Miten löysit hengellisen kotisi?

Olen ollut seurakunnan jäsen toistakymmentä vuotta. Liittynyt en ole, vaan mut liitettiin seurakuntaan. Seurakuntaa en vaihda, koska tämä seurakunta löytyy Raamatusta. Päädyin tähän seurakuntaan tultuani uskoon ja mut liitettiin siihen.
En tehnyt vertailuja, kun Raamattu ei antanut, kuin yhden ainoan vaihtoehdon. En valinnut seurakuntaa, vaan seurakunta valitsi minut, jos niin voi sanoa. En siis valinnut mieleistäni Jumalaa, vaan niin kuin Sanakin sanoo; "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi."
Jos totta puhutaan, niin missään kirkossa tai vapaissa suunnissa toiminta ei ole vapaata. Jokaisella kirkolla ja uskonsuunnalla on omat tavat kokoontua ja omanlaisensa ohjelma, tekniikka, jolla tilaisuus viedään läpi. Jos haluaa esimerkin vapaasta tilaisuudesta, niin se löytyy Raamatusta alkuseurakunnan muodossa.
Tähän on Jumala meitä viemässä, nimittäin alkuseurakunnan päiviin, jossa Pyhä Henki jakaa niin kuin tahtoo ja antaa myös ohjelman. Joka kerta erilaisen tuoreen.
Etsi siis seurakunta, jossa rukoillaan ja etsitään Jumalaa ja sitä, mitä Hän tahtoo meille puhua.

Siunausta.

Älä valitse itse seurakuntaa. Rukoile Isää Jeesuksen nimessä ja pyydä osoittamaan oikea seurakunta. Kun olet saanut mielestäsi johdatuksen, älä tyydy siihen. Sen jälkeen tarkista Raamatusta, onko kyseisen seurakunnan toiminta riittävän raamatullista, jotta voit siihen liittyä. Rukoile vielä kerran ISää ja pyydä vahvistamaan asia.

Jos koet hengessäsi painostusta ja levottomuutta, se ei ole Jumalasta. Jeesus sanoi jättävänsä meille Hänen rauhansa, jota sielunvihollinen ei voi jäljitellä. Kun lopulta tunnet rauhaa seurakuntavalinnastasi, ole siunattu ja liity mukaan seurakunnan toimintaan.

Perehdy oppiin ja siihen ketä päästetään puhumaan. Moni kakku päältä kaunis. Malta seurata ainakin puoli vuotta ta vuoden. Paavali kehoitti Timoteusta tarkkaamaan opetusta ja oppia. Oppi ei siis hajota - kuten jp vihjaisi - vaan rakentaa. Jos oppirakenne on pielessä, rakkaudella ei ole pohjaa millä seistä. Sentimentaalinen hömppä taas jota kehnolla opilla ja yltiöpäisellä rakkaudella tarjotaan ei kestä kovina päivinä. Maltti is the valtti!

Lapsena minut liitettiin luterilaiseen kirkkoon. Jumala ei kuitenkaan puhutellut minua sen kautta. ripilläkin kävin ja silti kristinuskoa en ymmärtänyt. Ymmärsin että saan kirkkohäät kun suoritan rippikoulun. Sen muistan että riparilla oli kiusaajani isosena ja pappikin kirosi meille nuorille kerran kun sen hermot kiristyi jossain tilanteessa.
Vaelsin siis elämääni tosi lavealla tiellä 25 vuotiaaksi asti. MIetin elämäni tarkoitusta ja etsin vastauksia psykologiasta ja filosofiasta, lopulta päätin lukea raamatunkin. Kävelin silloin tällöin helluntaikirkon ohi, en tuntenut ketään helluntalaista. näin lehdessä ilmoituksen heidän tilaisuuksistaan. Mutten uskaltanut mennä yksin sinne. Ymmärrän että kaikki tämä kuului Jumalan suunnitelmaan. luterilaisessa kirkossa olin käynyt hautajaisissa ym pakollisissta tilaisuuksissa. Jostain syystä evankeliumia en ilmseisesti siellä kuullut tai se ei miulle avautunut.

Luin kirjan uskoontulleesta elinkautisvangista. murhamiehestä oli tulllut uskova joka vei evenkeliumia venäjän vangeille. Mietin että jos Jumala rakastaa tuollaista ja hän saa synnit anteeksi, enkö minäkin? Kuulin yhdestä helluntalaisesta ja soitin hänelle. kaverin kanssa mentiin hänen mukana helluntaiseurakunnan tilaisuuteen. Siellä pastori Julisti evankeliumin ja ymmärsin sen täysin koskevan juuri minua. Aloin käydä seurakunnassa. Ihmettelin miksi minulle ie luterilaisessa kirkossa ollut avautunut nämä asiat. Miksi kukaan eikertonut että ihmisen täytyy syntyä uudesti ylhäältä, ottaa vastaan Jumalan armo, kääntyä niinkuin jeesus sanoo. Moni luulee että pelkkä lapsena kastaminen pelastaa, ei tiedä että tähän täytyy liittyä usko. Kun kävin edelleen helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa opin raamattua, luin sitä itse paljon. Ymmärsin että Herra on minun Jumalani. Kuuluin edelleen luterilaiseen kirkkoon. Sitten ymmärsin että haluan seurata Jeesusta myös kasteelle. Kävin kasteella ja liityin seurakuntaan. noin vuoden pääsät erosin luterilaisesta kirkosta koska se ei todellakaan ollut hengellinen kotini. Olin pettynyt siihen. Menin kirkkoherranvirastoon ilmoittamaan erostani. Oletin että siellä pappi haluaa kesksutella eroni syistä. Ihmetyksekseni minun piti vain allekirjoittaa paperi! Olin järkyttynyt ja tämä vain vahvisti ratkaisuani. Miten seurakunnan paimenta ei kiinosta lammas joka aikoo irrottautua laumasta? Olen ollut helluntaikirkon jäsen toistakymmentä vuotta. Minusta kirkon opetus on lähinnä raamattua. eri seurakunnissa on monenlaisia ihmisiä jäseninä, en katso millaisia he ovat vaan millaista on opetus. jos joku miettii mihin seurakuntaan liittyä suosittelisin että käykää kuuntelemassa saarnoja. Miten papisto opettaa, onko se linjassa raamatun kanssa vai ei. Seurakunnissa on monenmoista väkeä, heihin ei kannata katsoa vaan siihen ravintoon mitä seurakunta tarjoaa. Ruokkiiko paimen lampaita vai jaaritteleeko jostain kirkkotekstiilien väreistä niin että meinaat nukahtaa?

Uskoon ja kasteelle vaan jokainen.

Olen ollut aivan lapsesta asti uskova. Olin luterilainen, kunnes se alkoi muuttua minulle liian liberaaliin suuntaan.

Rukoilin ja Jumala johdatti minut katoliseen kirkkoon. Perehdyttämiskurssin jälkeen liityin siihen. Olen ollut kirkkoon hyvin tyytyväinen. Papit ovat hartaita uskovia, messussa luetaan paljon Raamattua, rukoilaan ja palvotaan Jumalaa saarnat käsittelevät raamatuntekstiä. Joka messussa on ehtoollinen, kuten luterilaisillakin.

Olen myös kiinnostunut teologiasta, siis opista. Olen aina rakastanut kirkkoja ja kirkkomusiikkia. Valinta oli helppo.

Tässä on uutta näkökulmaa asiaasi:
http://p1.foorumi.info/ristinvalossa/viewtopic.php?t=2823
Löysin tuosta syyn kirkosta eroamiselleni. En liittynyt vielä katoliseen kirkkoon, koska en näe sitä Raamattuun mahtuvaksi.

Itse olen oppikäsitykseltäni selkeästi helluntailainen, eli uskon uudestisyntymiseen ylhäältä Jumalan lapseksi Pyhän Hengen kasteeseen armolahjoihin seurakuntaan Jeesuksen maanpäällisenä ruumiina. Eli sen mukaan haku täsmentyy jo paljon. Vapaakirkkoa voisin ajatella, ulkomailla vaikkapa Calvary Chapelia tai muita uudistusseurakuntia.
Useimmiten pienillä paikkakunnilla on vain yksi seurakunta, eli menen siihen
rakentamaan sen paikkakunnan parasta Raamatun ohjeen mukaisesti.
Jos olen ollut isommalla paikkakunnalla kuten pääkaupunkiseudulla, olemme
käyneet useammassa seurakunnassa ja valinneet sitten jonkin.
Ei välttämättä aina parasta = sellaista, jossa joutuu jo pistämään itseäni likoon.
Muistan, kuinka joskus valitsimme paikkakunnan suurimman ja kauneimman hyvän opetuksen vuoksi, vaikka lähempänä olisi ollut käsiä ja jalkoja tarvitsevia pienempiä seurakuntia.
Käyn yleensä ainakin sunnuntaikokouksessa ja rukouskokouksessa, mutta kun
eräänä sunnuntaina aioin jäädä kotiin, Jumala tokaisi: "Mene nyt kuuntelemaan sitä hyvää saarnaa!" Siitä voi rivien välistä lukea, että en ehkä olisi enää ollut ihan niin erinomaisen puheen tarpeessa, kunhan vain olisin lähtenyt liikkeelle
ja käytännössä edistänyt sanoman eteenpäinmenoa. Vajaampikin saarna olisi
yhdessä aktiivisen oman osallistumisen kautta tuonut paremman lopputuloksen.
Eli nykyisellään minulla painaa aika paljon se, kuinka paljon voin itse olla toiminnassa mukana.

Jumala kasvattaa meitä seurakuntaperheessä, eli ihmissuhteissa. Voimme oppia yleisönä, mutta tahdommeko kasvattaa pelkkää päätä vai myös sydäntä? Mene sinne missä on elävä Jeesus ja ihmisiä joiden välillä vallitsee rakkaus. Siellä ei vain lauleta Jeesuksesta, vaan Jeesukselle. Siellä voit elää todeksi jokaisen saarnan ja huomata että me todellakin elämme apostolista aikaa, sillä Jeesus totisesti elää!

Luin raamatusta apostolisesta seurakunnasta ja siitä, millainen raamatun mukaisen seurakunnan tulisi olla ja kun vertailin eri seurakuntien oppeja, tulin siihen tulokseen, että helluntaiseurakunnat toimivat saman opin mukaisesti, kuin raamatukin opettaa ja siksi valitsin helluntaiseurakunnan.

Luterilainen kirkko ei toimi kasteessa ja uudestisyntymän opetuksessaan raamatun ohjeiden mukaisesti.

Eikä myöskään vapaakirkko, sillä sinne otetaan jäseniksi sellaisiakin, jotka eivät ole uskoon tulonsa jälkeen kastetut, vaikka raamattu opetta tuolla tavoin toimimaan.

http://www.kotipetripaavola.com/seurakunnanennallistaminen.html

Oisko tosta apua.

Menin käymään Salon helluntaiseurakunnassa. Heti sisään mennessäni tunsi Jumalan puhuvan minulle, että tänne jään. Siitä on jo vuosia aikaa. ja tässä pysyn.

Eikö Salossakin jo ole käyty neuvotteluja helluntaiseurakunnan muuttamiseksi helluntaikirkoksi?

Olen lut. rukoilevaiskodin lapsi. Siis luterilainen lapsesta asti.

www. rukoilevaisuus.com

Tosin rukoilevaisuus tuntuu tällä hetkellä liian lakihenkiseltä.

kaikille tärkeä linkki:
http://www.eroakirkosta.fi