Olen vuosikaudet ollut kiinnostunut suomalaisen papin, monsignore Adolf Carlingin (1882-1966), elämästä ja toiminnasta. Aivan erityisellä tavalla minua on kiinnostanut hänen konfliktinsa hollantilaisten Pyhän Sydämen pappien kanssa. Miten erilaiseksi kirkkomme tulevaisuus olisi tullutkaan, jos Carlingista olisi 1920-luvulla tullut piispa! Niin ajattelen usein.
Vasta hiljattain huomasin, että yksi Carlingin merkittävistä kirjeistä on ensimmäistä kertaa vuodettu julkisuuteen ja sitä kautta nettiin - jo vuonna 1999. Kysymyksessä on Carlingin ilmianto hollantilaisista papeista VALPO:lle. Alkuperäinen dokumentti on luettavissa täällä:
http://yle.fi/mot/041099/viite6.htm
Aikanaan dokumentti on luokiteltu salaiseksi. Ilmeisesti se on ollut sitä myös kirkkomme sisällä, sillä siitä ei mainita myöskään edesmenneen Kalevi Vuorelan historiantutkimuksissa.
Suosittelen kyseisen dokumentin lukemista. Se selittää osaltaan miksi kirkkomme on täällä Suomessa jäänyt "lasten kenkiin" eikä ole pystynyt kehittymään juuri siitä mitä se oli 1920-luvulla. Muutama seurakunta ja luostari on tosin rakennettu, mutta kovin vaatimatonta on kehitys ollut. Kotimaisia pappeja ja sisaria ei ole juuri ollenkaan, ja näin 70 vuotta siitä, kun monsignore Carling kirjeensä kirjoitti. Mitä sanotte?
Vasta hiljattain huomasin, että yksi Carlingin merkittävistä kirjeistä on ensimmäistä kertaa vuodettu julkisuuteen ja sitä kautta nettiin - jo vuonna 1999. Kysymyksessä on Carlingin ilmianto hollantilaisista papeista VALPO:lle. Alkuperäinen dokumentti on luettavissa täällä:
http://yle.fi/mot/041099/viite6.htm
Aikanaan dokumentti on luokiteltu salaiseksi. Ilmeisesti se on ollut sitä myös kirkkomme sisällä, sillä siitä ei mainita myöskään edesmenneen Kalevi Vuorelan historiantutkimuksissa.
Suosittelen kyseisen dokumentin lukemista. Se selittää osaltaan miksi kirkkomme on täällä Suomessa jäänyt "lasten kenkiin" eikä ole pystynyt kehittymään juuri siitä mitä se oli 1920-luvulla. Muutama seurakunta ja luostari on tosin rakennettu, mutta kovin vaatimatonta on kehitys ollut. Kotimaisia pappeja ja sisaria ei ole juuri ollenkaan, ja näin 70 vuotta siitä, kun monsignore Carling kirjeensä kirjoitti. Mitä sanotte?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kiitos, mutta eikö osa puutu?
Ei, kyllä koko kirjoitelma (kirja ja pro memoria) on luettavissa. Selaa sivua vain alaspäin!
Totta. Kirjoitelman tekee mielenkiintoiseksi myös se, että se on eräänlainen ilmianto!
Katkerasta kirjeestä käy ilmi, että mons. Carling oli jäänyt täysin vaille seurakuntaisten tukea ja apua. Suomalaisten katolilaisten moukkamaisuus ei siis näytä olevan uusi asia, mutta viime vuosina se on kyllä selvästi kärjistynyt.
Väitteesi on todella härski ja valheellinen. Jos jollain nykyisellä kirkkoheralla ei olisi varaa lämittää taloa niin ihan varmasti jokaisesta seurakunnasta löytyy useita jotka majoittaisivat kirkkoherran mielellään.
Luepa uudestaan aloittamani keskustelu "Moukkamaiset katolilaiset". Siinä on monta järkyttävää esimerkkiä siitä miten pappeja kohdellaan nykyaikana - sanalla sanoen: halveksien eikä ainakaan tukien.
"Jos jollain nykyisellä kirkkoheralla ei olisi varaa lämittää taloa niin ihan varmasti jokaisesta seurakunnasta löytyy useita jotka majoittaisivat kirkkoherran mielellään."
Sen minä kyllä haluaisin nähdä ihan omin silmin!
Kerrotko mistä seurakunnasta olet, niin keskustellaan miten se näyttö tehdään.
En kerro. Keskustelussa "Moukkamaiset katolilaiset" tuli esille, ettei pappeja kutsuta koskaan edes lounaalle tai illalliselle kotiin. Haluaisinpa nähdä kuka ottaisi papin luusimaan omiin nurkkiinsa! Ei taatusti ainakaan kukaan suomalainen katolilainen!
Miksi niin väität että ei kutsuta? Monenko seurakuntalaisen per seurakunta pitää kutsua papit syömään ja kuinka usein? Miksi haluat mollata suomalaisia katolilaisia asiattomasti?
Tämän asian otin esille vain sen takia, että joku väitti pollana, että sunnilleen kuka tahansa ottaisi papin norkoilemaan kotiinsa, jos pappilan lämmitys ei toimisi. Toisessa keskustelussa Ullanlinnasta kertoi, ettei pappeja kutsuta koteihin edes aterioille - saatikka sitten asumaan. Minä en mollaa ketään enkä ole toisia parempi.
Ehkä Ullanlinnasta ei tiedä mitä sanoo tai sitten hän tarkoitaa sitä, että joskus papin pitää mennä Siwaan hakemaan makkaraa.
Kerro nyt monenko seurakuntalaisen per seurakunta pitää kutsua papit syömään ja kuinka usein että voi sanoa, että joku on kutsunut papin syömään?
"Katkerasta kirjeestä käy ilmi, että mons. Carling oli jäänyt täysin vaille seurakuntaisten tukea ja apua"
Kirjeestä käy myös ilmi se, miksi hän on jäänyt ilman tukea ja apua. Kuka omien pettäjäksi alkaa, se omien pettäjänä tunnetaan. Olisi ollut sur synti ja häpeä, jos Mons. Carlingin lisäksi koko seurakunta olisi olut harhassa ja tukenut heikkoluotoista miestä.
"Ainoa ratkaisu on kotimaisen papiston luominen", kirjoittaa msgr Carling tuossa kirjeessä. Voisiko paremmin sanoa!
Näin teidän pitäisi sanoa ja ajatella siellä Suomessa yhä tänään ja ehkä varsinkin tänään. Katolinen kirkko Suomessa ei tule koskaan olemaan elävä osa sitä yhteiskuntaa, ellei sillä ole kotimaisia pappeja. Ainakin keskustelusta "Moukkamaiset katolilaiset" sain sen kuvan, että monet eivät siellä ole tätä tajunneet.
Mitä muuta voin sanoa kun että näin on. En vähettele muiden pappien panosta, mutta he kuitenkaan tietävät että omassa maassa oman maan papit tulkitsevat useimmiten parhaiten kansan syvimmät tunnot ja henkiset ulottuvuudet.
Carling oli oman aikansa lapsi siinä suhteessa, ettei hän tajunnut vaatia naimisissa olevien vihkimistä papeiksi. Se vasta olisi ollut todellinen ratkaisu hiippakuntamme kotimaiseen pappispulaan! Nyt meillä olisi kotimainen papisto.
Korkeasti kunnioitettu ja pyhimyksen veroinen monsignore Adolf Carling kirjoittaa ilmiannossaan Valpolle täyttä asiaa SCJ-luopioista. On hiippakuntamme kannalta suuri vahinto, ettei Valpo puuttunut peliin silloin, minkä seurauksena koko tulevaisuus olisi muovautunut toisenlaiseksi ja aivan varmasti paremmaksi.
En usko, että pappien väliset suhteet olisivat Carlingin ajoista paljoakaan muuttuneet. Vallanhimoinen, turhantärkeä ja mitätön SCJ on tehnyt aina kaikkensa, jotta täällä ei olisi tilaa kenellekään muulle kuin sille itselleen. Muutoksen toi piispa Wróbel, joka epä-SCJ-mäisenä piispana avasi hiippakunnan neokatekumenaaleille ja nosti heidät johtoasemiin. Neokatekumenaaleista voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin SCJ-monopoli on lopullisesti murtunut, eikä muutaman hassun papin tuottaminen tänne Puolasta pysty sitä enää palauttamaan.
Ekumeenisen Teemu-piispan "ansioihin" tunnetusti kuuluu se, ettei hän tee mitään, joten mitään muutosta nykyiseen tilanteeseen ei ole luvassa. Nykyinen tilanne taitaa olla hyvien pappien kannalta vieläkin lohduttomampi, sillä Valpoa ei ole enää olemassa.
Miten kehtaat? Siis kehtaat??? Jeesuksen pyhän sydämen veljeskunnan papit ovat yksin rakentaneet tämän hiippakunnan, yksin huolehtineet siitä ja yksin kehittäneet sen. Kaikista muista täällä toimineista papeista, erityisesti suomalaisista, on ollut pelkkää harmia.
Kaikki piispamme ovat olleet ja tulevat myös olemaan Jeesuksen pyhän sydämen veljeskunnan pappeja.
Me emme halua tänne ketään muita kuin SCJ:n pappeja. He ovat parhaimpia, sillä heidän toimintansa perustuu Jeesuksen pyhän sydämen rakkauteen. "Hänen sydämensä aivoitukset pysyvät polvesta polveen".
Sinä sitten se jaksat.
"SCJ on tehnyt aina kaikkensa, jotta täällä ei olisi tilaa kenellekään muulle kuin sille itselleen"
-Muistamme Veli Mikon. Piispa Sippo (silloin isä Sippo) häntä puolsi, mutta monet SCJstä eivät häntä kelpuuttaneet. Tiedän kyllä ketkä ja miksi.
"Muutoksen toi piispa Wróbel, joka epä-SCJ-mäisenä piispana avasi hiippakunnan neokatekumenaaleille ja nosti heidät johtoasemiin."
Ujona, Suomen kieltä osaamattomana ja eristäytyneenä Piispa Wróbel oli helppo saalis. Moraaliteologian tohtorina ja bioetiikkaan erikoistuneena ei askel ollut pitktä "katolisen" puritanismin helmoihin. Itse herra Helluntaiherätysnyrkki Oulusta saapui hänen kutsumana hoitamaan katedraalisseurakuntaa. Ja tässä seisahtaneessa ikavyöhykkeessä elämme vielä.
Minusta SCJ-pappien suurena ansiona oli se, että he olivat vapaamielisiä, avoimia, ekumeenisia ja toimivat konsiilin hengessä. Näin siis OLI silloin, kun täällä toimivat hollantilaiset papit ja isä Teemu.
Puolalaiset ovat aina olleet kuin toiselta planeetalta. Menepä keskustelemaan heidän kanssaan järjettömän selibaattipakon poistamisesta, niin näet! Isä Teemusta on jäljellä vain muistot. Piispana hän on kääntänyt takkinsa niin monessa asiassa, että henk.koht. on minulta mennyt luottamus. Toisaalta mitä jotkut eivät tekisi ollakseen salonkikelpoisia? Joillekin sellainen on tärkeää.
Itse toivoisin tänne vapaamielisiä jesuiittoja ja fransiskaaneja rikastuttamaan tätä perin köyhää hiippakuntaa. Enkä ole yksin.
Nyt kyllä puhut hieman epäkatolisista jutuista ja käsityksistä. Ortodoksinen Katolilaisuus ei ole mihinkään menossa. En tiedä mitä kunniaa siinä on että monien vanhojen sääntökuntien jäsenet ovat lepsuja ja degeneroituneita. Nyky-jesuiittojen parissa rehotti 1980-luvilla kerettiläisyys ja riidat niin pahana että paavi otti kyseisen sääntökunnan henkilökohtaiseen alaisuuteensa ja pisti heidät hieman ojennukseen.
Siinä olen kuitenkin samaa mielipidettä että hollantilaiset olivat mukavaa ja lunkia porukkaa. Se ei kuitenkaan anna anteeksi että jotkut heistä opettivat kirkon vastaisia uskomuksia ja yksi heistä tuhosi P. Henrikin katedraalin.
Puritaaninen moraali, moralismi tai kirkon historian vääristäminen & poissulkeminen ei kuulu Katoliseen Kirkkoon.
I nyt kaikesta tarvitse sylttyä tehdä! Jätetään nyt kerrankin ne protestanttiset Helppoheikki konstit käyttämättä ja ollaan vaan puhtaasti Latinalaisen riituksen Katolilaisia. Jos se sellainen naimattomuus niin ahdistaa niin käyttäkäämme täysin Katolista vaihtoehtoa, eli Itäinen riitus (siellähän papit ovat naimakauppansa jo tehneet).
Toistan: Ei kaikesta sylttyä tarvitse tehdä.
"Katoliset markkinat"- Sellaisena kun sinä haluat!
http://www.youtube.com/watch?v=0U55z28MFdU
Ei kiitos mitään vapaamielisiä tänne.
Lopettaisit jo tuon älyttömän jauhamisen "pakkoselibaatista". Se ei ole mikään pakko, vaan päinvastoin hieno karisma ja kutsumus, joka on annettu niille, jotka Jumala on siihen valinnut.
Me katolilaiset emme tahdo mitään pakkoluterilaisten ylipainoisia leipäpastoreita pappiemme joukkoon! Sellaisilla ei ole mitään hengellistä annettavaa.
Järkevästi sanottu, L.-M. Minä en ainakaan haluaisi luterilaisten pastoreiden kaltaisia katolisia pappeja.
En minäkään.
Voimme olla ulkomaisista papeista mitä mieltä tahansa. Ongelman ydin on siinä, että meillä ei ole ns kantasuomaisten keskuudessa ollut pahemmin kutsumuksia. Tuomo T imuroitiin ulkomaille terävänä tyyppinä. Jos hän olisi Suomessa, voisi meilläkin olla ehkä median suosikki ja katolilaisuus näkyisi lehdistössä ja tiedotusvälineissä enemmän ja eritavalla kuin nyt. (tai niin ainakin toivon).
Tästä pääsen toiseen aiheeseen. Medianäkyvyys suomessa nimenomaan positiivisena asiana kaipaisi kasvojen kohotusta. Tämän huomaa hyvin kun vertaa median kiinnostusta ortodosisuuteen esim pääsiäisaikaan. Kyllä kaikki suomalaiset tietävät Valamon ja Lintulan luostarin, mutta tietävätkö he Ursuliinisisarista tai Birgittalaisista. Onko medianäkyvyyden eteen tehty työtä? Tuntevatko toimittajat katolilaisuutta?
Luin ensimmäistä kertaa tuon mons. Carlingin ilmiantokirjeen. Se on hyvin surullista luettavaa, vaikka kysymys tietenkin on vain yhden henkilön subjektiivisesta näkemyksestä.
Katolilaisen näkemys siitä, että täällä kirkko on jäänyt "lasten kenkiin" on jotakin, jota voin kyllä allekirjoittaa. Ruotsissa kotimaisia pappeja on lukemani perusteella n. 20-30, Norjassa tätänykyä jo n. 20 ja Tanskassa n. 10. Islannista en tiedä. Jos tätä lukua voidaan pitää jonkinlaisena luotettavana indikaattorina kirkon kehittymisestä ja inkulturaatiosta, sitten voimme sanoa, että Suomessa todella olemme lasten kengissä. Muissa Pohjoismaissa on paljon myös kotimaisia sisaria.
Harmi, että historiamme on mennyt sillä tavalla kuin se on mennyt.
Mons.Carling (ent. Kalpa) otti takaisin käyttöön vanhan ruotsinkielisen sukunimen. Mons.Carling ei ollut äärifennomaani vaan fennomaani siinä määrin että tajusi että Suomi ja suomalainen katolilaisuus ei selviytyisi mikäli sillä olisi sata ja yksi erillistä kuppikunta nurkkausta. Carling ammensi inspiraationsa Suomen keskiajan katolilaisuudesta ja toivoi sen myös olevan johtotähti omassa ajassaan. Tulee muistuttaa että suurin osa suomalaisten esi-isistä ovat joskus olleet oikein hurskaita katolilaisia.
http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/asia/suomi-ruotsalainen
http://www.sci.fi/~alphabet/heimot.html
Miten tämä fennomaanisuus liittyy keskustelun aiheeseen?
Kun kirjettä lukee niin pakostahan sellainen tunne tulee. Arvostettu ja kunnioitettava Mons.Carling antaa kyllä ymmärtää että ruotsin kielellä ei hiippakunnassa pärjää. Kuitenkin silloin (ja nimenomaan aikaisemmin) puolalaiset ja ruotsinkieliset olivat selvänä enemmistönä. Siksi hollantilaiset papit tutuisivat ensin siihen helpompaan ruotsinkieleen (Ja olihan se vielä silloin sivistyneistön Lingua franca).
Keskiajalla ja nyt vasta meidän aikanamme on katolilainen enkulturaatio taas tullut kysymykseen. Toivomme nyt valtaväestön voimistavan tätä kehitystä.
http://koulut.tampere.fi/ristinarkku/uskontonettiet/yrauskohtml/kirkot/taide/rakennukset/keskaik.htm
Keskiaika musiikin tyylikaudet
http://www.youtube.com/watch?v=e5QHZZ3YS08
Keskiaikainen messu
http://www2.uiah.fi/~mmakela/siuntio.html
En ole pitkään kuullut mitään Paroni von Münchhausenilta. Ratsastaako hän kenties jjossain päin kanuunankuulallaan?