen kundalini-pelleily - ovat Jumalan edessä kuin likainen vaate ja Hän oksentaa molemmat suustaan. Miksi, rakas helluntaiherätyksemme, et tyydy Jumalan kertakaikkiseen ilmoitukseen Sanassaan? Miksi korvaat hiljaisen, Jumalan voiman, metelimiehillä ja sielullisuudella ja raamatullisen opetuksen psykologiselle ihmisten silittelyllä.
Koko uskossaoloaikani, minua ollaan yhä enenevässä määrin kehoitettu - saarnatuolista - katsomaan sisimpääni ja sydämeeni jos vaikka löytäisin sieltä vastauksia kysymyksiini. Ainoaakaan oikeaa vastausta en ole vielä siltä löytänyt, sillä ihmissydän on petollinen ja täynnä kaikkea vilppiä. Kumpa me ymmärtäisimme, että elämässämme ei ole kyse meistä, vaan Jumalasta! Jos voisimme käsittää, että ei meidän tule eheytyä tai täyttyä yhtään enempää. Meidän (vanhan ihmisemme) tulee kuolla pois, jotta Jumala voisi täyttää koko elämämme!
Jauhetaan kultaiset vasikkamme jauhoksi ja palataan ristin äärelle. Odottamaan elävää Jumalaa! Annetaan metelöijien metelöidä ja avataan Raamattumme jälleen: "Puhu Herra, palvelijasi kuulee."
3.-6. (Raamattu kansalle)"... koko kansa irroitti kultarenkaan korvistaan ja toi ne Aaronille. Hän otti heiltä kullan. Sitten hän kaavaili piirtimellä ja valoi kullasta vasikan. Isrealilaiset sanoivat: "Israel! Tämä on sinun jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta." Kun Aaron kuuli tämän, hän rakensi vasikan eteen alttarin. Sitten Aaron julisti: "Huomenna on Herran juhla." Israelilaiset nousivat varhain seuraavana aamuna, uhrasivat polttouhreja ja söivät yhteysuhreja. Sitten kansa istui syömään ja juomaan. Sen jälkeen he nousivat karkeloimaan" Aamen.
Luin tätä kohtaa eräänä päivänä ja jotenkin tämä koko skenaario kuulostaa kovin tutulta. Emme voine väittää, että samassa hengessä olisivat toimineet vain israelilaiset tuona hetkenä. Kirkkohistoria osoittaa lukuisia ajanjaksoja, joissa ihminen on keksinyt parempia tapoja palvella Jumalaa , erilaisia keinoja pyhittymiseen ja lopulta vaihtanut Raamatun Jumalan omaan jumalaansa.
Meillä on usein taipumuksena keskittyä niin paljon ulkoiseen ja näkyvään, että kun menetämme näkökyvyn Jumalan todellisuuteen alamme hätäillä. Hätäilymme johtaa milloin minkäkinlaisen "kultaisen vasikan" valamiseen. Puolustelemme tekoamme sitten Aaronin tavoin (jae 24.) "... he antoivat kullan minulle ja minä heitin sen tuleen ja siitä tuli tämä vasikka!" Kuitenkin aiemmasta jakeesta luemme, miten huolella Aaron oli epäjumalan kansalleen valmistanut.
Kun Jumala ei tunnu toimivan elämässämme, Hän odottaa meiltä uskollisuutta - rauhaa hiljaisuuden keskellä. Maltammeko me odottaa Hänen aikataulujaan vai alammeko me suunnittelemaan muottia seuraavalle vasikallemme? Olen huolissani seurannut vapaiden suuntien toimintaa, kun me yritämme puhaltaa henkeä omiin projekteihimme ja nimitämme mitä tahansa mielen liikutusta "väkeväksi Pyhän Hengen läsnäoloksi". Jos tätä on meidän väkevyytemme ja projektimme ovat Jumalan toimintaa kansansa keskellä, häpeän kutsua itseäni helluntailaiseksi.
Raamatullinen ohje, jonka Paavali antoi Timoteukselle: "Saarnaa sanaa. Astu esiin sopivalla ja sopimattomalla hetkellä." on korvattu SLK (seurakunnan luontainen kehitys) ohjelmilla ja GLS (Global Leadership Summit) tyylisillä humpuukiversioilla. Ainoa mikä antaa seurakunnalle ja yksilöuskovalle voimaa ja minkäänlaista toivoa on Jumalan Sana. Jopa kuolleet luut tottelevat Jumalan sanaa, kuten saamme lukea Hesekielin kirjan 37. luvusta. Ja kun eloa ei löydy ihmistekoisista ohjelmista ja psykologisesta harhaanjohtamisesta, niin sitten tartutaan keneen tahansa, joka komentelee Pyhää Henkeä ja "parantaa" ihmisiä.
Molemmat näistä - näennäiskonservatiivinen johtamistaitolähestyminen ja ylikarismaattinen kundalini-pelleily - ovat Jumalan edessä kuin likainen vaate ja Hän oksentaa molemmat suustaan. Miksi, rakas helluntaiherätyksemme, et tyydy Jumalan kertakaikkiseen ilmoitukseen Sanassaan? Miksi korvaat hiljaisen, Jumalan voiman, metelimiehillä ja sielullisuudella ja raamatullisen opetuksen psykologiselle ihmisten silittelyllä.
Koko uskossaoloaikani, minua ollaan yhä enenevässä määrin kehoitettu - saarnatuolista - katsomaan sisimpääni ja sydämeeni jos vaikka löytäisin sieltä vastauksia kysymyksiini. Ainoaakaan oikeaa vastausta en ole vielä siltä löytänyt, sillä ihmissydän on petollinen ja täynnä kaikkea vilppiä. Kumpa me ymmärtäisimme, että elämässämme ei ole kyse meistä, vaan Jumalasta! Jos voisimme käsittää, että ei meidän tule eheytyä tai täyttyä yhtään enempää. Meidän (vanhan ihmisemme) tulee kuolla pois, jotta Jumala voisi täyttää koko elämämme!
Jauhetaan kultaiset vasikkamme jauhoksi ja palataan ristin äärelle. Odottamaan elävää Jumalaa! Annetaan metelöijien metelöidä ja avataan Raamattumme jälleen: "Puhu Herra, palvelijasi kuulee."
Vastaukset 11
Vanhimmat
>>Kumpa me ymmärtäisimme, että elämässämme ei ole kyse meistä, vaan Jumalasta! Jos voisimme käsittää, että ei meidän tule eheytyä tai täyttyä yhtään enempää. Meidän (vanhan ihmisemme) tulee kuolla pois, jotta Jumala voisi täyttää koko elämämme!
"Nyt ollaan asian ytimessä. Vanhan ihmisemme tulee kuolla pois!" Semper kirjoittaa ja sanon aamen!
Ihmisen uskoontullessa ei tapahdu hetkessä tuota poisriisumista. Ihminen saa silloin synnit anteeksi ja siitä lähtee koko elämän kestävä matka kohti kirkkautta. Liha ei pyhity, eikä pyhitys ole kylmää nuhteettomuutta. Oikea pyhitys kaunistaa ja kirkastaa Jeesusta. Se on läpi elämän vievä asia, kilvoittelu. Liikaa on kerran pelastettu aina pelastettu- uskovia. Noita horoskooppi- uskovia, jotka uskovat vakaasti siihen kuuluisaan *viimeiseen ajatuskeen*. Nämä haihattelijat pettyvät karvaasti jos eivät ajoissa ala tehdä täyttä totta.
Vastauskoontulleelta tai heikolta ei voi kukaan vaatia täyttä. Mutta jos 10 vuoden päästä vielä on heipparallaa, silloin on jokin pielessä.
Hyvä aloitus. Vaikea on odottaa Herraa kun on odottamisen aika. Kun on Jumalan suunnitelmissa, on aikoja jolloin joutuu odottamaan. Itse luin tänään ennen tälle palstalle tuloa 2 Mooseksen kirjaa ja myös luvun kultaisesta vasikasta. Jumala itse sormellaan kirjoitti laintaulut vuorella. Kuullessaan ja sitten nähdessään kansan riemunpidon, Mooses raivostui ja paiskasi taulut kallioon.
Ei kannata alkaa pumppaamaan keinotekoisesti kun on rukouksen ja paaston aika.
Olipa hyvä kirjoitus.
Olen kurkkuani myöten täynnä just omaa itseä kohti suuntautuvaa ihmismäistä hengellistä yrittämistä, hengen dumppaamista.
Olavi Peltola kertoi olevansa todella huolissaan juuri tämäntyyppisestä, sanoi Pirkko Jalovaaran tulleen Kanadasta täynnä juuri tällaista dumpattua henkeä, josta Jumalan Rauhan henki on kaukana kuin ryhävalas seurakuntaveneestä.
Kiitos teräväanalyyttisestä kirjoituksestasi Hound Dog, on se mukava huomata etten ole yksin täällä Suomen Siionissa arvostelemassa valheen teeskenteleviä henkiä jotka väittävät olevansa Jumalasta, mutta ovat kaikkea muuta kuin Jumalasta; antikristuksen henki ne ovat, ja NÄMÄ ovat NE, jotka pidättävät Herran hengen toiminnan, täällä, nyt, joka paikassa, maailmassa.
Olkaa siunattuja kaikki, jotka totuutta rakastatte.
Egyptissä palvottiin härkää ja sieltä tuli idea tehdä härkä-jumalalle poika-vasikka.
Siksi Matteuskin kai muilutti Jeesuksen Egyptiin, "että kävisi toteen, mikä profeettain kautta on puhuttu", mitä lie sitten muutakin mielessä ollut, kuin vain Jeesuksen nasarettiläisyys.
Raamattu on niin moneen kertaan kopioitu ja muuteltu, jo ennen niitä vanhimpia säilyneitä "alkuperäistekstejä", että onkohan tuokaan Matteuksen kynästä lähtenyt, tuo Jeesuksen Egyptin-reissu.
Joojottaja kuuluu siihen lössiin joka poimii raamatusta omaan korvasyyhyyn sopivat rusinat ja jättää politiikkaansa huonommin sopivat kohdat pois.
Mahtaa hänellä olla melkoisen leikelty raamattu heh...
Kumma kun ei asiapitoinen asia kiinnosta kirjoittjia. Onkohan riitely uskovaiselle mukavampaa? Ei - uskovathan eivät edes käsitä aloitusta ja kommentteja.
"Kumma kun asiapitoinen asia ei kiinnosta kirjoittajia."
Vaikka asia kuinka kiinnostaisi,mutta kun srk johtomiehet palvovat jatkuvasti itseään ja niitä asioita että he saisivat istua srk keskiössä ja tulla huomatuksi.
Hengellisyys sekä raamatullisuus on oman minän kulissi jota käytetään härskisti mm. srk naisten oikeuksien polkemiseen.
Niin kauan kun srk naisilla ei ole hengellistä sielua, siis että hän tasavertainen srk miesten kanssa, on turha puhua hengellisyydestä, se on vain käyttönimi että naisia voidaan syrjiä.
Mies on "kultaisen vasikan " pyörittäjä.
Samasta vasikasta, nuoresta härästä, on kuva myös Kreikan kahden euron kolikossa. Sama teema löytyy ilmeskirjan 17:3, jossa tämän maailman jumala on tutummassa muodossaan.
VÄÄRIN!
Siinä kuvassa on Europa-neito ratsastamassa härällä, joka on itse asiassa Zeus-jumala valepuvussa.
LUKEKAA sitä Kreikan mytologiaa!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Europa_(mytologia)
Joo, mutta se Zeus-jumala onkin valepuvussa ja vähäpukeinen neito on portto.