Koskaan en uskonut kirjoittavani tästä täällä mutta kuinkas kävi
Eli, mulla on nyt parin vuoden ajan ollut ihan tajuton pelko vatsanmurinasta. Välillä se menee pois se pelko, välillä se tulee takaisin. Yleensä se tulee takaisin silloin kun palaan lomalta takaisin kouluun. Vuosi sitten kävin koulupsykalla puhumassa tästä, tehtiin harjoituksia joilla lievittää paniikkikohtauksia. Murinapelko loppui kyllä, mutta en koe sen olleen psykologin ansiota.
Jos vatsani alkaa pitää ääntä hiljaisessa luokkahuoneessa, panikoidun ja saan paniikkikohtauksen. Vatsan ei edes tarvitse murista jotta panikoituisin, vaan sen murinan pelko jo laukaisee paniikkikohtauksen. Pelko tuli takaisin hetikun tulin joululomalta takaisin kouluun.
Pelkään eniten niillä tunneilla joilla on (tietenkin) hiljaista. Joillakin hiljaisilla tunneilla pelkään enemmän, sillä jos joskus esim. historian tunnilla vatsani on murissut ja olen panikoitunut, tällöin pelkään kyseisellä tunnilla enemmän, ja olen herkempi saamaan paniikkikohtauksen ja jännitän. Ja koska olen vatsallajännittäjä niin tottavie se alkaa ääntelemään.
Nyt sitten sisko tartutti muhun kaikenkukkuraksi vatsataudin. Ei mitään vakavaa, vatsassa vain vähän kiertää. eli se ääntelee. eli helvetti on päässyt irti. Aamulla vatsassa kiersi ja vatsaan sattui (en tiedä oliko se jännitystä vaiko sitä tautia), enkä uskaltautunut mennä kouluun. Jäin puoliksi parantelemaan itseäni ja puoliksi en vain uskaltautunut lähteä kouluun. Puolentoista viikon päästä on koeviikko ja ajatus siitä tuntuu ihan järkyttävän hirveältä.
Onko muita saman ongelman kanssa? Kuinka päästä eroon tästä? Ja kuinka lievittää vatsan suolistoääniä? ''Nälkämurinan'' kanssa ei ole ongelmia, sillä sen osaan hallita syömällä säännöllisesti.
Ainiin ja piti sanomani että tämä pelkohan lähti siitä että joskus yläasteen aikaan kaverini huomautti minulle tunnilla siitä kun vatsani murahti nälästä. Ensin pelkäsin vain nälkämurinaa, kunnes pelko laajeni aina kaikkiin mahdollisiin vatsan päästämiin ääniin.
Eli, mulla on nyt parin vuoden ajan ollut ihan tajuton pelko vatsanmurinasta. Välillä se menee pois se pelko, välillä se tulee takaisin. Yleensä se tulee takaisin silloin kun palaan lomalta takaisin kouluun. Vuosi sitten kävin koulupsykalla puhumassa tästä, tehtiin harjoituksia joilla lievittää paniikkikohtauksia. Murinapelko loppui kyllä, mutta en koe sen olleen psykologin ansiota.
Jos vatsani alkaa pitää ääntä hiljaisessa luokkahuoneessa, panikoidun ja saan paniikkikohtauksen. Vatsan ei edes tarvitse murista jotta panikoituisin, vaan sen murinan pelko jo laukaisee paniikkikohtauksen. Pelko tuli takaisin hetikun tulin joululomalta takaisin kouluun.
Pelkään eniten niillä tunneilla joilla on (tietenkin) hiljaista. Joillakin hiljaisilla tunneilla pelkään enemmän, sillä jos joskus esim. historian tunnilla vatsani on murissut ja olen panikoitunut, tällöin pelkään kyseisellä tunnilla enemmän, ja olen herkempi saamaan paniikkikohtauksen ja jännitän. Ja koska olen vatsallajännittäjä niin tottavie se alkaa ääntelemään.
Nyt sitten sisko tartutti muhun kaikenkukkuraksi vatsataudin. Ei mitään vakavaa, vatsassa vain vähän kiertää. eli se ääntelee. eli helvetti on päässyt irti. Aamulla vatsassa kiersi ja vatsaan sattui (en tiedä oliko se jännitystä vaiko sitä tautia), enkä uskaltautunut mennä kouluun. Jäin puoliksi parantelemaan itseäni ja puoliksi en vain uskaltautunut lähteä kouluun. Puolentoista viikon päästä on koeviikko ja ajatus siitä tuntuu ihan järkyttävän hirveältä.
Onko muita saman ongelman kanssa? Kuinka päästä eroon tästä? Ja kuinka lievittää vatsan suolistoääniä? ''Nälkämurinan'' kanssa ei ole ongelmia, sillä sen osaan hallita syömällä säännöllisesti.
Ainiin ja piti sanomani että tämä pelkohan lähti siitä että joskus yläasteen aikaan kaverini huomautti minulle tunnilla siitä kun vatsani murahti nälästä. Ensin pelkäsin vain nälkämurinaa, kunnes pelko laajeni aina kaikkiin mahdollisiin vatsan päästämiin ääniin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
höplööplö
Ei ihanaa, kumpa sä lukisit tän vaikka tää onki pari kuukautta vanha.
MULLA oli sama ongelma kun sulla, pelkasin ilmavaivaääniä IHAN hirveesti.
Kaikki alkoi siitä, kun mun lukio loppui ja jostain syystä aloin ahistamaan hiljaisiin huoneisiin menemistä, varsinkin jos siellä huoneessa istuttiin tuolilla. Sitä pahensi se, jos huoneen ovi oli kiinni ja ikkunat oli kiinni (ei tullut taustamölinää käytäviltä tai ulkoa). Menin ihan paniikkiin kahvihuoneessa kun olin siivoojana, vatsanäänistä sanottiin huvittuneena jotain ja se hävetti kauheesti. Siellä kahvihuoneessa oli aina ihan hiljasta ja ne siivoojat tuijotti hiljaa koomassa. Sitten kun mun vatsa muris ne sai siitä jotain jutunalkua, ku niitä ahisti se hiljaisuus ja puhumattomuus niin ne alko jotain mun vatsasta vitsailemaan.
Kaikista kauheinta oli, kun mentiin sillä siivoojaporukalla johonkin kokoukseen johon tuli iso porukka siivoojia, oli hiljanen huone ja siellä istuttiin penkeillä. Mä yritin istua aina vasemmalla "kankulla", koska se vähentää sitä ininä-ääntä, syystä jota en tiedä. Menin paniikkiin, jos jossain tuolissa ei ollut käsinojaa koska se tarkotti, ettei voi istua vinossa ja se ääni kovenee. Se oli joskus pahimmillaan kuin suoraa huutoa, siis kovaa meteliä. Se johtui lähinnä ilmavaivoista, joita pahensi masennuslääke.
Mua pelotti lukion jälkeen mennä kouluun, koska pelkäsin ihan TAJUTTOMASTI luokkahuoneita, en ymmärtänyt miten jotkut pystyi istumaan siellä.
Mun huomio oli koko ajan mun vatsassa, ja siinä nielenkö mä ilmaa koska se lisää ilmavaivoja.
Mä kokeilin kaikkia vatsalääkkeitä, ei auttanut koska syy ei ollut vatsassa vaan mun stressaamisessa. Mä kävin tähystyksessä, tungettiin paksu letku kurkusta alas vatsanpohjaan ja mitään ei tietenkään löytynyt.
Hirvee paniikki siitä vatsasta. Joskus en nähnyt ihmisiä vapaa-ajalla, koska vatsa kurisi.
Jatko-opiskeluihin pääsin 2v kuluttua, ja ensimmäinen koulupäivä jännitti tajuttomasti sen vatsan takia. Niin huvittavalta kun se nykyään kuulostaakin :D
Ja kaikki oireet hävis 2. koulupäivänä. Ei mitään vatsastressiä sen jälkeen, kaikki johtui vaan mun mielentoiminnoista :)
Mä jännitin mun tulevaisuutta, ja se aiheutti sen, että se jännitys "keskittyi" mun vatsaan. Se ikäänkuin sai toisenlaisen muodon, ja se kaikki ahdistus johtui vain tulevaisuuden pelosta. Ja kaikki lähti pois, kun tulevaisuus oli selvä.
Eli varmasti sullakin on jotain, mikä sua nyt ahistaa. Joku elämäntilanne? Sitä ei pakosti edes tiedosta. Mutta normaalistihan ruumiinäänet ei ahista ihmisiä, koska ne ei ole vaarallisia. Siinä on joku aina taustalla.
Mieti, mitä sä syöt. Esim. pavut ym. pierettää. Mutta muista, että kaikilla kurisee joskus vatsa ja sitä EI todellakaan muut huomaa. Ja jos siitä joku ilmottaa niin se ei ees tarkota sillä mitään.
Mutta jännää huomata että on olemassa muitakin hermoilijoita kun minä :D
Kyllä se siitä, elämässä on vakavempiakin asioita :) Ja yleensä oireiluilla on tapana lähteä pois.
energialaitoksen polttoaineen syötössä häiriö jos ilmaa liikaa seassa :P Vaihda polttoainetta tai säädä seosta laihemmalle.