Kirjallisuudessa on jäänyt tai siis paremminkin jätetty käsittelemättä kaksi M-heimin tekemää vakavaa kapinaliikettä.
Ensimmäinen on se kun vastoin valtion johtoa eli senaatin ja eduskunnan tahtoa valkoisen armeijan suojeluksessa perustettiin nämä ns. kenttäoikeudet, joidenka toimesta ilman mitään lakia teloitettin ehkä n. 10 000 henkeä. Lakia tällaisista oikeuksista ei ollut kuten ei tietysti myöskään lakia niiden toimivallasta ja menettelytavoista. Niissähän istui yleensä asianomistajia. Toiminnan "laillisuutta" kuvaa hyvin se, että niiden tekemät ns. pöytäkirjat on sittemmin hävitetty. Näin ei menetellä laillisten oikeuksien suhteen vaan niiden pöytäkirjat säilytetään pysyvästi.
Toinen M-heimin tekemä vakava rikos oli hänen antamansa päätös, jolla kaikki valkorikolliset armahdettiin. Yhdellä henkilöllä ei Suomen sen hetkisten lakien mukaan ollut tällaista oikeutta. Heitähän ei oikeastaan edes armahdettu vaan estettiin rikosten tutkiminenkin mikä on eri asia kuin rikollisen armahdus.
Kumpaankaan näistä teoista ei M-heimilla ollut minkäänlaisia valtuuksia joten kyseessä oli kapina laillista hallitusta vastaan. Oikea paikka hänelle tällöin olisi ollut Tammisaaren tai Suomenlinnan leiri. Eikös kapinallisia suljettukin näihin lepokoteihin.
Valkoleiri ilman muuta alkaa taas normaalin vale-vale huutonsa mutta varma fakta on, että näitä ei kukaan voi kumota koska nuo asiat ovat kirjaimellista totta ja löytyvät useimmista historian kirjoista.
Ensimmäinen on se kun vastoin valtion johtoa eli senaatin ja eduskunnan tahtoa valkoisen armeijan suojeluksessa perustettiin nämä ns. kenttäoikeudet, joidenka toimesta ilman mitään lakia teloitettin ehkä n. 10 000 henkeä. Lakia tällaisista oikeuksista ei ollut kuten ei tietysti myöskään lakia niiden toimivallasta ja menettelytavoista. Niissähän istui yleensä asianomistajia. Toiminnan "laillisuutta" kuvaa hyvin se, että niiden tekemät ns. pöytäkirjat on sittemmin hävitetty. Näin ei menetellä laillisten oikeuksien suhteen vaan niiden pöytäkirjat säilytetään pysyvästi.
Toinen M-heimin tekemä vakava rikos oli hänen antamansa päätös, jolla kaikki valkorikolliset armahdettiin. Yhdellä henkilöllä ei Suomen sen hetkisten lakien mukaan ollut tällaista oikeutta. Heitähän ei oikeastaan edes armahdettu vaan estettiin rikosten tutkiminenkin mikä on eri asia kuin rikollisen armahdus.
Kumpaankaan näistä teoista ei M-heimilla ollut minkäänlaisia valtuuksia joten kyseessä oli kapina laillista hallitusta vastaan. Oikea paikka hänelle tällöin olisi ollut Tammisaaren tai Suomenlinnan leiri. Eikös kapinallisia suljettukin näihin lepokoteihin.
Valkoleiri ilman muuta alkaa taas normaalin vale-vale huutonsa mutta varma fakta on, että näitä ei kukaan voi kumota koska nuo asiat ovat kirjaimellista totta ja löytyvät useimmista historian kirjoista.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Valkoiset rikkoivat kaikkia mahdollisia lakeja mennen tullen. Mutta heitähän lait eivät koskeneet koska he itsessään olivat laki. Laki koski vain punaisia ja köyhälistöä yleensäkin.
,,,,,Mutta heitähän lait eivät koskeneet koska he itsessään olivat laki.,,,,
Hyvä huomio, juuri noin se meni. Varakkaat olivat aina määritelleet yhteiskunnan voimasuhteet ja pelisäännöt. Se mitä porvaristo kulloinkin näki hyväksi oli sillä hetkellä ja sillä paikkakunnalla laki vaikka sitä ei nimenomaisesti olisi ollut mihinkään lakikirjaan kirjoitettukaan.
Joka nousi porvariston valta-asemaa, sanoisiko lainsäädäntäoikeutta, vastaan nousi lakia vastaan ja oli kapinallinen ja kapinallisillehan sai porvaristo tehdä mitä tahansa. Ja jos porvaristo päätti asettaa haluamiaan organisaatioita määrittelemään pitäjän ammuttavat niin se oli laki eikä taaskaan tapahtunut mitään väärää koska porvaristolla oli aina ollut omistus- ja nautintaoikeus köyhiinsä ja lupa kohdella heitä haluamallaan tavalla.
Juuri tätä tämä M-heimin mihinkään lakeihin ja asetuksiin perustumaton armahduspäätös tarkoitti. Asia hoidettiin muodollisesti kuntoon jälkikäteen. Hoitajana henkilö, jolla ei ollut mitään eikä mihinkään lakiin perustuvia oikeuksia määrätä moisia armahduksia. Tietääkseni yksikään punapäällikkö ei noin järkyttäviä armahduksia edes yrittänyt omilleen jaella.
todistaa parhaiten valeiksi se, että ketale rientää sitä puolustamaan.
Tiedot ovat yhtä heikot kuin avaajalla, joka lienee taas kerran joku ketaleen sivupersoona.
Muutenkin ketale vain toistaa saman täysin asiantuntemattoman höpinänsä lainkäytöstä.
Ollessaan valtionhoitajana (1918–1919) Mannerheim keskusteli alkuvuonna 1919 Ison-Britannian Suomeen lähettämän sotilasvaltuuskunnan kanssa hyökkäyksestä Pietariin. Mannerheim oli jo aiemmin Lontoon-matkallaan esittänyt Britannian sotaministerille Winston Churchillille, että Suomi on valmis jatkamaan taistelua kommunismia vastaan.
Brittiraporttien mukaan Mannerheim oli innokas hyökkäämään, mutta asetti ehtoja Suomen osallistumiselle: Britannian piti tukea hyökkäystä poliittisesti, valkoisen Venäjän tunnustaa Suomen itsenäisyys, ja Petsamo sekä Itä-Karjala piti liittää Suomeen. Liittoutuneiden olisi pitänyt myös kustantaa sotaretki ja myöntää Suomelle viiden miljoonan punnan laina. Hyökkäyssuunnitelmat kariutuivat kesällä 1919 vahvistettuun uuteen hallitusmuotoon, jossa presidentti ei enää voinut julistaa sotaa yksin. Lisäksi Mannerheim hävisi heinäkuun 1919 presidentinvaaleissa K. J. Ståhlbergille, minkä jälkeen hän vetäytyi päivänpolitiikasta.
Syksyllä 1919 Mannerheim jatkoi Churchillin kanssa kaavailuja hyökkäyksestä Pietariin. Mannerheim vakuutti, että operaatio olisi mahdollinen ja se voitaisiin toteuttaa ilman vallankaappausta Suomessa, taivuttelemalla presidentti Ståhlberg sodan kannalle. Tarvittaessa Mannerheim olisi ollut myös valmis _vallankaappaukseen_.
Hanke raukesi tällä kertaa Britannian hallituksen vastustukseen ja Venäjän valkoisten joukkojen kokemiin tappioihin. Tämän jälkeen Mannerheim pyrki saamaan aikaan sotilasliittoa Suomen, Puolan ja liittoutuneiden kesken. Liittoutuneiden Lontoon huippukokouksessa sotapolitiikan kannattajat jäivät kuitenkin vähemmistöön.
” Valkoiset rikkoivat kaikkia mahdollisia lakeja mennen tullen. Mutta heitähän lait eivät koskeneet koska he itsessään olivat laki. Laki koski vain punaisia ja köyhälistöä yleensäkin.”
Ja mitä ihmeen lakia punaiset noudattivat kun teloittelivat vastaantulijoita? Kerro ihmeessä!
itsekin valeesi!!
"Kirjallisuudessa on jäänyt tai siis paremminkin jätetty käsittelemättä kaksi M-heimin tekemää vakavaa kapinaliikettä."
Kunnon vale heti alkuun. Kyllä Mannerheimin toimia -18 on käsitelty kaikilta kanteilta. Tuota toista tapausta tosin ei ole käsitelty, koska sitä ei ole edes tapahtunut. Jäit oikopäätä valeesta kiinni.
"Valkoleiri ilman muuta alkaa taas normaalin vale-vale huutonsa mutta varma fakta on, että näitä ei kukaan voi kumota koska nuo asiat ovat kirjaimellista totta ja löytyvät useimmista historian kirjoista. "
Niinpä niin. Mitähän kirjoja tarkoitetaan?
Juurihan väitit, ettei tapauksia ole lainkaan käsitelty.
Valkoisille sota oikeudellisesti oli sisäinen kapina. Kenttäoikeudet perustuivat Suomenkin lakikirjassa olevaan venäläiseen asetukseen sotatilaan julistettavista paikkakunnista. Sotilasjohto halusi näin menetellä, poliittinen ei.
Eräänlainen kompromissi oli 25.2. 18 julkaistu ohje sota-ajan oikeudenkäytöstä.
Senaatti lähetti Vaasan hovioikeuden presidentin Karl Söderholmin selvittämään asiaa Mannerheimin kanssa. Tilanteeseen perehdyttyään tämä katsoi kenttäoikeuksien perustamisen oikeutetuksi, koska maassa asiallisesti vallitsi sotatila,Tähän näkemykseen valkoisen armeijan laintulkinta tukeutui.
Kenttäoikeudet lopettivat toisaalta joukkojen omankäden oikeuden, mutta tuomitsivat myös hyvin yksioikoisesti. Toisaalta ne antoivat kuolemantuomioita vain 7-13 %:lle syytetyistä.
"Toinen M-heimin tekemä vakava rikos oli hänen antamansa päätös, jolla kaikki valkorikolliset armahdettiin. Yhdellä henkilöllä ei Suomen sen hetkisten lakien mukaan ollut tällaista oikeutta. Heitähän ei oikeastaan edes armahdettu vaan estettiin rikosten tutkiminenkin mikä on eri asia kuin rikollisen armahdus."
Siinä taas oikein mallivale. Tarkoitettaneen Svinhufvudin valkoisille antamaa syytesuojaa. Mannerheim oli siihen aikaan yksityishenkilö, joskin juuri ehdolla valtionhoitajaksi.
Tosin Mannerheim valtionhoitajana armahti 2 000 valtionrikosoikeuksissa tuomittua punaista. Mikset syytä siitäkin?
Jälleen kerran on todettava, että edes vähäinen perehtyminen vuoden -18 historiaan vähentäisi punikkien valeita huomattavasti. Siksi kai siihen ei ruvetakaan. Paljon hauskempi on lykätä noita tolkuttomia väitteitä vienohuttuloiden ja ketaleiden malliin.
Sitten syytetään asiaan perehtyneitä siitä, että osoittavat valeet valeiksi.
,,,,Valkoisille sota oikeudellisesti oli sisäinen kapina.,,,
Niinhän ne sanoo koska heitä eivät Suomen lait rajoittaneet vaan he säätivät lakeja tilanteen mukaan, aivan kuten Hitler sodan loppuvaiheessa.
,,,,, Kenttäoikeudet perustuivat Suomenkin lakikirjassa olevaan venäläiseen asetukseen sotatilaan julistettavista paikkakunnista.,,,,
Suomi oli tuolloin itsenäinen valtio eikä meillä ollut mitään tekemistä venäläisen lain tai asetusten kanssa. Aivan sama jos olisi haettu ohjeita Ruotsin tai Ranskan tai vaikka Kiinan laista, yhtä törkyistä menettelyä. Sitäpaitsi, Suomea EI oltu julistettu sotatilaan jonka takia voimassa olivat SUOMEN siviililait.
Kummaa tuokin kun punaisia syytetään veljeilystä venäläisten kanssa mutta valkoiset itse elivät kuitenkin Venäjän lakien mukaan. Mitä touhua se sellainen on, häh? Sinnekö oli kesän -17 mukaisesti kova kaipuu, päästä osaksi valkoista Venäjää? Ilmeisestikin.
....Tarkoitettaneen Svinhufvudin valkoisille antamaa syytesuojaa.....
Eihän tästä ole kuin viikko tai pari kun joku tällä palstalla esitteli tuon päätöksen valtionhoitaja M-heimin päätöksenä.
lakipohjaa Venäjän lainsäädännöstä, koska omaa ei ollut.
Aivan samoin käytettiin Ruotsin ajan lakeja omien puuttuessa.
Ei tämä siis ollut ainoa tapaus. Senaatti vain piti kannastaan kiinni.
Armeijan kannalta se oli järjetön, sillä sotahan oli käynnissä. Senaatti väisti vastuutaan tiukan laillisuuden taakse. Kuitenkaan se ei ollut muissa asioissa läheskään yhtä tarkka.
"Eihän tästä ole kuin viikko tai pari kun joku tällä palstalla esitteli tuon päätöksen valtionhoitaja M-heimin päätöksenä."
Ja sekö muuttaa valeen todeksi? Etkö vieläkään tajua, että punikkien kaikki väitteet perustuvat heidä omiin kuvitelmiinsa?
Svinhufvud päätti syytesuojasta 7.12. 18 ja Mannerheim valittiin valtionhoitajaksi 13,12, Hän oli silloin Englannissa.
,,,,Valkoiset hakivat lakipohjaa Venäjän lainsäädännöstä, koska omaa ei ollut.,,,,
Niin hakivat. Mitä tuon moneen kertaan todetun tosiasian toistaminen auttaa, häh? Ei se menettely muutu sinun toistelullasi lailliseksi. Jos omaa lakia ei ollut niin sitten ei oikeuksia perusteta ja sillä sipuli. Näin laillisuus toimii eikä lahtarin tavalla. Itsenäinen valtio ei hae toimintaohjeita itselleen toisten maitten lainsäädännöstä.
Nythän pitäjien ns. oikeuksia ei mikään laki säädellyt sillä moniko noista oikeuksien isännistä edes tunsi tuon venäläisen lain sisällön, tuskin yksikään. Niissä istui yleensä asianomistajia jotka toimivat täysin mielivaltaisesti oman päänsä mukaan välittämättä pätkääkään mistään laista. Tappaminen oli pääasia eikä mikään muu. Ilmankos niiden pöytäkirjat on hävitetty. Miksi, jos niiden olemassaolossa ja toiminnassa ei ole mitään moitittavaa?
Sitäpaitsi, tuo Venäjän laki, johon valkoiset joukkomurhansa perustivat, koski sotatilaa, ei siviilielämää. Suomea ei oltu julistettu sotatilaan joten siinäkään mielessä tuohon lakiin ei voitu vedota, kuten ei muutenkaan. Ei edes Venäjällä perustettu kenttäoikeuksia siviilielämän aikana.
Suomi oli sotatilassa ennen itsenäistymistään, eikä sotatilaa koskaan purettu
Suomen lakikirjaan tallennetusta säädöksestä. Senaatti olisi voinut julistaa sen toistaiseksi asetuksena voimaan.
"Itsenäinen valtio ei hae toimintaohjeita itselleen toisten maitten lainsäädännöstä."
Kun ei ollut lainsäädäntöelintä, edes tynkäeduskuntaa. Lisäksi käytettiin Ruotisn lakeja vielä vuosikymmeniä.
"Nythän pitäjien ns. oikeuksia ei mikään laki säädellyt sillä moniko noista oikeuksien isännistä edes tunsi tuon venäläisen lain sisällön, tuskin yksikään."
Valehtelet taas. Kenttäoikeudet tuomitsivat Suomen rikoslain perusteella.
Jokaisessa oli vähintään lainoppinut puheenjohtaja, yleensä myös syyttäjä.
Taidat kuulua siihen punikkiporukkaan, jolta tyhmyyden takia kirjallisuuspiirissä on kielletty historiaan perehtyminen ja kehoitettu vain toistamaan kellokkaiden valeita.
"Niinhän ne sanoo koska heitä eivät Suomen lait rajoittaneet "
No eipä silloni ollut paljoa Suomella lakeja kun valtiota ei käytännössä vielä ollut olemassakaan.
Koko Suomihan oli emämaan eli Venäjän näkokulmasta laittomilla teillä, sillä eihän Venäjän alusmailla ollut mitään juridista oikeutta itsenäistyä.
Muistettakoon, että Suomea ei oltu julistetetu sotatilaan hallituksen toimesta. Tämä tietää sitä, että täällä olivat voimassa kaikki siviilitilan lait eikä missään asiassa tai päätöksessä voi vedota sotaan.
Yksikään Suomen siviililaki ei tuntenut kenttäoikeuksia eikä niiden rikollisia menettelytapoja. Eikä myöskään M-heimin julistamaan yleistä oikeiston voimien armahdusta. Koska kumpikin teko olivat äärimmäisen törkeitä lain rikkomuksia niin ei pitäisi olla kanttia syyttää punaisia lakien rikkomisesta.
Mutta koskas rikas on ajatellut oikeutta ja kohtuutta köyhää kyykyttäessään. Sen päivän kun näkisi.
"Eikä myöskään M-heimin julistamaan yleistä oikeiston voimien armahdusta."
Milloin tuollainen mahtoi tapahtua?
Svinhuvud tai M-heim, sivuseikka. Pääasia on, että tuhannet ja taas tuhannet murhaajat armahdettiin mihinkään lakiin tai moraalikoodiin perustumatta. Kun kenttäoikeuksia perustellaan vanhalla venäläisellä lailla niin millähän tuota murhaajien joukkoarmahdusta mahdettaneen perustella. Eipä ole viitteitä näkynyt.
Muuten, uskon että toteutetussa lahtariarmahduksessa oli M-heimilla ja valkoarmeijalla vahvasti sormensa pelissä mukana. Ilmankos vain viikko tuosta päätöksestä M-heim tuli valtionhoitajaksi. Svinhuvud pantiin tekemään likainen työ sillä olisihan se näyttänyt pikkasen liian kornilta jos M-heim itse olisi armahtanut joukkonsa ja siinä samassa itsensäkin. Haluttiin puolueettomuuden sumuverho tuolle likaiselle tempulle.
että vale tulee toistamalla uskottavammaksi?
Oli selvää, että kun kapinallisia armahdettiin kymmenin tuhansin, oli myös kapinan kukistajat saatava syytesuojan piiriin.
"--pantiin tekemään likainen työ sillä olisihan se näyttänyt pikkasen liian kornilta jos M-heim itse olisi armahtanut joukkonsa ja siinä samassa itsensäkin."
Näyttikö kornilta, kun Mannerheim valtionhoitajana armahti 2 000 punakapinallista?
Kysymyksessä oli siis valtionhoitajan (Svinhufvud) asetus:
Korkeimman vallan haltijan päätös valtiorikoksiin syyllisten henkilöiden armahtamisesta.
Annettu Helsingissä, 7 päivänä joulukuuta 1918, Suomen painettu asetuskokoelma 165/1918 s. 1.
Asetus koski myös punaisia syytesuojan, armahduksen ja tuomioiden alennuksen muodossa. Itse asiassa enemmistössä asetuksen kohdista oli kysymys punaisten tuomioiden lieventämisestä tai poistamisesta.
" Ensimmäinen on se kun vastoin valtion johtoa eli senaatin ja eduskunnan tahtoa valkoisen armeijan suojeluksessa perustettiin nämä ns. kenttäoikeudet "
Katsotaanpa, mitä vuoden 1918 punaista ja valkoista terroria tutkineela Marko Tikalla (Terrorin aika, 2006) on sanomista tästä:
" Mannerheim kielsi 25. helmikuuta suojeluskunnille lähetetyllä kiertokirjeellä sotaoikeuksien asettamisen ja toiminnan, eikä myöskään niiden määräämiä kuolemantuomioita saanut panna täytäntöön. Käytännössä tällä kiellolla ei kuitenkaan ollut paljoa vaikutusta, sillä paikalliset joukot ja niiden komentajat toimivat varsin itsenäisesti pitkälle kevääseen saakka.
Toinen sotatilan julistamattomuuden muodostama ongelma liittyi punaisten taistelijoiden aseman määrittämiseen. Koska maassa ei senaatin mukaan ollut voimassa sotatila, ei maassa voinut olla myöskään vihollistaistelijoita, joten valkoinen osapuoli tulkitsi tilanteen omalta kannaltaan siten, että punaiset olivat vain aseistautuneita siviilejä. Tästä taas muodostui ongelma suhteessa mm. Brysselin ja Haagin myös siviiliväestön suojelemiseksi tarkoitettuihin sopimuksiin vuosilta 1874 ja 1907. Mainittuja sopimuksia Suomen nuori valtio ei tuossa vaiheessa ollut ratifioinut. Molemmat sopimukset olisivat toki koskeneet myös sotatilan vallitessa otettuja sotavankeja.
Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että vallitsevissa sisällissodan olosuhteissa valkoinen osapuoli toimi sen aikaisen ymmärryksen mukaan mahdollisimman lainmukaisesti (mikä perustui valkoisen sodanjohdon antamaan lakia muistuttavaan ohjeeseen), mutta tosiasiallisesti teloitukset eivät perustuneet mihinkään lakiin (koska sellaista ei ollut käytettävissä). "
Syytös Mannerheimia vastaan on tuon perusteella kohtuuton ja vailla perusteita.
,,,,Syytös Mannerheimia vastaan on tuon perusteella kohtuuton ja vailla perusteita.,,,
No nyt pomppasi. M-heimilla olisi ollut niin halutessaan voimaa, valtaa ja keinoja valvoa että hänen määräyksiään totellaan jos haluja valvontaan olisi ollut. Aivan turhaa on vedota johonkin M-heimin kieltoon, jota sitten ei muka toteltu sillä upseeristo kyllä totteli ylipäällikköä ja alemmat nilkit tottelivat upseereita jne.. alas asti. Eli perustelusi ei pidä paikkaansa missään mielessä.
sitä valtaa ja voimaa. Ylipäällikkö oli paljon sen varassa, mitä joukot suvaitsivat tehdä.
Mannerheimin auktoriteetti ulottui varmuudella vain lähimpiin alaisiin. Heidänkin kanssaan tuli olla kieli keskellä suuta. Viimeistään jääkärien paluun yhteydessä alkoi Mannerheimia vastaan suunnattu juonittelu hänen syrjäyttämisekseen.
Mannerheimin ehdoton käskyvalta ja auktoriteetti syntyivät vasta Talvisodan ensi voittojen myötä joulukuussa -39.
Vuonna -18 hänellä ei sellaista ollut. Vain menestys rintamalla antoi puhtia hänen käskyilleen. Auktoriteettia oli käytettävä harkiten ja säästäen.
Ja kukahan olisi johtanut sotaa, kun ylipäällikkö olisi keskittynyt kurinpitoon ja tuomioistuimien toimintaan? Joku juristi tai senaattori?
Perusteet eivät siis ole minun vaan Marko Tikan, vaikka itse ne hyväksynkin.
Et ole ilmeisesti perehtynyt kovin hyvin minkään sodan historiaan, kun kuvittelet kaikkia käskyjä totellun välittömästi ja automaattisesti. Puna-armeijaakin oli kielletty raiskaamasta puolalaisia ja tsekkejä vuonna 1945.
,,,,Ylipäällikkö oli paljon sen varassa, mitä joukot suvaitsivat tehdä.,,,,
Nyt puhut Punakaartista, et valkokaartista. Valkokaartissa ei tehty äänestyspäätöksiä.
,,,,Ja kukahan olisi johtanut sotaa, kun ylipäällikkö olisi keskittynyt kurinpitoon ja tuomioistuimien toimintaan?,,,,,
Kukas armeijassa ylimpänä vasgtaa kurista ellei ylipäällikkö. Ainakin kesällä -44 mheimilla oli aikaa keskittyä kurinpitoon hyvinkin voimallisesti. Mikä armeija se sellainen on jossa kuri ja annettujen käskyjen totteleminen ei kiinnosta ylipäällikköä. Ei tainnut mheim olla sinun silmissäsi kovinkaan kaksinen sotapäällikkö jos armeijan kuri ei häntä kiinnostanut.
etä joukot eivät läheskään aina kyenneet niihin suorituksiin, joita M. vaati. Hän joutui sopeutumaan tilanteisiin. Kenttäkomentajatkaan eivät läheskään aina olleet operaatioista samaa mieltä ylipäällikön kanssa.
Lisäksi hän kävi jo helmikuun lopusta alkaen taistelua asemastaan monenlaisia juonitteluja vastaan.
Hän turvasi paikkansa vain menestyksekkäillä sotatoimilla. Kaikkeen muuhun ei aika ja voimatkaan riittäneet.
vastaa kaikesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hän henkilökohtaisesti johtaisi kaikkea.
"Ainakin kesällä -44 mheimilla oli aikaa keskittyä kurinpitoon hyvinkin voimallisesti. "
Myös kesällä -44 M. ennen kaikkea johti sotaa. Kurinpitoon hän puuttui hyvin vähän, ja silloinkin joukkojen taistelutahdon romahtamista peläten.
Varsinkin sisällissodan alussa valkoisen keskusjohdon määräysvalta paikallisiin suojeluskuntiin oli heikko. Laittomia teloituksia tehtiin pääesikunnan nimenomaisen käskyn vastaisesti. Mannerheim tiettävästi 3-4 kertaa kielsi antautuneiden punaisten ampumisen paikan päällä - nämä piti lähettää paikallisesikunnan kautta Seinäjoelle tuomittaviksi.
Mannerheimille harmaita hiuksia aiheuttivat mm. etnisiin venäläisiin kohdistuneet joukkosurmat (Joensuussa 14.4. 1918 ja VIipurissa 29.4. 1918). Molemmissa takana olivat tiettävästi ryssävihaiset jääkärit, jotka ehkä tahallaan provosoivat "ryssänkenraali" Mannerheimia. Mannerheimia kun ei pahimmalla tahdollakaan voi väittää ryssävihaiseksi - olihan hän elämänsä palvellut Venäjän armeijassa.
Olisko marsalkka vastannut valvontakomission aikana puna-armeijan väpää, tuskin vaikka siinä aliupseerin arvoilla ei ollut paljon mitään. Ei ne natsat vaan, kuinka puntit tutisevat.
Valvontakomission aikana marsalkka Mannerheim vastasi tasavallan presidenttiä ja Suomen marsalkkaa.
Mannerheim oli kyllä presidentti, mutta marsalkka ei ole mikään virka vaan arvo.
Aksu A. kirjoitti:
" vaikka siinä aliupseerin arvoilla ei ollut ..."
Juonikkain peluri Suomen historiassa kautta aikain. Julmuudessa ehkä Kaarle XII:n veroinen.
Mannerheim on Suomen historian merkittävin henkilö.
Siinä ei stallarien valeet ja mustamaalaukset paina mitään.
Kolminkertainen ylipäällikkö ja kaksinkertainen valtionpäämies. Ainoa Suomen marsalkka.
Stallarien sankarit ovat maanpettureita tai seniilejä neuvostojohtajia.
Kaltaisensa idoolit ovat valinneet.
Mannergeimi on ainoa suomalainen marsalkka, joka on hävinnyt kaksi Neuvostoliittoa vastaan käytyä sotaa. Viimeisin sota oli kuitenkin poikkeus eli Lapissa käyty mittelö Saksan kera tuotti tasapelin ja plussana suuret rakennustyömaat. Suurmies, totta tosiaan!
Toden totta. Kaarle XII kun esimerkiksi kielsi kidutuksen käytön kuulusteluissa kommentoiden asiaa: "Kun ihmistä tarpeeksi kiduttaa, niin hän tunnustaa mitä tahansa".
”valkoisen armeijan suojeluksessa perustettiin nämä ns. kenttäoikeudet, joidenka toimesta ilman mitään lakia teloitettin ehkä n. 10 000 henkeä.”
” Punaisia kuoli taistelussa 5.199 ja teloitettiin oikeuden päätöksellä ampumalla 7.390 eli YHTEENSÄ punaisia surmattiin 12.589 henkeä.”
-----teloitettiin oikeuden päätöksellä -----
Suotta valehtelet, kukaan ei tuota höpinää usko. Ne ns. kenttäoikeudet eivät olleet mitään oikeuksia, olivatpahan vain paikallisten valkoisten perustamia murhaajajoukkoja. Samoin ne kiertävät ns. lentävät osastot, pelkkiä maakuntia kiertäneitä murhaajia. Näiden kahden porukan teloittamia ihmisiä ei tilastoitu eikä luetteloitu, kirkonkirjoihinkin kaunisteltiin jokin muu kuolinsyy. Lienee mahdotonta löytää ainuttakaan merkintää, että "teloitettu paikallisten isäntien käskystä".
Valkoisilla oli 1918 sama meininki kuin Talebaaneilla Kabulissa tänään.
Tuo takasi sen, että voit julkituoda kantasi vapaassa Suomessa.
Ei, vaan oli täysin tarpeettomia kostotoimia. hdysvaltain sisällissiodan päätyttyä ei vangittu joukottain ihmisiä ei teloituskomppaniat kiertäneet kylästä kylään ihmisjahdissa.
USA:ssa 1865 toisen sodan osapuolen johtajat pidätettiin ja joukoilta riisuttiin aseet. Miehistö määrättiin koteihinsa.
Sotilasjohtajana Mannerheim oli tuon käytännön kannalla. Antautuneen vihollisen rivimiehiä ei ole tapana surmata viimeiseen mieheen,vaan heidät aseista riisuttuina lähetetään kotiinsa. Selkeästi rikoksiin syyllistyneet voidaan sotalain perusteella teloittaa.
Suomen siviilihallinto kieltäytyi näkemästä 1918 tapahtumia tasaveroisten armeijoiden sotana. Heidän näkökulmastaan punaiset olivat joukko rikollisia, jotka sattumalta olivat ottaneet osaa samaan rikokseen yhtäaikaisesti. Niinpä heidät tuli oikeusistuimissa yksilö yksilöltä tuomita.
"Suurin oikeus on suurin vääryys", tiesivät antiikin roomalaiset sanoa. Oikeudenkäyntiä odottaessaan menehtyi vankileireillä kymmeniätuhansia punaisina syytettyjä vankeja. Osa olisi saanut vapauttavan tuomion jos olisi elänyt oikeudenkäyntiin asti.
Turha valehdella.
Vankileireillä menehtyi noin 12 000 punavankia.
Noin 7 000 todettiin heti syyttömiksi ja lähetettiin kotiin.
Pääosa sai 1-3 vuotta vankeutta.Nämä noin 31 000 joko laskettiin ehdonalaiseen tai armahdettiin vielä 1918.
Vuoden vaihteessa leireillä oli noin 6 700 punavankia.
Näistä valtionhoitaja Mannerheim armahti noin 2 000.
Ei sillä ole merkitystä, oliko keulakuva Mannerheim vai Thesleff, molemmat tukeutuivat Saksaan, lopputulos on nykyään nähtävissä. Sensijaan Ståhlbergin ja Paasikiven kaltaiset diplomatiaa ymmärtävät valtiomiehet olisivat vieneet Suomen itsenäisenä ja aidommin puolueettomana läpi sotien. Mannerheimin ja Rytin rupeaminen Hitlerin vasalleiksi oli kallis virhe Suomen nuorille miehille.
Paasikivi nimenomaan tukeutui 1918 Svinhufvudin kanssa Saksaan ja hankki meille saksalaista kuningasta. Mannerheim erosi protestiksi.
Talvisodan alla Mannerheim ja Paasikivi olivat tilanteesta samaa mieltä: neuvotteluja ei pitäisi katkaista, vaan etsiä rauhanomainen ratkaisu.
NL:n painostus 1940-41 johti Mannerheimin ja Rytin tukeutumaan Saksaan.
Ståhlberg oli sivussa 1918 ja 1939.
Leninin turvamies Rahja lähetti punaupseeri Weckmanin, tämä lähetti tehtävään pistoolilla varustetun Salon murhaamaan kenraali Tampereella. Salo jänisti, Weckman raivostui ja uhkasi tappaa Salon ellei hän pysty ampumaan Jalanderia tai Mannerheimia. Nämä eivät saapuneetkaan sk-tapahtumaan. Rahjan lähettämä Enroth teki vielä kranaatti iskija todistajia vastaan, Weckman ja kaikki palautettiin Venäjälle. Juttu on siitä erikoinen, että Sädevirta oli poliisin vasikka.
Kuvassa punaupseerit.
https://www.pispala.fi/historia/punainenpispala/1920/kuvat/Kaukasiassa.jpg
” Ensimmäinen on se kun vastoin valtion johtoa eli senaatin ja eduskunnan tahtoa valkoisen armeijan suojeluksessa perustettiin nämä ns. kenttäoikeudet, joidenka toimesta ilman mitään lakia teloitettin ehkä n. 10 000 henkeä”
TODELLISUUDESSA Punaisia kuoli taistelussa 5.199 ja teloitettiin oikeuden päätöksellä ampumalla 7.390 eli YHTEENSÄ punaisia surmattiin 12.589 henkeä. Eli pyöristelit teloitetettujen määrän yläöspäin?
Punaiset puolestaan surmasivat 1.424 siviiliä ja onnistuivat tekemään tämän TÄYSINNILMAN KENTTÄOIKEUTTA!
Kuulostaako se paremmalle tavalle?
Aina pitää muistaa se,minkä punikit huolella unohtavat mainita: Yhteensä noin 31 000 punavankia laskettiin 1918 ehdonalaiseen tai armahdettiin.
Samalla unohdetaan kertoa sekin,että NL surmautti ainakin10 000 sinne paennutta punaista. Niin menivät vähiin,että Kuusisella oli vaikeuksia löytää riittävästi suomensukuisia ministereitä maanpetturihallitukseensa1939.