Olen päälle parikymppinen nuori nainen. Minua on vuosia sitten käytetty hyväksi ollessani tiedottomassa tilassa. Olen herännyt kesken aktin ja voimattomana en voinut muuta kuin antautua tilanteelle. Asia ei ole vaivannut itseäni, olen oikeastaan unohtanut koko tapahtuman. En ole kertonut asiasta kellekään, en edes poliisille koska en tiennyt oliko tapahtuma laiton vai ei.
Mutta tapasin erään miehen ja menimme hiljattain naimisiin. Ennen avioitumista kaikki oli hyvin, mutta kaikki vanhat muistot palasivat kerralla (ei pelkästään hyväksikäyttö). Olen avautunut elämäni murheista miehelleni ja hän on ollut parhaansa mukaan tukenani.
Olemme riidelleet lähinnä sen takia, koska mies ei jaksa enää itku- ja ahdistuskohtauksiani jotka alkavat yleensä ilman syytä. En voi myöskään olla yksin kotona illalla, koska pelkään ja ahdistun ollessani yksin. Mies ja minä olemme molemmat todella väsyneitä. Yksin ollessani luulen, että joku seuraa minua tai yrittää tunkeutua sisälle asuntoon. Mies haluaisi meidän menevän hänen ystävien ja sukulaisten luokse ja kylässä ahdistukseni määrä vain kasvaa. Nykyään jään vain kotiin ja saatan itkeskelläkin hieman. En ole hakenut ammattiapua, koska olen piristynyt taas myöhemmin ja täynnä energiaa.
Haluaisin neuvoja ja vinkkejä asiaan.
Mutta tapasin erään miehen ja menimme hiljattain naimisiin. Ennen avioitumista kaikki oli hyvin, mutta kaikki vanhat muistot palasivat kerralla (ei pelkästään hyväksikäyttö). Olen avautunut elämäni murheista miehelleni ja hän on ollut parhaansa mukaan tukenani.
Olemme riidelleet lähinnä sen takia, koska mies ei jaksa enää itku- ja ahdistuskohtauksiani jotka alkavat yleensä ilman syytä. En voi myöskään olla yksin kotona illalla, koska pelkään ja ahdistun ollessani yksin. Mies ja minä olemme molemmat todella väsyneitä. Yksin ollessani luulen, että joku seuraa minua tai yrittää tunkeutua sisälle asuntoon. Mies haluaisi meidän menevän hänen ystävien ja sukulaisten luokse ja kylässä ahdistukseni määrä vain kasvaa. Nykyään jään vain kotiin ja saatan itkeskelläkin hieman. En ole hakenut ammattiapua, koska olen piristynyt taas myöhemmin ja täynnä energiaa.
Haluaisin neuvoja ja vinkkejä asiaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sulla on jääny trauma tapahtumasta niin kannattais hakeutua hyvälle traumaterapeutille... Itselläni myös vastaavanlainen tilanne ja käyn terapias. Alkaa helpottaa..
Katsos vaik tää sivuu miehes, voi olla apua :) http://traumajadissosiaatio.fi/
*miehes kanssa
Viittaa tosiaan siihen traumaattisuuteen. Suru on luontainen tapa traumojen lävitsekäymisessä. Itselläni tuota itkua ja voimakasta ahdistusta jatkui yli kaksi vuotta ennen kuin ne loppuivat. Minulla trauma taisi olla tapahtunut ja pienenä vauvana, vaikka tuosta nyt ei lopullista varmuutta koskaan saatukkaan, koska mitään konkreettisiä muistoja minulla ei tuolta ajalta tietenkään ollut. Ja ei minuakaan jaksanut muuta kuin psykoterapeutti. Vanhemmat luovuttivat saman tien ja silloin minulla ei ollut ketään riittävän läheistä henkilöä kehen nojata. Eikä se suru tai ahdistus juuri koskaan tullut siellä psykoterapeutin luona. Niinpä olin välillä pahasti umpikujassa ahdistuksen kanssa ja koitin vain kirjaimellisesti juosta sitä pakoon. Onneksi lopulta pystyin alkamaan itkemään itsekseni ilman mitään syytä. Ja kun lopulta itku loppui oli myös ahdistus poissa.