Miten te muut synnintunnustuksella tunnustatte? Luetteletteko, että olen varastanut, valehdellut, tehnyt aviorikoksen, eli siis luetteletteko synnit noin nimeltä ja jätätte yksityiskohdat pois? Vai kerrotteko tarkemmin tyyliin olen valehdellut (naapurille, kun se kysyi mitä meidän remontti maksoi jne jne)?
Minua joskus vaivaa, kun en tiedä mikä on se "oikea" tapa. En tahtoisi jaaritella, mutta toisaalta tuntuu vähän töksähtävältä vain luetella..?
Mitäköhän papit itse tästä ajattelee.
Minua joskus vaivaa, kun en tiedä mikä on se "oikea" tapa. En tahtoisi jaaritella, mutta toisaalta tuntuu vähän töksähtävältä vain luetella..?
Mitäköhän papit itse tästä ajattelee.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Tunnustan väärentäneeni kirkon asiakirjoja ja nälvineeni muita ihmisiä koko pitkän ikäni.
Viimeksi mainittu sopii kaikkiin oikeauskoisiin ortodokseihin. Naisvihaa on ilmennyt todella raskaasti tällä sivustolla. Miehiä ei kyllä noin härskisti panetella.
Myös ryyppäiltyä on paljon tullut, ja tulee vastakin. Työntekoon minusta ei sitten olekaan, mutta suhteilla pystyy järkkäämään niin että palkka juoksee joka tapauksessa.
Tuollaista vilpittömyyttä ja realiteettien tajua Jumalakankin täytyy arvostaa - saat kaiken anteeksi!
Vai vielä pitäis Jumalalla hyväksyttää ryypiskely ja muunlainen sikailu?
Kaikkea sitä kuulee...
On niitä tekosyitä juoda ja selityksiä vaikka mitä että saa juoda.
Tapaan kutsua itseni jollain kierolla konstilla minua jo ennestään vihaavien puolituttujen kekkereihin. Siellä ryyppään ilmaiseksi niiden viinat, ja kun alan olla kännissä, rupean örveltämään ja haukun muut vieraat.
Kyllä Jumala antaa anteeksi kaiken. Kokemusta on. ;-)
Tunnustan kaiken minkä sillä hetkellä muistan.Jälkeenpäin tulee mieleen jotain.Ajan kuluessa siihen ppii ja ei tule mielen vanhoja asioita.
Uutena ei muista ehkä kaikkea.Yritän olla nopea mutta kyllä siinä aina melkein se 45 min vierähtää silloinkin kun ajattelin että nyt säästelen pappia ja kerron listana kaiken nopeasti.
Pappi antaa yleensä hengellisiä neuvoja joissakin asioissa ja joskus voi kysyä jotain tarkentavaa.
Minäkin mietin mitä' papit mahtavat ajatella koska hekin ovat kuitenkin ihmisiä mutta en usko että he ajattelevat pahemmin mitään.Synnintunnustuksella kun käy paljon rippilapsia ja heillä on plajon asioita.Jos papit itse jäisivät miettimään eivät he jaksaisia.pappien työssä on paljon siunauksia.
Tunnustat papin edessä Jumalalle hän toimii ns. välittäjänä ja on sinun hengellinen neuvonantajasi tässä maailmassa.
Jokaisella on kai se oma tyylinsä kyllä pappi sitten sanoo ja neuvoo voisit kysyä häneltä itseltään asiaa.En usko että siinä on mitään kaavaa sinun puoleltasi.
Voi voi! Vanhassa liitossa pappi tosiaan toimi välittäjänä ihmisten ja Jumalan välillä mutta nyt elämme uuden liiton aikaa.
1 Tim 2:5 Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.
Vanha liitto on ollutta ja mennyttä nyt eletään uuden liiton aikaa. Kaikki voivat kääntyä Jumalan puoleen Jeesuksen Kristuksen nimessä, enään ei tarvita pappia välittäjäksi eikä ole tarvittu viimeiseen pariin tuhanteen vuoteen. Kirkkokin voisi herätä tähän päivään.
Pappini on minulle opettanut, että paras tapa tunnustaa syntinsä on yksinkertaisesti luetella synnit niihin sopivilla kategorioilla. Yksityiskohtainen kuvaileminen ei ole tarpeellista. Sen voi jättää henkilökohtaiseen keskusteluun papin kanssa, mikäli tuntuu, että sellaiselle on aihetta. Ennen synnintunnustusta on hyvä miettiä syntinsä muistiin hyvissä ajoin etukäteen, niin ei joudu siinä paikan päällä pähkäilemään.
Siinä tietysti säästyy kallista aikaa papilta mutta minusta hyvää rippisuhdetta ei synny ilman että ihminen kertoo myös miksi päätyi tekemään syntiä ja ilman että pappi antaa hengellisiä neuvoja.
Tuntuisi tyhmältä vain luetella vaikkapa pahanpuhuminen, itsetyydytys, pettäminen, valehtelu ja sitten pappi vain lukisi oman tekstinsä.Joskaan ei siinä kannata jäädä jorisemaan ylimääräisiä pohdintoja miksi se naapuri muija otti päähän ja tuli tehtyä noin.
Sanoo vain että menetin malttini ja ymmärrän että niin ei saisi olla ja että minun kannattaisi muuttaa tapaani reagoida johon pappi voi vastata jonkun neuvon tai rohkaista.
Jos taas ei tiedä miksi niin on tehnyt niin pappi voi antaa johtolankoja ajatella muita ihmisiä ja ottaa heitä huomioon ja sietää heitä sekä muuttaa omaa ajatusmallia antaa kenties luettavaa yms.
Tiedän kyllä niitäkin ihmisiä jotka härskisti käyttävät rippi-isäänsä terapeuttinaan ja kaikenlaiseen muuhun asioiden pohdintaan jotka eivät kenties ole hengellisiä asioita tai kuulu edes rippi suhteeseen.
Kukaan ei kai niin tyhmä ole että jos vaikka on seksisyntejä että käy niitä kuvailemaan siinä huokausten kera eläytyen.Se olisi jo perverssiä ja täysin sopimatonta.Ripillä ollaan ja hävetään omia syntejä sekä kadutaan ei hekumoida niillä.
Katumuksen sakramentissa ei kuulu anella neuvoja. Hyvää suhdetta rippi-isäänsä voi ylläpitää muuten keskustelemalla hänen kanssaan henkilökohtaisesti esimerkiksi tehdyistä synneistä ja pyytää neuvoa, mutta sakramentin yhteyteen sellaista ei ole tarpeellista sekoittaa.
Minulle nimenomaan on pappi sanonut, että rippi on keskusteleva, kerrotaan mikä mieltä painaa ja papin kanssa keskustellaan, ja pappi ohjaa.
Mekaaninen nopea syntilistan lopotus ei liene tilaisuuden tarkoituksena.
Ei tietystikään pidä myöskään tuntikausia saivarrella ripillä, jokaista pikkuseikkaa mainiten.
Ei kai ripin tarkoitus ole mennä niin kuin irlantilaisissa romaaneissa, joissa katoliset päähenkilöt heittää jokaviikkoisella ripillään papille jotain pikkurikkeitä (jos ei mitään muistu mieleen, niin keksitään) jotta homman saisi vikkelästi hoidettua ja pääsis pubiin oluelle.
Katumuksen sakramentin tarkoituksena on saada syntinsä anteeksi papin lukeman anteeksiantamuksen rukouksen kautta Pyhässä mysteeriossa ja täten päästä osalliseksi Pyhistä lahjoista. Keskustelu ja neuvojen saanti onkin tässä kyseisessä yhteydessä merkityksetöntä eikä siis vaikuta sakramentin Jumalalliseen voimaan millään lailla. Sakramentteihin ei pidä lisätä mitään sen enempää kuin niistä poistaakaan.
Et taida olla perillä nyt mistä on kysymys.
Siis ripin sanallisesta muodosta.Kyllä ripillä tuleekin keskustella miksi tein tämän synnin ja saada siihen tukea.
Ripillä ei keskustella ihmisen senhetkisestä elämäntilanteesta, yms mallisesta lörinästä vaan puhtaasti hengellisestä asiasta jossa hän kokee tehneensä synnin ja pappi neuvooo siihen ohjeen.
Eli puhuin pahaa.Minua turhautti en ajatellut tai vihasin sitä kenestä puhuin pahaa.Eli siinä ei aleta ruotimaan tätä ihmisuhdetta vaan pappi kertoo mitä tulee tehdä että ei vihaisi ja käskee kenties lukemaan jonkun opettavaisen kirjan tms. opetuspuheen.pappi voi valaista mitä tarkoittaa toisten rakastaminen hengellisessä kontekstissa.
Mutta siitä huolimatta on ihmisiä jotka puhuvat todella laveasti asioistaan ja ei hengellisistä asioistaan papille.
Eräs henkilö oli huoltoasemalla miettinyt soittaako papille kun ex oli mennyt ohitse ja oli tehnyt mieli mennä perään.Ei ollut itse osannut ottaa vastuuta mitä tilanteessa olisi pitänyt tehdä.Tälläiset asiat eivät kuulu rippisuhteeseen vaan mielenterveystoimistoon.
Pappi ei ole päivystävä mielenterveyshoitaja.
Pappi päivystää jos esimerkiksi ihminen sairastuu vakavasti ja hän tarvitsee sairaanvoitelun.Tai joku hänen läheisistään kuolee ja hän tarvitsee toimitettavan panihidan yms. siunauksen.
Toki pappi lohduttaa molemmissa tapauksissa henkisesti hengelliseltä puolelta mutta hän ei ole lääkäri eikä psykiatri eikä mielenterveyshoitaja.Ei perheterapeutti eikä ihmisuhdeneuvojakaan.
Ihmisten tulee ymmärtää mikä on pappi ja miksi ja mikä kuuluu papin työhön ja mikä ei.
Jos henkilöllä on kysymyksiä jostain kirkollisesta hengellisestä asiasta hän voi varata muun keskusteluajan papille.Esimerkiksi kun hän ei ymmärrä jotain tai haluaa kysyä jotain miksi kirkossa ajatellaan tai tehdään näin tai miksi joku oppi on sellainen.
Samalla hän voi kertoa jso hänen hengellistä elämäänsä on kohdannut kiusaus tms.. asia ja kuinka saada siihen apua.
Olen oikein hyvin perillä mistä on kysymys. Katumuksen sakramentissa saadaan synti anteeksi Pyhässä mysteeriossa. Ohjeiden ja neuvojen saaminen on täysin eri asia tämän kanssa, eikä vaikuta sakramenttiin ja siksi ei ole siinä toimituksessa tarpeellinen. Neuvoja on parempi saada sakramentin toimituksen ulkopuolella. Te olette ilmeisesti sitä kastia, joka kehtaa vastaanottaa ehtoollisen Pyhän lahjan ilman synnintunnustusta, eli ette voi ymmärtää jo pelkkää ajankäytöllistä aspektia ja aliarvioitte täten muutenkin sakramentin Pyhää voimaa rinnastamalla sen arkipäiväiseen keskusteluun.
Näin on tämä toiminut minun rippi-isäni ja minun kanssani ja näin on meille opetettu.Valitan jos oma näkemyksesi eroaa muiden pappien näkemyksestä.
Turhaan syyttelet ja tuomitset sakramenteista niitä jotka eiät käsitä sitä tavallasi.
Jos papisto neuvoo että katumuksen sakramentissa käydään ennen paastoja tai jos kokee sen tarpeelliseksi muunakin aikana niin onko se herranjestas rahvaan ongelma?
Meillekkin sanottiin ettei "venäläinen" tapa käydä jokaisen ehtoollisen alussa ole tarpeellinen.
Mietippä ehtoollispalveluksen tekstiä ja sitä uskotko oikeasti siihen mitä harjoitat?
Kyseessä ei ole venäläinen tapa vaan iankaikkinen ortodoksinen tapa, jota Venäjä edelleen osaa noudattaa Suomesta poiketen. Tässä ei kysytä mitään näkemyksiä. Mikäli jokin taho alkaa uudelleen säätää mitkä osat iankaikkisesta traditiosta ovat tarpeellisia, on se harhaopillisuutta!
Valitettavasti venäläiset tavat ovat uusortodoksisia sinun pitäisi perehtyä paremmin ortodoksisen kirkon historiaan.
Esimerkiksi vanhaortodoksit eivät tehneet oikein monessakaan asiassa.
Näin juuri se on! Aina, ennen jokaista ehtoollista, olisi hyvä käydä katumuksen sakramentissa, mutta Suomen kirkko on kai niin laiskistunut, että on jopa tämän pyhimmän asian valmis unohtamaan, niiden monien muiden, pienempien, asioiden joukossa, jotka tallotaan "nykyajan" jalkoihin!!
On tälläkin palstalla ollut keskustelijoita, joita vaivaa papiston haluttomuus katumuksen sakramenttiin, vaikka kyseessä olisi sitten ihan lyhytkin tunnustus.
Ihmettelen ettei muu ortodoksinen maailma puutu Suomen sooloiluun kirkollisissa asioissa. Kohta meillä varmaan on naispapitkin, saas nähdä miten sitten käy, jokohan ärähtäisi Konstantinopoli..
Katumuksen sakramenttiin osallistuttiin aikaisemmin ennen jokaista ehtoollista, useimmin vigilian yhteydessä. Piispa antoi luvan harventaa katumuksen sakramenttiin osallistumistiheyttä, kun kirkossa ei riittänyt pappeja kaikille kävijöille.
Helsingissä tuo jokaviikkoinen katumuksen sakramenttiin osallistuminen on edelleen käytössä Troitsan kirkon venäläisten keskuudessa. Ei olis haitaksi vaikka Uspenskin kirkkoon lisättäisiin pappien määrää edes vigilian ajaksi.
Paras tunnustaa kaikki heti, ettei ala nahka kesii.
Lauluntekijän sanoin.
Ylhäällä kyllä tiedetään paremmin mitä olet meinannut ajatella.
"Aina, ennen jokaista ehtoollista, olisi hyvä käydä katumuksen sakramentissa, mutta Suomen kirkko on kai niin laiskistunut,..."
Tämä on vanha venäläinen traditio ajoilta, jolloin kansalaiset velvoitettiin vähintään kerran vuodessa käymään synnintunnustuksella. Nämä kaksi asiaa eivät ole todellisuudessa sidoksissa toisiinsa.
Miksi valitat selaisesta asiasta joka ei sinua liikuta kun et kuulu suomen ortodoksiseen kirkkoon vaan venäjän patriarkaattiin?Onko tarkoituksesi pilkata?
Vai mikä asenteessasi on oikein ongelmana?
Ortodoksina ja venäjän patriarkaatille olet kyllä loistava esimerkki erttäin huonosta käytöksestä.
Oletko täällä houkuttelemassa väkeä venäjän patriarkaattiin, toimit kuin joku lahkolainen joka käännyttää ihmisiä.
Miksi et oikeasti valita sinne misssä otetaan valituksia tuollaisesta asiasta vastaan suomen ort.kirkonjohdolle ja patriarkaattiin suoraan.Mitä joku suomi24 palstalaiset sinun tuskallesi voivat?
"Tämä on vanha venäläinen traditio ajoilta, jolloin kansalaiset velvoitettiin vähintään kerran vuodessa käymään synnintunnustuksella."
Oikeastaan se on vanha yleiskristillinen traditio kylläkin.
"Nämä kaksi asiaa eivät ole todellisuudessa sidoksissa toisiinsa."
Todellisuudessa jopa luterilaisille luetaan synninpäästö ennen kuin he nauttivat ns. ehtoollisen. Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa näin ei tehdä, koska synninpäästö on luettu ehtoollista velvoittavasti edeltävässä katumuksen sakramentissa.
Rukoilen joka päivä syntejäni anteeksi Isältä, Jumalalta Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tiedän ja luotan että myös saan syntini anteeksi koska Vapahtaja on luvannut asian.
Miksi jonkun ''isän'' pitäisi tulla, evankeliumin vastaisesti, siihen välittäjäksi? Miksi?
Oletko, miksimiksi ortodoksikirkon jäsen?
Korjaus edelliseen historiallisen taustan osalta.
Venäjän kirkossa oli siis käytävä vähintään kerran kolmessa vuodessa synnintunnustuksella, Käytännössä tähän liitettiin ehtoollisellä käynti.
Nykyään Suomessa on palattu Kreikan käytäntöön.
"Nykyään Suomessa on palattu Kreikan käytäntöön."
Olisikin. Silloin aivan alkajaisiksi luterilaiset kirkkoonliittyjät kastettaisiin.
- tämän synnintunnustuksen osalta on siis palattu Kreikan käytäntöön.
Kasteasia sitten toinen kysymys.
"- tämän synnintunnustuksen osalta on siis palattu Kreikan käytäntöön."
Ei tosiaankaan ole mikään Kreikan käytäntö, että ehtoollisjonoon marssitaan vuosikausiin synnintunnustuksella käymättä ja aamukahvit alle ryystettynä.
Voi teitä te pyhittyneisyydessänne täyteyteen tullet. Voi teitä te kaksijakoiset Kristuksen seuraajat. Voi teitä te toisia synnintekijöiksi luokittelevat. Voi teitä te oppiläksynne lukeneet ja aivopestyt. Voi teitä te oman ortodoksisuutenne ideologiaan uhrautuneet. Voi teitä te fariseukset ja kirjanoppineet. Voi teitä te...
Katumuskanonia lainatakseni: "Taivasten valtakuntaan menevät ennen teitä avionrikkojat ja publikaanit. Repikää siitä.
"Voi teitä"
Se koira älähtää johon...
"Nykyään Suomessa on palattu Kreikan käytäntöön."
Kas kun ei 'palattu islamiin'. Leikki sikseen, mutta semmoiseen ei ole mahdollista palata, missä ei ole koskaan oltukaan.
Kreikka ei tänä päivänä muuten ole erityisen ortodoksinen maa (jos se nyt on sitä ikinä ollut). Siellä ihmisten uskovaisuus alkaa olla yhtä syvällekäypää kuin Suomen keskiverto-luterilaisilla, vaikka jotkut Kreikka-innostuksensa viikon-parin turistimatkoilta ammentaneet suomalaiset muunlaista itselleen kuinka uskottelisivat.
"Taivasten valtakuntaan menevät ennen teitä avionrikkojat ja publikaanit."
Ja me rennot, rentut pelimiehet...
Entisaikaan Venäjän maalla tuli seuraamuksia, jos ei käynyt kerran kolmessa vuodessa synnintunnustuksella. Käytännöllisistä syistä tähän liitettiin ehtoollisellakin käynti. Suomeen tämä käytäntö tuli Venäjältä, mutta ehtoollisella käynti ei edellytä synnintunnustuksella käyntiä. On ihmisen oman edun mukaista osallistua näihin molempiin mahdollisimman usein. Kukaan ei siihen pakota ulkoa päin. Jokainenhan tunnustaa ja vastaa omista synneistään, eikä tarvitse arvuutella, onko tuo toinen käynyt synnintunnustuksella tai muuta vastaavaa.
"mutta ehtoollisella käynti ei edellytä synnintunnustuksella käyntiä."
No ei niin edellytä, Suomessa siis. Täällä on ihan normaalia painella joka viikko jonon jatkoksi, vaikka olisi viimeksi oltu papin pakeilla puoli vuosisataa sitten.
Sen sijaan jos ehtoollista jakava pappi tietää, että jollakulla ei ole asia hoidossa ja silti antaa ehtoollista, kirkon sääntöjen mukaan sellainen pappi joutuu itsekin kadotukseen, ikävä kyllä. Siitä syystä esimerkiksi pyhä Johannes Krysostomos arveli, ettei pappien joukossa ole montakaan, jotka pelastuisivat.
Rippi-isähän voi olla joku muu, kuin ehtoollista jakava pappi.
Nämähän ovat omantunnon kysymyksiä.
"Rippi-isähän voi olla joku muu, kuin ehtoollista jakava pappi.
Nämähän ovat omantunnon kysymyksiä."
Tottakai voi olla.
Mutta jos pappi tietää, että kyseisellä henkilöllä ei ole tällaista hengellistä harrastusta ja silti antaa ehtoollista, siitä on leikki kaukana, kun tuomion päivä koittaa.
Jos taas pappi hyvässä uskossa antaa ehtoollisen, kun vaikka henkilö on sanonut, että hän on juuri osallistunut katumuksen sakramenttiin jossain muussa kaupungissa tms., niin silloin ei ole vaaraa, vaikka lausuma olisi paikkansapitämätön.
Kannattaa kertoa erityisen tarkkaan kaikki yksityiskohdat, ja moneen kertaan. Mulla on aina riähkän jälkeen pehmeä jänis, kun on pastorin kanssa tultu hekumoitua.
Lainaus:
Täällä on ihan normaalia painella joka viikko jonon jatkoksi, vaikka olisi viimeksi oltu papin pakeilla puoli vuosisataa sitten.
Tai papin pakeilla ei ole käynyt koskaan.