En jaksa enää uskoa, että tästä voi mitenkään toipua. Hoito on nyt jatkunut 9 kuukautta. Lääkkeitä olen kokeillut nyt noin 9 erillaista lääkettä, mutta mistään ei ollut minkäänlaista hyötyä, joistaikin tuli sivuvaikutuksia.
Psykologikin varmaan jo kyllästyi minuun. Viimeksi kun oli yhteistapaaminen psykologin ja psykiatrin kanssa hän "unohti" määrätä uutta aikaa. Enkä yhtään ihmettele, kuka jaksaisi kuunella mun tapaista luuseria, joka ei sano mitään, jos ei kysytä. Ja muutenkin asiat ei vaan etene mihinkään tapaamisesta toiseen.
Opiskeluissa olen nyt jo vuoden jäljellä, tätä menoa kelan opintotuki loppuu kesken. Arvosanat eivät ole parhaammasta päästä, työkokemusta on vain kuukausi ja sekään ei liity mitenkään mun alaan. Ja haastattelut ei ole mun vahvuus. Eli on hyvintodennäköistä, että jään työttömäksi.
Sitten on vielä opiskeluvaikeuksia, olen jo yrittänyt yhden pakollisen kurssin 2 kertaa enkä päässyt läpi. Kerran en pysynyt perässä ja toisen jätin kesken koska opettaja otti mut silmäntikuksi, aina kun puhui epäonnistumisesta tai huonosti suoritetuista lukiokursseista, katsoi minun suuntaan.
Pitäis jaksaa vielä 2 viikkoa, että saisin tehty sen, minkä olen luvannut ja sitten voin rauhassa lopettaa kaiken. Olen nyt säästänyt paketillisen Imovanea , yhteensä 75 mg, netin mukaan se määrä alkoholin kera pitäisi ratkaista kaikki mun ongelmat pysyvästi. Sitten jos herään, niin viillän verisuonet auki.
Mutta kun ei jaksais edes 2 viikkoa sinnitellä, haluan kuolla jo nyt
en vaan jaksa enää
23
542
Vastaukset
- hippuytrw
Jää sairaslomalle opiskeluista! Se on mahdollista.
Mä tein sen virheen että masennuksesta huolimatta pusersin opinnot läpi. Huono numerot tms. Mä olin lääkeresistentti. kokeilin yli 30 erilaista psyykelääkettä. Sairastin noin kuusi vuotta. Aloin parantumaan, kun olin kolme kuukautta sairaalassa. Lepo todella auttoi.- please, no more
Hienoa, että edes joku selvisi. Olin jo kerran osastolla 2 viikkoa putkeen, ei ollut mukava kokemus. En osaa edes kuvitella sairaslomaa,mitä tekisin sen ajan? Ei minulla ole muuta elämää kuin opiskelu.
- hippuytrw
please, no more kirjoitti:
Hienoa, että edes joku selvisi. Olin jo kerran osastolla 2 viikkoa putkeen, ei ollut mukava kokemus. En osaa edes kuvitella sairaslomaa,mitä tekisin sen ajan? Ei minulla ole muuta elämää kuin opiskelu.
Päiväsairaalaa? Jotakin leppoisaa kurssia. Toisaalta, jos opiskelu ei sua stressaa ja opiskelumenestys on ok niin sittenhän se on tavallaan terapiaa. Mulla opiskelumenestys laski ja opiskelu stressasi.
- Kaks_plus_yks
Ei 75mg Imovanea edes alkoholin kanssa tapa, ellet sitten oksenna ja siihen tukehdu. Muuten vaan nukut pitkään tai saatat muistamattomana harhailla kaupungilla. Ota mieluummin vaikka pilleri ahdistukseen.
- please, no more
Oletko kokeillut? Netin mukaan ihan ok todennäköisyys kuolla. Pakkohan on kokeilla, ei vaan tekis mieli jättää ison veritahran lattialle, tai jättä ruumini roikkumaan kaulasta. Yritän vähän ajatella muita, vaikka itsemurha varmasti jättää pahan mielen.
Ja noista ahdistuspillereistä, ottaisin mielumin, mutta minulla ei ole sellaisia ja ne mitä on ollut joskus, eivät toimineet. - Valoa
please, no more kirjoitti:
Oletko kokeillut? Netin mukaan ihan ok todennäköisyys kuolla. Pakkohan on kokeilla, ei vaan tekis mieli jättää ison veritahran lattialle, tai jättä ruumini roikkumaan kaulasta. Yritän vähän ajatella muita, vaikka itsemurha varmasti jättää pahan mielen.
Ja noista ahdistuspillereistä, ottaisin mielumin, mutta minulla ei ole sellaisia ja ne mitä on ollut joskus, eivät toimineet.Mitä jos vaihdat psykoterapeuttiasi? yhdeksän kuukautta on pitkä aika. Yhdeksää erilaista lääkettä ehditty jo kokeilla? Ei kuulosta kovin pitkäjännitteiseltä hoidolta tältäkään osin.
Elämällä on kuitenkin sinullekin ihan varmasti hyvää odottamassa. Jos terapeuttisi vaikuttaa sinuun kyllästyneeltä ja saa sinut tuntemaan itsesi luuseriksi, hän ei ole hyvä terapeutti. Etsi toinen terapeutti. Voit kertoa seuraavan kerran psykiatrille, että et ole tyytyväinen hoidon tuloksiin. Kyllä heilläkin on vastuu hoidosta, ei pelkästään sinulla. Sinähän olet maksava asiakas (vaikka saisitkin tukea Kelasta tms) niin silti sinulla on oikeus vaatia ja kertoa mielipiteesi. Terapeutin pitää olla kiinnostunut ja innostunut asiakkaastaan.
Oppimisvaikeuksiin voi saada apua! Ei tee ihmistä luuseriksi, vaikka kertaisit 20 kertaa. Etsi ihmisiä, joiden kanssa tunnet olosi hyväksi ja vältä niitä, jotka saavat tuntemaan luuseriksi. - please, no more
Valoa kirjoitti:
Mitä jos vaihdat psykoterapeuttiasi? yhdeksän kuukautta on pitkä aika. Yhdeksää erilaista lääkettä ehditty jo kokeilla? Ei kuulosta kovin pitkäjännitteiseltä hoidolta tältäkään osin.
Elämällä on kuitenkin sinullekin ihan varmasti hyvää odottamassa. Jos terapeuttisi vaikuttaa sinuun kyllästyneeltä ja saa sinut tuntemaan itsesi luuseriksi, hän ei ole hyvä terapeutti. Etsi toinen terapeutti. Voit kertoa seuraavan kerran psykiatrille, että et ole tyytyväinen hoidon tuloksiin. Kyllä heilläkin on vastuu hoidosta, ei pelkästään sinulla. Sinähän olet maksava asiakas (vaikka saisitkin tukea Kelasta tms) niin silti sinulla on oikeus vaatia ja kertoa mielipiteesi. Terapeutin pitää olla kiinnostunut ja innostunut asiakkaastaan.
Oppimisvaikeuksiin voi saada apua! Ei tee ihmistä luuseriksi, vaikka kertaisit 20 kertaa. Etsi ihmisiä, joiden kanssa tunnet olosi hyväksi ja vältä niitä, jotka saavat tuntemaan luuseriksi.puhe ei ole psykoterapeutista, vaan psykologista. Sen mitä minä olen ymmärtänyt hoidosta, ensin hoidetaa akuutti tilanne akuutti ryhmässä, mikä on nyt jatkunut 6 kuukautta, sitten kun olo paranee, voi saada lausunnon psykoterapeutin kela tuesta.
Nyt olen kunnan akuutti työryhmän potilaana, en tiedä kuka maksaa (kunta vai valtio), mutta minulle se on ilmainen.
Pääasiassa mulla oli 2 lääkettä kerralla, jokaista lääkettä olen käyttänyt noin 2kk putkeen, siinä ajassa vaikutus pitäisi jo näkyä, ainakin lääkäreiden mukaan.
Olen jo kertonut, että uskoni lääkkeisin on jo aika heikko ja että psykologi tapaamisesta ei tunnu olevan hyötyä. En vaan oikeasti keksi mitä he olisivat voineet tehdä paremmin. Tai noh, onko normaalia, että psykologi kysyy mitä voisi tehdä auttaakseen.
Psykiatrilla taas ei ole edes muuta keinoa auttaa kuin kirjoittaa reseptejä. Korjatkaa jos olen väärässä.
Psykologin vaihtamista en ole edes ajatellut. En tiedä mihin pitä soitta, lähettä sähköpostia tai kenelle puhua, enkä uskalla kysyä keneltäkään. Jännittää/pelottaa puhua vieraille ihmisille tai muutenkin olla lähellä. Sen takia jätän kaikki vapaehtoiset luennot väliin. Diagnoosini on vaikea masennus, eikä mitään muuta, vaikka sosiaalliset tilanteet pelottaa ja jännittä josta johtuen vältän niitä kaikilla mahdollisilla keinoilla. - Valoa
please, no more kirjoitti:
puhe ei ole psykoterapeutista, vaan psykologista. Sen mitä minä olen ymmärtänyt hoidosta, ensin hoidetaa akuutti tilanne akuutti ryhmässä, mikä on nyt jatkunut 6 kuukautta, sitten kun olo paranee, voi saada lausunnon psykoterapeutin kela tuesta.
Nyt olen kunnan akuutti työryhmän potilaana, en tiedä kuka maksaa (kunta vai valtio), mutta minulle se on ilmainen.
Pääasiassa mulla oli 2 lääkettä kerralla, jokaista lääkettä olen käyttänyt noin 2kk putkeen, siinä ajassa vaikutus pitäisi jo näkyä, ainakin lääkäreiden mukaan.
Olen jo kertonut, että uskoni lääkkeisin on jo aika heikko ja että psykologi tapaamisesta ei tunnu olevan hyötyä. En vaan oikeasti keksi mitä he olisivat voineet tehdä paremmin. Tai noh, onko normaalia, että psykologi kysyy mitä voisi tehdä auttaakseen.
Psykiatrilla taas ei ole edes muuta keinoa auttaa kuin kirjoittaa reseptejä. Korjatkaa jos olen väärässä.
Psykologin vaihtamista en ole edes ajatellut. En tiedä mihin pitä soitta, lähettä sähköpostia tai kenelle puhua, enkä uskalla kysyä keneltäkään. Jännittää/pelottaa puhua vieraille ihmisille tai muutenkin olla lähellä. Sen takia jätän kaikki vapaehtoiset luennot väliin. Diagnoosini on vaikea masennus, eikä mitään muuta, vaikka sosiaalliset tilanteet pelottaa ja jännittä josta johtuen vältän niitä kaikilla mahdollisilla keinoilla.Eli täytyisikö sinun olosi ensin parantua, että voisit saada psykoterapiaa masennukseen?
Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, sinun ei pidä odotella, että olo paranee ensin, ennen kuin saat hoitoa. Asiaa tarkemmin tuntematta kuulostaa erikoiselta.
Itsemurha-ajatukset kuulostavat vakavalta. Niitä ei pitäisi olla ihmisellä, varsinkin, jos olet jo ikään kuin hoidon piirissä.
Jos aloittaisit sillä, että menisit terveyskeskuslääkärille, ellei psykiatrilta tai psykologilta saa apua. Mikä nyt onkaan sinua lähinnä.
Etsi apua niin kauan, että löydät vaikka sitten pelottaisikin. Älä luovuta.
- Taidat kärsiä
vielä noista lääkkeiden vieroitusoireista tai siitä, mitä ne ovat aiheuttaneet aivoillesi ja koko elimistöllesi. Tuollaista alkaa-lopettaa-alkaa lääkeputkea ei kestä kukaan (poikkeuksia toki on). Ei psykologikaan voi millään tavoin auttaa silloin kun voinnin huononeminen johtuu lääkkeistä. Tuo koulumenestymisen huonouskin voi johtua siitä, että lääkkeet turruttivat sinut. Ihan oikeasti on avun tarpeessa, mutta ei tiedä miten eikä osaa selittää pahaa oloaan. Tyypillinen lääkeoireilu.
Olo kyllä selkenee kun jaksaa odottaa ainakin sen kaksi viikkoa eikä sorru uusiin lääkkeisiin.
Kannattaa miettiä myös ettei kaiken takana ole jokin lievä fyysinen neurologinen häiriö joka ei sinänsä ole sairaus johon väärin määrätään neurolepteja - Voimia
Ymmärrän ahdinkosi, mutta pyydän ettet tee mitään hätiköityä. Ratkaisu ongelmaan voi löytyä ihan jostain muualtakin kuin lääkkeistä, psykologeista,... Tässä omasta elämästä:
Minulla sellainen tilanne että sain ennen joulua vakavan burn outin. Yliopiston toinen vuosi on ollut pelkkää riutumista, hampaat irvessä vääntämistä, ajattelin että tilanne korjautuisi joululomalla vaan toisin kävi, romahdin täysin: en syönyt juuri lainkaan, nukuin (tai yritin), yliopistolle en jaksanut antaa enää ajatustakaan, kaikki tuli laiminlyötyä, en kertakaikkiaan jaksanut yhtään mitään. Ongelmat alkoivat kasaantumaan, sama juttu oon jäämässä jälkeen todella pahasti, useita kursseja (pakollisia) rästissä, toisaalta minullekin opinnot ovat/olivat kaikki kaikessa, koko elämä, kun aloitin, nyt motivaatiokin romahtanut kokonaan. Sitten päälle vielä todella paha identiteettikriisi, ja sen vaatiman hoidon vaikutus epävarmalta jo muutenkin näyttävään tulevaisuuteen.
Mutta viikko sitten, kun tuntui että alkaa tulla game over, sain upean idean: maastamuutto, oman elämän uudelleen aloittaminen aivan puhtaalta pöydältä ulkomailla, ilman kelan talutushihnaa, auringossa, vieraassa kulttuurissa. Ajattelin jospa tehdä jotain järjetöntä, eihän minulla ole menetettävääkään. Tästä oivalluksesta sain valtavasti voimia, en halua enää antaa periksi, jätän vain yliopiston (tuet loppuisivat muutenkin), alan opiskelemaan kevään itsenäisesti kieltä ja kulttuuria, nyt ajattelen ettei ole kuin voitettavaa. Tarkoitus hakeutua töihin ja alkaa säästämään. Em. ongelmani pystyn korjaamaan myös toisessa maassa.
Tätä kirjoittaessani kuuluisi olla yliopistolla, mutta koen, että jos tämän lukeminen auttaa jotakuta, olen aikani paremmin käyttänyt.
Ongelmiin on vastaus, sen vaan haluan sanoa ettei se ole välttämättä se ilmeisimmän oloinen, mieli lukkiutuu helposti.
Tsemppiä!! - Keissa
Nykyään taitaa olla teillä korkeimman asteen opiskelijoilla monella pinna kiereällä. Varmaan vielä vaakakupissa kaihertaa, että onko sitten valmistuttua edes töitä ja jaksaako haastavaa työelämää.
Ehdotan sinulle samaa kuin kuin tämä "voimia"- nimimerkki. Mikäli nykyinen toite tuntuu ylivoimaiselta niin hellitä sinäkin. Ei elämä lopu siihen jos yksi yliopistotutkinto jää suorittamatta. Hoida nyt itsesi kuntoo, huilaa ja lepää itsei kuntoon. Sitten aloita aivan uusi juttu. Ja jos joskus vuoisne varrella mieli muuttuu niin opiskella voi nykyään vaikka seniori-iässä. Ei ihmsien arvo ole riippuvainen joistakin oppiarvoista. On vahvuutta pysähtyä, kääntää suuntaa ja orientoitua uudelleen.
Ei sinulta kukaan, muu kuin sinä itse vaadi liikoja. Ja älä todella tee hätiköityjä ratkaisuja vaikka nyt koet että ei jaksa ja edessä on umpi hanki. - please, no more
Opiskelu on tulevaisuuteni kannalta kaikki kaikessa. En osaa mitään, en ole missään hyvä (paitsi alassani), ala jota opiskelen on oikeastaan ainoa vaihtoehto minulle. En ole sosiaalinen ja en omaa työkokemusta kuin kuukauden ja sekin siivoojana. Tällä yhdistelmällä on erittäin vaikea saada työtä tai vaihtaa opiskelupaikkaa. Ainoa toivo on, että työhaku helpottuu jos/kun saan tutkinnon valmiiksi.
Sairaslomaa en kehtaa kysyä ja vaikka kysyisin tuskin tippuisi, koska en osaa kuullostaa uskottavalta. En jaksa enää miettiä mitä voisin tehdä, ei tästä ole mitään ulospääsyä, paitsi se lopullinen.
Eilen näin painajaista koulukiusaamisesta, jouduin taas kokemaan sen. Ehkä eniten harmittaa, että olen edelleen hyvin haavoittuva kiusaamiselle, vaikka olen 24 ja unissani osan lentää ja piestä ketä tahansa.
Olen nyt vaan niin väsynyt elämään, mutta vielä pitäisi jaksaa viikon ja toteuttaa sen mitä olen luvannut vanhemmille.
Oikeasti toivon, että tappaisin itseäni jo 13 vuotiaana, olin silloin seisomassa tuolen päällä naru kaulan ympäri, koska koulussa kiusattiin, äiti huusi ja sisko hakkas. Jos tappaisin itseäni silloin, säästyisin niin monelta ongelmalta.- Empatia tärkein
Ei kannata pelätä vaiketa tunteita. Kaikki me olemme haavoittuvaisia ihmisiä.
You Tubesta löytyy John Breedingin ajatuksia toipumisesta, mikäli kiinnostaa. - katkarapu
voi sua.. :(( mulla vähän sama tilanne, itsetuhosia ajatuksia kokoajan. Tarvisin jonku ketä välittää, kenelle vois puhuu joka ymmärtää. Elämänhalua kuitenkin riittä ja itsemurhaa en pysty tekemään, onneksi. Elän haaveilla, unelmoin kokoajan. Löysin yhen biisin joka on ns. Mun portti toiseen maailmasn, jossa kaikki on hyvin. Iltasin kuuntelen sitä ja toivon et kaikki olis taas hyvin. Oon todennäkösesti masentunut. Haluun vaan olla yksin.. Miltä susta tuntuu? Ku luin sun kirjotuksen niin nappas syvältä et koet samanlai ku mä. Muaki kiusattii nuorempana, nykyään oon se koulun kummajainen, et vanhat "kaverit" kyl juttelee mulle jos jotai kysyn, mut muut ketkä ei tunne tuijottaa. En ymmärrä miks must on tullu näi ujo ja hiljanen... Haluun pois täältä,.. Toivottavasti et oo tehny ittellesi mitään, koska oikeesti oot arvokas ja ainaki mä välitän.!! Älä luovuta, tiiän milt sust tuntuu ku seinät kaatuu päälle ja ei enää jaksa. Joka aamu ku herätyskello soi toivon etten ois heränny enää. Kaikkeen on kuitenki ratkaisu! Aika on pahin vihollinen mutta myös kaiken ratkaisu. Älä mee haluun jutella vielä sun kanssa, kerrankin löyty ihminen, joka vois ymmärtää mua
- mietinytkuitenkinvie
Mä jaksoin yrittää kaksi vuotta, sen jälkeen sekosin (psykoottinen masennus)..
nyt tiedän etten edes yritäkään kuntoutua työtätekevien joukkoon. Jos ei kuntoutustuki lohkea niin jään elämään työmarkkinatuen turvin.
Olin itsekin tekemässä kuolemaa tän oloni kanssa, mutta sitten päätin yksi päivä, että olen jo niin hyvässä vauhdissa syrjäytymiseni kanssa että jatketaan ihan loppuun asti eli pitkäaikaistyötön mielenterveysongelmien kanssa.
Eikä tässä ollessa mikään ole, raha riittää ruokaan ja asuntoon.- ////////////////
No niin! Nyt sieltä tuli totuus! "etten edes YRITÄKKÄÄN kuntoutua." Vaan aion jäädä yhteiskunnan elätiksi.
Kyllä mustakin olisi kivaa käydä terapeutin luona puhumassa mukavia,mut saman voi tehdä vaikka kaupan kassan kanssa.
- Neuvoja sinulle
Ulkomaille muutto ei taida ratkaista ongelmia kuitenkaan. Uusi kieli, eri kulttuuri, uudet ongelmat. Mulla loppu tuet opiskeluun mutta uskovien avulla on elämä jatkunut. Lääkkeistä ei taida apua saada oikeasti.
Älä hukkaa elämääsi, sillä se on lopulta kallisarvoisinta mitä sinulla on. Millään opinnoilla ei ole arvoa verrattuna elämäsi arvoon. Hoida Luojan neuvoin asiat kuntoon, hän sinua kantaa. Niin ja älä mene mihinkään muihin hoitoihin... - Yäkmies
Joo, ei se ulkomaillemuutto usein ratkaise ongelmia jos siellä ei ole jotain selkeästi erilaista valmiina jonka tietää auttavan ongelmiin. Minulla oli ja silloin se auttoi. Olen nyt ollut 9 vuotta pois Suomesta ja ei tee vieläkään mieli takaisin.
Hei.
Oletkin saanut jo paljon hyviä neuvoja. Ymmärrän, että tilanteesi voi vaikuttaa lohduttomalta ja ulospääsyä ei ole vielä näkyvissä. Kuitenkin, kun on elämää on toivoa. Joskus elämässä tarvitsee ulkopuolisten apua, jotta löytää uutta näkökulmaa itseensä, maailmaan ja elämään. Jos nykyinen suhde psykologiisi ei toimi, kannattaa hakea apua muualtakin. Vaikka psykologisi onkin ammattilainen, hänkin on ihminen, ja joskus ihmisten kemiat eivät kohtaa.
Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Koska en tiedä paikkakuntaasi, en osaa antaa suoraan yhteystietoja, mutta voit etsiä niitä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".
Jos taas haluat kokeilla purkaa tuntojasi puhumalla voit aina soittaa valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelut maksavat vain operaattorin veloittaman puhelumaksun. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22.
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päällle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyy osoitteesta http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset. Käynnit eivät maksa mitään.
Jos koet, että haluat kertoa olostasi kirjoittamalla voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinet päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.
Ystävällisin terveisin,
SOS-kriisikeskus / Vapaaehtoistyöntekijä Hansu- please, no more
Viime keskiviikkona menin kertomaan psykiatrille näitä juttuja ja siitä lähtien olen ollut suljetulla osastolla :( juuri nyt olen "iltavapaalla" kotona ja tekee niin mieli viiltää kunnolla. Osastolla jouduin tyytymään nuppineulaan, jonka vein ilmoitustaululta, mutta ei sillä saa satutettua tarpeeksi.
Osaston huonekaverit alkavat käydä jo hermoille ja en jaksa enää syödä muiden kanssa. En jaksa enää mitään. Mutta pitää vielä esittää tervettä perjantaihin asti muuten joutuu olemaan vielä viikon osastolla.
Haluan olla yksin ja ystävien kanssa. Haluan viiltellä, mutta kaikein eniten haluan, että kaikki loppuu. - ////////////////////
Joo jo. "Mä oon niin masis"-ettei vaan tarvitsis valmistua ja päätyä työelämään.
Nyt ylös, ulos ja lenkille. Toi kaikki on vaa susta itsestä kiinni. Tätä siitä tulee kun vanhemmat ensin hyysää lapset piloille ja sitten heittää pellolle kun eivät jaksa - lillliii
Hei ! Jos kaipaat vertaistukea niin http://lindaa-k.blogspot.fi/
itse koen samanlaisia tuntemuksia kuin sinä. - pääosin hyväolo
Heips!Mulla nuoruusiässä sairastettu VAKAVA ahdistuneisuus/masennus jakso, joka kesti vuosia.Lievemmät masennus/ahdistuneisuus jaksot jatkuneet aina välillä.Tällähetkellä(olen yli 40v)elämässäni moni asia on todella hyvin.Jälleen kerran aloitin terapian ja lääkityksen, mutta todella tiedän että vaikeistakin ongelmista voi toipua.Myös lääkehoito on kehittynyt vuosien mittaan.Vertaistukiryhmien kautta olen saanut erittäin läheisiä ihmissuhteita.On tärkeää että on paljon ihmisiä jotka ymmärtävät ja pystyvät tukemaan.Psykoterapia, yksilö- sekä ryhmäterapia auttavat.Kannattaa tehdä kaikkensa että saa ympärilleen ymmärtäviä ihmisiä ja sitten kun on itse paremmassa kunnossa, auttaa muita.Ihan tavallisen ev.lut. seurakunnan papitkin ovat hyviä kuuntelijoita ja ev.lut srk järjestää kaikenlaisia ryhmiä missä voi tutustua muihin.Kaikkea fanaattisuutta kannattaa kyllä välttää.Itse olen agnostikko eikä kirkko vaadi edes uskomaan, tärkeintä on se ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisen kokemus.Mahdollisuus tutustua läheisesti muihin on varmasti muuallakin, mutta tästä on itselläni kokemusta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuvat! Dannyyn liitetty Helmi Loukasmäki, 22, on puhjennut naisena kukkaan - Some sekoaa: "Sä..."
Ooo, kaunis aikuinen nainen Helmistä on kasvanut siinä yli 80-vuotiaan Dannyn rinnalla! Katso uudet kuvat: https://ww483301- 472451
Suodatinpussin kastelemalla saa parempaa kahvia
Kokeilin niksiä ja kyllä tämä kahvi on parempaa nyt. Ei lainkaan maistu paperiselta. Huljuttelee hanan alla suppiloa pap1251810Tidätkö nainen
että suoraan sanottuna v.tut.aa että pääsit näin lähelle minua. Ei olisi oikeasti aikaa tähän mutta silti aina välillä o1001633Onkohan sinulla kaikki hyvin?
Nyt vähän sellainen outo tunne tuli. Sinun asiasi niin ei minulle toki tarvitse kertoa. Kunhan mietin...381107Mikä on kaivattusi etunimi?
Otsikossa siis on kysymys eriteltynä. Vain oikeat vastaukset hyväksytään.45995- 169974
Huikeeta, mahtavaa, ihan mielettömän upeeta
Me ostettiin talo Espanjasta. Tosin saadaan käyttää sitä vain muutama viikko vuodessa kun on monta muutakin ostajaa! M175886En kestä katsoa
Sitä miten sinusta on muut kiinnostuneita. Olen kateellinen. Siksi pitäisi lähteä pois77881Oho! Arja Koriseva paljastaa TTK:n ekasta suorasta lähetyksestä: "On vähän ärsyttävä yhtälö!"
Upea Arja Koriseva! Tsemppiä haasteelliseen tilanteeseen! Lue lisää: https://www.suomi24.fi/viihde/oho-arja-koriseva-14814