Itse tipuin jokin aika sitten ansidosidonnaiselta työmarkkinatuelle ja nyt auton pitäminen on aivan mahdotonta kaikkine kuluineen ellen säästä ruoasta ja todella raskaasti.
En voi kuitenkaan luopua autosta, minulla on tietty näkemys tuttavistani ja heillä minusta...mikään selitys maailmassa ei riittäisi muuttamaan heidän käsitystän varattomuudestani jos myisin autoni. Pelkään että heidän asenteensa minua kohtaan muuttuisi, eivät enää kutsuisi minua minnekään ja yleisesti arvostukseni heidän silmissään vähenisi.
Ainoaksi vaihtoehdoksi tässä tilanteessa jää sitten ruokakulujen vähentäminen aivan minimiin..silti..nälkä on pienempi tuska kuin armoton häpeän ja omanarvon hiipumisen tunne.
Onko kukaan muu vastaavanlaisessa tilanteessa?
En voi kuitenkaan luopua autosta, minulla on tietty näkemys tuttavistani ja heillä minusta...mikään selitys maailmassa ei riittäisi muuttamaan heidän käsitystän varattomuudestani jos myisin autoni. Pelkään että heidän asenteensa minua kohtaan muuttuisi, eivät enää kutsuisi minua minnekään ja yleisesti arvostukseni heidän silmissään vähenisi.
Ainoaksi vaihtoehdoksi tässä tilanteessa jää sitten ruokakulujen vähentäminen aivan minimiin..silti..nälkä on pienempi tuska kuin armoton häpeän ja omanarvon hiipumisen tunne.
Onko kukaan muu vastaavanlaisessa tilanteessa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
itselleni syöminen jne on tärkeämpää kuin valeystävyys. elän siis varojeni mukaan. ihan sama jos en jollekin valeystävälle kelpaa, en minä hänen vuokseen rupea elämään varojeni yli tai käyttämään vähäisiä varojani turhuuksiin.
Tosiystävyys ei katso ystävän varallisuutta, autolla tai ilman.
Ehkä olisi syytä vilkaista peiliin, ja opetella arvostamaan omaa itseään sellaisena kuin on.
Ei minulla on aitoja ystäviä ,ketkä eivät välitä varallisuudesta tai
siitä mitä omistan. Vain siitä mitä olen!
En ole koskaan tinkinyt ruuasta siinä sahaa omaa oksaansa
poikki jos on oikein nälkä soitan kaverille ja kysyn onko ruokaa
ja hänellä on mene sinne syömään, ovi aukeaa molempiin suuntiin.
Kaikki paskasakki tippui jo kauan sitten pois ympäriltä,
meitä on enää 20 mutta pidämme toisistamme huolta.
Jotkut meistä äänestävät kokoomusta, jotkut persuja.. minä en ketään
mutta olemme yhdessä! Jollain on vähän rahaa, toisella ei ollenkaan,
jollain helvetisti..Mutta olemme yhdessä!
Parin vuoden päästä autosi on jo niin vähäarvoinen, ettet menetä paljonkaan arvovaltaa luopumalla siitä. Tosin et saa siitä enää paljon rahaakaan. Ehkä osamaksutkin ovat jo silloin loppuneet.
Eivät kai tuttavasi niin tyhmiä ole, etteivät sitä ymmärrä, ettei sinulla työttömänä ole varaa pitää autoa.
Tuttavani eivät tiedä että olen työttömänä, se onkin yhtä nuoralla kävelemistä kun pitää valehdella ja vielä niin uskottavasti ettei jää siitä kiinni, mutta he eivät ole ikinä aikaisemminkaan soittaneet entiseen työpaikkaani
No totuttele nyt leipäjonoon menemistä. Oli se aikoinaan minultakin hankalaa luopua autosta kun tipuin perustoimeentulolle. Rahat meni bensaan ja vakuutuksiin eikä ruokaan sitten riittänyt juuri rahaa. Asiaa helpotti se että tuli vika autoon jota minulla ei ollut varaa korjata ja autoilu jäi siihen. Tosin en saanut autosta niin paljon kuin ehjästä jolloin sen olisi kannattanut myydä...
Joo käyn leopäjonossa monta kertaa viikossa, pyärilen toiseen paikkakunnallekin. Pakko saada ruokaa. Syömme kerran viikossa lämpimän ruuan.
Rahaa on yleensä viikoa kohti 2 e ja sillä yritän tehdä ruokaa.
Onneksi hallituksessa ministerit ym virkamiheet ei nää nälkää kun me köyhtä maksamme heidän elämisen.
sulla on taskuissa ja kukkarossa reikä, kun rahat putoilee. muutoinhan rahojesi pitäisi riittää perusmeininkiin.
Minä olen aina esittänyt köyhää ja rahatonta, muutenkin pitänyt matalaa profiilia omaisuuden suhteen. Hyvin menee, kun ei ala leventelemään ja jos menee huonommin, ei siitä tarvitse ottaa stressiä. Ajan halvalla autolla ja syödään tarjouksista hankittua ruokaa. Joskus hieman huvittaa, kun tuttavat tuo meille ruokaa. Otetaan vastaan ne safkat ja annetaan joskus heille myös samalla lailla erikoista mm. juustoa, kun saadaan ostaa sitä joskus tosi sopivasti.
Me ei esitetä kavereille mitään tosi surkeaa, mutta ei kuitenkaan levennellä mitenkään ja ollaan säilytetty ystävät sillä konstilla. Meillä on vanha putkitelkkari ja lapsilla vanhat luistimet, käytettyt polkupyörät ja sukset. Ei meillä ole mitään häpeämistä.
No ei todellakaan ole mitään häpeämistä, päinvastoin!
Ihminen on arvokkaimmillaan juuri sellainen kuin hän on, ilman mitään turhia kuorrutuksia.
Onnea elämäänne:)
Mulle autoilu on henkireikä. Se on viimeinen ylellisyys mistä luovun. Työtön koululainen olen, jota työvoimatoimisto tukee. Tulot sen 477 180€. Tänäänkin kävin huviajelulla, noin 15km ympäri kaupunkia hitaasti matelemalla, välillä tauko ja sitten taas ajoa. Puolitoista tuntia sain aikaa kulumaan. Sitten vielä mietin mielessäni miten mukavaa on, kun on auto ja liikkumisen vapaus, kaikilla ei ole. Mulla onneksi auto velaton ja ehjä, luotettavuustilastojen ykkönen. Paljon on kavereita, joilla autoa ei ole, ihan työssäkäyviäkin. Monesti pyytävät kyllä kuskiksi erinlaisiin menoihin.
Olen siis samassa tilanteessa, joka on puhtaasti valintakysymys. Muusta säästetään, että pääsee kruissailemaan. Minun ei kyllä ole tarvinnut säästää mistään, velaton. Mutta jos joutuisin niin auto olisi viimeinen, mistä säästäisin.