Aikuiskasteen vaatijat!
Miksi puhutte Pyhästä Herran kasteesta nimitystä lapsikastelu???
Kun Herra jeesus käski mennä maailmaan kastaa KAIKKEA maailmaan isän pojan ja pyhän hengen nimeeen. Niin tuota Herran siunaamaa työtä lahkoriivatut huutavat lapsikasteluiksi ihan kuin kusisimme lastemme päälle. Kastetta nimitätte "lapsikasteluksi" viittaa lasten yölliseen virtsaukseen.
Ei takaa pelastusta mutta sen halveeraaminen kadottaa ja sellainen halveeraminen on syntiä pyhän hengen lupauksia vastaan. Ei Jeesus niin halveerannut lapsia vaan otti ja siunasi heitä eikä antanut opetuslapsille sijaa järjen vanhurkaudelle lapsen uskosta.
Tehkää lastenkieltäjät oikea parannus ettette hukkuisi siihen vihanvimmaan.
Miksi puhutte Pyhästä Herran kasteesta nimitystä lapsikastelu???
Kun Herra jeesus käski mennä maailmaan kastaa KAIKKEA maailmaan isän pojan ja pyhän hengen nimeeen. Niin tuota Herran siunaamaa työtä lahkoriivatut huutavat lapsikasteluiksi ihan kuin kusisimme lastemme päälle. Kastetta nimitätte "lapsikasteluksi" viittaa lasten yölliseen virtsaukseen.
Ei takaa pelastusta mutta sen halveeraaminen kadottaa ja sellainen halveeraminen on syntiä pyhän hengen lupauksia vastaan. Ei Jeesus niin halveerannut lapsia vaan otti ja siunasi heitä eikä antanut opetuslapsille sijaa järjen vanhurkaudelle lapsen uskosta.
Tehkää lastenkieltäjät oikea parannus ettette hukkuisi siihen vihanvimmaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kastelu on märäksi tekemistä. Puhutaan esim. kasvien, pellon tai puutarhan kastelusta. Kaste taas on seurakunnan yhteyteen ottamista kastamalla.
Minäkin olen ihmerellyt koko sen ajan, minkä näillä palstoilla olen käynyt, miksi joku puhuu kastelusta luterilaisen lapsikasteen yhteydessä. Olen tullut siihen tulokseen, että kysymys on tahallisesta luterilaisuuden pilkkaamisesta.
Sananvalinnoillaan ja sanojen käytöllään kukin osoittaa, missä arvossa eri tavalla ajattelevaa pitää. Jos joku eri tavalla kuin luterilaiset uskova tai ajatteleva tulee Luterilaisuuspalstalle, niin toivoisi, että hän paitsi että tuntee oman arvonsa antaisi arvon toisellekin.
En tiedä, mitä näille lapsikastelusta puhuville voisi muuta tehdä, kuin jättää heidän tekstinsä kommentoimatta. Mutta on vain niin masentavaa saada aina uudelleen lukeakseen sellaisten tekstejä, jotka halventavat omaa uskontoani.
Tällä palstalla käyvät luterilaisten lisäksi toisaalta juuri aikuiskasteen kannattajat ja toisaalta Lutherin halveksijat, lähinnä jotkut katolilaiset, kirjoittelemassa. Kunpa olisi erikseen palsta, jonne kaikki ne, jotka haluavat solvata toisten vakaumusta, voisivat mennä.
pitäkäämme pelkkänä ilona sitä, että meistä puhutaan kaikkinaista pahaa ja sillähän uskovien
kastajat ja upotuskasteen ainoaksi hyväksyvät juuri todistavatkin, mikä totuus ja oikea kaste onkaan.
Onko kenelläkään tietoa kenestäkään uudestikastetusta, joka olisi tehnyt parannuksen,
hyljännyt babtistisen kasteensa ja palannut
Jumalan armoon, ensimmäisen kasteensa armoon?
Juppe on palannut kasteen armoon ja tehnyt parannuksen entisestä elämästään.
Olen aina kiitollinen Jumalalle, että olen varjeltunut vääriltä kastajilta, jotka eivät kunnioita lapsena Herralta saatua pyhää kastetta.
Tämä kirjoitus on ollut tällä palstalla jo aikaisemminkin nimellä "kadotuksen lapsi"
Tässä pieni todistus menneisyydestäni.
Taipaleeni ja "kilvoitteluni" ovat olleet seuraavia: Ennen uskoon tuloa minua vaivasi syyllisyys monesta asiasta. Tiesin tehneeni väärin, mutten tiennyt ratkaisua siihen.
Uskoontuloratkaisu ei tapahtunut syntieni tähden, eikä siinä syntien anteeksisaamis kokemusta ollut, vaikka ne todennäköisesti anteeksi julistettiin.
Silloin minulle oli melko selvää, että usko ilmenee kuuliaisuutena ja niistä myös pelastus on riippuvainen.
Myöhemmin minulla heräsi epäily, etten kelpaa uskovaksi, koska olen, niin syntinen, enkä pysty elämään "synnitöntä" kuuliaista elämää.
Väliaikaisen rauhan sain, kun aloin elämään "tosissaan" Jumalalle. Onnistuin, mahtavaa! Elin vaihetta, jossa Raamattu aukeni, rukous maistui ja ajattelin, että jos kaikki olisivat samallaisia uskovia, kuin minä, niin miten hienoa olisikaan...
Alon ahdistumaan. Väsyin, sairastelin jatkuvasti. Aloin kapinoimaan mielessäni. Kaikki alkoi mättämään. En jaksanut enää ponnistella ja pitää paloa yllä.
Syvästä depressiosta löysin palan armoa. Ei minun tarvitsekkaan elää täysillä Jumalalle. Voin antaa jotain itsellenikin.
Minua alkoi vaivata minun syntini. Ennen olin mielestäni ollut kunnon uskovainen. Syntinen tosin, mutta armahdettu.
Syntini kasvoi yhä suuremmaksi. En enää löytänyt itsestäni voimia totiseen parannukseen (parannuksella tarkoitetaan nyt vapaiden suuntien parannusta, joka tarkoittaa elämänsä muuttamista)enkä pystynyt Sanasta uskomaan syntejäni anteeksi. Minulta hävisi pelastusvarmuus. Jumalan Sana totesi minut syylliseksi ja omatuntoni tuomitsi minut helvettiin. Jumalaa ja Jeesusta en voinut kieltää, sillä he ovat todellisuutta.
Niin hullulta, kuin se joidenkin mielestä saattaa kuulostaa, niin minä entinen kiihko helluntalainen löysin armon luterilaisesta kasteopista: "Vaikka Jumala on jo edeltä nähnyt minut syntiseksi epäonnistujaksi, niin silti Hän on Kristuksessa ottanut minut lapsekseen".
Olin jo aikaisemmin kapinoinut oppia ihmisen kyvyistä melko puhtaaseen pyhitykseen "Pyhän Hengen avulla". Nyt näin Pyhän Hengen päätehtävien olevan Jumalan lain avulla johdattaa ihminen syntisen paikalle (yhä uudestaan) ja toisena Hengen tehtävänä näin näyttää todeksi myös evankeliumin tuoma armo.
Minulle heikkouskoiselle, jolle syyllisyys käy liian raskaaksi kantaa on tullut rakkaaksi ihmisen julistama synninpäästö, kaste, sekä ehtoolinen, jotka Jumalan Sanan kautta julistavat minulle syntien anteeksiantoa.
Sen vain sanon ettei kuuliaisuuden halu ole mihinkään kadonnut. Nyt vain näen Jumalan lain täydellisyyden olevan aivan ehdoton. Ja Jumalan pyhyyden, joka vaatii myös minulta pyhyyttä, olevan minulle aivan liian kirkas.
Sen tähden on minulle tullut tärkeäksi kuulla yhä uudelleen Kristuksen työstä syntieni tähden.
Ehdotonta pelastusvarmuutta ei minulla vieläkään ole. Mutta varmuus on, että Kristus on kärsinyt minun syntieni tähden.
Myös minä haluan olla hänestä osallinen. Minä uskon. Kaste kertoo minun liittyneen häneen jo silloin ja antaneen syntini anteeksi. Ehtoollinen julistaa minun olevan osallinen hänen ruumiistaan ja verestään, jotka vuodatettiin minun syntieni tähden. Ja synninpäästö, se saa usein minut armoliikutuksen valtaan.
Tässä minä lepään. Paavalin tavoin en rohkene minäkään itseäni enää tuomita, vaan annan Jumalalle sen tehtävän, kun aika koittaa ja minäkin, ehkä pääsen kotiin...
Kyllä meitä on monia jotka ovat kääntäneet selkänsä näille uudestikastajille. Itse tiedän ainakin 15 entistä helluntailaista omalta paikkakunnaltani. Ovat alkaneet helluntailaisetkin ajattelemaan omilla aivoilla..:) Toivottavasti sieltä vielä lisääkin lähtisi pois...:) Terv. juppe.
En nyt halua tuomita helluntalaisia ja sanoa heidän oppinsa olevan helvettiin vievä.
Suurempana ongelmana omalla kohdallani muodostui armon omistaminen.
Monilla tutuillani helluntalaisuudessa ei ole sellaista ongelmaa armon omistamisen suhteen.
Näin en voi siis mennä sanomaan heille, että perkeleestä olette näkemyksienne kanssa.
Aikaisemmin kirjoitin artikkelin "mikä on tärkeää". Jos nyt helluntalainen opetus seurakunnassa pohjautuu tällaiselle näkemykselle, niin silloin seistään tukevalla pohjalla. Jos taas ei, niin sitten ollaan heikoilla.
Toki asian tila vaihtelee ihmisittäin ja seurakunnittain, niin kuin luterilaisissakin asian laita vaihtelee.
Nyt ei siis "kadotuksen lapsi" kertomus ei ole kertoa kadottavasta kasteesta, vaan pelastusvarmuuden häviämisestä.
Teologian opiskelijoissa on entisiä helluntailaisia. Anabaptismin historiaa tutkimalla pääsee jo pitkälle.
Herran Jeesuksen nimeen! Kristuksen lävistetyt
kädet saakoot olla nyt ylläsi Juppe!
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra
valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle
armollinen, Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen! ja nyt tulee kielillä rukousta....en sitä kirjoita....mutta
kirjoitan sen minkä Henki antaa suomeksi...nyt:
..rakkaani, katso tässä on tie, jota sinun tulee kulkea....Poikani veriliiton tähden kutsun sinua
lapsekseni... älkää vaeltako niinkuin tyhmät vaan¨
niinkuin viisaat...armon ja voimani tähden..Tlistetty olkoon Jeesuksen Kristuksen nimi
ylitse elämäsi...kaikkien asioiden...Herra vahvistaa jokapäiväisen ristinkantamisen.Amen!
Amen! Olet itsessäsi täysin kelvoton, tänäkään päivänä et ole rakastanut Jumalaa kaikesta sielustasi, kaikesta mielestäsi tai sydämestäsi etkä lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, samalla olet rikkonut koko lain, kuten Jaakob opettaa. Olet
murhaaja, huorintekijä, pilkkaaja, varas, väärien todistusten lausuja, vanhempiesi kunnoittamisen
laiminlyöjä...olet ansainnut helvetin tulen, ikuisen kuoleman tulijärvessä...mutta...Jeesus
tuli lihaksi sinunkin tähtesi...syntyi neitseestä ja ei ollut ihmisisän lihan tahdosta siitetty vaan Pyhästä Hengestä...hän eli täydellisen lapsuuden ja nuoruuden,,,Hän eli kaikessa kuuliaisesti Jumalaa kohtaa...ajattele saastaisia
tekojasi .."hovi"...katso käsiäsi,,,ajattele miten paljon olet niillä jättänyt tekemättä niitä tekoja, joita Jumala tahtoisi ja joita olisit voinut tehdä..ja niitä tekoja, jotka ovat Jumalan tahtoa vastaan...katso sitten uskon silmin Golgatalle,,,katso Herran Jeesuksen tuskaa,kun
kätensä ovat lävisteyt sinun syntiesi tähden..ajattele jalkojasi...missä kaikkialla olet kulkenut oman tahtosi mukaan, etkä Jumalan
tahdon mukaan...katso sitten Jeesuksen jalkoja..nauloilla lävistettyjä...Hän kärsi sinun
puolestasi...ajattele muuta ruumistasi..mitä kaikkea olet jäsenilläsi tehnytkään, mikä kaikki on Jumalan tahdon vastaista...katso Herran Jeesuksen verihaavoille lyötyä selkää ja puhkaistua kylkeä...sinun vuoksesi Hän kärsi..ajattele katseesi syntiä, puheitasi, jotka ovat Jumalan tahtoa vastaan...ajattele mitä kaikkea olet ajatuksissasi tehnyt Jumalan tahtoa vastaan..mitä olet korvillasi kuunnellut Jumalan
tajtoa vastaan...katso sitten Herran kasvoja, joihin lyötiin nyrkillä, joille syljettiin, katso
orjantappurakruunun piikkien tekemiä haavoja..katso poskiansa, joilta parta revittiin..ajattele, että Herran Jeesuksen kieli
kuivettui kitalakeen janon vuoksi...ja hänen luitansa polttikuin ahjossa..."Hovi"...tämä kaikki tehtiin viattomalle...Koska Jumala rakastaa sinua..ja tämä kaikki annettiin sinulle jo ensimmäisessä kasteessa..Se on sinun..Saat taatusti kiittää Jumalaa vapaudestasi...jos nyt kuolet, olet pelastettu, koska kaikki syntisi, jotka olet tehnyt ensimmäisestä asti ovat Jeesuksen nimessä ja veressä maksetut ja täydellisesti anteeksiannetut..iloon ja rauhaan ja
vapauteen olet vapautettu...Mene Herran iloon..
siunausta t. raimo
Kiitos. Nämä ovat armon sateita kuivuneelle.
Jos Pyhän Hengen kosketusta pitäisi sanoin kuvata, niin armo tunteena "armoliikutukset" ovat koko ihmisen olemusta hyväileviä sade pisaroita murtuneeseen sisimpään.
Sitä vaan pidättelee itkua, että Jumala epäonnistunutta syntistäkin armahtaa...
suuria hetkiä kun voi itkeä armosta ja ilosta yhtäaikaa. Olen kokenut aika ajoin!
Jeesus on uskollinen vaikka meidän uskomme ja uskollisuutemme horjahtelee. 30 vuotta opetustyössä olen hakenut omaa kunniaani kaikenlaisella musiikkimenestyksellä ja nyt sen vasta ymmärrän kun Herra otti viran pois. Tunnustan nöyrästi virheeni ja pyydän anteeksi ja odotan, että pääsen takaisin opettajaksi!
Oi, Aabrahamin, Iisakin ja Jacobin Jumala, jospa sinä auttaisit palvelijaasi Raimoa voimallisesti hänen asiassaan saada virka takaisin. Tue häntä henkesi voimalla ja siunaa se voimallinen sana, jota hän kirjoittaa näillä palstoilla, anna sen sanan tehdä se työ, mitä varten se on lähetetty; rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimen kirkastamiseksi. Kiitos vastauksesta! Amen.
vilpittömästä esirukouksesta ja sinusta "lukija".
Niin minä myös Jumalan armahtavan laupeuden tähden
notkistan polveni Jeesuksen nimessä ja pyydän, että niin myös sinä, hyvä "lukija" saat täyttyä
Herran maidosta ja medestä, Jumalan ihanan Hengen virvoittavasta, parantavasta ja armahtavasta
täyttymisestä, kiittäen Jeesuksen armosta, kasteen lahjasta ja verensä ansiosta ja turvasta
ja saakoon sydämesi olla ylitsevuotavainen.
Jää Jumalan armoon, sinä joka armahdit ahdistettua veljeäsi Herrassa. Amen!
siunauksin t. raimo