Älkää kommentoimatta jättäkö;

Tuo Salomon runsas vaimokatras, niin kukaan kuningas varmaankaan ei sellaista ota ristiksi edes silmäinpyynnön takia.
Herää vain ajatus, että olisiko kyse ns. naapureiden diplomaateista, eli annetaan ns. sen kulttuuritaustaa vasten ajateltuna "vaimo" edustamaan tiedossa ja taidossa naapuria ja saadaan rauha ym. kansojen välille.

Tosin tämä toi sitten mukanaan tämän lankeemuksen Salomolle, ts. tuli väärää tietoa, joka johti tekoihin, väärille alttareille.

Mutta tämä runsaus pääluvussa, niin sen syy täytyy olla muussa, kuin "akantarpeessa".

Mitäpä Jari tahi muut ajattelevat.

Valistakaa tällaista kadunmiestä, kirjansa äärellä.

Muutoin, Jarin kirjoitus on hyvä.
Ihmiseen ei pidä katsoa, silloin kun on langennut, vaan ojentaa kätensä.
Tarkoitan siinä mielessä, että moittisimme, pilkkaisimme tai vastaavaa.
Kaikki olemme syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla.
ts. Jumalan kirkkaus ei ole lankeemuksessamme vaan siinä, että Hän nostaa, kantaa ja pelastaa. Siksi on yhdenpäivän Jumalan lapsia. Jokapäivä on armo uusi.
Kristuksessa Jumalan omat käyvät armoalttarin ympärillä, johon Jarin kirjoitus viittasi
Vaikka vanhurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen.
ts. se armoalttarin kautta.

Suitsevaista kynttilää Herra ei sammuta.