Hilton! -dokumentti syrjäytyneistä

Tälläinen asianlaita nimenomaan suurissa kaupungeissahan kuuluu kuvioon.

Mitä kukaan atm-miehistä edes välittää jos hiljainen mies jossain ahertaa duunissa on se hyvä kuhnuri yhteiskunnalle kaikin tavoin, jos on syrjäytynyt oikeasti työelämästä, niin soskun armoillapahan roikkuu ja viimeistään kuusenoksassa piippo-oy:n kravatissa jos sekin tuki loppuu.

Ei tule kuuloonkaan että mölyävät, huumeita ja viinaa vetävät naisten kaataja miehet olisivat sitä mitä maakunnissa neukkuluukuissa kotiviinillä päänsä sekoittavat atm-toverit kokevat täysin ilman mitään kontakteja muihin. Naapurikin lakkasi tervehtimästä vuosia sitten, perkele.

Tässä siis maalaan mielikuvaa että kommuunissa naisten lähellä asuva "hamppari mies" on kuin pukki kaalimaan vartijana, eikös yhdellä hiltonin muijalla ollut lapsikin tulossa, niin siitä vaan tuki-piikki on viimeistään 9kk jälkeen auki. Sitten vaan kiva ujo kilttimies sormuskaupan kautta läpi aisuroimaan niin ei ole mitään huolta muijalla.

Luokittelen atm-agendan P/S-syrjäytymisen uhriksi jäämiseen. Ei ole mitään syytä demonisoida miestä silloin kun seksiä ja kavereita piisaa vaikka onkin työtön. Yksinäisyys on se tekijä joka tekee syrjäytyneen. Niin kapitalistisesti kuin parisuhdemarkkinallisesti.

Reipas Mies kirjoitti:

Tälläinen asianlaita nimenomaan suurissa kaupungeissahan kuuluu kuvioon.

Mitä kukaan atm-miehistä edes välittää jos hiljainen mies jossain ahertaa duunissa on se hyvä kuhnuri yhteiskunnalle kaikin tavoin, jos on syrjäytynyt oikeasti työelämästä, niin soskun armoillapahan roikkuu ja viimeistään kuusenoksassa piippo-oy:n kravatissa jos sekin tuki loppuu.

Ei tule kuuloonkaan että mölyävät, huumeita ja viinaa vetävät naisten kaataja miehet olisivat sitä mitä maakunnissa neukkuluukuissa kotiviinillä päänsä sekoittavat atm-toverit kokevat täysin ilman mitään kontakteja muihin. Naapurikin lakkasi tervehtimästä vuosia sitten, perkele.

Tässä siis maalaan mielikuvaa että kommuunissa naisten lähellä asuva "hamppari mies" on kuin pukki kaalimaan vartijana, eikös yhdellä hiltonin muijalla ollut lapsikin tulossa, niin siitä vaan tuki-piikki on viimeistään 9kk jälkeen auki. Sitten vaan kiva ujo kilttimies sormuskaupan kautta läpi aisuroimaan niin ei ole mitään huolta muijalla.

Luokittelen atm-agendan P/S-syrjäytymisen uhriksi jäämiseen. Ei ole mitään syytä demonisoida miestä silloin kun seksiä ja kavereita piisaa vaikka onkin työtön. Yksinäisyys on se tekijä joka tekee syrjäytyneen. Niin kapitalistisesti kuin parisuhdemarkkinallisesti.

Lue lisää

"Ei ole mitään syytä demonisoida miestä silloin kun seksiä ja kavereita piisaa vaikka onkin työtön. "
Joo ei ollu nää kaverit ATM:iä. ATM mies jos joutuis hiltoniin niin sen pää ei kestäis viittä minuuttia.

Reipas Mies kirjoitti:

Tälläinen asianlaita nimenomaan suurissa kaupungeissahan kuuluu kuvioon.

Mitä kukaan atm-miehistä edes välittää jos hiljainen mies jossain ahertaa duunissa on se hyvä kuhnuri yhteiskunnalle kaikin tavoin, jos on syrjäytynyt oikeasti työelämästä, niin soskun armoillapahan roikkuu ja viimeistään kuusenoksassa piippo-oy:n kravatissa jos sekin tuki loppuu.

Ei tule kuuloonkaan että mölyävät, huumeita ja viinaa vetävät naisten kaataja miehet olisivat sitä mitä maakunnissa neukkuluukuissa kotiviinillä päänsä sekoittavat atm-toverit kokevat täysin ilman mitään kontakteja muihin. Naapurikin lakkasi tervehtimästä vuosia sitten, perkele.

Tässä siis maalaan mielikuvaa että kommuunissa naisten lähellä asuva "hamppari mies" on kuin pukki kaalimaan vartijana, eikös yhdellä hiltonin muijalla ollut lapsikin tulossa, niin siitä vaan tuki-piikki on viimeistään 9kk jälkeen auki. Sitten vaan kiva ujo kilttimies sormuskaupan kautta läpi aisuroimaan niin ei ole mitään huolta muijalla.

Luokittelen atm-agendan P/S-syrjäytymisen uhriksi jäämiseen. Ei ole mitään syytä demonisoida miestä silloin kun seksiä ja kavereita piisaa vaikka onkin työtön. Yksinäisyys on se tekijä joka tekee syrjäytyneen. Niin kapitalistisesti kuin parisuhdemarkkinallisesti.

Lue lisää

Suurinpiirtein tällainen se kuvio näissä asiossa tosiaankin on. Tietäähän sen jo siitäkin kun ylipäätänsä dokumenttielokuvaa lähdetään n.s. huono-osaisita tekemään, niin se on sitten tällaisesta väestä eikä taatusti ainakaan hiljaisista sosiaalisesti ja muuten syrjäytyneistä yksinäisistä miehistä jos nämä vaikka sossun elätteiksikin olisivat päätyneet saati silloin jos nämä vielä töissäkin pakertavat tai muuten itse asiansa hoitavat. Tämän lajin syrjäytyneisiin yhteiskuntan myös satsaa tosipaljon rahaa, yhteiskunnan kustantamana näille annetaan asunnot pääkaupunkiseudulta hajotettavaksi ja paskattavaksi ja rahaa käteen millä örveltää ja sossusta ja muualta viranomaiset ovat näitä alituiseen paapomassa.

sellaista se onnnnnn kirjoitti:

Suurinpiirtein tällainen se kuvio näissä asiossa tosiaankin on. Tietäähän sen jo siitäkin kun ylipäätänsä dokumenttielokuvaa lähdetään n.s. huono-osaisita tekemään, niin se on sitten tällaisesta väestä eikä taatusti ainakaan hiljaisista sosiaalisesti ja muuten syrjäytyneistä yksinäisistä miehistä jos nämä vaikka sossun elätteiksikin olisivat päätyneet saati silloin jos nämä vielä töissäkin pakertavat tai muuten itse asiansa hoitavat. Tämän lajin syrjäytyneisiin yhteiskuntan myös satsaa tosipaljon rahaa, yhteiskunnan kustantamana näille annetaan asunnot pääkaupunkiseudulta hajotettavaksi ja paskattavaksi ja rahaa käteen millä örveltää ja sossusta ja muualta viranomaiset ovat näitä alituiseen paapomassa.

Lue lisää

Hilton! (2013) ei valitettavasti onnitunut lunastamaan lupaustaan syrjäytyneiden syväluotauksesta. Hitaasti etenevä, harhaileva ja paikallaan polkeva dokumentti jää yrityksen asteella, eivätkä päähenkilöt jätä katsojaan mitään syvempiä ajatuksia.

Marginaaliihmisiä kuvaavista viime vuosien suomidokkareista "Reindeerspotting - Pako joulumaasta" (2010) onnistuu hätkähdyttävän hyvin siinä, mihin huippudokumentti parhaimmillaan pystyy. Vielä vuosikausia (noh, 3,5 vuotta) myöhemmin miettii päähenkilön elämää ja dokumentin viiltävän todellista tarinaa.

Me tarvitsemme Reindeerspotting-tasoisen dokumentin kertomaan syrjäytyneiden AT-miesten elämästä.

Reipas Mies kirjoitti:

Tälläinen asianlaita nimenomaan suurissa kaupungeissahan kuuluu kuvioon.

Mitä kukaan atm-miehistä edes välittää jos hiljainen mies jossain ahertaa duunissa on se hyvä kuhnuri yhteiskunnalle kaikin tavoin, jos on syrjäytynyt oikeasti työelämästä, niin soskun armoillapahan roikkuu ja viimeistään kuusenoksassa piippo-oy:n kravatissa jos sekin tuki loppuu.

Ei tule kuuloonkaan että mölyävät, huumeita ja viinaa vetävät naisten kaataja miehet olisivat sitä mitä maakunnissa neukkuluukuissa kotiviinillä päänsä sekoittavat atm-toverit kokevat täysin ilman mitään kontakteja muihin. Naapurikin lakkasi tervehtimästä vuosia sitten, perkele.

Tässä siis maalaan mielikuvaa että kommuunissa naisten lähellä asuva "hamppari mies" on kuin pukki kaalimaan vartijana, eikös yhdellä hiltonin muijalla ollut lapsikin tulossa, niin siitä vaan tuki-piikki on viimeistään 9kk jälkeen auki. Sitten vaan kiva ujo kilttimies sormuskaupan kautta läpi aisuroimaan niin ei ole mitään huolta muijalla.

Luokittelen atm-agendan P/S-syrjäytymisen uhriksi jäämiseen. Ei ole mitään syytä demonisoida miestä silloin kun seksiä ja kavereita piisaa vaikka onkin työtön. Yksinäisyys on se tekijä joka tekee syrjäytyneen. Niin kapitalistisesti kuin parisuhdemarkkinallisesti.

Lue lisää

Erittäin hyviä huomioita nuo. Jotain tähän malliin ne elokuvan- ja dokumenttienkin tekijät lähtevät aina jotain syrjäytyneiden elämää kuvamaan. Syrjäytyneiden miestenkin elämää kuvataan hurjana menona ja sukupuolihurjasteluna, vaikka varmasti suurin osa syrjäytyneistä miehistä elelee nimenomaan hyvinkin hiljaisina yksinäisinä erakkoina, ja ne enemmän ördläävätkään yksinäiset miehet eivät remua muuta kuin viinan kanssa ja keskenään tapellen.

Mutta onko yksinäisyys tai yksinäisyyteen päätyminen syrjäytymisen syy vai seuraus on vähän hankalmpi juttu. Se on varmasti yhtäältä syrjäytymisen syynäkin siinä kuin seurauksenakin ja päinvastoin, tapauskohtaisestikkin painottuen ja myös kierrekkin tämä asia on. Ja nimenomaan p/s-ja sosiaalisesti syrjäytyminen tässä, sillä näin syrjäytyneet miehet eivät kaikki suinkaan ole samalla vielä työelämästäkin syrjäytyneitä, joskin monet näistä kyllä ajautuvat täydellisestikkin syrjäytymään.

"Etkös sä ollut joku toimitusjohtaja, etkä mikään työtön? Ja osaat hoitaa asiasi?"

Myönnettäköön: Minulla on akateeminen loppututkinto ja vakituinen työpaikka.

Siitä huolimatta, naisasioissa epäonnistuneena, tunnen jollain tasolla kohtalotoveruutta em. dokumentin kaltaisiin syrjäytyneisiin nuoriin aikuisiin. Olen itse sosiaalisesti syrjäytynyt. Toki näillä dokumenttien "sankareilla" on ongelmia tyypillisesti useammassa kuin yhdessä asiassa.

Mitä Hiltonista sanotaan?

"Uudessa elokuvassaan Suutari seuraa Itä-Helsingissä Nuorisosäätiön talossa asuvia nuoria – ja vähän vanhempiakin – joiden elämä näyttäytyy paljon dramaattisempana kuin samoja seutuja kuvaavissa fiktioelokuvissa. Ei siksi, että he olisivat jatkuvasti välittömässä hengenvaarassa, vaan juuri siksi, että päivästä päivään jaksaminen on ihmiselle suuri saavutus. Hilton! on koskettava, kaunis ja toivottavasti myös vaikutusvaltainen elokuva."

http://dome.fi/elokuvat/artikkelit/kolme-kotimaista-ja-kolme-ulkomaista-dokumenttia-joita-et-halua-missata-docpointissa

Valitettavasti Hilton! tulee elokuviin vasta maaliskuun puolivälissä, joten pari kuukautta pitää sinnitellä sitä odotellessa...

Itsekin vaikutuin trailerin nähtyäni. Sitten tulin tänne ja aloitin ketjun; halusin kertoa loistodokkarista mahdollisimman monelle!

Mitä syrjäytyneitä nuo muka on? Ihme nussijoita kaikki.

................. kirjoitti:

Mitä syrjäytyneitä nuo muka on? Ihme nussijoita kaikki.

Ärsyttäviä ähkijöitä kaikki tyynni

Jäbä ei taija tietää mikä on Herttoniemen Hilton...

trot kirjoitti:

Jäbä ei taija tietää mikä on Herttoniemen Hilton...

no mikset sitten valaise meitä`?

dsgtf kirjoitti:

no mikset sitten valaise meitä`?

Kenenkään päähän ei voi kaataa tajuamista vaan se pitää itse hankkia omalla vaivallaan. Joskus se vaatii niin vähän kuin silmiensä avaamisen, toisinaan taas kokonaisen elämän elämisen.

"Mutta oliko se elokuva vai dokumentti? Ei tuotosta oikein pystynyt ottamaan tosissaan."
Jonkinlainen sekasikiö oli kyllä. Välillä dokkaria ja välillä näyteltyä. Minusta ihan ok.
Noi nuoret äijät tarvis jonkun joka kattois vähäsen perään. Kaverit ei esimerkiks osanneet itse siivota edes omia kämppiään. Tai siivoshan se yks äijä hammasta purren.
Aikamoista meininkiä oli kaikenkaikkiaan.

Tuskin sitä enää ahdistaa, kun on päässyt treffipanojen makuun.

Kun noin kauniisti pyydettiin, olihan se käytävä katsomassa. Tuli jotenkin huono omatunto, kun elokuvaa katsellessa joutuu tunnustamaan oman hyväosaisuutensa ja kokee olevansa joku fiilistelevä turisti.

Ei siinä mitään, ihan kelpo elokuva, vaikka minunkin on vaikea pitää sitä ihan täytenä dokumenttina, sillä tunnetustihan dokumenttielokuvaan pätee sama kuin johonkin hiukkasfysiikkaan - kohdetta on vaikea katsella/kuvata/käsitellä vaikuttamatta siihen. Luulen, että näiden nuorten ja vähän aikuisemman syöpäpotilaan Maken elämä on vittumaisempaa kuin vajaan puolentoista tunnin elokuvassa on voitu näyttää.

Silti minulle tuli välillä tunne, että nämäkin kaverit ovat enemmän elämässä kiinni kuin moni palstalainen. Mira (joka ulkonäkönsä ja dokumentin antaman luonteenkuvan perusteella menisi ihan "normaalista" nuoresta naisesta jolla ei voi sanoa menevän huonosti) sai kokea rakkautta, tietysti myös pettyä rakkaudessa. Omalta kannaltani räikein esimerkki oli Toni, jonka kanta kaikkeen oli "joo... joo... niin... joo...", seurusteli kuvankauniin ja reippaan tytön kanssa. Siinä kohdassa alkaa herkästi ajatella, että minun täytyy olla vielä paljon paskempi tyyppi kaikinpuolin, mutta on toisaalta sanottava ettei tyttö luonteensa puolesta ollut mikään aarre. Jos kyseessä ei ollut ennätystyperä likka, niin kyllähän hänen täytyi tajuta ettei Tonilla varsinaisesti ole ylimääräistä rahaa maksaa edes laskujaan -- ja silti akan päähän ei tuntunut mahtuvan muuta kuin Tonin kustantamat illanvietot ja se, mitä Toni on mahtanut suunnitella ostaa hänen syntymäpäivälahjakseen. Sara oli loistava havainnollistus siitä, miksei minua kiinnosta kakskymppiset naiset, jos heille nyt edes kelpaisin.

Toivoin onnellisempaa loppua. Nyt kaikki jäi vähän ilmaan, ja oikeastaan enteilee vain surkeutta: syöpäsairaan Maken, eräänlaisen sijaisisän, luona kaikki tuntuivat olevan jotenkin turvassa kurjalta maailmalta - miten käy, kun hänestä aika jättää?

Siinä sanottavani elokuvasta. Suosittelen ihan. Mitä elokuvakäyntiin tulee, niin ahdistukseni koin pikemminkin bussissa, kun sinne oli järjestetty suutelevia pariskuntia. Elokuvateatterissa oli sen sijaan jopa yksi nuori nainen, joka oli yksin katselemassa elokuvaa! Tunnustakaa, lahjoiko joku palstalainen hänet sinne minun hämäämiseksi, mitä?

(Lisäksi minua vitutti paitsi vanhemmat rouvat, myöskin pariskunnat jotka oikein pariskuntien oikeudella levittävät pahaa mieltä kulkemalla ensin käsi kädessä pusutellen, sitten tukkimalla sen ainoan lippuluukun kun alkavat arpomaan ensin näytöksiä ja sitten istumapaikkoja. Se on varmaan sitä hetkessä elämistä kun ei mitään voi suunnitella etukäteen kun se olis niinku ahdistavaa urautumist' niinku).

lord.boredom kirjoitti:

Kun noin kauniisti pyydettiin, olihan se käytävä katsomassa. Tuli jotenkin huono omatunto, kun elokuvaa katsellessa joutuu tunnustamaan oman hyväosaisuutensa ja kokee olevansa joku fiilistelevä turisti.

Ei siinä mitään, ihan kelpo elokuva, vaikka minunkin on vaikea pitää sitä ihan täytenä dokumenttina, sillä tunnetustihan dokumenttielokuvaan pätee sama kuin johonkin hiukkasfysiikkaan - kohdetta on vaikea katsella/kuvata/käsitellä vaikuttamatta siihen. Luulen, että näiden nuorten ja vähän aikuisemman syöpäpotilaan Maken elämä on vittumaisempaa kuin vajaan puolentoista tunnin elokuvassa on voitu näyttää.

Silti minulle tuli välillä tunne, että nämäkin kaverit ovat enemmän elämässä kiinni kuin moni palstalainen. Mira (joka ulkonäkönsä ja dokumentin antaman luonteenkuvan perusteella menisi ihan "normaalista" nuoresta naisesta jolla ei voi sanoa menevän huonosti) sai kokea rakkautta, tietysti myös pettyä rakkaudessa. Omalta kannaltani räikein esimerkki oli Toni, jonka kanta kaikkeen oli "joo... joo... niin... joo...", seurusteli kuvankauniin ja reippaan tytön kanssa. Siinä kohdassa alkaa herkästi ajatella, että minun täytyy olla vielä paljon paskempi tyyppi kaikinpuolin, mutta on toisaalta sanottava ettei tyttö luonteensa puolesta ollut mikään aarre. Jos kyseessä ei ollut ennätystyperä likka, niin kyllähän hänen täytyi tajuta ettei Tonilla varsinaisesti ole ylimääräistä rahaa maksaa edes laskujaan -- ja silti akan päähän ei tuntunut mahtuvan muuta kuin Tonin kustantamat illanvietot ja se, mitä Toni on mahtanut suunnitella ostaa hänen syntymäpäivälahjakseen. Sara oli loistava havainnollistus siitä, miksei minua kiinnosta kakskymppiset naiset, jos heille nyt edes kelpaisin.

Toivoin onnellisempaa loppua. Nyt kaikki jäi vähän ilmaan, ja oikeastaan enteilee vain surkeutta: syöpäsairaan Maken, eräänlaisen sijaisisän, luona kaikki tuntuivat olevan jotenkin turvassa kurjalta maailmalta - miten käy, kun hänestä aika jättää?

Siinä sanottavani elokuvasta. Suosittelen ihan. Mitä elokuvakäyntiin tulee, niin ahdistukseni koin pikemminkin bussissa, kun sinne oli järjestetty suutelevia pariskuntia. Elokuvateatterissa oli sen sijaan jopa yksi nuori nainen, joka oli yksin katselemassa elokuvaa! Tunnustakaa, lahjoiko joku palstalainen hänet sinne minun hämäämiseksi, mitä?

(Lisäksi minua vitutti paitsi vanhemmat rouvat, myöskin pariskunnat jotka oikein pariskuntien oikeudella levittävät pahaa mieltä kulkemalla ensin käsi kädessä pusutellen, sitten tukkimalla sen ainoan lippuluukun kun alkavat arpomaan ensin näytöksiä ja sitten istumapaikkoja. Se on varmaan sitä hetkessä elämistä kun ei mitään voi suunnitella etukäteen kun se olis niinku ahdistavaa urautumist' niinku).

Lue lisää

Hyvää analyysiä!

Jotenkin dokumentti ei ihan päässyt niin syvälle tasolle, mitä olisin odottanut. Se oli vain pintaraapaisu. Pieni 75 minuutin kurkistus syrjäytyneen köyhän elämään, jossa laskut ja maksumuistutukset revitään oman tyttären kanssa ja heitetään "lumisateena" ilmaan. Järkyttävää katsella tuollaista välinpitämättömyyyttä ja sitten vielä sitä, miten isä opettaa elämänasenteen tyttärelleen. Joka varmasti nuorena hankkii paljon lapsia sinne Pasilan tai Jakomäen kerrostalohelvettiin ja sitten taas repii laskuja omien lastensa kanssa...

"Omalta kannaltani räikein esimerkki oli Toni, jonka kanta kaikkeen oli "joo... joo... niin... joo...", seurusteli kuvankauniin ja reippaan tytön kanssa."

Mietin tosiaan, mitä tuo viehättävä blondi näkee siinä kundissa. Toni oli parikymppinen luuseri, joka oli jättänyt koulut kesken eikä ollut töissä missään. En nyt lähde ulkonäön perusteella arvelemaan hänen tyttöystävänsä tasoa, mutta tyttö jutteli oikeustieteelliseen pyrkimisestä! Jotenkin tämän pariskunnan puoliskot olivat ihan eri tasolla! Kundi repi maksamattomat laskut siinä sängynlaidalla istuessaan ja tyttöystävä katseli vieressä...

Mitä tyttö näki tuossa Tonissa? Sen kundin, jonka kanssa hän alkoi seurustella viisi vuotta aikaisemmin?

nöösi_poika kirjoitti:

Hyvää analyysiä!

Jotenkin dokumentti ei ihan päässyt niin syvälle tasolle, mitä olisin odottanut. Se oli vain pintaraapaisu. Pieni 75 minuutin kurkistus syrjäytyneen köyhän elämään, jossa laskut ja maksumuistutukset revitään oman tyttären kanssa ja heitetään "lumisateena" ilmaan. Järkyttävää katsella tuollaista välinpitämättömyyyttä ja sitten vielä sitä, miten isä opettaa elämänasenteen tyttärelleen. Joka varmasti nuorena hankkii paljon lapsia sinne Pasilan tai Jakomäen kerrostalohelvettiin ja sitten taas repii laskuja omien lastensa kanssa...

"Omalta kannaltani räikein esimerkki oli Toni, jonka kanta kaikkeen oli "joo... joo... niin... joo...", seurusteli kuvankauniin ja reippaan tytön kanssa."

Mietin tosiaan, mitä tuo viehättävä blondi näkee siinä kundissa. Toni oli parikymppinen luuseri, joka oli jättänyt koulut kesken eikä ollut töissä missään. En nyt lähde ulkonäön perusteella arvelemaan hänen tyttöystävänsä tasoa, mutta tyttö jutteli oikeustieteelliseen pyrkimisestä! Jotenkin tämän pariskunnan puoliskot olivat ihan eri tasolla! Kundi repi maksamattomat laskut siinä sängynlaidalla istuessaan ja tyttöystävä katseli vieressä...

Mitä tyttö näki tuossa Tonissa? Sen kundin, jonka kanssa hän alkoi seurustella viisi vuotta aikaisemmin?

Lue lisää

Välinpitämättömän rentun, joka elää hetkessä? Eikö ne ole juuri niitä nuorten naisten unelmamiehiä.

En ole nähnyt leffaa kirjoitti:

Välinpitämättömän rentun, joka elää hetkessä? Eikö ne ole juuri niitä nuorten naisten unelmamiehiä.

Tästä renttu-poikakaverista paistoi läpi se, että hänellä oli joskus ollut unelmia ja haaveita jne. Nyt oli kuitenkin sekä työ- että opiskelupaikka lähteneet alta. Tulevaisuus vaikutti olevan täys kysymysmerkki, eikä hän oikein jaksanut innostua mistään tyttöystävänsä ideasta tai ehdotuksesta. Tyyppi vaikutti hyvin saamattomalta. Tämän dokumentin perusteella on vaikea ymmärtää, mitä em. nuori nätti blondi näkee kundikavrissaan...

Vaikka moni nuori nainen viihtyisi rentun seurassa, on niillä rentuilla sentään jotain harrastuksia tai työ ja he elävät hetkessä. Haluttu renttu ei ole tahdoton "tiskirätti".

Hilton! -dokumentin yksi oneglma oli se, että 75 minuuttia ei oikein riitä viiteen eri ihmiseen tutustumiseen syvällisesti. Edellinen merkittävä suomidokumentti syrjäytyneiden ihmisten genressä eli Pako Joulumaasta keskittyi vain yhteen ihmiseen, ja pääsikin paljon syvällisemmälle tasolle.

nöösi_poika kirjoitti:

Tästä renttu-poikakaverista paistoi läpi se, että hänellä oli joskus ollut unelmia ja haaveita jne. Nyt oli kuitenkin sekä työ- että opiskelupaikka lähteneet alta. Tulevaisuus vaikutti olevan täys kysymysmerkki, eikä hän oikein jaksanut innostua mistään tyttöystävänsä ideasta tai ehdotuksesta. Tyyppi vaikutti hyvin saamattomalta. Tämän dokumentin perusteella on vaikea ymmärtää, mitä em. nuori nätti blondi näkee kundikavrissaan...

Vaikka moni nuori nainen viihtyisi rentun seurassa, on niillä rentuilla sentään jotain harrastuksia tai työ ja he elävät hetkessä. Haluttu renttu ei ole tahdoton "tiskirätti".

Hilton! -dokumentin yksi oneglma oli se, että 75 minuuttia ei oikein riitä viiteen eri ihmiseen tutustumiseen syvällisesti. Edellinen merkittävä suomidokumentti syrjäytyneiden ihmisten genressä eli Pako Joulumaasta keskittyi vain yhteen ihmiseen, ja pääsikin paljon syvällisemmälle tasolle.

Lue lisää

Tässä Toni:

http://www.youtube.com/watch?v=4_T1uPuVXds

,

nöösi_poika kirjoitti:

Hyvää analyysiä!

Jotenkin dokumentti ei ihan päässyt niin syvälle tasolle, mitä olisin odottanut. Se oli vain pintaraapaisu. Pieni 75 minuutin kurkistus syrjäytyneen köyhän elämään, jossa laskut ja maksumuistutukset revitään oman tyttären kanssa ja heitetään "lumisateena" ilmaan. Järkyttävää katsella tuollaista välinpitämättömyyyttä ja sitten vielä sitä, miten isä opettaa elämänasenteen tyttärelleen. Joka varmasti nuorena hankkii paljon lapsia sinne Pasilan tai Jakomäen kerrostalohelvettiin ja sitten taas repii laskuja omien lastensa kanssa...

"Omalta kannaltani räikein esimerkki oli Toni, jonka kanta kaikkeen oli "joo... joo... niin... joo...", seurusteli kuvankauniin ja reippaan tytön kanssa."

Mietin tosiaan, mitä tuo viehättävä blondi näkee siinä kundissa. Toni oli parikymppinen luuseri, joka oli jättänyt koulut kesken eikä ollut töissä missään. En nyt lähde ulkonäön perusteella arvelemaan hänen tyttöystävänsä tasoa, mutta tyttö jutteli oikeustieteelliseen pyrkimisestä! Jotenkin tämän pariskunnan puoliskot olivat ihan eri tasolla! Kundi repi maksamattomat laskut siinä sängynlaidalla istuessaan ja tyttöystävä katseli vieressä...

Mitä tyttö näki tuossa Tonissa? Sen kundin, jonka kanssa hän alkoi seurustella viisi vuotta aikaisemmin?

Lue lisää

Minä en nähnyt kun joukon paskahousuja, jotka eivät kykene asumaan siististi edes tossa talossa.

Samanlaisia paskahousuja tuli opiskellessani solunaapuriksi. 7 vuotta asunto oli siistissä kunnossa kun asujat olivat yliopisto-opiskelijoita. Mutta nämä paskahoustu sai kämpän tuhottua muutamassa viikossa.
Aina sama viris kun tuli illalla kotiin ja aavisteli jo etukäteen että mitä huumehörhöjä nyt on kämpällä.

Sorry, unohtu keittolevylle kun vedin pillereitä samalla, sori mulla hepateetti ja kaaduin kännissä suihkukaapin ovenläpi. Sorry, mä en nyt pystynyt keskittymään kun on niin vaikeata jne. Jatkuvaa kitinää ja skarpattiin aina silloin kun äiti sattu käymään antamassa rahaa 'opiskeluun' joa samantien kulutettiin mustalaisteen myymiin pillereihin.

Valittivat että kyllä täällä xxxx on kurjaa että kun kaupunki ei pystyny parempaa kämppää järjestämään. Joo mitä ny tuossa kämpässä asustelin yli 7 vuotta ja kerkesin valmistumaan yliopistosta ja minusta talo oli ihan ok paikka ennen näitä paskahousuja.

Tommoset paskahousut vaan lisääntyy ja tekee lisää paskahousuja joita nyt saan sitten ylpeänä rahoittaa maksamillani veroilla.

lord.boredom kirjoitti:

Kun noin kauniisti pyydettiin, olihan se käytävä katsomassa. Tuli jotenkin huono omatunto, kun elokuvaa katsellessa joutuu tunnustamaan oman hyväosaisuutensa ja kokee olevansa joku fiilistelevä turisti.

Ei siinä mitään, ihan kelpo elokuva, vaikka minunkin on vaikea pitää sitä ihan täytenä dokumenttina, sillä tunnetustihan dokumenttielokuvaan pätee sama kuin johonkin hiukkasfysiikkaan - kohdetta on vaikea katsella/kuvata/käsitellä vaikuttamatta siihen. Luulen, että näiden nuorten ja vähän aikuisemman syöpäpotilaan Maken elämä on vittumaisempaa kuin vajaan puolentoista tunnin elokuvassa on voitu näyttää.

Silti minulle tuli välillä tunne, että nämäkin kaverit ovat enemmän elämässä kiinni kuin moni palstalainen. Mira (joka ulkonäkönsä ja dokumentin antaman luonteenkuvan perusteella menisi ihan "normaalista" nuoresta naisesta jolla ei voi sanoa menevän huonosti) sai kokea rakkautta, tietysti myös pettyä rakkaudessa. Omalta kannaltani räikein esimerkki oli Toni, jonka kanta kaikkeen oli "joo... joo... niin... joo...", seurusteli kuvankauniin ja reippaan tytön kanssa. Siinä kohdassa alkaa herkästi ajatella, että minun täytyy olla vielä paljon paskempi tyyppi kaikinpuolin, mutta on toisaalta sanottava ettei tyttö luonteensa puolesta ollut mikään aarre. Jos kyseessä ei ollut ennätystyperä likka, niin kyllähän hänen täytyi tajuta ettei Tonilla varsinaisesti ole ylimääräistä rahaa maksaa edes laskujaan -- ja silti akan päähän ei tuntunut mahtuvan muuta kuin Tonin kustantamat illanvietot ja se, mitä Toni on mahtanut suunnitella ostaa hänen syntymäpäivälahjakseen. Sara oli loistava havainnollistus siitä, miksei minua kiinnosta kakskymppiset naiset, jos heille nyt edes kelpaisin.

Toivoin onnellisempaa loppua. Nyt kaikki jäi vähän ilmaan, ja oikeastaan enteilee vain surkeutta: syöpäsairaan Maken, eräänlaisen sijaisisän, luona kaikki tuntuivat olevan jotenkin turvassa kurjalta maailmalta - miten käy, kun hänestä aika jättää?

Siinä sanottavani elokuvasta. Suosittelen ihan. Mitä elokuvakäyntiin tulee, niin ahdistukseni koin pikemminkin bussissa, kun sinne oli järjestetty suutelevia pariskuntia. Elokuvateatterissa oli sen sijaan jopa yksi nuori nainen, joka oli yksin katselemassa elokuvaa! Tunnustakaa, lahjoiko joku palstalainen hänet sinne minun hämäämiseksi, mitä?

(Lisäksi minua vitutti paitsi vanhemmat rouvat, myöskin pariskunnat jotka oikein pariskuntien oikeudella levittävät pahaa mieltä kulkemalla ensin käsi kädessä pusutellen, sitten tukkimalla sen ainoan lippuluukun kun alkavat arpomaan ensin näytöksiä ja sitten istumapaikkoja. Se on varmaan sitä hetkessä elämistä kun ei mitään voi suunnitella etukäteen kun se olis niinku ahdistavaa urautumist' niinku).

Lue lisää

Saat yhä ihan liikaa negatiivista energiaa muiden p/s-onnesta. Tuohon epäkohtaan sun pitäisi jokin keino keksiä että siitä tulisi hyvä- eikä huono voimavara.

Hyvä energia lähtee tietenkin jokaisen itsensä omasta itsetunnosta että kokee olevansa niin laadukas että voi kokea samaistuvansa p/s-tunteisiin.

Katkeruuteen ajava "en kelpaa negatiivisuus" on vain jokaisen omaa huonoa energiaa joka blokkaa hyvän minä-kuvan esiin tulemisen.

Olisiko leffan yksin oleva nainen nähnyt nahkalompakko-naamasi kenties ja miettinyt kahdesti ettei hymyilekkään. Tilanteita on tuhansia.

En usko että MA-dokumentointi kiinnostaisi suurta yleisöä, osa aiheesta on tabu yhä, asia ei todellakaan mene niin että kun olet pari vuotta työtön olet hamppari joka ei kelpaa kellekkään. Todellisuudessa P/S-syrjäytyneistä koostettu dokumentti olisi kyllä rujoa katseltavaa.

Epämääräinen manne joka diggailee väkivaltaisista miehistä. Jep jep...

ätmi kirjoitti:

Epämääräinen manne joka diggailee väkivaltaisista miehistä. Jep jep...

Miten niin epämääräinen...määrätietoinen selviytyjä lähinnä.

jepjepujep kirjoitti:

Miten niin epämääräinen...määrätietoinen selviytyjä lähinnä.

Toivottavasti tulevaisuudessa yli vuoden vanhoja ketjuja ei voi enää bumpata...

pitää muistaa kattoa. palstan kurpatkin vois kattoo ton

näinn kirjoitti:

pitää muistaa kattoa. palstan kurpatkin vois kattoo ton

"palstan kurpatkin vois kattoo ton"

Miksi? Tai ajattelin kyllä katsoa klo 21.50 alkaen kun "Love Connection" toisella kanavalla loppuu.

ps. Tunnustan kirjoittaneeni tähän ketjuun talvella "Auktoriteettikurppa"-nimimerkillä. Mistähän se auktoriteetti on siihen tullut? Varmaan on ollut silloin ajankohtainen asia...ehkä.

Selitys löytyy tekstisi rivien välistä ja osin peilistä.........

"Tuet pois ja häätö, alkaa koulunkäynti ja työ maistumaan kun nukkuu rappukäytävässä pari yötä talvella."

Ei ala, vaan silloin tehdään rikos, jotta päästään vankilaan lämpimään. Suomalainen ilmaisen ruisleivän ja viinan jakaminen on hyvä käytäntö, kunhan vastaanottajilta löytyy sen verran yhteistyökykyä, etteivät häiriköi ja monistu liikaa. Hyvin käyttäytyvä sossupummi on hyvin käyttäytyvää vankia halvempi ylläpidettävä, vaikka tehtyä rikosta ei otettaisikaan huomioon.

Jos suomalaiset miehet ovat kerran niin perhanan miehekkäitä, rehellisiä ja läpeensä kunnollisia, niin mikseivät he saa suostuteltua niitä impulsiivisempia neitokaisiaan pysymään erossa niistä jo periaatteen vuoksi osallistumattomista? Valitus ja kyynel vain pääsee siltäkin suunnalta.

"Ihme ***** menoa, aikuisia ihmisiä, mutta lapsen tasolla."
Aivan. Pelkkää katkeruutta ja itsetarkoituksellista kakanviskelyä seuraamaan joutuneista tulee tuollaisia. Jos on aina vaikeaa, ahdistus saattaa jäädä päälle ikuisiksi ajoiksi, vaikka asiat oikeasti helpottuisivatkin jossain vaiheessa.

Verenhimo ja sotimisen tarve on metsä-Finskillä vieläkin kova. Lieneekö nykymaailma hälle liian monimutkainen? Voitaisiinhan täällä leikkiä yhdessä pottu-uuvattia vaikka auringon sammumiseen asti, mutta kun se muukin maailma on olemassa...

Monenko miehen käyttämä olet?

"Dokumentissa näytteleville oli maksettu siitä, että laittavat asuntonsa paskaiseen kuntoon ja muutenkin. En väitä, etteikö dokumentissa olisi todenmukaisuutta, mutta mielestäni on niin teennäistä tämä, että pitää tarkoituksella siisti asunto laittaa sotkuiseksi."

Ilmankos koko dokumentti oli aika lailla pettymys. Vai oli nämä tyypit palakttu näyttelemään syrjäytyneitä.

Kuten huomaamme, Hiltonissa ei päästy lähellekään Reindeerspotting-tasoista lopputulosta. Onnistunut dokumentti edellyttää sitä, että se oikeasti kuvaa aitoa todellisuutta eikä lavastettuja syrjäytyneitä Itiksessä.

Hilton! on hyvä harjoitelma, tietynlaienn "lämmittely" siitä, mitä potentiaalia voisi olla, jos joku haluaisi tehdä hyvän dokkarin syrjäytyneistä.