Saksan ja kaikkienkin sotaakäyneiden maiden pelätyin ja tuhoisin rintama-ase eli Saksan 88-millinen tykki oli suunniteltu Boforsin tehtailla Ruotsissa. Suunnitteljjoina tosin olivat saksalaiset mutta kuitenkin. Tuo tykki oli niin loistavasti suunniteltu että se soti sellaisenaan ilman muutoksia jo Puolan sotaretkestä aina sodan loppuun saakka -45. Yksikään vihollisen tankki ei kestänyt sen pläjäytystä tuhoutumatta, jopa suuriltakin etäisyyksiltä. Kun se ampui matkaan yli 7 kiloisen kranun yli 1100 metrin sekuntinopeudella niin siinä oli vihollisen rauta kevyttä kamaa. Yksikään Saksan vastustaja ei kyennyt toteuttamaan vastaavan tuhovoimaista tykkiä. Lännen n. 75 milliset olivat leluja Saksan 88 millisen rinnalla.
Ruotsia olisi pitänyt rankaista ankarasti tästä avunannosta Euroopan tuhoamiseen.
Ruotsia olisi pitänyt rankaista ankarasti tästä avunannosta Euroopan tuhoamiseen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Suomen kohdalta ruotsia rangaistiin mm. antamalla kakaramme heidän haltuun myös jokapäivä hakattavaksi ja kielellisesti sorsittavaksi sensijaan ettei se pelkästään ollut heidän lasten muistossaan kaikille jokin ihmeellinen taivas muisteloineen kun palasivat raunioituneeseen kotimaahansa bioloogisten vanhempiensa luo Suomeen jossa ei saannut enää sitä taivaallista tikkukarua suuhunsa eikä swedun hametta ja housuja.Siellä heistä kasvatettiin varsinaisia isänmaallisia Swea Mammanpoikia.
Olin yli kaksi vuotta Ruotsissa. Hoito ja kohtelu oli kaikin puolin hyvää.
Osa meistä palasi takaisin Ruotsiin.
Et näy tietävän asiasta mitään.
Ruotsin ja Sveitsin suhteen ei kaikkea ole aivan varmasti paljastettu eikä koskaan tulla paljastamaankaan. Kumpikin maa rikastuivat täysin häikäilemättä juutalaisten kullalla vaikka tasan tarkkaan tiesivät mistä Saksan maksuvälineet olivat kotoisin.
Kyllä kai germaanimaat osasivat puolensa valita.
tulikasteensa Espanjan sodassa sekä it- että pst-aseena.
Ruotsin apu asiassa on merkityksetön.
,,,,Ruotsin apu asiassa on merkityksetön,,,,,
Että merkityksetönkö vaikka suunnittelu tehtiin Ruotsissa, Boforsin tehtaalla. Rohkenen olla eri mieltä. Jos Ruotsin apua ei tarvittu niin miksi ei suunniteltu sitten Saksassa? Kun suunnittelija lähetetään vieraaseen maahan pitkiksi ajoiksi ja ehkä piti vielä maksaa Boforsillekin tilojen vuokraa yms. niin se maksaa maltaita eikä sitä tehdä aivan turhan takia.
Tuli vahingossa yksikössä "suunnittelija". Ei varmaankaan yksi mies suunnitellut tuota tykkiä vaan on tarvinnut olla suunnittelijoita.
Oli se sekä Espanjassa että Puolassa hieman turhan järeä ase sen ajan tankeille mutta tietystikin sillä sai torjuntaan ulottovuutta.
"Että merkityksetönkö vaikka suunnittelu tehtiin Ruotsissa, Boforsin tehtaalla. Rohkenen olla eri mieltä. Jos Ruotsin apua ei tarvittu niin miksi ei suunniteltu sitten Saksassa?"
Versailles'n rauhansopimus kielisi Saksalta aseiden kehittämisen, joten kehitystä tehtiin salaa Neuvostoliiton (mm. panssarintorjuntatykki 38 -45 mm), Ruotsin (tykkejä, lentokoneita Svenska Aero:ssa -> Saab, tästä kehittyi Ruotsin lentokoneosaaminen), Hollanti (laivoja, sukellusveneitä) ja jopa Suomen kanssa (Suomen telakoilla rakennettiin sukellusveneitä). Suunnittelu palautui Saksaan Hitlerin otettua vallan.
>>>Ruotsia olisi pitänyt rankaista ankarasti tästä avunannosta Euroopan tuhoamiseen.
"Olisiko liittoutuneiden pitänyt rangaista Ruotsia 40-millisen myynnistäkin Saksalle? Eivät kuitenkaan ennen sotaa huomanneet vaatia, ettei sitä Saksalle myydä."
Tai olisiko SKF:ää pitänyt rangaista siitä, että se möi MYÖS sotaakäyville liittoutuneille? Ihmeellistä kaksoisajattelua, jota tehdään ahtaasti tämän päivän näkökulmasta ja tilanteessa, jossa sodan voittaja tiedetään. Liittoutuneet valmistivat lisenssillä Boforsin 40 mm:n ilmatorjuntatykkiä kymmeniä tuhansia kappaleita eli verrattomasti enemmän kuins aksalaiset 88 mm:n it-tykkiään.
Jos hienam ksilmäilee kesän 1940 sotatilannekarttaa niin havaitsee helposti sen, että Saksa olisi helposti voinut puolueettoman Ruotsin miehittää. Tuskin tilanne rohkaisi kovastikaan tekemään äkkivääriä kannanottoja!
Ilman terästeollisuuden tuottamia kuulalaakereita eivät pyörät pyöri.
Hitlerin armeijalle ne olivat ensisijaisen tärkeitä.
Mistä Hitler sai kuulalaakerinsa?
http://www.kristitynfoorumi.fi/hitlerintuki.htm
Tilastot kertovat korutonta kieltä: II maailmansodan riehuessa SKF:n maailmanlaajuisesta tuotannosta peräti 60% meni saksalaisille.
Sodan aikana SKF:ää, kuten muitakin kansainvälisiä suuryhtiöitä, kiinnosti eniten voiton tekeminen, ei se, pitääkö kaupankäynnissä ottaa huomioon etiikka ja moraali.
Kun sodassa tuhottiin tankkeja, lentokoneita, autoja ja muita kulkuvälineitä, kysyntä kuulalaakereilla oli suuri niin natsien kuin liittoutuneiden puolella.
Kansainvälisen SKF:n johdossa oli myös saksalaisia.
Amerikan SKF:n yksi johtaja oli Göringin serkku Hugo von Rosen.
SKF konserni omisti myös suuri määrä kaivoksia, sulattamoja, ym. teräsvalmistukseen liittyvää.
Tilastot kertovat korutonta kieltä: II maailmansodan riehuessa SKF:n maailmanlaajuisesta tuotannosta peräti 60% meni saksalaisille.
Asiaa kuvaa myös se, että kun SKF:n Saksan tehdas kävi 93%:n kapasiteetilla, vastaava SKF:n tehdas USA:ssa teki töitä vain 38%:n teholla ja Englannissa olevan tehtaan käyttöaste oli vielä tätäkin alhaisempi.
SKF:n pääjohtaja, kuulalaakerin keksijä Sven Wingqvist oli natsijohtaja Göringin ja antisemiittisen Windsorin herttuaparin hyvä ystävä.
SKF:n johtaja oli myös upporikkaan ruotsalaisen pankkiirisuvun, Wallenbergien Enskilda pankin yhteistyökumppani.
Enskilda pankki taas toimi yhteistyössä Hitlerin Valtakunnanpankin (Reichsbank) kanssa.
Wingwist toimi yhteistyössä myös ruotsalaisen asetehdas Boforsin kanssa, joka toimitti tuottamaansa terästä natsi-Saksalle vielä pitkään sodan kestäessä.
SKF:n toimituspolitiikasta sodan aikana löytyy kummallisuuksia.
Ruotsin pääkonttorin ohjeiden mukaan Amerikan SKF:n johtaja ja natsi-Göringin serkku von Rosen toimitti Amerikassa valmistettuja kuulalaakereita latinalaisessa Amerikassa sijaitseville natsimielisille yhtiöille samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa kärsittiin niiden puutteesta.
Sotakoneita valmistava Curtiss-Wright Aviation Corporation yhtiö oli 15 kk Pearl Harborin jälkeen pahassa pulassa, kun kuulalaakeita ei saatu.
Yhtiö oli vähällä joutua lopettamaan koko tuotantonsa.
Vasta 1943 eräs SKF:n johtoryhmän jäsen poltti ns. päreensä natsimielisen von Rosenin suhteen ja syytti SKF:ää Amerikan sotaponnistusten torpedoimisesta.
Toinen Amerikan SKF:n johtaja, William Batt, kuului tuolloin Amerikan sotateollisuuden johtokuntaan ja juuri Batt vastasi valituksen tehneelle johtajalle, että asialle ei aiota tehdä mitään.
Syytteen esittänyt SKF:n johtaja erosi yrityksen palveluksesta.
Samana vuonna paine SKF:ää kohtaan kasvoi kun yhtiön pääinsinööri Amerikassa sanoi SKF:n toimivan vastoin Amerikan sotaponnisteluja.
Pääinsinööri syytti von Rosenia ja monia muita SKF:n johtajia natsimielisyydestä.
Von Rosen käytti kaikki keinot täyttääkseen natsien kuulalaakerien tarpeen.
SKF:n Saksan tehtaan lisäksi niitä toimitettiin suoraan Ruotsista ja välikäsien kautta Etelä-Amerikasta, jonne päätyi suuri osa Yhdysvaltain tehtaan laakerituotannosta.
Huhtikuussa 1944 USA:n sotaministeriön Robert Pattersonin raportissa sanotaan saksalaisten tappavan amerikkalaisia ruotsalaisten avulla, koska 20% ammuksien valmistukseen tarvittavasta teräksestä tulee Ruotsista.
USA pyrki saamaan SKF:n ja Wallenbergien Enskilda pankin eroon yhteistyöstä natsien kanssa.
USA:n neuvottelijoiden saapuessa Tukholmaan, he saivat liittoutuneiden tiedustelupalvelun ilmoituksen, että vastapuoli oli sallinut natsien asentaa salakuuntelulaitteet neuvotteluhuoneistoon.
Viikkoja kestäneiden kovien neuvottelujen jälkeen saatiin aikaan sopimus, josta Wallenbergien Enskilda pankki hyötyisi 8 miljoonaa USD ja SKF saisi sodan loputtua pitää Saksassa olevan omaisuutensa eikä sitä syytettäisi yhteistoiminnasta natsien kanssa.
Mutta salaisilla asioilla on tapana tavalla tai toisella tulla julki ja lopulta huhut SKF:n natsimielisyydestä saivat aikaan työntekijöiden vastustuksen sen USA:n tehtaassa.
Johtaja Batt joutui vastaamaan asiasta alaistensa edessä.
Kovaksikeitetty Batt valehteli, että huhut ovat vain natsien propagandaa SKF:ää vastaan.
Hyväuskoiset alaiset uskoivat Battia ja palasivat töihinsä.
Norjassa SKF:lle ei käynyt yhtä hyvin.
Joulukuussa 1944 SKF:n Norjan tehtaan työntekijät osoittivat mitä mieltä he olivat SKF:n politiikasta natsi-Saksan suhteen hajottamalla tehtaan ja sen koneet räjähteiden ja tulipalon avulla.
Sodan jälkeen SKF ja sen Amerikan johto selvisivät ilman syytteitä.
>>se ampui matkaan yli 7 kiloisen kranun yli 1100 metrin sekuntinopeudella
Meidän on kyllä ihan turha jeesustella Ruotsalaisten tekemisistä kun sentään taistelimme itse natsien puolella. siihen oli hyvä syy. Vastaavasti ruotsalaisilla oli myös helvetin hyvä syy käydä kauppaa Saksan kanssa
(katso karttaa, kun Tanska ja Norja oli miehitetty ja Suomi Saksan taskussa, niin kukahan ympäröi koko Ruotsin valtakuntaa?)
Suomalaisilla on ihmeellinen tapa aina jeesustella kuinka ruotsalaiset eivät tulleet auttamaan, Mutta milloin me olemme muka olleet valmiita sotaan, ellei se ole ollit käytännössä pakkorako? Baltian maita ei uskallettu edes sitä vertaa auttaa että oltaisiin sanallisesti rohkaistu kun itsenäistyivät uudelleen 90-luvun alussa.
Niinpä, Ruotsi jos olisi alkanut tekemään malminsa tai kuulalaakeriensa suhteen "eettisiä valintoja" sodan aikana niin olisi aika äkkiä miehitetty koko Ruotsi saksamannin taholta.
Miehitys oli ollut kuitenkin Saksalle menetys ja tappio. Oli tunnettu tosiasia, että vapaa maa tuotti enemmän kuin miehitetty. Tietty maa vapaana ystävänä oli paljon parempi ratkaisu kuin sama maa miehitettynä. Ruotsi olisi voinut vaikka räjäyttää kaivoksensa, kyllä ne olisi jenkin avulla saatu sodan jälkeen taas tuottamaan. Eikä rautamalmi ollut suinkaan ainoa Ruotsin apu, myös kuulalaakerit olivat välttämättömyys. Niiden tehtaiden tuhoaminen olisi vähentänyt Saksan tuotannon liikkuvien sotakoneitten osalta puoleen.
Ruotsi pitkitti sotaa toimitamalla terästä Saksaan. Maksuna saatiin juutalaisista otettua hammaskulta. Kullan alkuperä tiedettiin jo tuolloin.
Kaiken lisäksi Ruotsi toimitta rautamalminkin tykkien valmistusta varten. Miksiköhän voittajavallat eivät tästä Ruotsia rankaisseet.
Miksi olisivat rankaisseet?
Kauppa on kauppaa ja sota on sotaa.
USA ryhtyi kiireesti rahoittamaan Saksan ja muun Euroopan jälleenrakennusta. Siihen tarvittiin myös Ruotsin tuotteita.