Eli siis nyt oli pakko päästä vähän avautumaan tilanteestani jonnekkin, sillä ahdistaa todella paljon..
Olen 19-vuotias opiskelija, ja luulen olevani masentunut. Olen aina ollut todella ujo, ja pelkään sosiaalisia tilanteita. Minulla on yksi todella hyvä ystävä, ja koulussa paljon kavereita, mutta kotiin päästyäni ja viikonloppuisin olen useimmiten yksin, saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi. Se saa usein oloni turhaksi.
Minulla on jo pitkään ollut muiden huolien lisäksi myös parisuhdeongelmia, ja nyt tuntuu että samanlainen masentava olo, joka minulla oli yläasteellakin, on tullut takaisin. ( nyt olen kuitenkin pystynyt olemaan viiltelemättä )
En yksinkertaisesti jaksa mitään, en kiinnostu mistään, ja sen kerran jos joku pyytää johonki, minä en jaksa lähteä. Saan myös päivittäin parhaimmillaan useammankin itkukohtauksen, ja minusta tuntuu niin pahalta, että täytyy käydä oksentamassa.
Minulla oli tavallista vaikeampi lapsuus, ja jouduin kokemaan paljon sellaista mitä pienen lapsen ei pitäisi, ja luulen että sekin on osa syy pahaan olooni, sillä nään menneistä asioista sillontällöin painajaisia.
Toivon että joku edes olisi lukenut tämän läpi, ja kertoisi jos on samanlaisia kokemuksia.. Toivon vain kovasti että tämä olisi ohimenevää!
Olen 19-vuotias opiskelija, ja luulen olevani masentunut. Olen aina ollut todella ujo, ja pelkään sosiaalisia tilanteita. Minulla on yksi todella hyvä ystävä, ja koulussa paljon kavereita, mutta kotiin päästyäni ja viikonloppuisin olen useimmiten yksin, saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi. Se saa usein oloni turhaksi.
Minulla on jo pitkään ollut muiden huolien lisäksi myös parisuhdeongelmia, ja nyt tuntuu että samanlainen masentava olo, joka minulla oli yläasteellakin, on tullut takaisin. ( nyt olen kuitenkin pystynyt olemaan viiltelemättä )
En yksinkertaisesti jaksa mitään, en kiinnostu mistään, ja sen kerran jos joku pyytää johonki, minä en jaksa lähteä. Saan myös päivittäin parhaimmillaan useammankin itkukohtauksen, ja minusta tuntuu niin pahalta, että täytyy käydä oksentamassa.
Minulla oli tavallista vaikeampi lapsuus, ja jouduin kokemaan paljon sellaista mitä pienen lapsen ei pitäisi, ja luulen että sekin on osa syy pahaan olooni, sillä nään menneistä asioista sillontällöin painajaisia.
Toivon että joku edes olisi lukenut tämän läpi, ja kertoisi jos on samanlaisia kokemuksia.. Toivon vain kovasti että tämä olisi ohimenevää!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä sulla voi jonkunasteinen lievä masennus olla. Voisitko kertoa jollekulle tilanteestasi ja tunteistasi, jos olosi vaikka parantuisi sitten? Jos tuntuu vaikealta kertoa jollekulle tutulle, kerro ulkopuoliselle taholle.
Tunnen itsekin itseni ajoittain vähän masentuneeksi. Tosin mua ei itketä joka päivä, eikä mun tarvitse käydä oksentamassakaan.. Mulla on tosi huono itsetunto, ja olen epävarma; nämä johtuvat koulukiusaamisesta, jonka uhri olin koko yläasteen ajan. Mun on koulukiusaamisen takia myös hirveän vaikea luottaa ihmisiin yhä nykyäänkin. Ilonhetkiä saan harrastuksistani, joita mulla on kolmesti viikossa, ja poikaystävästäni, jonka kanssa nähdään joka viikonloppu. Tosin pahoja, melkein eron partaalle johdattaneita, tilanteita on ollut meilläkin..
Toivottavasti minusta oli edes vähän apua! Tsemppiä, piristyt kyllä vielä! :)